Masennusläkkeiden aloitusoireet

Itsellä alkoi lääkkeet vaikuttaa (2 vuotta niitä syöneinä) niin, että kokoajan levoton olo ja ei voinut keskittyä.. Unohtelin asioita ja sanoja piti aina hakemalla hakea.. Kiloja tuli niiden ansiosta vähitellen 15kg :( 6kk sitten ne oli pakko lopettaa. Hirvittävät vieroitusoireet: huimaus, masentuneisuus, ahdistus, raivokohtaukset yms. Mutta vihdoin olen niistä vapaa! :) kilotkin lähteneet pikkuhiljaa laskemaan (yhtä "salakavalasti" kuin tulivatkin) ja lähtenyt jo 7kg mtn tekemättä :)) pointtina tässä mulla oli että elkää ihmiset syökö niitä liian pitkään! Itsellä ainakin aiheuttaneet pysyvää tuhoa aivoissa :/ edelleen hajamielisyys ja "tyhmä" olo vaikka fiksuna itseäni ennen pitänyt :/

Kasa reseptejä kouraan kun kömpii lääkärin vastaanotolle tukka pörrössä, naama turvonneena ja valittaa elämän tylsyyttä tai suruaan ja kohtaamiaan menetyksiä. Lemmikin kuolema, poikaystävä/tyttöystävä jätti, ystävä tai sukulainen kuoli, työpaikan menetys, väärä ala tai opiskelupaikka...kyllä taitavat olla aika yleisiä syitä SSRI lääkityksen aloittamiseen. Kynnys on huippu alhainen!

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:05"]

http://yle.fi/aihe/ohjelma/mot-masentavat-laakkeet-2652014

Niitä vakavasti masentuneita on kyllä oikeasti vähän, he tarvitsevat useinmiten myös laitoshoitoa, pelkät pillerit ei todellakaan riitä.

On todistettu, että muut kuin vaikeasti masentuneet eivät hyödy SSRI lääkkeistä yhtään enempää kuin lumelääkkeestä! Eli lumevaikutus toimii sinuun.

[/quote]

Kuka määrittelee minun masennukseni laadun? Sinä vai psykiatri?

Tossa jo joku toresi että avun hakemisen kynnys on korkea. Minulla se oli todella korkea, enkä laiskuuden vuoksi tässä ole. Mietin tarkkaan olenko valmis uhraamaan työpaikkani ja mahdollisesti oman urani, koska teitä masennusta laiskottelemiseksi mieltäviä vaan on niin paljon.

Lykkäsin hoidon hakemista liian pitkään.

Masentavat lääkkeet ohjelma MOT

Aku Kopakkala:
”Näitä lääkkeitä käytetään ikään kuin me tietäisimme, mitä niistä seuraa.”

Erkki Isometsä:
”Mutta sitten toisaalta ne ei ole niin kuin vaarallisia, eikä tuo niin kuin pitkäaikaista haittaa.”

Peter Gøtzsche:
“I have no doubt that they do more harm than good, the way they use them.”
(Olen varma, että niiden käytöstä on enemmän haittaa kuin hyötyä.)

MASENTAVAT LÄÄKKEET

Lähes 430 000 suomalaista syö erilaisia masennuslääkkeitä. Määrä on kasvanut rajusti parissakymmenessä vuodessa. Lääkeannokset ovat entistä suurempia, ja lääkkeitä syödään yhä pidempään.

Masennusta pidettiin aiemmin sairautena, joka useimmissa tapauksissa paranee itsestään. Nyt yhä useamman sairaus jää pysyväksi ja johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle. Joku tässä yhtälössä ei täsmää. Miksi ihmiset eivät parane, vaikka lääkkeitä syödään entistä enemmän?

Aku Kopakkala, psykologi, kuntoutusjohtaja, Mehiläinen:
”On myös koulukunta, joka on sitä mieltä, että nimenomaan masennuslääkkeet altistaa masennuksen uusiutumiseen ja kroonistumiseen, on ollu jo kauan olemassa, niin jos he on oikeessa, niin tää tilanne on erittäin niinkun outo.”

Masentuneiden aivoissa on havaittu muutoksia erilaisin kuvaantamismenetelmin, mutta tämä ei päde kaikkiin ihmisiin. Masennusta ei edelleenkään voida diagnosoida verikokeella tai magneettikuvilla.

Psykologi Aku Kopakkala kyseenalaistaa koko käsityksen masennuksesta aivosairautena.

Aku Kopakkala:
”Ei oo tapaa mitata oikeastaan ihmisestä mitenkään niinkun luonnontieteellisen menetelmin masennusta. Masennusta ei voida diagnosoida muuta kuin oikeestaan kysymällä ja, ja havainnoimalla niinkun ihmistä.”

Helsinkiläinen Ulla Tiitu sai masennusdiagnoosin vuonna 1994. Siitä alkoi 12 vuotta kestänyt lääkekokeilu, jonka aikana Tiitu söi kolmea eri serotoniinin takaisinoton estäjää.

Ulla Tiitu:
”Siis kyllähän masennuslääke, siis kyllähän se piristää, mutta kylhän siinä on aika doupattu olo. - - - Emmä niin ku toimintakykyä oo niistä koskaan saanu siis noin, jos ajatellaan pidemmällä aikavälillä, välillä, et jos ajattelee, että jos on masentunu, ni auttaa jonkun napin ni kylhän sielt nousee ylös, mut sit kyl hurahdetaan toiseen ääripäähän, eli mennään hypomanian puolelle sen jälkeen jonka sieltä pitää äkkiä päästä alas.”

Tiitun saadessa ensimmäiset lääkkeensä 90-luvulla elettiin niin sanotun serotoniiniteorian kulta-aikaa. Teorian mukaan masennus johtuu aivoissa olevien välittäjäaineiden epätasapainosta.

Aku Kopakkala:
”Aikoinaan havaittiin, että oli tulehduslääkkeitä, joita syövät ihmiset pääsi masennuksesta. Sit havaittiin, että, et nää nimenomaiset lääkkeet lisäsi serotoniinipitoisuutta aivoissa. Ja siitä syntyi sit käsitys, että silloin masennus varmaankin on seurausta serotoniinin puutteesta. Se kuulostaa järkevältä, mut samalla logiikalla voitais ajatella, että ujous johtuu alkoholin puutteesta verestä, koska alkoholin lisääminen vereen taas vähentää ujoutta.”

Masennuslääkkeiden ajateltiin korjaavan tätä epätasapainoa, koska ne lisäävät serotoniinin määrää aivoissa. Serotoniini virtaa hermosolujen välissä. Nimensä mukaisesti selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät eli SSRI-lääkkeet estävät serotoniinin palautumisen hermosoluun.

Aku Kopakkala:
”Me haluttais niinkun et maailma olis aika yksinkertainen. Et siinä olis serotoniinin puute aivoissa ja lisätään serotoniinia: nopea fiksaus.”

Serotoniinivajeesta ei ole löydetty tieteellistä näyttöä. Tämän myöntää jopa tunnettu masennuslääkkeiden puolestapuhuja, professori Erkki Isometsä.

Erkki Isometsä, puheenjohtaja, Käypä hoito -työryhmä:
”No siis välittäjäainemuutoksia, jonkinlaisia poikkeavaisuuksia, löydetään masennuspotilailta paljon, mutta tänä päivänä aika harva uskoo, että ne itsessään on kovin olennainen masennuksen syy.”

Aku Kopakkala:
”Harvoja asioita on niin selkeästi osoitettu, että serotoniinin puutteesta aivoista masennus ei johdu.”

Silti usko serotoniiniteoriaan elää sitkeästi. Jopa erittäin korkealla tasolla.

Tässä Lontoossa sijaitsevassa rakennuksessa toimii Euroopan lääkevirasto. Virasto myöntää myös Suomessa myytävien lääkkeiden myyntiluvat. Ylilääkärin haastattelua seurasi myös kaksi ylimääräistä tarkkailijaa.

Hans-Georg Eichler, ylilääkäri, Euroopan lääkevirasto:
”Well we know what they are doing they are the selective reuptake inhibitors and we have very good grip on what exactly they do in the human brain.”
(Tunnemme selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien toiminnan. Meillä on hyvä käsitys niiden toiminnasta ihmisaivoissa.)

MOT:
”But has the theory of the mechanism of action stayed the same for the last decades?”
(Mutta onko teoria niiden toiminnasta pysynyt vuosikymmeniä samana?)

Hans-Georg Eichler:
“Yes there has not much not much change over the past decades.”
(Viime vuosikymmeninä se ei ole juuri muuttunut.)

MOT:
“Because what I have understood is that the lack of serotonine… so called lack of seratonine, is…?"
(Ymmärtääkseni teoria serotoniinivajeesta...)

Hans-Georg Eichler:
”Yeah it is a very very old theory but it´s still around.”
(Teoria on vanha, mutta yhä käytössä.)

MOT:
“And that´s the way they work?”
(Ja niin lääkkeet toimivat?)

Hans-Georg Eichler:
”Yeah. Well that is may be in ten years time someone will know differently.” - - - “But for today this is the hypothesis under which we are working and based on which we are authorizing drugs.”
(Ehkä 10 vuoden kuluttua joku löytää uutta tietoa, mutta tämän hypoteesin varassa me nykyään toimimme ja päätämme lääkkeiden käyttöluvista.)

Suomessa masennuksen hoidon korkein auktoriteetti on Käypä hoito –suositus. Suosituksen laatii työryhmä, jota johtaa professori Erkki Isometsä.

MOT:
”Kuinka turvallista näitä lääkkeitä on syödä, jos ei tiedetä mikä se vaikutusmekanismi oikeestaan täsmälleen on?”

Erkki Isometsä:
”No tässähän on ratkaisevaa aina se, että mitä kliiniset kokeet kertoo. Että ainahan meidän ymmärrys melkein minkä tahansa lääkkeen toimintamekanismista on epätäydellinen. - - - ja silloin tullaan näihin lumekontrolloituihin ja kaksoissokkoihin –tutkimuksiin, jossa nimenomaan yritetään hyvin kriittisesti tislattais se tieto ulos, että onko tällä lääkkeellä todellista vaikutusta vai ei.”

Aku Kopakkala:
”Suurin hämmennyksen aihe minulle on itselleni ollut se, että kuinka väärä käsitys minulla oli aikoinaan siitä, koko tästä lääketutkimuksesta ja lääke-, mielen lääkehoidoista. Koska jotenkin minäkin, vaikka mulla oli niinkun psykologin koulutus, niin oletin, että näitä on kovasti tutkittu ja sivuvaikutuksia on tutkittu.”

Lääketutkimuksia tekevät lähinnä lääkeyhtiöt saadakseen uuden lääkkeen markkinoille.

Lääketutkimukset ovat niin sanottuja kaksoissokkotutkimuksia, joissa puolet koehenkilöistä syö varsinaista lääkeainetta ja puolet placeboa eli lumelääkettä. Keskimäärin vajaa puolet varsinaista lääkettä syöneistä ja kolmannes lumelääkettä syöneistä saa lievitystä masennusoireisiinsa.

Ero lumelääkkeen ja varsinaisen lääkkeen tehon välillä on vain 16-20 prosenttiyksikköä.

Tästä saadaan niin sanottu Numbers needed to treat –luku, joka kertoo kuinka monen ihmisen täytyy syödä lääkettä, jotta yksi saisi avun. Masennuslääkkeillä tämä luku on tyypillisesti seitsemän.

