Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jota on lapsena kuritettu "kasvatuksellisesti" (eikä siis niin, että hakattiin, kun vanhemmilta meni hermot)?
24.09.2021 |
En lainkaan halua väheksyä yleisesti väkivaltaa kokeneita, mutta kiinnostaisi tietää, kuinka harvinaista tai yleistä oli vielä aika lähimenneisyydessä, että vanhemmat käyttivät ruumillista kurittamista ihan harkittuna kasvatuskeinona? Itse olen 80-luvun lopulla syntynyt nainen ja muistan, että vielä vitos-kutosluokkalaisena joskus kuritettiin, vaikka vanhemmat oli muuten ihan täyspäisiä ja väkivallattomia. Kuritus oli käytännössä sitä, että ennen nukkumaanmenoa piti käydä sänkyä vasten ja housut alas ja kymmenisen kertaa vyöllä siihen sitten ja sen jälkeen suoraan nukkumaan. Syyt eivät olleet mitään suuren suuria, jotain tottelemattomuutta tai vastaavaa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni lapsi on aivan suojaton aikuisen raivon edessä. Siihen liitetään vielä väkivalta niin häpeä ja pelko on sanoin kuvaamaton.
En tarkoittanut että psykopaatin tyynesti pitäisi piiskata lasta, mutta tilanne on varmaan parempi jos aikuinen on esim lähettänyt lapsen vitsanhakuun ja vetänyt henkeä, kuin että suoraan raivon vallassa tukkapöllyyttää. Eihän lapsi ehdi edes tajuta mitä tapahtuu.Sinänsä toki turhaa väittelyä kun molemmat ovat väärin.
- 73AP:han kertoi, että kuritus tuli vasta illalla ennen nukkumaan menoa. Eli sillloin ei varmaan olla oltu raivonvallassa.
Tuo on kyllä lisäksi henkistä kidutusta, jos joutuu pidempään odottelemaan sitä remmitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen on jo hävinnyt, jos ei saa tilannetta haltuun ilman, että aiheuttaa lapselle kipua. Tätä keskustelua lukiessa mietin kuitenkin, onko lapsen näkökulmasta ratkaisevaa se, onko aikuinen rauhallinen ja keskustellaanko teosta. Ehkä tämän takia jotkut eivät pidä kurittamista niin pahana.
Tästä olen eri mieltä. Jos täysin rauhallinen ihminen harjoittaa fyysistä kurittamista, on kyseessä paljon pelottavampi tilanne kuin jos sitä tekisi selvästi vihainen tai "hermonsa menettänyt". Paljon kylmäävämpää tuollainen ja muistuttaisi jotenkin sadistista psykopaattia, jos kykenee kylmän viileästä ja analyyttisesti fyysiseen kivun tuottamiseen. Tuittuiluun selvästi hermostuneena annettu välitön rankku on paljon inhimillisempi, mutta toki myöhemmin on syytä keskustella syistä miksi rankku annettiin jne.
Jos täysin rauhallinen ihminen antaa arestia, peruu viikkorahan, takavarikoi kännykän jne. Eikö sekin ole sadistista? Aiheutetaan ihan kylmä viileästi lapselle jotain ikävää?
No miten sitten rangaistaan? Empaattinen lässytys ei aina tehoa. Varsinkin raisummat pojat nauravat päin näköä ja jatkavat pahantekoa saman tien.
Olen syntynyt -68 ja alle kouluikäisenä sain piiskaa.
Isäni sanoi myöhemmin, että Suomen paras laki oli laki lasten ruumillisesta kurittamisesta.
Meillä annettiin ensin varoitus, että tukistus tai luunappi seuraa, jos perseily jatkuu. Jos se jatkui, niin sitten tuli tukkapölly tai luunappi. Se oli minusta reilu ja toimiva systeemi silloin ja on sitä yhä. Kaikilla lapsilla hyvät välit vanhempiin, korkeakoulutus ja työpaikat.
-90-luvun lapsi
Kommentti 73 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos täysin rauhallinen ihminen antaa arestia, peruu viikkorahan, takavarikoi kännykän jne. Eikö sekin ole sadistista? Aiheutetaan ihan kylmä viileästi lapselle jotain ikävää?
