Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jota on lapsena kuritettu "kasvatuksellisesti" (eikä siis niin, että hakattiin, kun vanhemmilta meni hermot)?
24.09.2021 |
En lainkaan halua väheksyä yleisesti väkivaltaa kokeneita, mutta kiinnostaisi tietää, kuinka harvinaista tai yleistä oli vielä aika lähimenneisyydessä, että vanhemmat käyttivät ruumillista kurittamista ihan harkittuna kasvatuskeinona? Itse olen 80-luvun lopulla syntynyt nainen ja muistan, että vielä vitos-kutosluokkalaisena joskus kuritettiin, vaikka vanhemmat oli muuten ihan täyspäisiä ja väkivallattomia. Kuritus oli käytännössä sitä, että ennen nukkumaanmenoa piti käydä sänkyä vasten ja housut alas ja kymmenisen kertaa vyöllä siihen sitten ja sen jälkeen suoraan nukkumaan. Syyt eivät olleet mitään suuren suuria, jotain tottelemattomuutta tai vastaavaa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan raivopäissään hakattiin, aivan liian kovaa ja rajusti ja aikuisen oman stressin rakia, ei siis edes sen takia että lapsi olisi ollut tuhma.
En ole missään väleissä noiden lapsenhakkaajien kanssa. Yksinäinen vanhuus on heille oikein.
Näin on oikein. Olen järkyttynyt siitä määrästä, mitä palstalaisia on hakattu lapsina joko ”kasvatuksellisesti” tai vanhempien raivon purkamiseksi,
Ehkä se toisaalta selittää monia asioita palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä eniten jälkeenpäin hämmentää se, että se oli jotenkin "arkipäiväistä", enkä tarkoita tällä jokapäiväistä, vaan sitä, että että äiti saattoi sanoa isälle, että "Maijalle pitäisi antaa remmiä, koska ..." niin, että se kuulosti suunnilleen samalta kuin, että "roskat pitäisi viedä ulos".
Tovottavasti nyt joku ymmärsi, mitä tarkoitin tällä!
ap
Oliko tuo muuten tyypillistä, että äiti päätti rangaistuksesta, mutta isä joutui sen toteuttamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyin 1970 ja isäni hakkasi usein äitiäni ja
minua. Minä sain muovisella hyppynarulla selkäsaunan pyllylle ja minua lyötiin paikkoihin, jotka vaatteet yleensä peittää. Isäni kielsi kertomasta hakkaamisesta äidille tai äiti lähtee enkä ikinä enää näe äitiä. Erosivat ollessani 10. Olen yrittänyt pitää yhteyttä isääni useampaan otteeseen, mutta ei se onnistu ikinä luontevasti. Olen luovuttanut täysin hänen suhteensa jo 4 vuotta sitten. Hän ei ikinä tule myöntämään tehneensä väärin.
Myös äiti nautti ja sitä salaisuutta ei saanut sinulle paljastaa.
Olet pahasti sairas henkisesti. Ota lääkkeesi ja mene nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut mitään isoa väkivaltaa, luunappeja ja pientä tukistamista kyllä melkein päivittäin (90-luvun lapsi). Kuitenkin oli aika huvittavaa, kun joskus siskoni haukkui minua ja annoin luunapin. Sain sellaisen huutokonsertin porukoilta, että huhhuh. Minulle ei vain lapsena oikein auennut, että miksi se luunappi sisarelle oli niin paha, jos he saivat niitä kuitenkin meille jaella mitättömistäkin syistä. Jälkeenpäin tajusin, että siksihän tuo väkivalta kasvatuksessa ei oikein toimi, kun lapsi näkee siinä vain epäloogisuutta.
Sepä se hullua onkin, että ensin lapsille opetetaan sormi pystyssä, että "pienempiä ei saa lyödä". Sitten kuitenkin vanhempi, joka siis on huomattavasti isompi ja vahvempi, voi piekseä pientä lasta remmillä? Ei tuosta voikaan repiä mitään logiikkaa, kun ei sitä siinä ole.
"Älä tee niin kuin minä teen; tee niin kuin minä sanon"?
Monessa liemessä keitetty kirjoitti:
Olen syntynyt 1968. Ja piiskattu on monta kertaa. Aina oli Koivuniemen Herra oven päällä ja pelko perseessä. Myöhemmällä iällä vanhemmat pitivät nälässä, sillä hoksasivat, että sillä tavoin kunnia säilyy läskisoosia kohtaan. Ihan kaikkea ei uskalla edes kertoa. Onneksi vanhemmat jo kuolleet.
