Onko täällä muita, jota on lapsena kuritettu "kasvatuksellisesti" (eikä siis niin, että hakattiin, kun vanhemmilta meni hermot)?

Naapurin lasten kanssa tapeltiin. Omien puolella taas oli niin vanhemmat kuin sisarukset.

Ei onneksi kotona tapelleet vanhemmat, eikä lapsia lyöty.

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan, että vanhemmat on olleet oikeasti fiksuja ja hyvää tarkoittavia, niin mikä ihmeen logiikka se on, että vyöllä lyöminen on ollut heidän mielestään parempi keino kuin esimerkiksi toruminen tai aresti?

Noita sinun ehdottamia ehkä kokeiltiin ensin mutta ei toimineet? Ehkä usein sanottu samasta asiasta.

Tukkapöllä sain lähes päivittäin ja joskus kämmenestä perseelle. Aina oli aihetta kun pikkuveljen kanssa tehtii pahoja tai tapeltiin 😄 Ruumiillinen kuritus loppui teini-iässä ja olen aina ollut kunnon kansalainen.

M34

Muistan kun alakoulussa opettaja kysy luokalta käsi ylös joka on saanu piiskaa? Ainoastaan minä ja yks toinen ei nostanut kättä.

-75

Sain osakseni "lievää" kuristusta kuten tukkapöllyä, luunappeja ja läpsäisyjä. Vaikka mitään kunnon pahoinpitelyjä ei ollut, näitä lieviä rangaistuksia tuli melko mielivaltaisesti, mm. eri mieltä olemisesta. Tämän takia olin aina varuillani ja luottamus ihmisiin ei ole koskaan ollut normaalilla tolalla. Tämä myös aiheutti liiallista kiltteyttä ja kyvyttömyyden pitää puolensa.

Tuli vielä 70 luvun loppupuolella remmistä jos oikea ja väärä pääsi liikaa sekoittumaan. Ei mielivaltaisesti vaan mielestäni oikeudenmukaisesti.

Vanha äitini on kysynyt viime vuosina useita kertoja kuinka ajattelemme siitä nykyään?

Olen tehnyt selväksi että en koe sitä mitenkään negatiivisena asiana ja näen sillä suoran yhteyden siihen, että miksi viime vuosituhannella ei syljetty opettajien päälle, eikä pidetty viranomaisia pilkkanaan ja miksi nykyään meno on hieman toista.

Väitän, että siihen aikaan kasvaneista lapsista tuli parempia ihmisiä kuin nykymenolla tulee.

Aika kovaa kuritusta on ollut. En ihan usko, että -80 luvun lopulla olisi ollut tuollaista, jos vanhemmat on muuten olleet tolkun ihmisiä. Eli sinua olisi kuritettu noin 12 vuotiaaksi saakka? Epäuskottavaa, tai sitten vanhempasi eivät olleet tolkullisia.

Olen -65 syntynyt mies. Hämäriä muistikuvia on, että sain siskoni kanssa vitsaa ehkä pari kertaa ennen kouluikää. Lähinnä se oli jonkinlainen yksi ripsaus pyllylle ja se oli siinä. Sitten oli joskus "tukkapöllyä", sellainen tukasta kiinni ja pieni ravistus. Tästä lievempi oli "luunappi", eli isä napsautti etusormella otsaan (vähän vaikea selittää). Kaikkiaan nuo fyysiset rangaistukset olivat harvinaisia. En muista, että enää kouluikäisenä olisi ollut mitään näistä. Mutta nuhtelua ja kovaa komentoa oli pääasiassa. Nekin väistyivät, kun tultiin teini-ikään.

Ajan mittapuun mukaan meillä oli tiukahko komento. Monilla kavereilla oli "rennompaa". Vain yhdellä kaverilla oli erityisen ankarat vanhemmat. Nyt aikuisena sanoisin, että kaverin vanhemmilla se oli väkivaltaa, ei niinkään lapsen kurittamista. Ekaluokkalaisena hänellä oli päänahassa euron kolikon kokoisia pälviä, kun häntä oli riepoiteltu hiuksista. Tukkaa oli lähtenyt iso tuppo. Kyllä sellainen on väkivaltaa, eikä mitään kurittamista. Hänen molemmat vanhemmat oli alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

Tuli vielä 70 luvun loppupuolella remmistä jos oikea ja väärä pääsi liikaa sekoittumaan. Ei mielivaltaisesti vaan mielestäni oikeudenmukaisesti.

