Lue keskustelun säännöt.
Tykkääkö joku oikeasti olla raskaana? Vihaan tätä!
12.11.2014 |
En voi käsittää kuinka joku on "elämänsä kunnossa" raskaana ollessaan. Mun mielestä tämä on suoraan sanottuna aivan hanurista! Vaikka vauva onkin toivottu ja ihana asia en voi rehellisesti sanottuna sanoa nauttivani tästä tilasta yhtään. Synnytyksiäkin menisi vaikka viis putkeen, kunhan ei ikinä tarvitsisi olla raskaana. Ei mulla muuta, kiitos kun sain avautua =)
Jo helpotti!
Kommentit (71)
Sitten viel sanotaan, et naisilla ois korkea kipukynnys. Hah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi en mäkään tykännyt, ihan kauheaa se oli! Paitsi olo, myös HUOLI vauvasta. Onko se terve, meneekö kaikki putkeen, tuleeko jotain kremppoja, mitäs kun menee yliaikaiseksi ja niin pois päin.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:42"]
Sitten viel sanotaan, et naisilla ois korkea kipukynnys. Hah!
[/quote]
Ei kyse ole kipukynnyksestä! Se tuskainen olotila, kun kolottaa, siis ei satu vaan on epämukava olotila omassa kehossaan...
Luultavasti loppuraskaus on tarkoituksella kamalaa, nimittäin kaikki pelkoni mitä nyt oli sattunut synnytyksestä olemaankaan, katosivat kun vaan toivoi että saisi vauvan ulos.
Olin 21-vuotias kun odotin. Vihasin raskaana olemista vaikka vatsani tuli esiin vasta rv 30-->
En kärsinyt pahoinvoinnista, mutta umnetuksesta, aknesta ja jatkuvasta pissahädästä senkin edestä. Vihasin ettei kroppani ollut minun, että en saanut sukkia jalkaan saati leikattua varpaankynsiä taikka sheivattua alapäätäni ilman haavoja. Kyllä pissasin hunajaa kun tyttö tuli ulos ja saan nautittua äitiydestä ilman tukalaa oloa! :) onneksi hän on eka ja vika.
Nimim. Ei enää koskaan raskaaksi
olen nyt rv 21 ja edelleenkin pahoinvoinnin kourissa...Käytännössä nämä 21 viikkoa olen viettänyt sängyssä,ja se kyllä tuntuu :( Ärsyttää etten voi olla kovin seurallinen ja ihana äiti esikoiselle..toisaalta hän on vasta 1 v eikä vielä kävele,joten pääsen toistaiseksi helpolla.
Ja niin,onhan siinä paljonkin eroa raskaus 25 v tai raskaus 35 v,saati yli 40-vuotiaana.
Mun raskauksien välissä tyyliin 9 kk, kroppa ei oo ehtiny karistaa edellisiäkään kiloja ja nyt jo kertyy taas.Onneks vain 3 tähän mennessä :)
Kauhein vaiva on tosiaan mun mielestäni tuo ummetus, josta tulee peräpukamia,jotka sattuu niin ettei pysty nukkuu! seksistä puhumattakaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä takana 2aivan erillaista raskautta. 1. Turposin,oksentelun ja lihoin n.20km,kävelin vaappuen,ei yhtään hehkeä olo. Tästä raskaudesta syntynyt lapsi täytti juuri 12v. Raskaus numero 2. Aivan erillainen. Ihana pikkumasu,raskausvaatteet mahtuivat päälle,lihoin nipin noin 6kg vaikka söin koko jan pieniä määriä,verenpaineet koholla,jouduin sairaslomalle aika aikasessa vaiheessa,vakava raskausmyrkytys. Tästä syntynyt tenava on nyt reilun vuoden. Vaikka viimeisestä raskaudesta näin jälkeen päin papereita lukiessa olin hengenvaarassa,oloni oli hehkeämpi ja ihanampi kun edellisestä
