Lue keskustelun säännöt.
Masennusläkkeiden aloitusoireet
11.11.2014 |
Viikko mennyt, mieli aivan maassa. Paljon pahempi olo kuin aloittaessa. En ole käynyt moneen päivään ulkona. Etoo.
miten kauan kestää, pitäisikö jo soittaa lääkärille?
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 02:54"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 02:43"]
Masennuksesta voi toipua ilman lääkkeitäkin. Itse en usko että niillä on mitään muuta kuin lumevaikutusta. Olen kokeillut kolme kertaa. Enää en sekoittele aivokemiaani pillereillä vaan käytän muita menetelmiä, kuten terapia, liikunta, musiikki.
[/quote]
Ihme ja kumma. Täällähän on älykkäitäkin ihmisiä.
Kirjoituksesi on totta. Masennuslääkkeistä on hyötyä vain erittäin vaikeassa masennuksessa. Ja sitä sairastava ei olisi täällä kirjoittelemassa. Lievään ja keskivaikeaan masennukseen niitä on ihan turha syödä, ellei ihan välttämättä halua sekoittaa aivokemioitaan, mahdollisesti jopa pysyvästi.
[/quote]
Siinä taas varsinainen asiantuntija kirjoittamassa. Mulla on diagnosoitu (jälleen) vaikea masennus. Kotona olen, mutta sairaalahoitoa suunnitellaan. Ei mun älyssä eikä kirjoitustaidossa ole mitään vikaa. Kirjoitan enemmänkin niinä päivinä kun jaksan jotakin. Joinakin päivinä tuskaisuus on niin suuri, etten jaksa.
Pahentaa kyllä oloa se, kun lukee kaltaistesi typerysten mielipiteitä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:25"]
Tiesittekö, että juuri citalopraamin markkinointi escitalopraamina on yksi suurimmista lääketieteen puhalluksista. Eli lääkkeestä erotettiin se vaikuttamaton ainesosa ja korvattiin se uudella ( voidaan puhua myös apuaineista) niin lääkkeestähän tuli ( se sama vaikuttava-ainesosa pysyi siis samana) hurjan paljon parempi. Homman takana oli että lääkkeen patentti oli päättymässä ja lääkkeelle piti saada parempi patentoitu korvaaja, jottei halpalääkkeet valtaisi alaa. Masennuslääkkeet ovat lääketeollisuuden suurin kusetus. Syökää niitä vain äärimmäisessä hädässä. Lue haittavaikutuslista ja mieti todella haluatko sitä lääkettä, vai auttaisiko pelkkä terapia. Jenkeissä masennuslääkkeet on todistetusti aiheuttanut itsemurhia, mutta lääketehtaat kaunistelevat tilastoja ja pyrkivät tuomaan lääkkeet esille pelastavina enkeleinä.
[/quote]
... ja kaikki Suomen koulusurmaajat käytti ssri:tä...
[/quote]
Eipä muuten käyttäneet. Tämä harhaluulo näköjään vieläkin muhii ainakin mammojen päissä. Auvinen oli aiemmin käyttänyt, mutta LOPETTI lääkityksen. Ongelmat jäivät siltäkin osin hoitamatta.
Lukekaa raportit suomalaisista kouluampumisista, niistä kyllä valkenevat nämäkin asiat. Seiskassa ja Suomi24:ssä saattaa olla vähän epävalidimpaa tietoa.
Kun välittäjäaine teoria on osoitettu olevan väärässä, mutta elää sitkeästi vain vielä hoitoa ohjaavana tekijänä, niin olisikohan aika vaihtaa näkökulmaa ja miettiä masennusta ja siitä selviytymistä vaikkapa Aaron Antonovskyn salutogeenisen teorian pohjalta, jonka keskeisenä juttuna on koherenssintunne käsite. Stressinsietokyky on ihmisillä hyvin erilainen ja kyky käsitellä eteen tulevia vaikeuksia vaihtelee. Antonovsky tutki naistenvaihdevuosioireisiin sopeutumista, ja osalla naisita oli keskitysleiritausta. Ajatukset ovat mielestäni hyviä ja myös masennuksen hoidossa tulisi huomioida tämä ihmisen koherenssintunne käsite. Keskeistä masennuksen hoidossa olisikin tämän koherenssin tunteen vahvistaminen. Ei lääkkeelliset hoitomuodot ovat turvallisempia ja kansantaloudellisesti pitkässä juoksussa kannattavampia.