Ahneella sukupolvella on monet konstit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piiskaa tuli monesti.
Se kipu ei niinkään haitannut, vaan se tunne ettei enää voinut luottaa omiin vanhempiin.
Muistatko vielä sen huohotuksen sen aikana ja jälkeen?
Mene koivumetsään, tee piiska, ja hakkaa jalkasi verille. Me täällä kuunnellaan sitä huohotusta. Luultavasti kyllä ei viitsitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut mitään isoa väkivaltaa, luunappeja ja pientä tukistamista kyllä melkein päivittäin (90-luvun lapsi). Kuitenkin oli aika huvittavaa, kun joskus siskoni haukkui minua ja annoin luunapin. Sain sellaisen huutokonsertin porukoilta, että huhhuh. Minulle ei vain lapsena oikein auennut, että miksi se luunappi sisarelle oli niin paha, jos he saivat niitä kuitenkin meille jaella mitättömistäkin syistä. Jälkeenpäin tajusin, että siksihän tuo väkivalta kasvatuksessa ei oikein toimi, kun lapsi näkee siinä vain epäloogisuutta.
Sepä se hullua onkin, että ensin lapsille opetetaan sormi pystyssä, että "pienempiä ei saa lyödä". Sitten kuitenkin vanhempi, joka siis on huomattavasti isompi ja vahvempi, voi piekseä pientä lasta remmillä? Ei tuosta voikaan repiä mitään logiikkaa, kun ei sitä siinä ole.
"Älä tee niin kuin minä teen; tee niin kuin minä sanon"?
Olet sairas. Mene lääkäriin.
Ahne sukupolvi, oletan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se ollut vähän niin, että tyttöjä sorrettiin, eli pojat sai selkään jostain oikeista tihutöistä, mutta tyttöjä kuritettiin paljon pienemmästä tyyliin jos oli tottelematon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piiskaa tuli monesti.
Se kipu ei niinkään haitannut, vaan se tunne ettei enää voinut luottaa omiin vanhempiin.
Muistatko vielä sen huohotuksen sen aikana ja jälkeen?
Mene koivumetsään, tee piiska, ja hakkaa jalkasi verille. Me täällä kuunnellaan sitä huohotusta. Luultavasti kyllä ei viitsitä.
Aikuisena saa ottaa ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä eniten jälkeenpäin hämmentää se, että se oli jotenkin "arkipäiväistä", enkä tarkoita tällä jokapäiväistä, vaan sitä, että että äiti saattoi sanoa isälle, että "Maijalle pitäisi antaa remmiä, koska ..." niin, että se kuulosti suunnilleen samalta kuin, että "roskat pitäisi viedä ulos".
Tovottavasti nyt joku ymmärsi, mitä tarkoitin tällä!
ap
Oliko tuo muuten tyypillistä, että äiti päätti rangaistuksesta, mutta isä joutui sen toteuttamaan?
Varmaan aika monesti noin on. Muistan kerran kun olin tätini luona, ja minua nuoremmat veljekset tekivät jotain pahaa, en muista mitä. Täti sitten vihaisena uhkasi, että odottakaas kun isä tulee kotiin, saatte risua! Ja kun isä tuli kotiin, alkoi veljesten itku...
Minä sain useimmiten selkäsaunan isän toimesta, kerran äidin - liekö isä olut sitten jossakin muualla eikä voinut hoitaa hommaa.
Olen syntynyt -79. Äiti uskoi kuritusväkivaltaan. Monesti lyömiseen oli varmaan jokin syy, mutta mieleen ovat tietysti painuneet ne kerrat, kun lyöminen oli kovin perusteetonta.
Lähes kaikenlaiset kokemukset on kuitenkin mahdollista kääntää vahvuudeksi. Aikuisena pärjää esimerkiksi työelämässä paremmin, kun ei ole turhan itkijä, vaan vähän karaistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos valita pitäisi, ottaisin ennemmän hyvä perheen, kovan kurin ja kuritukset kuin sellaisen perheen, jossa ei lapsella ole mitään rajoja ja sääntöjä.