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 06:07"]Tällä hetkellä takana 2aivan erillaista raskautta. 1. Turposin,oksentelun ja lihoin n.20km,kävelin vaappuen,ei yhtään hehkeä olo. Tästä raskaudesta syntynyt lapsi täytti juuri 12v. Raskaus numero 2. Aivan erillainen. Ihana pikkumasu,raskausvaatteet mahtuivat päälle,lihoin nipin noin 6kg vaikka söin koko jan pieniä määriä,verenpaineet koholla,jouduin sairaslomalle aika aikasessa vaiheessa,vakava raskausmyrkytys. Tästä syntynyt tenava on nyt reilun vuoden. Vaikka viimeisestä raskaudesta näin jälkeen päin papereita lukiessa olin hengenvaarassa,oloni oli hehkeämpi ja ihanampi kun edellisestä
[/quote]
Niin ja ensimmäistä odottaessa olin 21v,toisesta 31v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään! Ei juurikaan ole tullut oireita kuin vasta nyt viikolla 38 turvotusta jalkoihin. On ihana seurata vauvan kasvua, ja miehen kanssa ollaan lähennytty paljon. Menkkakivut mulla on olleet niin inhottavia, että olisin jopa kestänyt pieniä ikäviä oireita. Mutta tosiaan ei ole ollut mitään kipuja tai muita ikävyyksiä. Toki olen väsyneempi ja kömpelömpi kuin ennen, mutta ei se haittaa, kun ottaa vähän hitaammin. On todella ollut tähänastisen elämäni parasta aikaa.
Esikoisen odotusaika oli ihanaa ja helppoa, vaikka loppuvaiheessa olikin kovat liitoskivut ja närästys. Synnytyskin sujui kuin unelma ja kesti alle 10 tuntia. Vauva-aika oli sitten rankka kaiken tuon edestä, vauvalle paha koliikki ja nukkui 15-60 min pätkissä päivät ja yöt ja muun ajan lähinnä huusi ekat kuukaudet ja senkin jälkeen heräili 5-10 kertaa yössä 2-vuotiaaksi asti. Olisin voinut olla raskaana ja synnyttää vaikka joka päivä, mutta toista vauvaa en uskaltanut hankkia pitkään aikaan. Nyt esikoinen on jo 4v ja olen raskaana rv 17. Pahoinvointia on edelleen ja liitoskipuja on jo nyt, samoin iskias vihoittelee. Olen koko ajan väsynyt ja nälkäinen ja lihonut jo 3 kg, pissahätä yllättää jatkuvasti enkä saa nukuttua. Vauvan liikkeetkään ei vielä tunnu. Mutta nautin tästä silti koska nyt riittää että huolehdin itsestäni niin vauvakin voi hyvin. Saa nähdä onko hän sitten toista maata kuin esikoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon on myös omasta asenteesta kiinni. Toki esim. jatkuva pahoinvointi vaikuttaa kovasti jaksamiseen ja elämäniloon raskausaikana, mutta moniin muihin ns. raskausvaivoihin pystyy kyllä itsekin vaikuttamaan. Liikunta erittäin tärkeää myös raskausaikana: kohottaa mielialaa ja estää ainakin pahimpia selkäsärkyjä. Itsellä olen ainakin huomannut raskauteni aikana tämän (nyt menossa 36+6), ei varsinaisia selkäkipuja ole ollut ollenkaan. Samoin ruokavaliolla ja riittävällä veden juonnilla on suuri merkitys jaksamiseen raskausaikana.
Nyt rv35. 31 viikkoa jatkuvaa migreeniä takana. Ei päivääkään ilman särkyä. Mikään lääke ei auta. En taida hankkia toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 21-vuotias kun odotin. Vihasin raskaana olemista vaikka vatsani tuli esiin vasta rv 30-->
En kärsinyt pahoinvoinnista, mutta umnetuksesta, aknesta ja jatkuvasta pissahädästä senkin edestä. Vihasin ettei kroppani ollut minun, että en saanut sukkia jalkaan saati leikattua varpaankynsiä taikka sheivattua alapäätäni ilman haavoja. Kyllä pissasin hunajaa kun tyttö tuli ulos ja saan nautittua äitiydestä ilman tukalaa oloa! :) onneksi hän on eka ja vika.Nimim. Ei enää koskaan raskaaksi
Samaistun tähän monella tapaa. Odotan nyt ensimmäistä ja melko todennäköisesti ainokaiseksi jääkin.