MOT:
”So it´s like seven people needs to be treated….”
(Kun seitsemän potilasta saa hoitoa....)

Hans-Georg Eichler: “In order one patient to get a full response yes.”
( ...niin yhteen lääke tehoaa.)

MOT:
“Is this a good effect size in your opinion?”
(Onko hyötysuhde mielestänne hyvä?)

Hans-Georg Eichler:
”Well for what is good is in the eye of the beholder. Don´t forget we charge drugs based on the effect in groups. So if you have two groups, one receives the placebo the other receives the active and there is meaningful and significant difference and if the risks are acceptable, then we give it a license. That is at the group level. Now if you are a patient and you ask yourself. Do I want to receive a drug where the chances are one in five or one in seven, that I benefit, that is a question, that needs to be solved between the patient and the care giver.”
(Hyvyys on katsojan silmässä. Ei sovi unohtaa, että arvioimme lääkkeen vaikutuksia ihmisryhmissä. Jos yksi ryhmä saa lumelääkettä ja toinen lääkettä, jos tehossa on selvä ero ja riskit pysyvät kohtuullisina, me annamme myyntiluvan. Jos taas yksittäinen potilas miettii, haluaako ottaa lääkettä, joka tehoaa yhdessä tapauksessa viidestä tai seitsemästä, sen päätöksen tekevät potilas ja hoitava ammattilainen.)

Masennuslääkkeistä on tehty niin sanottuja meta-analyysejä, joissa yhdistellään tilastollista dataa kymmenistä tai jopa sadoista eri lääketutkimuksista.

Useat meta-analyysit ovat osoittaneet, että lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa lääkkeistä ei ole hyötyä. Brittien hoitosuositus ei suosita lääkkeitä lainkaan lievästä masennuksesta kärsiville.

Suomen Käypä hoito –suosituksen mukaan masennuslääkkeitä säännöllisesti käyttävistä noin puolet toipuu oireettomiksi 6-8 viikossa.

Erkki Isometsä:
”Ja jos me arvioidaan masennuslääkehoitoa ikään kuin terveydenhuollon kokonaisnäkökulmasta, niin ne olennaiset tiedot ei liity vain siihen, että kuinka tehokas on yksi masennuslääke-hoitoyritys vaan kuinka tehokasta masennuslääkehoito yleisesti ottaen - - - että kun ketjutetaan näitä hoitoyrityksiä, se on hirveen paljon suurempi kuin joku 50 prosenttia.”

Jos lääke ei tehoa, Käypä hoito –suositus kehottaa nostamaan lääkeannosta, vaihtamaan lääkettä tai kokeilemaan usean lääkkeen yhdistelmää. Lähes kolmasosaa potilaista tämäkään ei auta. Tällöin potilailla todetaan niin sanottu lääkeresistentti masennus.

MOT:
”No miten voidaan erottaa potilaista ne, jotka hyötyvät lääkehoidosta?”

Erkki Isometsä:
”Ei sitä etukäteen oikein voidakaan. Meillä ei ole hyviä ennustekijöitä tällä hetkellä tiedossa.”

Maailmalla masennuslääkkeiden tehosta on keskusteltu jo pitkään. Yksi näkyvimpiä kriitikoita on Nordic Cochrane Centerin johtaja, professori Peter Gøtzsche. Cochrane on maailmanlaajuinen tutkimusverkosto, joka arvioi lääketieteellistä tutkimustietoa.

Peter Gøtzsche, johtaja, The Nordic Cochrane Center:
”These drugs only work in severe depression and even so, they work very badly in severe depression: at most one in ten will benefit from them. So the vast majority of people who are treated with these patients [medicins!] don't get any benefit. But most of them get harmed; they get side effects.”
(Nämä lääkkeet tehoavat vain vakavaan masennukseen, ja siihenkin kehnosti. Korkeintaan yksi kymmenestä saa niistä apua. Valtaosa niillä hoidetuista ei saa mitään lievitystä, vaan kärsii usein sivuvaikutuksista.)

Ulla Tiitulle masennuslääkkeet aiheuttivat levottomuutta ja maniaa. Diagnoosi vaihtui kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.

Ulla Tiitu:
”Siis sehän oli masennuslääkkeillä aina se, että sehän veti aina yli ja sitten myöhemmin tiedetäänkin, että sehän lisää mielialan heittelemistä elikkä kiertoa, tän tyyppinen lääkitys. Että tietysti jos mennään toiseen päähän yli, niin sittenhän se romahtaa sieltä alas taas voimakkaasti. Eli siitä saadaan sit tää jojoilmiö. Ja sitten tätä kutsutaan sairaudeksi. Johon sit laitetaan mielialan tasaaja ja ollaan sitä mieltä, et sitä pitää olla runsaasti, jotta tämä pysyisi hallinnassa.”

Peter Gøtzsche:
”When you give these drugs for some time, you actually induce new diseases that are worse than what you started out with. In about ten percent of these patients, anti-depressants cause a new disease which is now called bipolar.”
(Näiden lääkkeiden määrääminen johtaa ajan myötä uusiin sairauksiin, jotka ovat vakavampia kuin alkuperäinen sairaus. Noin 10 prosentilla potilaista masennuslääkkeet laukaisevat kaksisuuntainen mielialahäiriön.)

Erkki Isometsä:
”Mä sanoisin masennuslääkkeistä sillä tavoin, että niiden haitat on pääsääntöisesti kiusallisia mutta harvoin vaarallisia lääketieteellisessä mielessä. Ett sellainen lievä pahoinvointi tai seksuaalinen haluttomuus, niin ne voi hyvin olla syitä, minkä takia ihminen ei halua käyttää masennuslääkettä ja ymmärrän sen hyvin.”

Isometsän johdolla laadittu masennuksen Käypä hoito –suositus ohjeistaa jatkamaan lääkehoitoa puolen vuoden ajan oireiden katoamisen jälkeen. Jos masennus uusiutuu kolmannen kerran, voidaan aloittaa ylläpitohoito eli jatkuva lääkitys.

Erkki Isometsä:
”Ja semmoisessa tilanteessa, jossa nää on kohtalaisen vaikeita nää masennusjaksot olleet, niin silloin on kyllä järkevää käyttää tällaista suojalääkitystä, ylläpitohoitoa ja sitä yleensä käytetään useiden vuosien ajan.”

Peter Gøtzsche:
”Very often, abstinence symptoms or withdrawal symptoms are interpreted as a relapse of the disease. - - - So isn't that deeply ironic, that then you say these people still need the drugs, when in fact you have caused harm in these people? It's terrible.”
(Varsin usein vieroitusoireet tulkitaan masennuksen uusiutumiseksi. Eikö ole kohtalon ivaa, että potilaan halutaan jatkavan lääkitystä, vaikka heille on aiheutunut niistä haittaa? Se on kauheaa!)

Suomi tottelee Käypä hoito –suositusta. Masennuslääkkeitä syödään entistä pidempään.

MOT:n pyynnöstä Kelan tutkijat selvittivät, kuinka toistuvaa ja pitkäkestoista masennuslääkkeiden syönti on.

Vuonna 2008 yli 260 000 ihmistä söi SSRI-lääkkeitä. Seuraavana vuonna näistä ihmisistä yli 180 000 söi edelleen samoja lääkkeitä. Vuodet vierivät, ja lääkkeiden syönti jatkui. Viisi vuotta myöhemmin lääkkeitä söi yhä yli 115 000 ihmistä, eli vajaa puolet alkuperäisestä joukosta.

Lisäksi osa alkuperäisestä 260 000 ihmisestä söi myös muita yleisimpiä masennuslääkeitä. Tämä joukko kasvoi viiden vuoden aikana.

Yli satatuhatta suomalaista on siis jatkuvalla masennuslääkityksellä.

Aku Kopakkala:
”Minusta se on kyllä huolestuttavaa. Me muutetaan siinä meiän niinkun kehon toimintaa ja monia säätelyjärjestelmiä niinkun isosti.”

MOT:
”Onko tällainen yli 100 000 joukko mielestäsi sellainen, joka tarvitsee sitä jatkuvaa ylläpitohoitoa?”

Erkki Isometsä:
”Nyt tätä nimenomaista tutkimusta mä en tunne, ett mä en uskalla mennä siitä kovin paljon sanomaan, mutta epidemologisesti sen mittasuhteet luultavasti on vielä järkeviä.”

Masennuslääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista on hyvin vähän tutkittua tietoa. Euroopan lääkevirastolle riittää kuusi kuukautta.

Hans-Georg Eichler:
“We do not normally request studies longer than six months in the prelicensing phace, for the reason, that it´s very difficult to do: patients drop out, then you don´t know what to do with the trial data and also there is the ethical issue of how long you treat someone with the placebo.”
(Ennen luvanantoa ei yleensä vaadita yli puolta vuotta kestäviä testejä. Se on liian vaikeaa. Jos potilas keskeyttää testin, tietoja on vaikea käyttää. On eettisestikin hankalaa hoitaa potilasta pitkään lumelääkkeellä.)

Lääketutkimukset mittaavat lääkkeen tehoa hyvin valikoidussa potilasryhmässä. Masennuslääketutkimuksiin ei yleensä huolita ihmisiä, joilla itsetuhoisia taipumuksia, syömishäiriö, päihderiippuvuus tai joku muu mielenterveysongelma kuin masennus. Todellisessa maailmassa tällaisia ihmisiä on hyvin vähän.

Aku Kopakkala:
”Nehän tehdään rajatulla potilasjoukolla, jotka etsitään: mahdollisimman sopivia potilaita, jotta saatais tietynlainen tulos aikaseksi.”

Vaikka lääkkeiden teho olisi osoitettu kliinisissä tutkimuksissa, tilanne käytännön terveydenhuollossa voi olla täysin toinen.

Masennuslääkkeiden tehoa tavallisilla vastaanotolla käyvillä potilailla on tutkittu varsin vähän. Yksi harvoista on amerikkalainen STAR*D –tutkimus, johon osallistui yli 4000 masennuspotilasta. Heille annettiin vuoden ajan parasta mahdollista lääkehoitoa. Vuoden päästä mukana olleista tutkimuspotilaista vain 108 oli täysin toipunut masennuksesta. Loput olivat joko jättäytyneet pois tutkimuksesta tai heidän masennuksensa oli uusiutunut.

Erkki Isometsä:
”Star D on tärkee tutkimus, mutta siinä on hyvä huomata se, että millaisia oli ne potilaat mitkä siihen valikoitu. - - - Se oli siis varsin krooninen potilasryhmä ja kyllä tää kroonisuus on sellainen tekijä joka ilman muuta vaikuttaa odotettavissa oleviin hoitovasteisiin.”

STAR*D-tutkimuksen tulokset herättivät keskustelua paitsi masennuslääkkeiden tehosta, myös paljon huolestuttavammasta asiasta: entä jos masennuslääkkeet pitkällä aikavälillä muuttavat ihmisten aivokemiaa pysyvästi.

Aku Kopakkala:
”Ja koulukunta, mikä on vahvasti sitä mieltä, että masennuslääkkeet nimenomaan madaltaa, madaltaa kynnystä masennuksen uusiutumiseen, on kyllä saanu tästä niinkun käsitykselleen vahvistusta.”

Hans-Georg Gøtzsche:
“So a temporary problem becomes chronic, because anti-depressants change people, it changes their personality.”
(Väliaikainen ongelma kroonistuu, koska masennuslääkkeet muuttavat ihmisen persoonallisuutta.)