Laitan linkin josta voi hieman tutustua tähän salutogeeniseen teoriaan, ja sen käyttömahdollisuuksiin.http://www.kuntoutusportti.fi/portal/fi/ajankohtaista/tatakin_voisi_tutkia?bid=822
Masennuslääkkeistä hieman Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon -kirjasta jonka on kirjoittanut Peter C Gotzsche
>>Vuonna 2010 Yhdysvaltojen CDC-viranomainen julkaisi raportin, jonka mukaan 9% aikuisista täytti masennuksen kriteerit. Kriteerit oli listattu DSM-IV:ssä, eikä diagnoosiin tarvittu paljon. Masentuneksi määriteltiin kaikki, joita ei ollut huvittanut tehdä mitään tai ne jotka eivät olleet nauttineet asioiden tekemisestä useammin kuin joka toinen päivä kuluneen kahden viikon aikana, jos heillä oli sen lisäksi yksi seuraavista "oireista".
* ongelmia nukahtamisessa
* huono ruokahalu tai ahmiminen
* niin suuri hermostuneisuus tai levottomuus, että se on johtanut kuljeskelemaan ympäriinsä paljon enemmän kuin tavallisesti
Tämä on mielipuolista miten ihmeessä olemme hyväksyneet järjestelmän, joka leimaa kymmenesosan Yhdysvaltojen aikuisväestöstä masentuneiksi? Ovatko nämä diagnoosien laatijat aivan normaaleja vai pitäisikö meidän keksiä heillekin diagnoosi, esimerkiksi pakonomainensairaudenlietsontahäiriö?"
"Psyykenlääkkeet eivät korjaa kemiallista epätasapainoa, vaan aiheuttavat sen, minkä vuoksi lääkehoitoa on niin vaikea lopettaa. Jos näitä lääkkeitä käyttää pidempään kuin muutaman viikon, ne synnyttävät taudin, joka niiden oli tarkoitus parantaa. Käyttämämme lääkkeet ovat tehneet skitsofreniasta, ADHD:sta ja masennuksesta kroonisia häiriöitä, vaikka ne olivat ennen usein itsestään parantuvia sairauksia."
Jos ko. kirja ja aihe kiinnostaa enemmän tässä muutama linkki niille.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/laakkeet-terveytta-vai-rahastusta
Seronilin aloitin viime keväänä. Aloitusoireet olivat kamalat: unet meni, maha sekaisin, kylmänhiki, ruokahalu meni. Kesti n. pari viikkoa pahimmat oireet, sitten loppuivat/helpottivat. Nostettiin "normaaliin" käyttöannokseen (20mg) mutta ei vain toimnut minulla: ajatus takkusi, kävin koko ajan jotenkin hitaalla, olin ihan...jumittuneen oloinen. Onneksi terapeuttini huomasi myös muutokseni ja sen, ettei taida olla nyt sopiva lääke. Nyt syön yhä samaa lääkettä mutta vain 5mg annoksella, ja tämä taitaa olla sopiva: olen toimintakyvyltäni normaali, en tahmean jähmeän jumittava, ruokahalu on normaali, ei mitään huonoja oireita. Kuitenkin synkimmät ajatukset ja itkuisuus on vähentynyt.