Vanha äitini on kysynyt viime vuosina useita kertoja kuinka ajattelemme siitä nykyään?

Olen tehnyt selväksi että en koe sitä mitenkään negatiivisena asiana ja näen sillä suoran yhteyden siihen, että miksi viime vuosituhannella ei syljetty opettajien päälle, eikä pidetty viranomaisia pilkkanaan ja miksi nykyään meno on hieman toista.

Väitän, että siihen aikaan kasvaneista lapsista tuli parempia ihmisiä kuin nykymenolla tulee.

En oikein usko tuohon. Suurempi ongelma on se, että lapsilta ei vaadita kovin paljoa. Useissa perheissä lapset esim. pelaavat 10-12 h vuorokaudessa viikonloppuisin. Jos heitä vaaditaan tekemään jokin kotihomma, niin vastauksena on "peli on kesken". Ja vanhemmat nöyrästi väistyvät ja kotityö jää tekemättä.

Kuria voi toteuttaa muutenkin, kuin fyysisesti. Esim. otetaan kädestä kiinni ja viedään lapsi väkisin siivoamaan se huone. Pelaaminenkin loppuu, kun vedetään töpseli seinästä ym. Usein hämmästelen, miksi vanhemmat jotenkin pelkäävät lapsen kiukkua. Totta kai tulee itkupotkuraivari, jos peli keskeytyy. Mutta aikuisen antamat tehtävät tehdään, koska se on hommaksi annettu. Pelaaminen jatkuu vasta sitten, kun vanhempi antaa luvan jne. Ei ole siis pakko käyttää fyysistä kuritusta, pitää olla vain jämäkkä ja vaativa.

Vierailija kirjoitti:

Aika kovaa kuritusta on ollut. En ihan usko, että -80 luvun lopulla olisi ollut tuollaista, jos vanhemmat on muuten olleet tolkun ihmisiä. Eli sinua olisi kuritettu noin 12 vuotiaaksi saakka? Epäuskottavaa, tai sitten vanhempasi eivät olleet tolkullisia.

Olen -65 syntynyt mies. Hämäriä muistikuvia on, että sain siskoni kanssa vitsaa ehkä pari kertaa ennen kouluikää. Lähinnä se oli jonkinlainen yksi ripsaus pyllylle ja se oli siinä. Sitten oli joskus "tukkapöllyä", sellainen tukasta kiinni ja pieni ravistus. Tästä lievempi oli "luunappi", eli isä napsautti etusormella otsaan (vähän vaikea selittää). Kaikkiaan nuo fyysiset rangaistukset olivat harvinaisia. En muista, että enää kouluikäisenä olisi ollut mitään näistä. Mutta nuhtelua ja kovaa komentoa oli pääasiassa. Nekin väistyivät, kun tultiin teini-ikään.

Ajan mittapuun mukaan meillä oli tiukahko komento. Monilla kavereilla oli "rennompaa". Vain yhdellä kaverilla oli erityisen ankarat vanhemmat. Nyt aikuisena sanoisin, että kaverin vanhemmilla se oli väkivaltaa, ei niinkään lapsen kurittamista. Ekaluokkalaisena hänellä oli päänahassa euron kolikon kokoisia pälviä, kun häntä oli riepoiteltu hiuksista. Tukkaa oli lähtenyt iso tuppo. Kyllä sellainen on väkivaltaa, eikä mitään kurittamista. Hänen molemmat vanhemmat oli alkoholisteja.

Minkä ikäisiä sitten yleensä on kuritettu? Itsekin muistelen, että ala-asteiässä eli juuri vielä 12-vuotiaanankin kuritettiin mutta ei enää yläasteiässä.

80-luku, sinänsä kiltti lapsi, hyvät välittävät vanhemmat ja hyvä koti.  Tukkapöllyä, arestia ja luunappeja tuli jos ei osannut käyttäytyä.  Muistan että spedeilevän kakaran aivoissa oli välillä katkeruutta kun perseilystä seurasi penaltti, mutta ihan oikeinhan nuo tekivät ja sen seurauksena kasvoi kunnollinen, empaattinen ja oikeustajuinen kansalainen.

Oikein toteutettu ruumiillinen kuritus EI OLE väki valtaa, vaan välttämätön koulutuksellinen toimenpide. Tämä pätee niin kasvatuksessa, opetuksessa, poliisitoimessa kuin arkipäivän katuoikeudessakin.