Jos esim pelaa kännykällä liikaa ja menettää kännykän, niin minusta syyseuraussuhde on selkeä jopa lapselle. Ja tottakai aikuinen saa näyttää tunteensa, mutta siihen riittää että sanoo esim että minua suututtaa. Kukaan ei ole täydellinen ja kaikki varmasti huutavat välillä lapselleen mutta en näe että sitä voi kasvatuksella perustella. Lisäksi on eri asia korotatko ääntä rauhallisena vai karjaisetko vihaisena.
Seurauksen pitää olla välitön. Ei missään tapauksessa venytetä rangaistusta iltaan! Tuhmasta teosta annetaan seuraus heti. Toruminen, nuhtelu, kännykkä pois ym. Varsinkin pienillä lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukkapöllä sain lähes päivittäin ja joskus kämmenestä perseelle. Aina oli aihetta kun pikkuveljen kanssa tehtii pahoja tai tapeltiin 😄 Ruumiillinen kuritus loppui teini-iässä ja olen aina ollut kunnon kansalainen.
M34
Täällä sama tilanne. Kertaakaan ei aiheettomasti tullut kuritusta. Aina tehtiin jotain pahaa.
M35
Minua on piiskattu ja olen syntynyt 70luvulla. Ei vanhemmat muutakaan osanneet enkä suostunut olemaan tottelemisrobotti. Ei silloin keskusteltu,perusteltu ja kuultu lasta,tottelit vaan tai sait selkään.
Sen havainnon olen tehnyt että oma nyt teini ei ole saanut fyysistä kuritusta vaan rajat on pantu kasvatuksen vaivalla. Hän käyttäytyy erilailla ja paremmin kun minä ikinä lapsuudessa. Kyllä se kuritus on jättänyt jäljet minuuteen ja väleihin etenkin äidin kanssa. Isäkin antoi piiskaa,mutta rakasti myös avoimesti ja piti hyvää huolta. Äitiin on aina ollut vaikeat välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -79. Äiti uskoi kuritusväkivaltaan. Monesti lyömiseen oli varmaan jokin syy, mutta mieleen ovat tietysti painuneet ne kerrat, kun lyöminen oli kovin perusteetonta.
Lähes kaikenlaiset kokemukset on kuitenkin mahdollista kääntää vahvuudeksi. Aikuisena pärjää esimerkiksi työelämässä paremmin, kun ei ole turhan itkijä, vaan vähän karaistunut.
Siis olet näitä, jotka on huutamalla ja hakkaamalla alistettu tukahduttamaan kaikki tunteet, varsinkin negatiiviset. En nyt sanoisi sitä vahvuudeksi.
Tee rikosilmoitus vanhemmistasi. Näihin vanhempiin saa laittaa välit poikki eikä heidän tarvitse antaa tavata omia lapsia. Näitten ihmisten mielestä väkivalta = lastenkasvatus. Nämä väkivaltaiset vanhemmat voivat pahoinpidellä, kurittaa, hakata ja piestä myös lastenlapsia, kun lapsen vanhemman silmä välttää.
Näille omia lapsiaan kurittaneille, hakanneille ja perheväkivaltaa käyttäneille vanhemmille on ihan oikein, että heihin katkaistaan välit eikä pidetä mitään yhteyttä. He saavat virua vanhana ja sairaana kurjassa hoitolaitoksessa kusivaipoissaan ilman kunnollista hoitoa! Lapsilta on turha odottaa mitään apua vanhana. Sitä saa, mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
77 syntynyt itse, kyllä kuritettiin, piestiin jos ei vaikka syönyt kaikkea. Vanhemmat olivat kyllä suht edistyksellisiä aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 70-luvulla syntynyt mies ja kyllä tuli sen verran isän kädestä selkäsaunoja pentuna, että lapsena pelkäsin muitakin miehiä väkivaltaisuuden puolesta. Tuttavissa ja sukulaisissakin oli ruumiillisen kurituksen kannattajia, muistan eräänkin kerran lapsuudesta kun tuttavaperhe oli vierailulla, niin lukivat lehdestä jonkin tapauksen, jossa joku oli nostanut lapsen tukasta ilmaan, niin nauroivat vaan katketakseen. Minusta se oli kammottavaa.
