Mikä vituttaa eniten juuri nyt?
Meillä hajosi astianpesukone, rahat loppu, lapset oksennustaudissa. Perushirveä marraskuun päivä. :/
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 21:31"]
Erittäin vittumainen työkaveri, jonka takia ei ole kiva olla töissä
[/quote]
Pistän paremmaksi (pahemmaksi), mulla on niitä kaksi :( Ei ole kivaa, ei.
Eniten vituttaa kaikki, mutta ehkä ylitse muiden vituttaa luopua. Luopua kun huomaa ettei haaveet toteudukkaan, luopua kaikista ihmisistä, kehen on tutustunut tai rakastunut, koska, muita ihmisä ei hmis suhteet niin paljon tunnu kiinnostavan.. Miksi tutustua uuteen ihmiseen kun keskimäärin niistä suhteista luovutaan? Eli yksinäisyys vituttaa eniten.. Kun ei kannata ottaa ihmisiä lähelleen, jottei niistä tarvitsisi taas luopua.
Olen pitänyt itseäni ihan lähes sopivan kokoisena, tänään osti vaa'an ja tajusin olevani läski :( peili ei kertonut totuutta. Nyt sitten pitäis varmaan laihduttaa ja se jos mikä vituttaa.
Vituttaa rahattomuus, se että New Yorkin matkaan on vielä 100 päivää. Se että en töiden vuoksi pääse salille kahteen kuukauteen. Eniten vituttaa kaikki, ja minä itse.
Mies on vittumainen, talo joka oltaisi haluttu ostaa oli tänään myyty, mun tukka ohentuu ja tiedossa ihan kamala kiire töissä jouluun asti.
Ei mikään. On niin ihanaa olla elossa.
Lasten huuto ja ahdistavat työolot
Vituttaa kun luonnehäiriöinen gerbiili haukkuu kaikki päivät, ja yöllä näkee unta sen solvauksista.. kyllä on mieli matala.
En halua enää ammattiin, johon olen opiskelut 5,5 vuotta. Vielä olisi pahimmat 1,5 v opintoja jäljellä ja tuntuu, etten mitenkään pysty. Haluaisin vaihtaa alaa, mutta opintotukea ei saa enää uuteen tutkintoon. Oppisopimustyöhönkään ei oteta. En pääse etenemään elämässä mihinkään, olen jumissa. Lasta ei tule, vaikka kuinka yrittäisi. Siis minkäänlaista järkevää tulevaisuutta ei ole näköpiirissä.
Vauvakuume ja ovulaatio, mutta mies ei halua enempää, aviokriisi...
Rahatilanne ahdistaa. Ja se korostuu näin joulun edellä.
Esimiehen kyvyttömyys ja huono henkilöstöjohtaminen. Hyvänä kakkosena äidin läheisriippuvuus.