"Kuritus oli käytännössä sitä, että ennen nukkumaanmenoa piti käydä sänkyä vasten ja housut alas ja kymmenisen kertaa vyöllä siihen sitten ja sen jälkeen suoraan nukkumaan."

Miltä tuo oikeasti tuntui? Pystyikö edes nukkumaan? Tai seuraavana päivänä istumaan?

Meillä väkivaltaa perusteltiin sillä, että kyse on kasvatuksesta. Lapsen näkökulmasta tilanteet olivat kuitenkin arvaamattomia, äkkinäisiä ja pelottavia. Eli vanhemmalla meni hermo ja suuttumus purettiin lapseen. Kyseessä siis yleensä tukkapölly tai muu 'tavallinen' kuritus, mutta silti koen sen nyt myöhemmin väkivaltana. Pelkäsin äitiäni koko lapsuuden.

En hyväksy fyysistä kuritusta missään muodossa. Aikuinen on jo hävinnyt, jos ei saa tilannetta haltuun ilman, että aiheuttaa lapselle kipua. Tätä keskustelua lukiessa mietin kuitenkin, onko lapsen näkökulmasta ratkaisevaa se, onko aikuinen rauhallinen ja keskustellaanko teosta. Ehkä tämän takia jotkut eivät pidä kurittamista niin pahana. Mutta mitä lapsi oppii? Että huonosta käytöksestä seuraa kipua? Miten tämä siirtyy aikuismaailmaan? Vankejakaan ei saa enää kiduttaa

Niin ja 90-luvulla olen syntynyt

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen on jo hävinnyt, jos ei saa tilannetta haltuun ilman, että aiheuttaa lapselle kipua. Tätä keskustelua lukiessa mietin kuitenkin, onko lapsen näkökulmasta ratkaisevaa se, onko aikuinen rauhallinen ja keskustellaanko teosta. Ehkä tämän takia jotkut eivät pidä kurittamista niin pahana.

Tästä olen eri mieltä. Jos täysin rauhallinen ihminen harjoittaa fyysistä kurittamista, on kyseessä paljon pelottavampi tilanne kuin jos sitä tekisi selvästi vihainen tai "hermonsa menettänyt". Paljon kylmäävämpää tuollainen ja muistuttaisi jotenkin sadistista psykopaattia, jos kykenee kylmän viileästä ja analyyttisesti fyysiseen kivun tuottamiseen.  Tuittuiluun selvästi hermostuneena annettu välitön rankku on paljon inhimillisempi, mutta toki myöhemmin on syytä keskustella syistä miksi rankku annettiin jne.

Kuulostaa ihan karmealta! Olen syntynyt 70 luvulla ja sai joskus pienenä piiskaa, eli avokämmenellä takapuolelle. En muista että olisi sattunut, ennemminkin se tarkoitti että olin käyttäytynyt huonosti. (Nyt kun kirjoitan niin aikuinenhan siinä käyttäytyi huonosti tai ainakin oli puutteelliset vuorovaikutustaidot). Joka tapauksessa, en hyväksy asiaa ollenkaan, mutta ei myöskään jäänyt traumoja.

[quoten=Vierailija]Ehkä eniten jälkeenpäin hämmentää se, että se oli jotenkin "arkipäiväistä", enkä tarkoita tällä jokapäiväistä, vaan sitä, että että äiti saattoi sanoa isälle, että "Maijalle pitäisi antaa remmiä, koska ..." niin, että se kuulosti suunnilleen samalta kuin, että "roskat pitäisi viedä ulos".

Tovottavasti nyt joku ymmärsi, mitä tarkoitin tällä!

ap[/quote]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen on jo hävinnyt, jos ei saa tilannetta haltuun ilman, että aiheuttaa lapselle kipua. Tätä keskustelua lukiessa mietin kuitenkin, onko lapsen näkökulmasta ratkaisevaa se, onko aikuinen rauhallinen ja keskustellaanko teosta. Ehkä tämän takia jotkut eivät pidä kurittamista niin pahana.

Tästä olen eri mieltä. Jos täysin rauhallinen ihminen harjoittaa fyysistä kurittamista, on kyseessä paljon pelottavampi tilanne kuin jos sitä tekisi selvästi vihainen tai "hermonsa menettänyt". Paljon kylmäävämpää tuollainen ja muistuttaisi jotenkin sadistista psykopaattia, jos kykenee kylmän viileästä ja analyyttisesti fyysiseen kivun tuottamiseen.  Tuittuiluun selvästi hermostuneena annettu välitön rankku on paljon inhimillisempi, mutta toki myöhemmin on syytä keskustella syistä miksi rankku annettiin jne.