Raskaus vasta puolivälissä ja jestas tätä oloa. Turvottaa, ummetusta, ilmavaivoja, jatkuva pissahätä (siis oikeasti, koko ajan!!!), jne.
Missä se ihana raskaushehku luuraa?
Vierailija kirjoitti:
Paljon on myös omasta asenteesta kiinni. Toki esim. jatkuva pahoinvointi vaikuttaa kovasti jaksamiseen ja elämäniloon raskausaikana, mutta moniin muihin ns. raskausvaivoihin pystyy kyllä itsekin vaikuttamaan. Liikunta erittäin tärkeää myös raskausaikana: kohottaa mielialaa ja estää ainakin pahimpia selkäsärkyjä. Itsellä olen ainakin huomannut raskauteni aikana tämän (nyt menossa 36+6), ei varsinaisia selkäkipuja ole ollut ollenkaan. Samoin ruokavaliolla ja riittävällä veden juonnilla on suuri merkitys jaksamiseen raskausaikana.
Siis apua, omasta asenteesta kiinni! Ehkä oudoin vastaus tähän aihealueeseen liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta oli ihanaa olla raskaana! Ekan kolmanneksen aikana oli pahoinvointia, mutta muuten olin elämäni kunnossa, ei ollut kolotuksia, liitoskipuja tai harjoitussupistuksia. Iso maha oli vähän kömpelö, mutta niin ihana silti.
Vauva on nyt 3kk ja odotan jo innolla, että olisin joskus uudestaan raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Ennen raskautta kuvittelin, että pieni pömppis ja kaikki muu olisi tosi söpöä, NO EI OLE!
Haluan tän lapsen ulos ja kehoni takaisin itselleni! Haluan nukkua selällään ja mahallaan ja syödä ja juoda milloin vain. Nousta ylös ilman, että sattuu ja olla juoksematta jatkuvasti vessassa. Haluan laittaa mitä tahansa päälleni enkä vain pitkiä paitoja, jotta maha ei vilku ja jäädy.
Olen tullut loppu tulokseen, että tämä naisen "paras aika" on vain jotain propagandaa, jotta naisia saadaan raskaaksi, nih! Onneksi jo 40+0, joten ei tämä kauaa kestä, enää.
Joo, sitä todellisuutta kaunistellaan. Puhutaan ihanasta hehkusta yms ja todellisuus on varmaan 90% :lla jotain ihan muuta.
Täällä myös yksi joka rakasti raskausaikaa! Oli helppo raskaus, synnytys kesti vajaat kolme tuntia. Olin koiran kanssa iltakävelyllä ja saunassa kotona juuri ennen vauvan syntymää. Ekan päivän jälkeen sain sairaalassa omat vaatteetkin päälle :)
Tykkäsin, ihmeellistä, kun lapsi kasvoi. Ei ollut pahoinvointia. Olisin halunnut kolmannenkin lapsen, vaan tuli ero eikä tullut sopivaa miestä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Ensin hirveät pahoinvoinnit ja sitten selkäkivut! Närästys! Ummetus! Päänsärky! Ilmavaivat! Liitoskivut! Vauva potkii kylkiluihin! Ja mitä vielä!! Silti rakastan lapsiani yli kaiken:)
Totta kai sitä rakastaa lapsiaan. Ei raskausajan inhoaminen poista rakkautta.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:37"]Ensimmäinenkin raskaus oli ihana! Ei mitään vaivoja tai kipuja. Pientä närästystä loppuvaiheilla mutta siinä se. Pidin paljon olostani ja kun ihmiset pohtivat lan jälkeen että mahtaa olla tukalaa, niin ei ollut.
[/quote]
Loput viestistä hävisi.. Toinen raskaus oli toista maata. Lisää lapsia ei ole tulossa. Jos tietäisin seuraavan raskauden olevan samanlainen kuin ensimmäinen, voisin olla raskaana aina vaan. Sitä kun vaan ei tiedä.