Erkki Isometsä:
”Mä en ole tästä asiasta samaa mieltä, mun mielestä ei ole olemassa näyttöä siitä, että masennuslääkkeen käyttö lisäisi uusiutumisriskiä. Se on periaatteessa erittäin vakavasti otettava asia, jos tällainen riski olis olemassa, mutta mun mielestä sellaista näyttöä ei ole.”

Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden määrä on kasvanut samaa tahtia lääkkeiden syönnin kanssa. Helsingin yliopiston tutkijat selvittivät, kuinka paljon masennuslääkkeitä syötiin ennen ja jälkeen eläköitymisen. Tulokset julkaistiin viime vuonna arvostetussa kansainvälisessä tiedelehdessä. Kehityskaari osoittaa, että juuri ennen masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä masennuslääkkeiden kulutus kasvaa rajusti.

Aku Kopakkala:
”Tulee mieleen kyllä, että, että pahentaako sitä tilannetta, että syödään masennuslääkkeitä kovasti. - - - Että ei se ainakaan asiaa paranna, koska se on, nää ihmiset epäilemättä ovat saaneet riittävän määrän lääkkeitä ennen sitä eläköitymistä. Että sen takia he eivät eläkkeelle jää, että he eivät olisi syöneet niitä. Mut että tää antaa mahdollisuuden kahteen keskenään erilaiseen tulkintaan.”

Erkki Isometsä:
”Onks tää niin kuin yksilötasolla niin, että on todennäköistä käyttää masennuslääkettä ennen kuin jää eläkkeelle?”

MOT:
”Joo..”

Erkki Isometsä:
”Joo, no sehän on ihan ilmeinen ja luonnollinen löydös, että eläkkeellehän pääsee oltuaan pitkään sairaslomalla masennuksen takia ja tyypillinen tilannehan on se, että hoitoon on hakeuduttu. Mehän on siis itsekin tätä tutkittu, että hoitoon hakeutuminen on tyypillisesti viivästynyt ja sitten siinä kun on oltu jo monta kuukautta toistaitoisia ja sairaslomalla niin sitten lähdetään hoitamaan masennusta. Totta kai siis silloin masennuslääkkeitä ryhdytään käyttämään.”

Ulla Tiitu jäi mielenterveysongelmiensa takia työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2005. Tiitun mielestä hänet kirjaimellisesti ”lääkittiin” eläkkeelle.

Ulla Tiitu:
”Se lääkemäärä oli sellanen, että ku mä en tunnistanu ympäristöä enkä mä havainnu asioita niin mulla oli mieletön määrä pelkoja enkä mä pystyny olee yksin.”

Neljä vuotta sitten Tiitu sai tarpeekseen. Hän lopetti tasaavien lääkkeiden käyttämisen. Serotoniinin takaisinoton estäjät hän oli lopettanut jo aiemmin, vuonna 2006.

Ulla Tiitu:
”No pärjäsin itseasias kokoajan paremmin, paremmin. Et se, että mä sain ajettua niitä pois, niin mun sosiaalinen elämä vilkastu, sit mä alotin osapäiväsen työn, työn ja tota mä rupesin olee elossa.”

Käytetyimmät SSRI-lääkkeet Suomessa ovat sitalopraami ja essitalopraami, joiden yhteenlaskettu osuus masennuslääkkeiden kulutuksesta on noin 40 prosenttia.

Molempia lääkkeitä on myyty maailmanlaajuisesti kymmenillä miljardeilla euroilla. Lääkkeiden valmistaja Lundbeck on turvautunut likaisiin keinoihin pitääkseen markkinat itsellään. Viime vuonna Euroopan komissio määräsi Lundbeckille lähes 94 miljoonan euron sakon. Lundbeck oli maksanut rinnakkaislääkkeiden valmistajille, jotta nämä eivät toisi markkinoille sitalopraamivalmiste Cipramilin kopioita.

Joaquín Almunia, kilpailukomissaari, Euroopan komissio:
“The practices we are sanctioning today are simply unacceptable. By todays decision we are confirming that the so called “pay-for-delay” -deals constitute severe infringement of the EU competition law. They may cause severe harm to patients and taxpayers and must be sanctioned accordingly.”
(Tällaisia toimia ei voi hyväksyä. Rinnakkaislääkkeen markkinoille tulon hidastaminen maksamalla rikkoo törkeästi EU:n kilpailulainsäädäntöä. Se voi vakavasti haitata potilaita ja veronmaksajia, ja rangaistusten tulee olla sen mukaiset.)

Lundbeck on valittanut komission päätöksestä.

Lundbeck toi sitalopraamin markkinoille vuonna 1993. Cipramil-nimellä myydyn lääkeaineen patentti umpeutui vuonna 2003. Samoihin aikoihin Lundbeck toi markkinoille uuden masennuslääkkeen Cipralexin. Cipralexin patentti umpeutuu ensi kuussa. Markkinoille on tulossa uusi lääke nimeltä Brintellix.

Cipramilin vaikuttavassa aineessa sitalopraamissa on kaksi puoliskoa, jotka ovat toistensa peilikuvat. Toisella puoliskolla on vain vähän tai ei ollenkaan tehoa. Vain toinen puolisko on vaikuttava. Lundbeck erotti sitalopraamista tämän vaikuttavan aineen ja alkoi kutsua sitä uudella nimellä essitalopraami.

Hans-Georg Gøtzsche:
“So it's the same substance... but our laws are so foolish that now you can patent the same substance just because you got rid of the inactive half. This is crazy, and it's even more crazy when we then see studies that claim that a drug is better than itself. I... I don't have much
confidence in studies like that because they are done by the company.”
(Vaikuttava aine on sama, mutta laki on niin hölmö, että aineen voi patentoida uusiksi, vaikka siitä on vain poistanut tehottoman puolikkaan. Tämä on sitäkin hullumpaa, kun eräät tutkimukset väittävät, että aine on ikään kuin itseään parempi. En juuri luota moisiin tutkimuksiin, koska ne ovat yhtiön omia.)

Suomessa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea teki viime vuonna arviointikoosteen, jossa vertailtiin sitalopraamia ja essitalopraamia.

Pertti Happonen, johtaja, lääkkeiden arviointiryhmä, Fimea:
”Näissä lääkkeissä sinänsä on kummassakin periaatteessa sama vaikuttava ainesosa, mutta toinen on huomattavan paljon kalliimpi kuin toinen. Haluttiin selvittää se, että onko kirjallisuudessa olevan näytön perusteella hoitovaikutuksissa selkeitä eroja.”

Peter Gotzsche on analysoinut Lundbeckin lääketutkimusten raakadatan. Hänen mukaansa sitalopraamin ja essitalopraamin välilä ei ole eroa. Suomen lääkeviranomaiset ovat varovaisempia johtopäätöksissään. Fimean arviointikoosteen perusteella kalliimpi lääke essitalopraami on hieman tehokkaampi 6-12 viikon hoidossa.

Pertti Happonen:
”Se vaikuttaa siltä, että siinä se pieni ero olisi. Mutta me ei tiedetä mitä tuloksia on jätetty julkaisematta, koska masennuslääketutkimuksista noin kolmasosa jätetään julkaisematta, jos ne eivät miellytä sitä tutkimuksen teettäjää.”

Jotta lääke voisi saada myyntiluvan Euroopan lääkevirastolta, sen täytyy olla parempi kuin jo markkinoilla olevat lääkkeet. Tämän todistamiseksi riittää yksi vertaileva tutkimus.

MOT:
“Why did the escitalopram receive the marketing authorization?”
(Miksi essitalopraami sai myyntiluvan?)

Hans-Georg Eichler:
“I don´t think we should go to the specific drugs.”
(Meidän ei ehkä pitäisi puhua yksittäisistä lääkkeistä.)

Haastattelupyyntöäni Lundbeckille palloteltiin viikkoja Tanskan pääkonttorin ja Suomen osaston välillä. Lopulta tavoitin Lundbeckin Suomen toimitusjohtajan Leif Jokisen ollessani vierailulla Euroopan lääkevirastossa.

Leif Jokinen, toimitusjohtaja, H. Lundbeck Oy:
”Me ollaan päätetty, että ei me lähdetä haastatteluun.”

MOT:
”Miksei?”

Leif Jokinen:
”Siihen on monta syytä ja Lundbeck haluaa aina olla yhteistyökykyinen ja me ollaan avoimia ja halutaan keskustella asioista.”

Lundbeck lähetti vastauksensa sähköpostitse:
”Sitalopraami ja essitalopraami ovat kaksi toisistaan eroavaa lääkeainetta. Solu- ja molekyylitasolla näillä yhdisteillä on erilaiset ominaisuudet. Kliinisesti essitalopraami on sitalopraamia tehokkaampi masennuksen hoidossa.”

MOT:
”Millä perusteella lääkäri voi sitten valita, että kumpaa näistä valmisteista hän antaisi potilaalle?”

Pertti Happonen:
”Lääkärin valmisteen valintaan vaikuttaa hyvin paljon käytettävissä oleva informaatio, jota dominoi lääketeollisuuden markkinointi.”

Suomen Käypä hoito –suositus listaa työryhmän jäsenten sidonnaisuudet lääkeyhtiöihin. Erkki Isometsä on osallistunut useiden lääkeyhtiöiden tilaisuuksiin ja saanut siitä palkkiota.

MOT:
”Kuinka paljon teille henkilökohtaisesti maksetaan lääkkeiden puolesta puhumisesta?”

Erkki Isometsä:
”Siis mä en vuonna 2014 ole ollut minkään laisessa lääketeollisuuden tilaisuudessa puhumassa, en ollut sitä vuonna 2013:kaan ja vuonna 2012 niin mä olen ollut pitämässä kaksi luentoa lääketeollisuuden sponssaamassa tilaisuudessa. Mä vuodessa pidän sellaiset 50-70 luentoa, eli mä olen itse nostanut Professoriliiton suosituksen mukaisen palkkion ihan asiallisesta ja pätevästä luennosta. Että minusta tää on oikeastaan vähän suoraan sanoen asiaton kysymys.”

Yhdysvalloissa Lundbeck markkinoi essitalopraamia nimellä Lexapro. Kymmenen vuotta sitten Lexapron markkinointistrategia vuoti julkisuuteen. Sen mukaan Lundbeckin kumppani Forest Laboratories maksoi Yhdysvaltain Psykiatriyhdistykselle ja muutamalle muulle järjestölle, jotta ne laatisivat ohjeistuksen masennuksen hoitoon – yhdessä Forestin kanssa.

Peter Gøtzsche:
”Now, that's a very interesting case. Lundbeck's partner in the States, Forest, had 19 000 doctors on their advisory board. Can you imagine that? 19 000. I mean, you don't need advice from 19 000 people. So in my world, this is corruption. They buy these people.”
(Lundbeckin Yhdysvaltain-kumppanilla Forestilla oli 19 000 lääkäriä neuvonantajalautakunnassaan. Siis 19 000! Niin monta neuvonantajaa ei voi tarvita. Minusta se on korruptiota. Ne ostavat näitä ihmisiä.)

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:05"]

http://yle.fi/aihe/ohjelma/mot-masentavat-laakkeet-2652014

Niitä vakavasti masentuneita on kyllä oikeasti vähän, he tarvitsevat useinmiten myös laitoshoitoa, pelkät pillerit ei todellakaan riitä.

On todistettu, että muut kuin vaikeasti masentuneet eivät hyödy SSRI lääkkeistä yhtään enempää kuin lumelääkkeestä! Eli lumevaikutus toimii sinuun.

