Lue keskustelun säännöt.
Tykkääkö joku oikeasti olla raskaana? Vihaan tätä!
12.11.2014 |
En voi käsittää kuinka joku on "elämänsä kunnossa" raskaana ollessaan. Mun mielestä tämä on suoraan sanottuna aivan hanurista! Vaikka vauva onkin toivottu ja ihana asia en voi rehellisesti sanottuna sanoa nauttivani tästä tilasta yhtään. Synnytyksiäkin menisi vaikka viis putkeen, kunhan ei ikinä tarvitsisi olla raskaana. Ei mulla muuta, kiitos kun sain avautua =)
Jo helpotti!
Kommentit (71)
Mulla oli aika helpot raskaudet (ei siis mitään oikeasti vakavaa ikinä), mutta inhosin kyllä. Puoleen väliin asti oli ihan ok, vaikka olikin huono olo ja kaikki herkut kielletty.
Mutta se toinen puolikas... Vatsanahka sattuu (ei ollut edes iso maha kertaakaan) turvotti, nukkuminen oli vaikeaa mahan takia (viimeiset 8vko mahdotonta) selkä särki, nivelet särki, lihakset jumitti, maitoa kaikki paikat täynnä, kaikki närästi.. Ei puhettakaan mistään hehkusta. Pahinta on se huoli, kun mistään ei tiedä onko vauvalla kaikki hyvin.
Neljännen kerran voisin kärsiä ihan vauvan takia, mutta yhtään siitä enempää en. Synnytys ja pikkuvauva aika ovat seuraavat inhokkini. Pikkuvauva-aika siksi, että sekin on yhtä vauvan neuroottista kyttäämistä. Meillä on talossa jo yksi teinkin, enkä ole hänestä ollenkaan niin huolissani mitä olen ollut vauvoista ensimmäisen elinvuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten annoit jonkun random kadunmiehen painaa paljaalla? Elämä on täynnä valintoja.
Samaa voi kysyä äidiltäsikin.
Ensimmäisessä raskaudessa oli pahoinvointia tosi paljon, mutta niiden jälkeen oli vointi ok. Muissa raskauksissa alkupahoinvointia oli tosi vähän ja pääsääntöisesti nautin odotuksesta ja olostani, iho ja hiukset olivat loistokunnossa.
Kyllä minä tykkäisin olla raskaana. Se olisi jotain erikoista.
M51
Vierailija kirjoitti:
Ainut ihana asia raskaudessa oli se kun tunsi vauvan potkut, siihen se sitten melkeen jääkin :)
Ja se ihmisten töllöttäminen kun on maha pystyssä, hohoijaa ihan kun ei ihmeellisempää olisi! Ja varsinkin loppu vaiheessa kun en pystynyt sormusta pitänään sormessa.
Ihmisten töllääminen ja sitten vielä ne kommentoinnit! Yhtäkkiä sinusta tulee joku arvostelun kohteena oleva patsas jolle saa töksäyttää mitä tahansa kommenttia koskien mahaa! Itse olen saanut monelta eri taholta päivittelyä miten pieni vatsani on viikkoihin nähden ja sitä katsellaan ja ihmetellään. V*ttu sentään kun ärsyttää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan nauttinut, kaikkea muuta.
Mitään isompia vaivoja tai ongelmia ei ollut, mutta se kamala sotanorsuna olo oli kyllä niin inhottavaa että vihasin sitä!
En näe raskaana olevissa mitään kaunista, päin vastoin. Miksi ihminen on niin ruma siinäkin?
Tämä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen raskaus (ikä 25) oli fyysisesti helpoin. Ei mitään vaivoja, pientä öklötystä alkuraskaudessa. Nukuin yöt sikeästi, nautin olostani ja keskityin oman napani ympärille. Toinen raskaus (ikä 28) oli myös helppo, vaikka lantion löystymisestä johtuvat kivut saivat loppuraskaudesta olon aika kurjaksi, yöt olivat katkonaisia ja uhmaikäisen esikoisen kanssa piti jaksaa päivät touhuta. Selkävaivat jatkuivat synnytyksen jälkeenkin ensimmäiset kuukaudet. Molemmissa raskauksissa paino nousi tosi maltillisesti ja olo oli siro ja kaunis. Mitään komplikaatioita ei ollut, joten siinäkin mielessä pystyi aika hyvin keskittymään vain positiivisiin asioihin. Raskaana voisin olla vaikka aina, jos joku muu hoitaisi pikkuvauva-aikojen uniongelmat :D
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan nauttinut, kaikkea muuta.
