Onko täällä muita, jota on lapsena kuritettu "kasvatuksellisesti" (eikä siis niin, että hakattiin, kun vanhemmilta meni hermot)?

n. 10 vuotta sua nuorempi ja tuttu juttu. Vanhemmat tosin 'vanhoja' jo kun saivat mut ja sisarukset jos vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

n. 10 vuotta sua nuorempi ja tuttu juttu. Vanhemmat tosin 'vanhoja' jo kun saivat mut ja sisarukset jos vaikuttaa.

Hei, miten sen nyt koet? KOetko, että oli kuitenkin ns. hyvä lapsuus ja hyvä perhe kurituksesta huolimatta? Oliko sulla vastaavanlainen käytäntö kuin minulla vai millaisista asioista kuritettiin ja miten?

ap

77 syntynyt itse, kyllä kuritettiin, piestiin jos ei vaikka syönyt kaikkea. Vanhemmat olivat kyllä suht edistyksellisiä aikanaan.

Jehovat ainakin piti kovaa kuria mutta myös somalit niiden lapsista isommat vetelee remmillä vyöllä pienempiä lähiöissä nähtyä. Meillä sai tavallista ja.vitsaa kintuille siis reisien takapuoleen riippuu aikuisten mielialoista ja koulukaverit taas teki muuta pahaa kuten paritti ja juotti viinaa. Koulukaverit vei discoihin ja opetti tupakoimaan. Tavallista siis.

Ehkä eniten jälkeenpäin hämmentää se, että se oli jotenkin "arkipäiväistä", enkä tarkoita tällä jokapäiväistä, vaan sitä, että että äiti saattoi sanoa isälle, että "Maijalle pitäisi antaa remmiä, koska ..." niin, että se kuulosti suunnilleen samalta kuin, että "roskat pitäisi viedä ulos".

Tovottavasti nyt joku ymmärsi, mitä tarkoitin tällä!

ap

Meillä oli niin että koulussa käytös 10 kotona -5.

Oon 78 syntynyt. Meillä myös tukistettiin ja annettiin piiskaa tottelemattomuudesta. Oli aika yleistä siihen aikaan. Vanhemmat oli muuten rakastavia ja mulla on hyvät muistot lapsuudesta.

Ollaan vanhempien kanssa juteltu näistä kuritustoimista ja ovat pyytäneet anteeksi. He kuvittelivat silloin tekevänsä oikein, ja että se kuuluisi kasvatukseen ja heitä on itsekin kasvatettu samoin. Mutta nyt kyllä ymmärtävät että se ei ollut oikein. Mutta olen antanut anteeksi, samoin sisarukseni.

No kun kerran tuli sammuttua vinetto pullo kainalossa kaupungin keskustassa ruusupuskaan niin poliisit vei kotiin .....kyllä siinä vähän neuvoteltiin sitten kotiin tulo ajoista ja millaisia koulukavereista oikein on. Meillä oli koulukavereita jotka vähän meneviä.

Jos oletetaan, että vanhemmat on olleet oikeasti fiksuja ja hyvää tarkoittavia, niin mikä ihmeen logiikka se on, että vyöllä lyöminen on ollut heidän mielestään parempi keino kuin esimerkiksi toruminen tai aresti?

Synnyin 80-luvun ensimmäisellä puoliskolla ja ala-asteiässä oli vähässä määrin hiuksista tai kädestä repimistä, ja koivunoksa pönkättynä keittiön ovenkarmiin. Muistan saaneeni ihan pienenä jonkinlaisen selkäsaunan, mutta vanhemmat väittävät, ettei niin tapahtunut. Oli tolkuttoman kiltti, tottelevainen ja pelokas lapsi. Uhkasin lapsena ajavani kaljuksi, etten saa tukkapöllyä ja teinkin sen parikymppisenä huvin vuoksi! Mutta tuo fyysinen, vähäinen väkivalta ei ollut yhtään mitään pahimpiin lapsuuden hirvityksiin verrattuna, ja niistä en aio avautua tässä.

Vierailija kirjoitti:

Oon 78 syntynyt. Meillä myös tukistettiin ja annettiin piiskaa tottelemattomuudesta. Oli aika yleistä siihen aikaan. Vanhemmat oli muuten rakastavia ja mulla on hyvät muistot lapsuudesta.

Ollaan vanhempien kanssa juteltu näistä kuritustoimista ja ovat pyytäneet anteeksi. He kuvittelivat silloin tekevänsä oikein, ja että se kuuluisi kasvatukseen ja heitä on itsekin kasvatettu samoin. Mutta nyt kyllä ymmärtävät että se ei ollut oikein. Mutta olen antanut anteeksi, samoin sisarukseni.