[/quote]

Kuka määrittelee minun masennukseni laadun? Sinä vai psykiatri?

Tossa jo joku toresi että avun hakemisen kynnys on korkea. Minulla se oli todella korkea, enkä laiskuuden vuoksi tässä ole. Mietin tarkkaan olenko valmis uhraamaan työpaikkani ja mahdollisesti oman urani, koska teitä masennusta laiskottelemiseksi mieltäviä vaan on niin paljon.

Lykkäsin hoidon hakemista liian pitkään.

[/quote]

Saisit paremman avun masennukseesi liikunnalla ja ruokavaliolla. Mutta mulle ihan sama, jos haluat sotkea aivosi placebo-vaikutuksen takia.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:05"]

http://yle.fi/aihe/ohjelma/mot-masentavat-laakkeet-2652014

Niitä vakavasti masentuneita on kyllä oikeasti vähän, he tarvitsevat useinmiten myös laitoshoitoa, pelkät pillerit ei todellakaan riitä.

On todistettu, että muut kuin vaikeasti masentuneet eivät hyödy SSRI lääkkeistä yhtään enempää kuin lumelääkkeestä! Eli lumevaikutus toimii sinuun.

[/quote]

Kuka määrittelee minun masennukseni laadun? Sinä vai psykiatri?

Tossa jo joku toresi että avun hakemisen kynnys on korkea. Minulla se oli todella korkea, enkä laiskuuden vuoksi tässä ole. Mietin tarkkaan olenko valmis uhraamaan työpaikkani ja mahdollisesti oman urani, koska teitä masennusta laiskottelemiseksi mieltäviä vaan on niin paljon.

Lykkäsin hoidon hakemista liian pitkään.

[/quote]

Saisit paremman avun masennukseesi liikunnalla ja ruokavaliolla. Mutta mulle ihan sama, jos haluat sotkea aivosi placebo-vaikutuksen takia.

[/quote]

Meitä näyttää olevan pari keskustelijaa, jotka katsovat masennuslääkkeiden käyttöä eri vinkkelistä kuin puolesta puhujat. Mutta totuus on että lääkkeet auttavat 1 potilasta kymmenestä tai sitten 10 sadasta miten asian haluaa ilmaista. Mutta kun ottaa huomioon lääkkeen haitat, niin kannattaa oikeasti miettiä onko itse se 1/10.

Kamalimmalle minusta näytti jonkun kertomus siitä että samaa vaikuttavaa ainetta sisältävä toinen lääke ei sopinut ja toinen sopi. Lumevaikutuksen puoleen kääntyisin vahvasti. Jos olisi annettu vielä kolmas lumelääke niin olisit varmasti voinut vielä paremmin.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=227F361BC584A7C84D54CF344DD324A8?id=nak04327

Masennuslääkkeiden tehon olemassaoloa depression hoidossa ei aseta kiistanalaiseksi yksikään metodisesti pätevä meta-analyysi, ja arviot hoitoefektin suuruudesta ovat tilastollisesti hyvin yhdenmukaisia. Julkaisematta jääneiden negatiivisten tulosten huomiointi on tärkeää, mutta ei kovin olennaisesti muuta kokonaiskuvaa tehosta. Poikkeuksena säännöstä on reboksetiini, jonka uskottavuuden masennuslääkkeenä esiin tullut vakava julkaisuharha hävittää, ja joka siksi poistettiin suosituksesta 2010. Kriittistä keskustelua on käyty erityisesti siitä, kuinka kliinisesti merkittävä masennuslääkkeiden tuoma hyöty on lievissä masennustiloissa, joissa lumevaste on kliinisissä kokeissa ollut hyvin yleinen. Kokonaisnäyttö huomioiden tehoa on olemassa myös lievissä, diagnostiset kriteerit täyttävissä depressioissa.

Lumetabletti on tutkimuksen käyttämä apuväline, ei todellinen hoitovaihtoehto terveydenhuollon päätöksenteossa. Hoitopäätökset tehdään valintana masennuslääkehoidon, jonkin muun hoitomuodon, lääkehoidon ja muun hoitomuodon samanaikaisen käytön tai hoitamatta jättämisen välillä. Masennuslääkehoidosta saatava kokonaishyöty sisältää sekä hoidon spesifin vaikutuksen että hoidon epäspesifiset vaikutukset, ja on siksi suurempi kuin yllä olevissa meta-analyyseissa arvioitu spesifi teho.

Kliinisten kokeiden tulosten muodostama kokonaiskuva vastaa suosituksen johtopäätöstä, jonka mukaan masennuslääkkeiden merkitys hoidossa on yleensä sitä suurempi, mitä vaikeammasta depressiosta on kysymys

Luitko lääkettä puolustanut tuon MOT ohjelman kässärin?

Juu lääkehoitona lumelääkettä ei käytetä eettisistä syistä. Mutta on se jännä, että muuten eettiset periaatteet ei paljon lääkemarkkinoita tunnu jarruttelevan.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:03"]

Luitko lääkettä puolustanut tuon MOT ohjelman kässärin?

[/quote]

Joo niinku luin ;) Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, ettei tämä(kään) asia ole mustavalkoinen?

No jokainen päättää itse mitä mömmöjä kehoonsa ottaa, jotkut polttaa tupakkaakin vaikka tietää, että se tappaa. Lääkkeetkin tappaa niin samapa tuo.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:14"]

No jokainen päättää itse mitä mömmöjä kehoonsa ottaa, jotkut polttaa tupakkaakin vaikka tietää, että se tappaa. Lääkkeetkin tappaa niin samapa tuo.

[/quote]

niin, eipä täältä hengissä selviä kukaan, vaikka mitä tekisi.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:03"]

Luitko lääkettä puolustanut tuon MOT ohjelman kässärin?

[/quote]

Joo niinku luin ;) Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, ettei tämä(kään) asia ole mustavalkoinen?

[/quote]

Jos toisella puolella on lääkeyhtiö ja toisella puolueeton taho, niin kumpaakohan sitä uskoisi?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:19"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:14"]

No jokainen päättää itse mitä mömmöjä kehoonsa ottaa, jotkut polttaa tupakkaakin vaikka tietää, että se tappaa. Lääkkeetkin tappaa niin samapa tuo.

[/quote]

niin, eipä täältä hengissä selviä kukaan, vaikka mitä tekisi.

[/quote]

Ei selviä, mutta masennuslääkkeet laskevat elämänlaatua huomattavasti.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:03"]

Luitko lääkettä puolustanut tuon MOT ohjelman kässärin?

[/quote]

Joo niinku luin ;) Onko sun jotenkin vaikea ymmärtää, ettei tämä(kään) asia ole mustavalkoinen?

[/quote]

Jos toisella puolella on lääkeyhtiö ja toisella puolueeton taho, niin kumpaakohan sitä uskoisi?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:19"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:14"]

No jokainen päättää itse mitä mömmöjä kehoonsa ottaa, jotkut polttaa tupakkaakin vaikka tietää, että se tappaa. Lääkkeetkin tappaa niin samapa tuo.

[/quote]

niin, eipä täältä hengissä selviä kukaan, vaikka mitä tekisi.

[/quote]

Ei selviä, mutta masennuslääkkeet laskevat elämänlaatua huomattavasti.

[/quote]

Tulee jopa pysyviä ongelmia, esimerkiksi seksuaalisuuden ja romanttisten tunteiden kanssa.

Olen huomannut, että täällä av:llä usein faktat eivät pure vaan jumiudutaan pitkälti mututuntumaan ja puolustetaan henkeen ja vereen omaa näkemystä. Mulla on yleensä tapana laittaa lähteet näkyviin mihin tietoni perustan, lienee ammatillinen vamma.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:28"]

Tulee jopa pysyviä ongelmia, esimerkiksi seksuaalisuuden ja romanttisten tunteiden kanssa.

[/quote]

Tämä on totta. Kokeilin itse monia eri masennuslääkkeitä n. 10 vuotta sitten. Tunne-elämä oli niin tasaista ja latteaa, että hyi. En tiedä, johtuuko noista lääkkeistä, mutta niiden jälkeen luovuus on ollut poissa.

Masennuslääkkeet kritiikin ja kiistan kohteina
Päivitetty 22.10.2014

Lääketeollisuus lahjoo kaikkein eniten psykiatreja. "Masennuslääkitys on plaseboa", sanoo Hullin yliopiston psykologian professori Irving Kirsch. Hänen tutkimustensa mukaan masennuslääkkeet ovat pääosin tehottomia tai heikkotehoisia. Tulehduskipulääkkeet voivat viedä loputkin masennuslääkkeiden tehosta. Suomessa Kela maksaa korvauksia masennuslääkkeistä lähes puolelle miljoonalla ihmiselle. Isossa-Britanniassa masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt 43 % nykyisen laman aikana. Lääkkeiden käyttäjistä monet jäävät koukkuun loppuiäkseen. Lasten ja nuorten tulisi ottaa ruoan lisänä kalaöljyä – eritoten EPAa – ja muita ravintolisiä, koska ne ehkäisevät ja hoitavat masennusta luonnonmukaisesti. Samalla ne vähentävät lääkkeiden tarvetta ja niiden sivuvaikutuksia. Masennuslääkkeet, erityisesti SSRI-lääkeet lisäävät syövän riskiä, osoittaa uusi meta-analyysi.

Helsingin Sanomat otti esille tässä katsauksessani kertomat seikat (20.7.2011). Psykiatrian professori Jyrki Korkeila (psykiatriyhdistyksen puhenjohtaja) puolustelee tehotonta lääkitystä, kun taas dos. Markku Myllykangas lyttää sen täysin lääketehtaiden mainipuloimana huijauksena, jonka kohteeksi ovat joutuneet lääkärit ja heidän potilaansa (HS 22.7.2011).  Korkeilakin kaipaa tehokkaampia hoitoja masennukseen. Masentavatko masennuslääkeet? kysyy YLE tuoreessa uutisessaan 15.10.2014.

Laukaalainen psykiatri esitti jo 5.11.2009 Duodecimille, että kalaöljy otettaisiin mukaan masennuksen Käypä hoito -suosituksiin, mutta lääketeollisuuteen sidoksissa oleva masennuksen käypähoitotyöryhmä on hiljaa eikä tee mitään (paitsi ottaa vastaan lahjuksia). Rauramo on kertonut minulle saaneensa erinomaisen hyviä hoitotuloksia potilaittensa ravintolisähoidolla. Potilaat ovat kertoneet, että heidän kontrollikäynneillään Jyväskylän keskussairaalassa niitä on kielletty syömästä, kun ne kerran eivät kuulu käypään hoitoon. Potilaat ovat puun ja kuoren välissä.

Rauramon kirje Duodecimille.
Rauramon haastattelu Luontaisterveys-lehdessä 2010

Uuden tutkimuksen mukaan raskausaikana nautitut masennuslääkkeet voivat aiheuttaa lapselle ADHD:n.