Cipralexiä söin joitakin vuosia sitten, siinä aloitusoireet ei olleet noin pahat kuin tässä Seronilissä. Ciprasta tuli aika tasan viikoksi etova ja krapulainen olo, mutta sitten helpotti. Mutta muuten ei cipra sitten oikein auttanutkaan: tulin vain aggressiiviseksi ja kahvikupit lenteli seinille, huhhuh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, tässä sitä juuri nähdään, että ihmiset ovat erilaisia. Itse esim, syön juuri tuota Cipralexia ja minulle se sopii. Antaa energiaa ja vähentää turhaa tressaamista jne.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla aloitettiin ahdistukseen Cipralex. Kaksi viestiä viikkoa ollaan boli pahempi kuin koskaan mutta sitten auttoi.bSain alkuun vielä betsoja jotka veivät pahimman ahdistuksen pois jotta kykenin tpimimaan
Tiesittekö, että juuri citalopraamin markkinointi escitalopraamina on yksi suurimmista lääketieteen puhalluksista. Eli lääkkeestä erotettiin se vaikuttamaton ainesosa ja korvattiin se uudella ( voidaan puhua myös apuaineista) niin lääkkeestähän tuli ( se sama vaikuttava-ainesosa pysyi siis samana) hurjan paljon parempi. Homman takana oli että lääkkeen patentti oli päättymässä ja lääkkeelle piti saada parempi patentoitu korvaaja, jottei halpalääkkeet valtaisi alaa. Masennuslääkkeet ovat lääketeollisuuden suurin kusetus. Syökää niitä vain äärimmäisessä hädässä. Lue haittavaikutuslista ja mieti todella haluatko sitä lääkettä, vai auttaisiko pelkkä terapia. Jenkeissä masennuslääkkeet on todistetusti aiheuttanut itsemurhia, mutta lääketehtaat kaunistelevat tilastoja ja pyrkivät tuomaan lääkkeet esille pelastavina enkeleinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:25"]
Tiesittekö, että juuri citalopraamin markkinointi escitalopraamina on yksi suurimmista lääketieteen puhalluksista. Eli lääkkeestä erotettiin se vaikuttamaton ainesosa ja korvattiin se uudella ( voidaan puhua myös apuaineista) niin lääkkeestähän tuli ( se sama vaikuttava-ainesosa pysyi siis samana) hurjan paljon parempi. Homman takana oli että lääkkeen patentti oli päättymässä ja lääkkeelle piti saada parempi patentoitu korvaaja, jottei halpalääkkeet valtaisi alaa. Masennuslääkkeet ovat lääketeollisuuden suurin kusetus. Syökää niitä vain äärimmäisessä hädässä. Lue haittavaikutuslista ja mieti todella haluatko sitä lääkettä, vai auttaisiko pelkkä terapia. Jenkeissä masennuslääkkeet on todistetusti aiheuttanut itsemurhia, mutta lääketehtaat kaunistelevat tilastoja ja pyrkivät tuomaan lääkkeet esille pelastavina enkeleinä.
[/quote]
... ja kaikki Suomen koulusurmaajat käytti ssri:tä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut SSRI-lääkket pelastivat takaisin elämään. Alku EI ollut helppoa, vaan kamalaa. Mutta noin kuukauden-kahden jälkeen pääsin ylös mustasta kuilusta. Useimmat saavat lääkkeistä avun. Miten se onkin joillekin niin vaikea ymmärtää sitä, että suurelle osalle lääkkeet oikeasti ovat oikeasti iso apu? Ei ne kaikille sovi, mutta useimmille löytyy sopiva lääke. Ihan kuin niiden käytöstä pitäisi tuntea syyllisyyttä. Aivan kuin masennuksessa ja ahdistuksessa ei olisi tarpeeksi taakkaa.
Nykyään masennukseksi luokitellaan aivan tavallisia epämukavia tunteita ja tuntemuksia. Moni syö lääkkeitä turhaan! Ihan oikeasti elämä ei aina ole mukavaa, mutta siitä selviää ilman pillereitä. Surua, vihaa, tylsistymistä, laiskuutta, väsymystä, turtumusta, yms. saa tuntea olematta masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvatkaas vaan miksi ne lääkärit satuilee että kyllä me lääkkeitä vaihtamalla ja kokeilemalla löydetään sulle se sopiva lääke?
Oiskohan niin, että mitä enemmän lääkkeitä määrää sitä muhkeampi on lompakko...nykyään he pääsevät lääketieteellisiin sympossiumeihin luennoimaan lääketehtaan laskuun niin ei haise yhtä suoraan korruptiolle. Ja tutkimusrahoitusta irtoaa myös aika hanakasti.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:49"]
Nykyään masennukseksi luokitellaan aivan tavallisia epämukavia tunteita ja tuntemuksia. Moni syö lääkkeitä turhaan! Ihan oikeasti elämä ei aina ole mukavaa, mutta siitä selviää ilman pillereitä. Surua, vihaa, tylsistymistä, laiskuutta, väsymystä, turtumusta, yms. saa tuntea olematta masentunut.
[/quote]
Veikkaisin, että todellisuudessa aika harvassa ovat ne suomalaiset, jotka hakeutuvat lääkärille tylsistymisen tai laiskuuden tai surun takia. Kynnys hakea apua mielenterveysongelmiin ei ole täällä todellakaan mitenkään matala, päinvastoin. Eikä ne lääkäritkään nyt aivan kyvyttömiä ole arvioimaan potilaiden lääkitystarvetta.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:49"]
Nykyään masennukseksi luokitellaan aivan tavallisia epämukavia tunteita ja tuntemuksia. Moni syö lääkkeitä turhaan! Ihan oikeasti elämä ei aina ole mukavaa, mutta siitä selviää ilman pillereitä. Surua, vihaa, tylsistymistä, laiskuutta, väsymystä, turtumusta, yms. saa tuntea olematta masentunut.