Oho, tämähän voisi olla itseni kirjoittama. Täytyy selkeästi perustaa vertaistukiryhmä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin pitkälti samanlaisia kokemuksia kuin aloittajalla. Hyvä, turvallinen koti ja rakastavat vanhemmat vaikka ruumiillinen kuritus eli vyöllä piiskaaminen oli täysin arkipäivää kasvatuksessa vieä yläasteikäisenäkin. Jos me siskokset törttöiltiin, vanhemmat saattoivat yhteistuumin antaa selkään eikä ainakaan itsellä käynyt koskaan mielessäkään, että heillä ei olisi siihen oikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Aika kovaa kuritusta on ollut. En ihan usko, että -80 luvun lopulla olisi ollut tuollaista, jos vanhemmat on muuten olleet tolkun ihmisiä. Eli sinua olisi kuritettu noin 12 vuotiaaksi saakka? Epäuskottavaa, tai sitten vanhempasi eivät olleet tolkullisia.
Olen -65 syntynyt mies. Hämäriä muistikuvia on, että sain siskoni kanssa vitsaa ehkä pari kertaa ennen kouluikää. Lähinnä se oli jonkinlainen yksi ripsaus pyllylle ja se oli siinä. Sitten oli joskus "tukkapöllyä", sellainen tukasta kiinni ja pieni ravistus. Tästä lievempi oli "luunappi", eli isä napsautti etusormella otsaan (vähän vaikea selittää). Kaikkiaan nuo fyysiset rangaistukset olivat harvinaisia. En muista, että enää kouluikäisenä olisi ollut mitään näistä. Mutta nuhtelua ja kovaa komentoa oli pääasiassa. Nekin väistyivät, kun tultiin teini-ikään.
Ajan mittapuun mukaan meillä oli tiukahko komento. Monilla kavereilla oli "rennompaa". Vain yhdellä kaverilla oli erityisen ankarat vanhemmat. Nyt aikuisena sanoisin, että kaverin vanhemmilla se oli väkivaltaa, ei niinkään lapsen kurittamista. Ekaluokkalaisena hänellä oli päänahassa euron kolikon kokoisia pälviä, kun häntä oli riepoiteltu hiuksista. Tukkaa oli lähtenyt iso tuppo. Kyllä sellainen on väkivaltaa, eikä mitään kurittamista. Hänen molemmat vanhemmat oli alkoholisteja.
Kuule, mua kuritettiin kotona 18v ikään asti, ennen kuin pääsin muuttamaan turvaan. Ja se ei jäänyt edes siihen, narsistinen vanhempi on aikuisenakin useaan otteeseen kurittanut, siis esim siitä että olen eri mieltä tai en heti tottele käskytystä. Se kurittaa, koska voi! On iso ja vahva, minä pieni nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee rikosilmoitus vanhemmistasi. Näihin vanhempiin saa laittaa välit poikki eikä heidän tarvitse antaa tavata omia lapsia. Näitten ihmisten mielestä väkivalta = lastenkasvatus. Nämä väkivaltaiset vanhemmat voivat pahoinpidellä, kurittaa, hakata ja piestä myös lastenlapsia, kun lapsen vanhemman silmä välttää.
Näille omia lapsiaan kurittaneille, hakanneille ja perheväkivaltaa käyttäneille vanhemmille on ihan oikein, että heihin katkaistaan välit eikä pidetä mitään yhteyttä. He saavat virua vanhana ja sairaana kurjassa hoitolaitoksessa kusivaipoissaan ilman kunnollista hoitoa! Lapsilta on turha odottaa mitään apua vanhana. Sitä saa, mitä tilaa!
Vierailija kirjoitti:
77 syntynyt itse, kyllä kuritettiin, piestiin jos ei vaikka syönyt kaikkea. Vanhemmat olivat kyllä suht edistyksellisiä aikanaan.
No välit voi laittaa poikki (sen olen itsekin tehnyt) mutta rikosilmoitusta ei voi nostaa. Rikos on vanhentunut, vanhenee 10vuodessa. Lisäksi, syyttäjä ei syytä, jos ei ole todistajia. Mulla ei ole muita silminnäkijöitä sadoille väkivallanteoille kuin äiti, ja äiti valehtelee isää suojellen ettei muista mitään.
Mitään juridista oikeutta ei pahoinpidelty lapsi saa. Olisin toki voinut tehdä rikosilmoituksen kun muutin kotoa - mutta en uskaltanut, sillä isäni oli sanonut että ta**aa jos ikinä kerron kellekään asiasta. Nyt kun olisi nelikymppisenä viimein rohkeutta, on liian myöhäistä.
Nahka vyötä on pakarani saaneet maistaa niin monta kertaa etten edes osaa arvioida joskus myös risua jonka jouduin itse käydä valitsemassa.