Tanskalainen professori Peter C. Gøtzsche paljastaa esitelmässään ja kirjassaan (Deadly medicine and Organized Criminality) lääketeollisuuden suurhuijauksen erityisesti psykiatriassa. Hän on Nordic Cochrane Centren johtaja ja siinä tehtävässään perehtynyt syvällisesti kliinisiin lääketukimuksiin ja lääkkeiden tehokkuuteen/tehokkomuuteen.
Professori Peter Gøtzschen videoesitelmä (noin tunti, lokakuu 2013)

Masennuslääkkeet ovat kritiikin kohteena, koska ne eivät ole niin tehokkaita ja turvallisia kuin on annettu ymmärtää. Kaiken lisäksi aspiriini, ibubrofeeni (buranat) ja parasetamoli heikentävät SSRI-lääkkeiden tehoa (Daily Mail 26.4.2011). Tutkijat eivät osaa sanoa, miksi näin käy, mutta he varoittavat, että havainnolla voi olla suuri merkitys masennuslääkkeitä käyttäville potilaille. Masennuslääkkeet aiheuttavat monia odottamattomiakin sivuvaikutuksia (katso linkit alla). Toisaalta tutkimuksissa löydetään alati lääkkeiden uusia vaikutusmekanismeja, jotka auttavat ymmärtämään kuinka ne joillakin potilailla toimivat, mutta eivät auta läheskään kaikkia potilaita. Ravintolisien käyttö vähentää lääkkeiden tarvetta ja niiden sivuvaikutuksia. Se huolestuttaa tietenkin lääketeollisuutta ja sen palveluksessa olevia lääkäreitä. He haluavat lapsistamme lääkesukupolven. Katso alla oleva video psykiatrisen lääkehoidon kehityksestä, mielettömyydestä ja lääketeollisuuden häikäilemättömyydestä.

Marketing the Madness (video), kesto 2:56:35
Masennuslääkkeet lisäävät nuorten itsemurhan riskiä
Masennuslääkkeet lisäävät riskiä sairastua syöpään

Tohtori Marcia Angell, joka toimi 20 vuotta New England Journal of Medicinen päätoimittajana, paljastaa lääketeollisuuden hiuksia nostattavan petollisuuden ja raadollisuuden katsauksessaan
Drug Companies & Doctors: A Story of Corruption (2009)

Masennuslääkkeet tehottomia keskivaikeassa masennuksessa (2010)
E-EPA tehostaa fluoksetiinin vaikutusta
Masennuslääkkeet lisäävät mahaverenvuodon riskiä (9.10.2007)
Masennuslääkkeistä diabetesta
Masennuslääkkeistä luukatoa
Masennuslääkkeistä väkivaltaista käytöstä
Masennuslääkkeistä sikiövaurioita (BMJ)
Masennuslääkkeiden itsemurhariski nuorille
Masennuslääkkeet voivat heikentää ajokykyä
SSRI-lääkkeistä natriumin puutetta
Eli Lilly maksoi 750 M $ korvauksia Zyprexan haittavaikutuksista

Lääkkeiden tehon vertailua

Kliinisessä käytössä olevien masennuslääkkeiden tehossa ja hyväksyttävyydessä (acceptability) on eroja. Meta-analysissa mirtatsapiini, eskitalopraami ja venlafaksiini ja setraliini olivat merkitsevästi tehokkaampia kuin duloksitiini, fluoksetiini, paroksetiini ja reboksetiini. Reboksetiini oli kaikkein tehottomin testatuista lääkkeistä. Eskitalopraamim ja sertraliinin käyttö keskeytettiin harvemmin kuin muiden lääkkeiden (Lancet 2009).

Uudet antipsykoottiset lääkkeet eivät ole vanhoja tehokkaampia, ainoastaan kalliimpia, todetaan Archives of general Psychiatryssa julkaistussa tutkimuksessa. Alla olevassa artikelissa kokenut psykiatri Ken Gillman kertoo mm. kuinka lääketeollisuus käyttää haamukirjoittajia, joiden teksteihin vaikutusvaltaiset lahjotut lääkärit laittavat nimensä.

Ken Gillman: Why Most New Antidepressants Are Ineffective: And How Pharmaceutical Companies Have Deceived Doctors [Full Free Text]

Kevin P. Millerin elokuva Generation RX paljastaa lasten mielialalääkityksen eettiset ongelmat.

Osalla potilaista lääkkeet kuitenkin näyttävät toimivan. Masennuslääkkeiden vaikutusmekanismeja ovat mm. neurogeneesin ja synaptogeneesin edistäminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että lääkkeet pystyvät stimuloimaan uusien hermojen tai olemassa olevien neuronien uusien haarojen kasvua ja luomaan näin uusia synapseja (lue lisää). Tässä suhteessa lääkkeillä ja kalaöljyn omega-3-rasvahapoilla on samankaltainen vaikutustapa. Yhdysvaltain Psykiatriliitto (APA) suosittelee kalaöljyä lisähoitona masennukseen (lue uutinen). Tosin monet lääkärit ja maallikot suhtautuvat vielä kalaöljyn (E-EPAn) käyttöön masennuksen hoidossa yhtä skeptisesti kuin psykiatrit 50 vuotta sitten siihen ajatukseen, että masennus voisi johtua aivojen neurokemian häiriöistä.

Masennus- ja epilepsialääkkeet sekä alkoholi aiheuttavat natriumin puutetta eli hyponatremiaa, joka lisää mm. lihomista. (Vaikka maallikko uskoo hyponatremian johtuvan suolan puutteesta, tilaa ei pidä kuitenkaan hoitaa syömällä lisää suolaa.) hdysvaltain lääkelaitoksen (FDAn) johto on jäänyt kiinni "rysän päältä" salaillessaan lääkkeiden aiheuttaneita nuorten itsemurhia ja veljeillessään lääketeollisuuden kanssa. Viraston johtaja Leslie Crawford erosi yllättäen ja syytä ilmoittamatta. Ero aiheutti ihmetystä johtavissa lääkäri- ja sanomalehdissä ympäri maailman. Crawfordin eron jälkeen FDA julkaisi uuden varoituksen ADHD:n hoitoon käytetyn Stratteran aiheuttamasta itsemurhavaarasta. Ylen Teema-kanava on näyttänyt hiljattain kahteen kertaan TV-dokumentin "Sairauden kauppiaat", josta käy ilmi lääketeollisuuden surkea moraali. Mielialalääkkeitä pyritään kaupittelemaan jopa näennäisesti riippumattomien lääkäreiden ja potilasyhdistysten sekä internetin keskustelupalstojen kautta (Suomessakin) sellaisillekin ihmisille, jotka eivät niitä tarvitse.

Yhdysvaltain lääkelaitos FDA vaati 19.7.2006, että lääkkeiden (mm. Prozac ja Zoloft) myyntipakkauksiin on lisättävä varoitukset niiden haittavaikutuksista vastasyntyneille (joiden äidit ovat käyttäneet lääkkeitä) ja yhteiskäytöstä migreenilääkkeiden (triptaanien, Imitrex, Amerge, Axert, Relpax ja Zomig) kanssa, joka voi johtaa hengenvaaralliseen serotoniinisyndroomaan. Myös lasten pulmonaariverenpaineen kohoamisesta varoitetaan.

Laitos listaa seuraavat SSRI-lääkkeet: Paxil (GlaxoSmithKline), Prozac ja Cymbalta (Eli Lilly and Co), Zoloft ja Symbyax (Pfizer Inc), Celexa ja Lexapro (Forest Laboratories Inc), Luvox (fluvoksamiini, (Solvay Pharmaceutical), Effexor (Whyett). FDA kehottaa potilaita ottamaan lääkärinsä kanssa puheeksi näiden lääkkeiden haittavaikutusriskit.

Kerron tässä katsauksessa kuinka ensimmäiset masennuslääkkeet keksittiin sattumalta yli 50 vuotta sitten ja kuinka uusia lääkeitä on sen jälkeen kehitetty. Täydentävä ravitsemushoito valtaa nyt alaa psykiatriassa. Suomalaiset psykiatrit kirjoittavat E-EPAsta lääkehoidon lisänä mm. Duodecimissa ja Suomen lääkärilehdessä.

Paxil (Seroxat) law suit
Crawfordin erosta BMJ:ssä
Crawfordin erosta Lancetin pääkirjoituksessa
Lue lisää Lancetista

Cymbalta-nimisen lääkkeen (duloksetiinin) itsemurhariskin salailun paljasti toimittaja Jeanne Lenzer. Lisäksi Yhdysvaltain lääkevirasto FDA varoittaa duloksetiinin voivan laukasta piilevän maksavaurion. Tästä syystä lääkettä ei tulisi määrätä alkoholia käyttäville potilaille, kirjoittaa SCRIP 2005;3100:20. Varoituksen julkaisi myös Suomen Lääkärilehti 4.11.2005.

Cymbaltaa määrätään myös diabeteksen aiheuttaman hermokivun hoitoon. Lääke voi heikentää verensokerin hallintaa, kirjoittaa tammikuun Diabetes Care -lehti.

Cymbaltan valmistajan – Eli Lilly & Co – palveluksessa oleva tohtori Thomas Hardy (Indianapolis) työtovereineen kokosi yhteen tiedot kolmesta kliinisestä tutkimuksesta, jossa oli selvitetty duloksetiinilla hoidettujen diabeettista hermokipua potevien (N=1024) potilaiden painoa, verensokeria ja kolesterolia. Lyhytkestoiseen (12 viikon) duloksetiinihoitoon liittyi kohtalainen verensokerin nousu, mutta HbAc1 (sokeroitunut hemoglobiini eli ns. pitkä sokeri) ei noussut merkitsevästi. Pitkäaikainen lääkehoito (15 kuukautta) kuitenkin nosti HbAc1-arvoja, mikä merkitsee sokeritasapainon huonontumista. Samalla "hyvä" HDL-kolesteroli lisäntyi tilastollisesti merkitsevästi. Potilaiden paino aleni lyhytaikaisessa, mutta lisääntyi hiukan pitkäaikaisessa lääkehoidossa. "Toivomme, että nämä löydökset auttavat lääkäreitä tekemään oikeita päätöksiä duloksetiinin eduista ja haitoissa heidän hoitaessaan potilaita, jotka hakevat apua kivuliaaseen diabeettiseen neuropatiaan", kirjoittavat tutkijat (lue raportti). Muutkin psyykelääkkeet huonontavat sokeritasapainoa ja voivat laukaista diabeteksen (Clozatil, Risperdal, Zyprexa, Seroquel, Geodon, Ability).

Mielialalääkkeistä diabetesta (British Journal of Psychiatry)

Lue linkin alareunasta myös aihetta koskevat kommentit. Omega-3-rasvahapot (erityisesti EPA), foolihappo, magnesium ja karnosiini ehkäisevät psyykelääkkeiden sivuvaikutuksia.

Noin 30–40 % masennuspotilaista ei saa toivottua apua SSRI-lääkkeistä. Tämä ilmenee mm. Bonnie P. Taylorin työryhmän julkaisemasta tutkimuksesta, joka tehtiin New Yorkissa (Department of Psychiatry, Columbia University College of Physicians and Surgeons, New York, NY, USA). Psykiatrit hoitivat 37 potilasta fluoksetiinilla 12 viikkoa, jona aikana 25 potilasta sai apua, mutta 12 potilasta ei. Kymmenet muut tutkimukset ja käytännön kokemus puhuvat samaa kieltä. Kolmannen psyykelääkkeen lisääminen hoitoon auttaa aniharvoin (lue uusi tutkimus).