Minusta ei kyllä ollut yleistä tuolloin enää, ainakaan piiskan saaminen. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi, eikä meillä ollut ruumiillista kuritusta perheessä käytössä. Sen sijaan äitini on saanut monesti selkään 50-luvulla, vanhempansa olivat sodan kokeneita.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä eniten jälkeenpäin hämmentää se, että se oli jotenkin "arkipäiväistä", enkä tarkoita tällä jokapäiväistä, vaan sitä, että että äiti saattoi sanoa isälle, että "Maijalle pitäisi antaa remmiä, koska ..." niin, että se kuulosti suunnilleen samalta kuin, että "roskat pitäisi viedä ulos".

Tovottavasti nyt joku ymmärsi, mitä tarkoitin tällä!

ap

Hmm. Muistelen myös vastaavaa että äiti kertoi tutulleen ihan normaalina kuulumisena muiden asioiden joukossa sen että minulle oli annettu selkään.

Mun lapsuudenkaverin isä oli lääkäri ja äitikin oli jossain hoitolalla ja niillä käytettiin remmikuritusta. Aika outoa kyllä kun nyt ajattelee.

Meillä ei ollut mitään isoa väkivaltaa, luunappeja ja pientä tukistamista kyllä melkein päivittäin (90-luvun lapsi). Kuitenkin oli aika huvittavaa, kun joskus siskoni haukkui minua ja annoin luunapin. Sain sellaisen huutokonsertin porukoilta, että huhhuh. Minulle ei vain lapsena oikein auennut, että miksi se luunappi sisarelle oli niin paha, jos he saivat niitä kuitenkin meille jaella mitättömistäkin syistä. Jälkeenpäin tajusin, että siksihän tuo väkivalta kasvatuksessa ei oikein toimi, kun lapsi näkee siinä vain epäloogisuutta.

Vaikka jostain syytä uskoisin, että kurittaminen olisi lapselle hyväksi, en silti pystyisi ikinä tekemään sitä! Oikeasti, lyödään lasta vyöllä takapuolelle. Miten joku on pystynyt tekemään omalle lapselleen niin?

Meillä ihan raivopäissään hakattiin, aivan liian kovaa ja rajusti ja aikuisen oman stressin rakia, ei siis edes sen takia että lapsi olisi ollut tuhma.

En ole missään väleissä noiden lapsenhakkaajien kanssa. Yksinäinen vanhuus on heille oikein.

Olen syntynyt 60-luvun puolella. Vanhemmat akateemisia ja muutoin varmaan ihan tolkun ihmisiä, mutta selkäsaunoja he antoivat kuritusmielessä milloin mistäkin.  Paljaalle pyllylle rätkittiin joko risulla tai sitten nahkavyöllä. Se sattui ja tuntui ihan hirveän pahalta ja todella nöyryyttävältä, paruin tietysti järkytyksestä ihan hysteerisenä. Muistan ainakin 4 eri kertaa,

Otettuani vuosikymmeniä myöhemmin asian puheeksi vanhempien kanssa, he olivat autuaasti unohtaneet nämä pieksemistuokiot, tai niin ainakin väittivät. Olivat sitten pahoillaan ja sanoivat, että he luulivat silloin että niin kuuluu tehdä lapsia kasvattaessa. Minuun ne selkäsaunat vaikuttivat siten että koin, etteivät vanhemmat tykänneet minusta. Se tuntui tosi yksinäiseltä, eikä itsetunto päässyt silloin kehittymään. Varhaisimmissa lapsuusajan valokuvissa olen aina hymyileväinen, iloinen ja nauravainen, mutta 4v (eli ekasta selkäsauunasta lähtien) ja siitä eteenpäin olen todella vakava. Tuijotan vain ilmeettömänä kameraan, jotain oli mennyt rikki vanhempien ja minun väliltä. Luottamus? Läheisyys? Välimme olivat ristiriitaiset aina aikuisikääni saakka, sitten helpotti. Olen sinänsä antanut heille anteeksi, mutta eivät ne välit sittenkään kovin läheisiksi muuttuneet. Surullista.

Olen syntynyt 1968. Ja piiskattu on monta kertaa. Aina oli Koivuniemen Herra oven päällä ja pelko perseessä. Myöhemmällä iällä vanhemmat pitivät nälässä, sillä hoksasivat, että sillä tavoin kunnia säilyy läskisoosia kohtaan. Ihan kaikkea ei uskalla edes kertoa. Onneksi vanhemmat jo kuolleet.

Piiskaa tuli monesti.

Se kipu ei niinkään haitannut, vaan se tunne ettei enää voinut luottaa omiin vanhempiin.

Synnyin 1970 ja isäni hakkasi usein äitiäni ja minua. Minä sain muovisella hyppynarulla selkäsaunan pyllylle ja minua lyötiin paikkoihin, jotka vaatteet yleensä peittää. Isäni kielsi kertomasta hakkaamisesta äidille tai äiti lähtee enkä ikinä enää näe äitiä. Erosivat ollessani 10. Olen yrittänyt pitää yhteyttä isääni useampaan otteeseen, mutta ei se onnistu ikinä luontevasti. Olen luovuttanut täysin hänen suhteensa jo 4 vuotta sitten. Hän ei ikinä tule myöntämään tehneensä väärin.