Joskus kysyttiin vyöstä, että kummalla päällä haluan.
Muistan josssin vaiheessa, että pystyin jotenkin sugetoimasn itseni johonkin muualle, niin, että ei sattunut yhtään kun vyö viuhui, jälkeen päin kyllä kirvelsi pitkään persuksissa.
Ihan turhaa oli tuo "kasvatus" ei se auttanut mihinkään.
Yhden yksittäisen tapauksen muistan, kun täytin viisi ja synttäreillä oli kummit ja heidän perheensä ja olin saanut lahjaksi toivomani lp sammy babitsilta ja lemppari laulu oli daa da ja laitoin mussn soimaan volyymillä ja aloin tanssia ja "riehua" tästä isä räjähti ja alkoi tukistus ja silmitön piiskaus naapuri huoneessa, kyllä meni synttäri fiilikset.
Itse en ole lapsia millään fyysisellä tavalla kasvattanut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen on jo hävinnyt, jos ei saa tilannetta haltuun ilman, että aiheuttaa lapselle kipua. Tätä keskustelua lukiessa mietin kuitenkin, onko lapsen näkökulmasta ratkaisevaa se, onko aikuinen rauhallinen ja keskustellaanko teosta. Ehkä tämän takia jotkut eivät pidä kurittamista niin pahana.
Tästä olen eri mieltä. Jos täysin rauhallinen ihminen harjoittaa fyysistä kurittamista, on kyseessä paljon pelottavampi tilanne kuin jos sitä tekisi selvästi vihainen tai "hermonsa menettänyt". Paljon kylmäävämpää tuollainen ja muistuttaisi jotenkin sadistista psykopaattia, jos kykenee kylmän viileästä ja analyyttisesti fyysiseen kivun tuottamiseen. Tuittuiluun selvästi hermostuneena annettu välitön rankku on paljon inhimillisempi, mutta toki myöhemmin on syytä keskustella syistä miksi rankku annettiin jne.
Jos täysin rauhallinen ihminen antaa arestia, peruu viikkorahan, takavarikoi kännykän jne. Eikö sekin ole sadistista? Aiheutetaan ihan kylmä viileästi lapselle jotain ikävää?
No miten sitten rangaistaan? Empaattinen lässytys ei aina tehoa. Varsinkin raisummat pojat nauravat päin näköä ja jatkavat pahantekoa saman tien.
kännykkä pois, tai viikkorahat. Ensimmäinen on ainakin tehokas keino, jokainen aikuinen voi miettiä omalle kohdalleen.
Taas menee puurot ja vellit sekaisin kun osaa puhuu kasvatuksellisesta kurituksesta ja toiset narsistivanhempien harjoittamasta väkivallasta. Vaikka se oma persuskin oli arka aina jonkun aikaa kun oli remmiä saanut, en koe koskaan kuitenkaan joutuneeni pahoinpidellyksi.
Olen 80-luvulla syntynyt eikä koskaan aiheettomasti kuritettu. Piiskaa tuli esim. Näistä tempauksista: kivitettiin ulkorakennuksen kaksi ikkunaa rikki, sahasin potkukelkan kahvan lähes poikki ja kun isä lähti potkuttelemaan niin kaatui kahvan katkettua, heitettiin autoja lumipalloilla.
No minä olen saanut kädellä "piiskaa" pyllylle 1970-luvulla. Oli ns. maan tapa siihen aikaan ja tosiaan aika vähäpätöisistä jutuista jälkikäteen ajatellen tuli noita.
Minä muistan hyvin kokeneeni rangaistuksen nöyryyttäväksi ja epäreiluksi. Mutta en minä nyt niistä katkeroitunut, koska vanhempani toimivat kuten heitä oli opetettu toimimaan, eikä tuo onneksi ollut kovin yleistä, muutaman kerran lapsuudessani vain.
N54
Jos esim pelaa kännykällä liikaa ja menettää kännykän, niin minusta syyseuraussuhde on selkeä jopa lapselle. Ja tottakai aikuinen saa näyttää tunteensa, mutta siihen riittää että sanoo esim että minua suututtaa. Kukaan ei ole täydellinen ja kaikki varmasti huutavat välillä lapselleen mutta en näe että sitä voi kasvatuksella perustella. Lisäksi on eri asia korotatko ääntä rauhallisena vai karjaisetko vihaisena.