Masennuslääkkeet valokiilassa Nature-lehdessä
Masennuslääkkeiden sydänhaitoista kohujuttu Ruotsissa (Expressen)
Neuroleptics and D2 receptors (kuva)
Antidepressants linked to suicide risk in elderly

Virheellinen teoria

Opiskelin lääkäriksi 1960-luvulla Helsingin yliopistossa. Silloin meille opetettiin edellisellä vuosikymmenellä kehitettyä teoriaa, johon lääkehoito edelleenkin nojaa. Sen mukaan masennus käsitettiin kovin yksioikoisesti tiettyjen amiinien eli välittäjäaineiden puutteesta johtuvaksi ongelmaksi, jota tulisi hoitaa näihin välittäjäaineisiin vaikuttavilla lääkkeillä. Teorian mukaan masennuslääkkeet vaikuttavat eri teitä sen mukaan, onko kyse vanhoista trisyklisistä vai uudemmista serotoniinin takaisinottoa estävistä SSRI-lääkkeistä ja serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinottoa estävistä SNRI-lääkkeistä. Uusien raporttien mukaan jotkut masennuslääkkeet saattavat aiheuttaa serotoniinimyrkytyksen; kaikki lääkkeet eivät toimikaan ihmisellä samalla tavalla kuin koe-eläimillä, joilla niitä ensin testataan (Biological Psychiatry 2006).

Asiaan perehtymätön henkilö saattaa kuvitella, että mielialalääkkeet olisi kehitetty sen tiedon perusteella, mitä ihmisen aivoissa tiedetään olevan vialla. Toisin sanoen, että aivojen neurokemiassa on todettu epätasapainoa ja että lääkärit olisivat löytäneet tehokkaan keinon korjata häiriö näillä psyykelääkkeillä. Tosiasiassa kehitys ei kulkenut lainkaan näin päin, vaan ensin keksittiin lääkkeet ja sen jälkeen niihin sopivia teorioita, jotka eivät olekaan virheettömiä. Vallitsevaa SSRI-teoriaa kritisoidaan mm. Nature-lehdessä. Artikkelin mukaan lääkkeistä luvataan aivan liikoja.

Lisää aiheesta Naturesta

Monet tunnetut psykiatrit pitävät serotoniiniteoriaa virheellisenä (klikkaa tähän taulukkoon). Nykyisin aletaan uskoa enemmän aivoperäisen hermokasvutekijän merkitykseen ja verkostoteoriaan. Uuden tutkimuksen mukaan SSRI-lääkkeiden vasteeseen vaikuttaa se, kuinka potilaan serotoniinireseptori 2a (HTR2A) -geeni toimii. Masennuspotilaat, jotka ovat homotsygoottisia geenin adeniinialleelille, saivat 16–18 % todennäköisemmin apua sitalopraamista kuin guaniinialleelille homotsygoottsiet potilaat. Näin olen geenit määräävät paljolti sitä, kuka hyötyy lääkityksestä, kuka ei.

Psyykenlääkkeiden käyttö on yleistynyt Suomessakin viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi nuorten mielenterveyspotilaiden lääkitys lisääntyi 1990-luvulla lähes 40 prosenttia. Samalla masennuksen vuoksi sairaalassa osastohoidossa olevien nuorten osuus kasvoi kahdeksassa vuodessa 28 prosenttia ja lisäksi noin kolmasosalla avohoidon nuorista potilaista oli lääkehoito. Tulokset kävivät ilmi Kirsi-Maria Haapasalo-Pesun väitöstutkimuksesta (2004), joka kartoitti psyykelääkkeiden käyttöä nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa Suomessa. Psyykelääkkeillä havaittiin tutkimuksessa olevan sekä tehoa että sivuvaikutuksia, joista tavallisimmat olivat väsymys, painonnousu ja huimaus.

Atyyppiset antipsykootit – ketiapiini, klotsapiini, olantsapiini, risperidoni ja sertindoli– aiheuttavat tasapaino- ja liikeratahäiriöitä ja hidasliikkeisyyttä, tardiivia dyskinesiaa. Klotsapiini lisää myös diabeteksen riskiä. Uuden kanadalaisen tutkimuksen mukaan uudet atyyppiset lääkkeet eivät ole, ainakaan ikääntyneille dementikoille, sen turvallisempia kuin vanhatkaan, vaikka niin on yleisesti uskottu jopa psykiatripiireissä.

Suomessa käytetyimpiä psykoosilääkkeitä ovat olantsapiini (Zyprexa), risperidoni (Risperdal) ja klotsapiini (Clozapine, Froidir, Leponex), joiden kulutus kasvoi vuonna 2004 vanhempien psykoosilääkkeiden käytön vähetessä. Psykoosilääkkeitä myytiin vuonna 2004 tukkuhinnoin lähes 70 miljoonalla eurolla. Korvauksia niistä sai 115 300 henkilöä ja vähittäismyyntihintaiset potilaskohtaiset kustannukset olivat 650 euroa, joka on noin 130 euroa enemmän kuin v. 2003. British Medical Journalin mukaan nämä uudet lääkkeet eivät ole sen tehokkaampia kuin vanhemmat ja halvemmat. Brittitutkimuksessa kuukauden käyttö maksoi potilasta kohti seuraavasti: perfenatsiini $50, olantsapiini $520, ketiapiini (Seroquel) $450 risperidone (Risperdal) $250 ja tsiprasidoni (Geodon) $290. Masennuslääkkeiden käyttö lisääntyi Suomessa 7 %. Tukkumyynnin arvo oli 55 miljoonaa euroa. Korvausta sai 316 400 henkilöä. Lähes 70 % kuului SSRI-ryhmään. Siitä puolet oli sitalopraamia. Lähteet:
1. Suomen lääketilasto 2004
2. British Medical Journal

Vastoin yleistä luuloa masennuksen ja muiden psykiatristen tautien ennuste ei ole parantunut viimeisten 40 vuoden aikana huolimatta uusista lääkkeistä ja terapiamuodoista, sanoo englantilainen psykiatri Agnes Ayton. Siksi hän on alkanut tutkia ravitsemushoitoa erityisesti E-EPAlla, joka hänen tutkimuksissaan onkin osoittautunut lääkkeitä paremmaksi. Ayton luennoi Helsingissä mielenterveysongelmien ravitsemushoidoista (lue yhteenveto).

Lasten ja nuorten masennuslääkkeiden käyttö on kasvanut 6-kertaiseksi vuodesta 1993 (lue lisää). Kuitenkin kalaöljy antaa jopa paremman hoitovasteen (lue raportti).

British Medical Jourmalissa käydään vilkasta mielipiteiden vaihtoa masennuslääkkeiden tehosta ja turvallisuudesta. Asiaan ottavat kantaa eri maiden johtavat psykiatrit ja muut lääkärit. Useat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että lääkitys on melko tehotonta ja että maallikoille ja potilaille on annettu aivan väärä käsitys lääkityksen tehosta. Tällaista kiistaa ei tarvitsisi käydä ollenkaan, jos lääkitys yksiselitteisesti parantaisi masennuksen. Yhtenä syynä lääkityksen kehnoon tehoon pidetään sitä, ettei lääkäri (psykiatrikaan) aina tunnista potilaan sairastavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, vaan alkaa hoitaa sitä unipolaarisena masennuksena. Tosiasiassa lääkitys ei paranna tautia (se ei siis kohdistu taudin todellisiin syihin), vaan ainoastaan kohottaa mielialaa, sanovat monet psykiatrit. Lisäksi Seroxat lisää itsemurha-ajatuksia ja -yrityksiä, vaikka Pharmaca Fenniassa väitetään aivan päinvastaista (lue uutinen).
Ovatko antidepressantit nimensä veroisia?

Sigmund Freud oivalsi masennuksen biologisen taustan, muttei voinut osoittaa sitä

Sigmund Freud (1856-1939) oivalsi jo nuorena neurologina, että mielitaudit johtuvat aivojen neurokemian häiriöistä. Tuolloin niiden tutkimiseen ei kuitenkaan ollut päteviä menetelmiä, joten Freud ymmärsi, etteivät aivojen neurokemian salat ratkeaisi hänen elinaikanaan. Niinpä hän suuntasi mielenkiintonsa psykologisiin menetelmiin ja kehitti opin psykoanalyysista. Freudin oppilaat ja seuraajat ajautuivat keskenään oppiriitoihin, ja koko heidän edustamansa psykologinen suuntaus joutui vaikeuksiin. Vasta Freudin kuoltua alkoi biologinen tutkimus saada jalansijaa psykiatrian ja nyttemmin myös psykologian parissa. Masennuksen lääke- ja ravitsemushoidot perustuvat biologiseen käsitykseen taudin syistä.

Biologinen psykiatria alkaa kehittyä 1930-luvulla

Mielialalääkkeiden käyttö perustuu oletukseen, että mielenterveyden häiriöt johtuvat aivojen neurokemian epätasapainosta, jota tulisi ja jota voidaan korjata farmakologisin keinoin. Psyykenlääkkeiden kehitys sai alkunsa siitä, että 1930-luvulla oli havaittu tiettyjen myrkyllisten sienten syömisen aiheuttavan skitsofrenian oireita muistuttavia hallusinaatioita. Sveitsiläinen kemisti Albert Hofman löysi sattumalta LSD:n 1930-luvulla. Sen vaikutusten tutkiminen johti psykoosilääkkeiden keksimiseen. Hofman täytti 100 vuotta tammikuussa 2006 (lue lisää).

Biologista psykiatriaa vauhditti skotlantilaisen John Gaddumin vuonna 1953 tekemä havainto, että LSD esti serotoniinin aiheuttamat kohdun supistukset. Serotoniinia löydettiin pian aivoistakin, ja se osoittautui välittäjäaineeksi eli viestinviejäksi hermosolujen välillä. Gaddum oivalsi, että terveet aivot tarvitsevat tietyn määrän serotoniinia ja että sen väheneminen on yhteydessä masennukseen. Vastaavasti serotoniinin lisääminen voisi olla keino hoitaa masennusta. Tästä lähtien on ajateltu, että välittäjäaineiden pitoisuus ja liikkuminen synapseissa, hermojen välisissä liitoksissa, on mielenterveydelle ratkaisevaa ja että synapsien viestintään vaikuttavat lääkeaineet voisivat olla ratkaisu mielisairauksien hoitoon.

Paradigman toinen merkkipaalu oli niin ikään 1950-luvulla vahingossa tehty havainto, jonka mukaan kahdella synteettisellä yhdisteellä on antidepressiivinen vaikutus, vaikkei niiden biokemiallista vaikutustapaa masennukseen tunnettu lainkaan. Tuolloin monet tutkijat uskoivat, että eri mielentiloilla - mielihyvällä, pelolla, aggressiolla - oli kemiallinen syynsä, ehkäpä suorastaan jokin tietty aiheuttajamolekyyli. Vaikka tällainen ajattelu sittemmin osoittautuikin liian naiiviksi, syntyi vähitellen uusi teoria. Sen mukaan masennuksen ja skitsofrenian aikana ihmisen aivoissa tapahtuu sellaisia muutoksia, joita nämä lääkkeet korjaavat. Havainto lääkkeiden vaikutuksista tuli ensin ja sitten teoria.