Mitään isompia vaivoja tai ongelmia ei ollut, mutta se kamala sotanorsuna olo oli kyllä niin inhottavaa että vihasin sitä!
En näe raskaana olevissa mitään kaunista, päin vastoin. Miksi ihminen on niin ruma siinäkin?
Tämä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ihana lukea täältä vertaistukea. Nyt 13. viikolla ja täytyy sanoa että odotin kiitollista ja auvoisaa oloa raskaudelta, mutta tämä on aivan tosi turhauttavaa ja raskasta. En tiedä pystyykö enää toista kertaa tämän jälkeen. Tässä nyt omat kokemukseni:
Järkyttävä pahoinvointi kaikesta, viikkoja viikkojen perään. Vapisuttava nälkä 2 h välein mutta ruoka ei mene alas, oksentelu yhtäkkisesti julkisillakin paikoilla, väsymys. Ja jatkuva pissahätä. Väsyttääkö? Heräät jokatapauksessa 4 kertaa yössä käymään vessassa ja yrität sitten saada taas unta. Relaksiinihormoni aiheuttaa vihlovia liitoskipuja ja sen että pissat housuun aivastaessasi.
Lisäksi koko ajan kipeänä - miksei kukaan puhu siitä, että raskaus lisää alttiutta sairastua ympärillä liikkuviin tauteihin _70 prosenttia_?? Joten flunssat, korvatulehdukset, you name it - sieltä ne iskevät, vaikka kuinka olisit ollut aiemmin aina terve. Lisäksi kun sitten sairastut, olet todella paljon kipeämpi ja pidempään kipeä kuin normaalisti. Ja vielä se, että lääkkeitä et saa - ei buranaa vaikka Panadol ei laskisi kuumetta, ei allergialääkkeitä keväällä vaikka pää räjähtäisi, ei nenäsumutetta, kurkkukipulääkettä, yskänlääkettä tai mitään muutakaan flunssaan vaikka kuinka tuskaista olisi. Muista ajatella positiivista ajatuksia! 🥰 Yllätyksenä tullut myös se, miten ristiriitaista erityisesti lääkkeiden käytön ohjeistus on: mitä teet, kun kätilön, farmaseutin, lääkärin ja lääkkeen valmistajan tuoteselosteen ohjeistukset ovat kaikki ristiriidassa? Ja näin siis on käynyt aivan jokaisen lääkkeen kohdalla Panadolia lukuunottamatta.
Ja sitten se syyllisyys, kun ohjeet asioihin ovat tyyliin että tukkoinen ei saisi missään nimessä olla, mutta lääkkeiden haittoja ei ole tutkittu ja siksi niitä ei tulisi käyttää. Tai urheilla pitäisi joka päivä ja vanhaa tuttua lajia saa jatkaa vapaasti, mutta jos siis on tullut siitä verenvuotoa, niin sitten pitäisi vähän kuitenkin varoa sitä urheilua.
Ja olen siis terve, 30-vuotias, positiivinen ihminen, jonka tämä 1. raskaus on teilannut ihan täysin. Henkiseltä puolelta tuntuu, että en vielä koe kantavani vauvaa, vaan että oma kroppa on pettänyt.
Ai miksi sanotaan raskauden olevan ihanaa aikaa. Olisko vaikka siksi, että monelle se on. Sun kokemus on toinen, monen muun toinen.
Mun molemmat raskaudet on olleet ihanaa aikaa. Ekassa ei ollut edes mitään kremppaa, toisessa loppuraskaudessa enemmän, mutta hyvät asiat kyllä selvästi selätti vaikeat, kun kyse ei ollut muusta kuin ison vatsan aiheuttamasta tukaluudesta kesäkeleillä.
Joakinen raskaus on yksilöllinen, ihan turhaa on kyseenalaistaa toisen kokemus.