No toimiko se edes? Tuliko teistä kuritetuista kilttejä ja hyvätapaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut mitään isoa väkivaltaa, luunappeja ja pientä tukistamista kyllä melkein päivittäin (90-luvun lapsi). Kuitenkin oli aika huvittavaa, kun joskus siskoni haukkui minua ja annoin luunapin. Sain sellaisen huutokonsertin porukoilta, että huhhuh. Minulle ei vain lapsena oikein auennut, että miksi se luunappi sisarelle oli niin paha, jos he saivat niitä kuitenkin meille jaella mitättömistäkin syistä. Jälkeenpäin tajusin, että siksihän tuo väkivalta kasvatuksessa ei oikein toimi, kun lapsi näkee siinä vain epäloogisuutta.
Sepä se hullua onkin, että ensin lapsille opetetaan sormi pystyssä, että "pienempiä ei saa lyödä". Sitten kuitenkin vanhempi, joka siis on huomattavasti isompi ja vahvempi, voi piekseä pientä lasta remmillä? Ei tuosta voikaan repiä mitään logiikkaa, kun ei sitä siinä ole.
"Älä tee niin kuin minä teen; tee niin kuin minä sanon"?
Olet sairas. Mene lääkäriin.
Olen lääkäri.
Olen syntynyt '90. Tukkapöllyt tulivat tutuiksi, ihan muutamia läpsäisyjä ym. muistan lisäksi. Aika pientä siis, mutta hullulta tuntuu, että nuoret vanhempani pitivät ihan hyvänä lähestymistapana edes tukan repimistä. Jotenkin muistan, että tämä oli nimenomaan äidin juttu - kuitenkin todella vaikea kuvitella, että maailman lempeimmät isovanhempani olisivat aikoinaan kurittaneet fyysisesti häntä?
Koivuniemen herralla kyllä uhkailtiin, muttei koskaan toteutettu. Lienee ollut jonkinlainen vitsi isälleni. "Heh heh".
Vierailija kirjoitti:
No toimiko se edes? Tuliko teistä kuritetuista kilttejä ja hyvätapaisia?
Ei. Täällä me roikutaan vauvapalstalla ja väitellään sairaiden ääliöiden kanssa.
Lähinnä tukkapöllyä sain satunnaisesti äidiltä. Se ei ollut mikään ongelma, isosisko taas löi ilman syytä kunnolla ja siitä jäi kaunaa meidän välille.
Onko sillä merkitystä oliko syy ”kasvattava” vai impulssi? Minun piti kerran esiintyä yhdessä tv-ohjelmassa. Tulin kuitenkin katumapälle ja sanoin kotona etten haluakaan mennä. Isäni sai järjettömän raivarin ja pahoinpiteli minut. Veljeni hän pieksi jos tämä ei auttanut kotitöissä tai suostunut lähtemään sukulaisvierailulle. En koskaan anna anteeksi. Ei varmaan veljenikään olisi antanut jos olisi jaksanut sinnitellä hengissä taakkansa alla. Vihaan äitiäni joka lammasmielisenä näki tämän kaiken eikä tehnyt siitä loppua.
No olihan se aika kasvattavaa kun oli tötöillyt ja faija sanoi "haet itse risun metsästä ja 5 min aikaa. Jokaisesta yliminuutista 5 raippaa lisää".
Kiltistä en tiedä enkä hyvätapaisuudestakaan, mutta ainakaan aikuisena ei nyt vaan ole tullut perseiltyä yhtään, kännitkin ovat hyvin kevyitä olleet.
Kamalan kuuloista :/ Mun lapsi on 25v nyt, ja muistaa kyllä omat toljailunsa, ja luunapit siitä "hyvästä".
Sen kymmenen kertaa peräkkäin kun teki typeryyksiään, ja sitten sanottiin että nyt on sellainen juttu, että jos vielä yhdenkään kerran teet, niin saat luunapin. Uhmakkaasti katsoi, ja teki, ja sai luunapin. Siihen loppui tekeminen, ja tuli itku. Hän on kyllä varsinainen persoona, ja mahtavaa nähdä nyt kun hän on jo aikuinen, miten hän itse ihmettelee monen kasvatusta. Käytiin tuttavilla kahvilla tuossa joku aika sitten ja siellä 3v lapsi itki pullan perään pöydässä. Aina kun lapsi alkoi itkemään niin sai uuden pullan eteensä. Äiti koitti antaa leipää, mutta lapsi sylki ja heitti leivän lattialle. Lapseni ehdotti että olisiko aika pirkon poistua pöydästä, mutta mitä vielä, pullaa vain työnnettiin lapsen eteen heti itkusta ja huudosta. Lapseni vain pyöritteli silmiään.