[/quote]
Veikkaisin, että todellisuudessa aika harvassa ovat ne suomalaiset, jotka hakeutuvat lääkärille tylsistymisen tai laiskuuden tai surun takia. Kynnys hakea apua mielenterveysongelmiin ei ole täällä todellakaan mitenkään matala, päinvastoin. Eikä ne lääkäritkään nyt aivan kyvyttömiä ole arvioimaan potilaiden lääkitystarvetta.
[/quote]
No huh, huh. Uskot lääkäreihin kuin hullu puuroon. Tiesitkös mitkä sairaudet johtaa sairasloma ja työkyvyttömyystilastojamme. Mielenterveysongelmat! Lääkkeitäkin syö uskomaton määrä suomalaisista nääihin vaivoihin, eli ei ihan pidä paikkaansa tuo sun kommenttisi.
Miten on niin vaikea ymmärtää muita ihmisiä? Jos sinua auttaa tsemppaus ja lenkkeily, ei se tee oikeasti masentunutta laiskaksi.
http://yle.fi/aihe/ohjelma/mot-masentavat-laakkeet-2652014
Niitä vakavasti masentuneita on kyllä oikeasti vähän, he tarvitsevat useinmiten myös laitoshoitoa, pelkät pillerit ei todellakaan riitä.
On todistettu, että muut kuin vaikeasti masentuneet eivät hyödy SSRI lääkkeistä yhtään enempää kuin lumelääkkeestä! Eli lumevaikutus toimii sinuun.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:49"]
Nykyään masennukseksi luokitellaan aivan tavallisia epämukavia tunteita ja tuntemuksia. Moni syö lääkkeitä turhaan! Ihan oikeasti elämä ei aina ole mukavaa, mutta siitä selviää ilman pillereitä. Surua, vihaa, tylsistymistä, laiskuutta, väsymystä, turtumusta, yms. saa tuntea olematta masentunut.
[/quote]
Veikkaisin, että todellisuudessa aika harvassa ovat ne suomalaiset, jotka hakeutuvat lääkärille tylsistymisen tai laiskuuden tai surun takia. Kynnys hakea apua mielenterveysongelmiin ei ole täällä todellakaan mitenkään matala, päinvastoin. Eikä ne lääkäritkään nyt aivan kyvyttömiä ole arvioimaan potilaiden lääkitystarvetta.
[/quote]
Ei ole harvinaista, että käydään lääkärissä surun takia, kun esim. vaikka isä, äiti, tai muu läheinen kuolee. Ja tähän lääkärit saattavat määrätä masennuslääkkeitä, joita sitten syödään vuosia, tai loppuelämä. Masennuslääkkeet eivät todellakaan ole oikea hoito tuossa tapauksessa.
Masennuslääkkeet saattavat muuttaa aivokemioita sillä lailla, että kroonistavat masennuksen. Tämän jälkeen et pärjää ilman niitä, vaan syöt niitä loppuelämäsi. Tätähän lääketehtaat haluavat.
Jahas. Karsin lievasta masennuksesta. Olin terapiassa koska ajattelin etta en mitaan laakkeita halua. Terapia oli ihan hyodytonta. Tosin voi olla etta oli vaara terapeutti/terapiamuoto. No kuitenkin, menin epatoivoisena laakarille ja sain laakkeet. Ensimmaiset viikot olivat tosi syvalta. Sitten alkoi kaikki jotenkin kirkastua. Pelkasin kauheasti etta tulee jotenkin turta olo tai etta en ole "oma itseni". Mutta kaikki menikin niinkuin toivoin: ahdistus asioista jotka ei loppujen lopuksi merkitse mitaan havisi (ja tiedostin jo aiemmin etta en ole ahdistunut aiheesta, en vain pystynyt paasemaan tunteesta yli.). Sitten tuli ero joka oli ihan kamalan vaikea tietenkin enka ollut sen takia mitenkaan turta. Eli tavallaan vapauduin "turhasta" ahdistuksesta ja pystyin keskittymaan tarkeisiin tunteisiin. Jos jonkun mielesta tama on lumevaikutusta niin siita vaan. Elama on kuitenkin minulle paljon parempaa nyt.