Jos täysin rauhallinen ihminen antaa arestia, peruu viikkorahan, takavarikoi kännykän jne. Eikö sekin ole sadistista? Aiheutetaan ihan kylmä viileästi lapselle jotain ikävää?

Pieni lapsi on aivan suojaton aikuisen raivon edessä. Siihen liitetään vielä väkivalta niin häpeä ja pelko on sanoin kuvaamaton.

En tarkoittanut että psykopaatin tyynesti pitäisi piiskata lasta, mutta tilanne on varmaan parempi jos aikuinen on esim lähettänyt lapsen vitsanhakuun ja vetänyt henkeä, kuin että suoraan raivon vallassa tukkapöllyyttää. Eihän lapsi ehdi edes tajuta mitä tapahtuu.

Sinänsä toki turhaa väittelyä kun molemmat ovat väärin.

- 73

Vierailija kirjoitti:

Sain osakseni "lievää" kuristusta kuten tukkapöllyä, luunappeja ja läpsäisyjä. Vaikka mitään kunnon pahoinpitelyjä ei ollut, näitä lieviä rangaistuksia tuli melko mielivaltaisesti, mm. eri mieltä olemisesta. Tämän takia olin aina varuillani ja luottamus ihmisiin ei ole koskaan ollut normaalilla tolalla. Tämä myös aiheutti liiallista kiltteyttä ja kyvyttömyyden pitää puolensa.

Sama täällä, lisäksi roima annos mielivaltaista henkistä väkivaltaa väheksymisen, ivaamisen yms muodossa. Jo lapsena omaksuin itsekin ivailevan vuorovaikutustyylin, joka sitten aiheutti koulussa vakavia ongelmia. Esim kotona minua ivailtiin nimestäni ja keksittiin haukkumanimiä vitsin varjolla. Koulussa tein samoin luokkakavereille ja eihän siitä hyvä heilunut... Olen varmaan lähtökohtaisesti kiltti ja mukautuva, joten kasvatulsen myötä olen kasvanut alistuvaksi ja pelokkaaksi, konflikteja välttäväksi ja kaikesta itseään epäileväksi. Iän myötä onneksi kovalla työllä olen saanut itseäni kasvatettua tasapainoiseksi. Vanhempani jatkavat edelleen ivailulinjaa, mutta nykyään sanon todella lujasti vastaan. Välillä menee perille, mutta välillä hohotetaan ja syytetään huumorintajuttomuudesta ja murrosikäisen kapinoinnista 🤨

Vierailija kirjoitti:

Pieni lapsi on aivan suojaton aikuisen raivon edessä. Siihen liitetään vielä väkivalta niin häpeä ja pelko on sanoin kuvaamaton.

En tarkoittanut että psykopaatin tyynesti pitäisi piiskata lasta, mutta tilanne on varmaan parempi jos aikuinen on esim lähettänyt lapsen vitsanhakuun ja vetänyt henkeä, kuin että suoraan raivon vallassa tukkapöllyyttää. Eihän lapsi ehdi edes tajuta mitä tapahtuu.

Sinänsä toki turhaa väittelyä kun molemmat ovat väärin.

- 73

AP:han kertoi, että kuritus tuli vasta illalla ennen nukkumaan menoa. Eli sillloin ei varmaan olla oltu raivonvallassa.

Kiinnostavaa. Minua myös kuritettiin alakouluikäisenä, fyysisesti mutta ei fyysisesti kovin satuttavasti. Olen myös ollut liian kiltti ja huono pitämään puoliani ja kärsinyt tästä myöhemmin. Lisäksi olen vähän epäluuloinen ihmisten suhteen. [ quote=Vierailija]Sain osakseni "lievää" kuristusta kuten tukkapöllyä, luunappeja ja läpsäisyjä. Vaikka mitään kunnon pahoinpitelyjä ei ollut, näitä lieviä rangaistuksia tuli melko mielivaltaisesti, mm. eri mieltä olemisesta. Tämän takia olin aina varuillani ja luottamus ihmisiin ei ole koskaan ollut normaalilla tolalla. Tämä myös aiheutti liiallista kiltteyttä ja kyvyttömyyden pitää puolensa.[/quote]