Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jota on lapsena kuritettu "kasvatuksellisesti" (eikä siis niin, että hakattiin, kun vanhemmilta meni hermot)?
24.09.2021 |
En lainkaan halua väheksyä yleisesti väkivaltaa kokeneita, mutta kiinnostaisi tietää, kuinka harvinaista tai yleistä oli vielä aika lähimenneisyydessä, että vanhemmat käyttivät ruumillista kurittamista ihan harkittuna kasvatuskeinona? Itse olen 80-luvun lopulla syntynyt nainen ja muistan, että vielä vitos-kutosluokkalaisena joskus kuritettiin, vaikka vanhemmat oli muuten ihan täyspäisiä ja väkivallattomia. Kuritus oli käytännössä sitä, että ennen nukkumaanmenoa piti käydä sänkyä vasten ja housut alas ja kymmenisen kertaa vyöllä siihen sitten ja sen jälkeen suoraan nukkumaan. Syyt eivät olleet mitään suuren suuria, jotain tottelemattomuutta tai vastaavaa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia tarinoita. Missä ihmeen neanderthalilaisperheissä niin monet ovat sinnitelleet aikuisuuteen. Alkukantaisia, raakoja ihmishirviöitä, ja niitä vielä jotkut raukat puolustelee että joo, ihan hyvä koti ja rakastavat vanhemmat ...
Sitä se oli siihen aikaan. En millään lailla tuntenut oloani turvattomaksi tai traumatisoitunut vanhempien vuoksi. En koskaan ole hetkeäkään epäillyt vanhempieni rakkautta minua tai siskoani kohtaan vaikka kuri oli kova ja sitä pidettiin osin myös ruumiillisen kurituksen avulla. Ankara kasvatus oli osa välittämistä eikä sitä kukaan pitänyt mitenkään ihmeellisenä. Vanhemmat rakastivat ja kurittivat eikä ne rajanneet toisiaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen synytynyt 80-luvun lopulla. Jos vanhemmilta kysytään, niin ovat varmasti kurittaneet kasvatuksellisessa mielessä ja olleet oikein loistokasvattajia. Äiti usein kehuskeli sillä että on hyvä vanhempi kun pitää kuria eikä anna lasten hyppiä silmille. Mulla ja kaikilla sisaruksillani on mielenterveysongelmia, sosiaalista fobiaa, paniikkihäiriötä... Olimme kilttejä, rauhallisia ja ujoja lapsia (ja varmaan aikuisiakin). Meillä piiskattiin, revittiin hiuksista, laitettiin nurkkaan häpeämään, pestiin suuta saippualla. Jos itki, tuli vielä päälle tukkapöllyä, että lapsi lopettaisi itkemisen. Muistan kuritustilanteita, mutta en yhtäkään syytä, miksi on kuritettu, eli en voi sanoa, että ihan syystä olisi kuritettu. Toisaalta en muista yhtäkään kertaa, että vanhempi olisi auttanut ratkaisemaan esimerkiksi sisaruksen kanssa syntynyttä riitatilannetta tai muuta pahaa mieltä aihettanutta tilannetta. Kotona ei siedetty minkäänlaista kiukuttelua tai vastaansanomista, vaikka se olisi johtunut selvästi vaikka väsymyksestä tai kipeänä olemisesta tmv. Henkistä väkivaltaa, kuten nimittelyä ja ivaamista oli enemmän kuin fyysistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun alakoulussa opettaja kysy luokalta käsi ylös joka on saanu piiskaa? Ainoastaan minä ja yks toinen ei nostanut kättä.
-75
Siitä on täytynyt olla kauan aikaa. Samanlaisen kysymyksen opettaja esitti aivan eka luokan alussa meillekin, meistä puolet viittasi. Yksi tyttö vielä rohkeasti kertoi saaneensa remmiä edellisenä iltana. Opettajan kysymykseen miksi hän vastasi "En totellut". Tämä tapahtui 50 luvun lopulla jolloin piiskan saanti oli normi, kummallisena pidettiin jos ei koskaan ollut saanut.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun alakoulussa opettaja kysy luokalta käsi ylös joka on saanu piiskaa? Ainoastaan minä ja yks toinen ei nostanut kättä.
-75
Minun mielestäni tuollainen systemaattinen kurittaminen esim. piiskaamalla "opetusmielessä" on paljon kamalampaa ja oudompaa kuin se, että vanhempi esim. vihaisena tukistaa kun isompi lapsi vaikkapa tönii pikkusisarusta kumoon, nipistelee vauvaa tms. tunteita nostattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempana voi sitten hakata heidät kostoksi. Se tuntuu hyvältä.
Minua ei lyöty, mutta jos mokasin, isä hakkasi äidin. Siinä oppi aika pian varovaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin 70-luvun alussa. Oli tukkapöllyä, remmillä tai risulla piiskaamista pikkuasioista jos en totellut. Masennustaipumus on, töissä kuitenkin, voi olla että kohta romahdan.
Vierailija kirjoitti:
Synnyin 70-luvun alussa. Oli tukkapöllyä, remmillä tai risulla piiskaamista pikkuasioista jos en totellut. Masennustaipumus on, töissä kuitenkin, voi olla että kohta romahdan.
Et sitten ole voinut vanhemmillesi puhua asiasta ? Tunteet pitäisi päästää ulos niin masennus helpottaisi, kyllähän tännekin kirjoittelu saattaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alv-mammat EI takaan ymmärtänyt pointtia. Itse koin pienen kurituksen pelkästään kasvattavana ja lapsuus oli kaikin puolin onnellinen. Kyllä näistä nykykersoista näkee, että olis heillekin ollut hyväksi vähän kurittaa edes joskus!
Tuo ap ei kyllä ollut mitään normaalia käytöstä. Omat vanhemmat syntyneet 40-luvun alussa, eikä meillä lapsia piiskattu.
Uskomattomia tarinoita. Missä ihmeen neanderthalilaisperheissä niin monet ovat sinnitelleet aikuisuuteen. Alkukantaisia, raakoja ihmishirviöitä, ja niitä vielä jotkut raukat puolustelee että joo, ihan hyvä koti ja rakastavat vanhemmat ...