Raketin polttoaineesta masennuslääkkeeksi

Vuonna 1951 brittilääkärit hoitivat tuberkuloosipotilaita iproniatsidi-nimisellä lääkkeellä, joka esti bakteerien kasvua. Lääkäreiden hämmästykseksi lääke kohotti potilaiden mielialaa. Iproniatsidi oli kehitetty hydratsiinista, jota saksalaiset olivat käyttäneet rakettien polttoaineena. Samoihin aikoihin myös ranskalaiset lääkärit totesivat iproniatsidin vähentävän masennusta ja raportoivat vaikutuksen eräässä lääkärikongressissa 1952. Asia herätti tavatonta huomiota kautta maailman. Yhdysvalloissa iproniatsidia alettiin antaa masennuspotilaille laajamittaisesti, vaikka sen mielialaa kohottava vaikutusmekanismi oli tuntematon. Eläinkokeissa ilmeni, että lääke oli monoamiinioksidaasi-nimisen entsyymin estäjä, MAO-inhibiittori. Monoamiinit ovat spesifisiä välittäjäainemolekyylejä, jotka tuottavat noradrenaliinia, dopamiinia ja jossakin määrin serotoniinia. Masentuneen henkilön aivoissa on näitä yhdisteitä tavallista vähemmän. Monoamiinioksidaasi on entsyymi, joka normaalisti pilkkoo välittäjäaineita. Psykiatriassa alettiin uskoa, että estämällä tämän entsyymin toimintaa lisääntyy välittäjäaineiden pitoisuus synapsissa ja välittäjäaineiden vaikutusaika pitenee, aivojen aktiivisuus lisääntyy ja masennus lievenee tai suorastaan paranee.

Trisykliset masennuslääkkeet keksittiin

Vuonna 1952 syntyi uusi masennuslääke toisen yhteensattuman ansiosta. Sveitsiläiset tutkijat testasivat skitsofreniaan imipramiinia, joka ei siihen tehonnut vaan pikemminkin kiihotti potilaita. Toisaalta lääke lievitti heidän masennustaan. Monet skitsofreenikot näet ovat myös masentuneita. Näitä lääkkeitä alettiin kutsua nimellä trisykliset antidepressantit niiden kemiallisen rakenteen kolmen renkaan mukaan. Nekin ehkäisevät monoamiinivälittäjäaineiden, serotoniinin ja noradrenaliinin, takaisinottoa. Toisin sanoen, ne estävät neuroneja imemästä välittäjäaineita takaisin hermosolujen presynaptisiin reseptoreihin lisäten siten adrenaliinin pitoisuutta ja vähäisemmässä määrin myös serotoniinia aivojen käyttöön. Näillä lääkkeillä on siis saman kaltainen vaikutustapa, mutta erilainen vaikutustie ja vähemmän sivuvaikutuksia kuin MAO-estäjillä. MAO-estäjien tapaan trisyklistenkin lääkkeiden masennusta lievittävä vaikutus perustuu siihen, että ne pitävät yllä kohonnutta monoamiinitasoa postsynaptilla alueilla. Amerikkalainen Julius Axelrod (1912-2004) keksi tämän vaikutustavan ja hän sai siitä ja muista monoamiinien kemiaa koskevista töistään Nobelin palkinnon vuonna 1970. MAO-estäjistä tuli nopeasti yleisiä lääkkeitä masennuksen hoitoon, ja niin psykiatrien piirissä syntyi masennuksen monoamiinioksidaasiteoria.

Monoamiiniteoria

Aivoissa toimii monenlaisia moduloivia yhdisteitä: peptidejä (endorfiinit, enkefaliinit, karnosiini, homokarnosiini, anseriini ym.), monoamiineja (serotoniini, dopamiini, adrenaliini, noradrenaliini, asetyylikoliini ym.) ja hormoneja (estrogeeni, testosteroni, kortikotropiinia vapauttava hormini [CRH], kortisoli, ACTH ym.). Mielitautien hoidossa käytettyjen lääkeaineiden vaikutus perustuu pääasiassa monoamiinien pitoisuuksien muunteluun. Teorian mukaan masennus johtuu monoamiineihin kuuluvien välittäjäaineiden liian pienestä pitoisuudesta aivoissa. Vuonna 1965 Joseph Schildkraut esitti, että kyse on pääasiassa noradrenaliinin puutteesta, mutta pian kuitenkin kävi ilmeiseksi, ettei vika ollutkaan yksin noradrenaliinissa vaan pikemminkin toisessa monoamiinissa, serotoniinissa. Teoriaa muutettiin nyt niin, että masennus johtui joko noradrenaliinin tai serotoniinin tai molempien puutteesta (Br J Psychiatry).

Vielä 1970-luvun puolivälissä uskottiin yleisesti, että masennus johtuu liian vähäisestä monoamiinien pitoisuudesta. Samaan tapaan uskottiin skitsofrenian johtuvan liiallisesta dopamiinipitoisuudesta. Vaikka molempia hypoteeseja alettiin tutkijapiireissä epäillä (Psychiatry Res 2002;113:193–206), auttoivat MAO-estäjät kuitenkin käytännössä monia potilaita. Psykiatriassa hyväksyttiin ex juvantibus -argumentointi eli "taaksepäin" tapahtuva päättely, jossa lähettiin siitä, että jos lääkkeet kerran auttavat, täytyy taudin syyn olla niiden puutteessa. Tällainen perustelu on loogisesti virheellinen, sillä eihän reumapotilaan elimistössäkään vallitse kullan puutetta, vaikka kultainjektioilla onkin oireita parantavaa vaikutusta. Eikä päänsärky ei johdu aivojen aspiriinin puutteesta, vaikka aspiriini lievittääkin oireita.

MAO-estäjien käyttö masennuksen hoidossa yleistyi kuitenkin nopeasti kautta maailman ja niitä mainostetaan lääkäreille ja Yhdysvalloissa yleisölle yliampuvasti (ks taulukko). Neurotieteet ovat sittemmin osoittaneet, että MAO-estäjät vaikuttavat laajasti eri aivoalueilla, ei ainoastaan niillä, joihin masennus vaikuttaa. Tätä käsitystä kutsutaan nimellä verkostoteoria, joka on vallannut alaa viime aikoina. Sitäkään ei aluksi tiedetty, että lääkkeet voivat vaikuttaa myös muualle elimistöön ja aiheuttaa vaarallisia sivuoireita. MAO-estäjien havaittiinkin pian aiheuttaneen hengenvaarallista verenpaineen nousua, mikä johtui tyramiini-nimisen aminohapon lisääntymisestä kehossa lääkkeen vaikutuksesta. Tyramiinia on muun muassa eräissä juustoissa.

SSRI-lääkkeet haittaavat immuunijärjestelmän toimintaa estämällä serotoniinin ottoa kahdentyyppisiin puolustusjärjestelmän soluihin, dendriitti- ja T-soluihin. (Dendriittisolu on eri kudosrakenteissa esiintyvä solutyyppi, immuunijärjestelmän "työnjohtaja", joka osallistuu mm. antigeenin sitomiseen ja sen kuljettamiseen imukudokseen. Päästyään perille esim. imusolmukkeeseen se esittelee pilkkomansa antigeenin MHC-molekyylin yhteydessä T-soluille.) SSRI-lääkkeitä syövät ihmiset sairastuvat muita herkemmin muihin kroonisiin sairauksiin, kuten diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Johtuvatko sydänkohtaukset itse taudista vai lääkkeistä? Kukaan ei tiedä varmasti.

SSRI-lääkkeiden kehitys

1980-luvulla alettiin kehittää lääkkeitä, jotka nostivat valikoidusti aivojen (synapsien) serotoniinipitoisuutta. Syntyivät selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät, SSRI-lääkkeet. Ensimmäisenä niistä tuli markkinoille fluoksetiini (Prozac) vuonna 1986. Sitä on käyttänyt tähän mennessä yli 55 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti erilaisiin psyykkisiin häiriöihin, kuten masennukseen, paniikkihäiriöön, pakko-oireiseen käytöshäiriöön ja bulimiaan. Fluoksetiinin jälkeen Suomen markkinoille ovat tulleet saman aineryhmän lääkkeistä sitalopraami, fluvoksamiini, sertraliini, paroksetiini ja essitalopraami. Niiden vaikutuksen selitetään liittyvän serotoniinin aineenvaihdunnan vilkastamiseen. Eri SSRI-lääkkeiden myönteiset ja kielteiset vaikutukset ovat monilta osin samankaltaisia. Tämän ryhmän eri lääkkeiden imeytymis- jakautumis- ja hajoamis- tai poistumisnopeuksissa on kuitenkin jonkin verran eroja. SSRI-lääkkeiden vaikutustapoja on ilmeisesti useita, eikä niitä vieläkään tarkoin tunneta.

Hermovälittäjäaineet syntyvät aivoissa (hermosolujen päätelevyissä olevissa rakkuloissa) ravinnon aminohapoista, eivät suinkaan synteettisistä lääkkeistä. Siksi masentuneen ihmisen tulisi syödä sellaista ravintoa ja ottaa sellaisia ravintolisiä, jotka normalisoivat välittäjäaineiden aineenvaihduntaa. Niinpä ei olekaan ihme, etteivät SSRI-lääkkeet eivät ole osoittautuneet lopulliseksi ratkaisuksi masennuksen hoitoon ja sen uusiutumisen ehkäisyyn. Nämä lääkkeet eivät ole myöskään sen tehokkaampia kuin vanhemmat trisykliset lääkkeet. Viime aikoina masennuslääkkeiden vaikuttavuus, turvallisuus ja rutiininomainen käyttö onkin asetettu kyseenalaisiksi arvostetuissa lääkärilehdissä (lue lisää).

SSRI-lääkkeiden uskottiin aluksi vaikuttavan pelkästään estämällä serotoniinin takaisinimeytymisen presynaptisiin hermopäätteisiin sieltä, missä sitä tarvitaan eli neuronien välisistä liitoksista (synapseista) takaisin neuroneihin eli aivosoluihin. Lääkehoito lisääkin serotoniinin pitoisuutta synapseissa ja voimistaa aivojen aktiivisuutta, jolloin masennuksen oireet lievenevät osalla potilaista. 1950-luvulta lähtien kaikkien lääketehtaiden syntetisoimien masennuslääkkeiden – uusimpienkin – toimintaperiaate nojaa monoamiinioksidaasiteoriaan, joskin sen paikkansapitävyyttä epäillään ja teoria on joutunut vakaviin vaikeuksiin. Uudet SSRI-lääkkeet eivät ole sen tehokkaampia kuin vanhat trisyklisetkään. Molemmat lääkeaineryhmät vaikuttavat samalla tavalla, ne antavat synapseille käyttöön enemmän serotoniinia. Tutkimusten mukaan vain 50-60 prosenttia kliinistä masennusta potevista potilaista paranee samalla, kun he käyttävät SSRI- tai trisyklisiä masennuslääkkeitä. Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että kaikki olisivat parantuneet lääkkeiden ansiosta. Tosiasiassa puolet parantuneista on toipunut lääkkeistä huolimatta, sillä tutkimusten mukaan noin 30 prosenttia potilaista paranee lumevalmisteillakin. Farmakologinen hyöty kalliiden lääkkeiden hyväksi on siis melko pieni, noin 20–30 prosenttia, ja lisäksi on otettava huomioon niiden monet sivuvaikutukset ja vieroitusoireet.

Miksi serotoniinin takaisinottoa estävät lääkeaineet sitten voivat lisätä, etenkin lapsilla ja nuorilla, itsemurha-ajatuksia, ahdistusta ja vihamielistä käyttäytymistä, etenkin lapsilla ja nuorilla? Neurotieteilijät ovat osoittaneet, että serotoniinilla on erilaisia vaikutuksia eri reseptoreissa. Se voi toimia estävästi vuorovaikuttaessaan yhden reseptorin kanssa ja kiihottavasti toisen reseptorin kanssa. Ahdistuksen, pelon ja monien muiden emootioiden tyyssija sijaitsee aivojen mantelitumakkeessa, amygdalassa, jossa serotoniini estää projektiosolujen toimintaa GABA-soluissa olevan kiihottavan serotoniinireseptorin avulla. Niinpä serotoniini kiihottaa GABAa estäviä soluja ja nämä estävät amygdalan projektiosoluja. Vaikka serotoniinin ja sen reseptorin vuorovaikutuksen tulos on kiihottava, koko piirin tulos on estävä. Amygdalalla on laajat kytkennät muihin aivojen osiin. Amygdalassa lääkehoidossa tapahtuvat muutokset käynnistävät herkästi koko joukon muita aivoverkostoja muun muassa aivokuoressa, jossa ajatukset ja käyttäytymisen ilmaisumuodot muodostuvat. Seuraus voi olla ahdistus, pelkotila, paniikkikohtaus tai itsemurha-ajatus. Tarvitaan vielä paljon tutkimustyötä ennen kuin ymmärrämme täysin lääkeaineiden vaikutusta aivojen säätelyjärjestelmissä.

SSRI-lääkkeiden aiheuttamat sikiövauriot

Suomesssa noin 11 % raskaana olevista äideistä käyttää psyykenlääkkeitä. Jos SSRI-lääkkeet olisivat fysiologisia, ne eivät aiheuttaisi varaa sikiölle, kuten tosiasiassa tapahtuu. Amerikan lääkärilehdessä (JAMAssa) vuonna 2005 julkaistun meta-analyysin mukaan erityisesti äitien raskauden viimeisellä kolmanneksella käyttämät fuoksetiini ja paroksetiini aiheuttavat osalle vastasyntyneistä ns. neonataalin käytöshäiriön (neonatal behavioral syndrome). Sen lievimpiä oireita ovat keskushermoston, motoriikan, hengityksen ja vatsan ja suoliston toimintahäiriöt, jotka kuitenkin häviävät yleensä kahdessa viikossa syntymän jälkeen. Vakavampia oireita ovat kouristukset, kuivuminen, painonmenetys ja kuumeilu. Äärimmäisissä tapauksissa vauva on pitänyt intuboida (asettaa hengitysputki). Kuolemantapauksia ei ole raportoitu.

SSRI-lääkkeet voivat aiheuttaa sikiölle vakavia keuhkomuutoksia. Niistä raportoi 9.2.2006 New England Journal of Medine.

Yhdysvaltain lääkevirasto (FDA) ja lääketehtaat ovat sopineet varoitusten painamisesta myyntipakkauksiin, sanotaan JAMAssa.

Suolistoverenvuodon riski

SSRI-lääkkeitä ja aspiriinia tai muita tulehduskipulääkkeitä käyttävien on hyvä tietää, että yhdistelmä voi aiheuttaa maha-suolikanavan verenvuotoa. Se voi aiheuttaa vakavaa anemiaa. Aiheesta on pääkirjoitus Britannian lääkärilehdessä
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/full/331/7516/529

Millä perusteella MAO-teoria on kyseenalainen?

Irving Kirschin työryhmä sai vuonna 2002 Yhdysvalloissa Freedom of Information Act -lain perusteella tilaisuuden perehtyä lääkeyhtiöiden Yhdysvaltain lääkelaitokselle (FDA) toimittamiin masennuslääkkeiden myyntilupahakemuksiin. Kun sekä julkaistujen että julkaisemattomien kliinisten tutkimusten tulokset yhdistettiin, kävi ilmeiseksi, että antidepressiivisestä vaikutuksesta 80 % johtui plasebosta. Lisäksi 57 % lääkeyhtiöiden rahoittamista tutkimuksista ei osoittanut tilastollisesti merkitsevää eroa tutkitun psyykelääkkeen ja lumevalmisteen välillä (Prevention & Treatment 2002;5(1)33). Myös englantilainen lääkkeitä kriittisesti arvivoiva Cochrane Instituutti tuli vuonna 2005 siihen tulokseen, että masennuslääkkeiden tehoa on liioiteltu (Cochrane Database Syst Rev 2004:CD003012). Erityisesti seuraavat seikat horjuttavat serotoniiniteorian uskottavuutta:

1. Aikatekijä- viestintäverkosto
Jos MAO-teoria olisi oikea, masennuksen primaarinen syy olisi siis välittäjäaineiden puute neuronien välisissä synapseissa. Silloin välittäjäaineiden pitoisuutta lisäävien lääkkeiden pitäisi välittömästi poistaa masennuksen oireet, ilman sivuvaikutuksia. Nostavathan lääkkeet välittäjäaineiden pitoisuuden jo muutamassa tunnissa. Miksi lääkkeet kuitenkin alkavat vaikuttaa silloin, kun alkavat, vasta aikaisintaan kahden viikon kuluttua? Muut välittäjäaineisiin vaikuttavat lääkkeet tehoavat parissa tunnissa, eikä niiden vaikutusta tarvitse odotella kahta viikkoa, kuten jokainen unilääkkeitä käyttänyt tietää. New Yorkin yliopiston neurotieteiden professorin Joseph LeDoux´n mukaan synapsien reseptorit sopeutuvat lääkkeisiin pikemminkin pitkällä aikavälillä kuin välittömästi ja suoraan. Parhaimmillaan tämäkin selitys vaikuttaa epätäydelliseltä. Englantilainen lasten ja nuorten psykiatri Agnes Ayton epäilee myös SSRI-teoriaa edellä mainituista ja muistakin syistä. Tohtori René Hen New Yorkin Columbia-yliopistosta puolestaan uskoo, että lääkkeiden vaikutus ilmenee hitaasti, koska ne stimuloivat uusien neuronien ja synapsien syntyä aivojen hippokampus-alueella, siellä missä muisti- ja oppimiskeskukset sijaitsevat. Tämä hypoteesi esitettiin ensi kerran vasta vuonna 2000. Kaikki tutkijat eivät usko tähänkään selitykseen. SSRI-lääkkeet (ja omega-3-rasvahapot) stimuloivat aivoperäistä hermokasvutekijää, joka saattaa olla avainasemassa. Viestintäverkostoteorian mukaan masennus johtuisi häiriöistä neuronien kommunikaatoissa. Perusjataus on, että hermoston päätehtävä ei olisikaan tuottaa kemiallisia yhdisteitä vaan käsitellä ja säilöä informaatiota. Se ei tapahdu kemiallisina yhdisteinä vaan monimutkaisina neuronien vuorovaikutuksina (ks kuva alla). "Aivot eivät ole kemiallinen tehdas, vaan valtavan monimutkainen elämää ylläpitävä järjestelmä", sanoi Arvid Carlson Nobel-esitelmässään (2000). Lääkkeet (ja ravintoaineet) saattavat korjata tämän prosessoinnin virheitä. Antidepressiivisillä lääkkeillä saattaa olla muita, toistaiseksi täysin tuntemattomia vaikutustapoja, arvelee tohtori Daniel Weinberger, joka tutkii mielisairauksia Yhdysvaltain terveysviraston mielenterveyslaitoksessa (National Institute of Mental Health). Kuten näemme, asiantuntijatkaan eivät vielä tiedä tarkkaan, kuinka masennuslääkkeet toimivat.

Synapsissa liikkuu ja vaikuttaa satoja erilaisia kemiallisia yhdisteitä. Solukalvon rakenne ja toiminta ovat yhä kasvavan tieteellisen kiinnostuksen kohteena psykiatrissa, neurologiassa, kardiologiassa ja muillakin lääketieteen aloilla. Sekä lääkkeet että omega-3-rasvahapot kasvattavat uusia hermopäätteitä että synapseja, mikä parantaa tiedon kulkua aivoissa. Nykyisin ns. verkostoteoria on syrjäyttämässä MAO-hypoteesia (Castren 2005). Uuden tutkimuksen mukaan sinkki on välttämätöntä hermopimpulssien normaaliin kulkuun synapseissa (lue lisää tutkimuksesta).

2.Reserpiinivaikutus
MAO-teorian mukaan rauhoittavat lääkkeet aiheuttavat masennusta, koska ne vähentävät synapsien välittäjäaineiden pitoisuutta. Reserpiini ei kuitenkaan aiheuta masennusta, vaan pikemminkin ehkäisee ja lievittää sitä. Tämä tosiasia osoitettiin jo 1950-luvulla Lontoon Maudsleyn sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa. MAO-teorian kannattajat ja psykiatrian oppikirjat vaikenevat siitä, koska se sotii MAO-teoriaan perustuvaa masennuslääkitystä vastaan.

Suomessakin rauwolfiaa saa homeopaattisina pikku pillereinä/rakeina, vahvuudet Rauwolfia D12 tai Rauwolfia D30.

3. Epäspesifisyys
Serotoniiniteoriaa vastaan puhuvat myös uudet tutkimukset, joissa on saatu hoitovaikutusta sellaisilla lääkeillä, jotka eivät kohdistu spesifisesti serotoniinin takaisinottoon. Esimerkiksi Cochranen järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen mukaan SSRI- ja trisyklisten antidepressanttien tehossa ei näytä olevan merkittävää eroa. Bupropioni ja reksetiini ovat antaneet saman hoitovasteen masennuksen hoidossa kuin SSRI:t, vaikkei kumpikaan vaikuta aivojen serotoniinipitoisuuteen. Samoin mäkikuisma. Kuntoliikunta on osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin SSRI-lääke sertraliini.

Lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei ole yhtään peer-reviewed artikkelia, joka osoittaisi masennuksen johtuvan serotoniinin puutteesta. Päinvastaisia artikkeleita sitä vastoin on runsaasti. Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen julkaisema lääkäreille tarkoitettu opaskirja Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) ei mainitse masennuksen tai minkään muunkaan mielitaudin johtuvan serotoniinin puutteesta. Toinen tärkeä kirja The American Psychiatric Press Textbook of Clinical Psychiatry (2003) pitää monoaminiteoriaa toteen näyttämättömänä hypoteesina. Essential Psychopharmacology -kirja toteaa: "Tähän mennessä ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että masennus johtuisi monoamiinien puutteesta. Toisin sanoen [potilailla] ei ole todellista monoamiinien puutostilaa." Neurotieteiden emeritusprofessori Elliot Valenstein tiivistää asian ytimen kirjassaan (1998): "Se mitä lääkärit ja suuri yleisö lukee mielisairauksista, ei kuvasta missään tapauksessa kaikkea sitä tietoa, mitä niistä on saatavissa."

Stahl SM (2000) Essential psychopharmacology: Neuroscientific basis and practical applications. Cambridge: Cambridge University Press. 601 s.

Valenstein ES (1998) Blaming the brain: The truth about drugs and mental health. New York: Free Press. 292 s.

Lacasse FR, Leo J. Serotonin and Depression: A Disconnect between the Advertisements and the Scientific Literature PLOS Medicine 2005
(Free Full Text Online)
Kasvutekijät ja viestintäverkostot
 

Uusien käsitysten mukaan masennuslääkkeet stimuloisivat aivoperäistä hermokasvutekijää (BDNF) ja/tai vaikuttaisivat viestintäverkostojen kautta (Castrén 2005). Näissä suhteissa vaikutus olisi samankaltainen kuin E-EPAn.

Solukalvoteoria valtaa alaa
 

Vuoden 1999 jälkeen psykiatriassa heräsi laajalti kiinnostus kalaöljyn rasvahappojen merkitykseen mieli- ja neurologissa taudeissa ja häiriöissä. Esityön olivat tehneet maineikkaat tutkijat, mm. Robert Belmaker, Wilhelm Feldberg, Joseph Hibbeln, Sophia Frangou, Basant K. Puri, Malcolm Peet, David F. Horrobin, Andrew L. Stoll ja Krishna Vaddadi. Heidän näkemyksensä mukaan masennuksen perimmäinen neurokemiallinen syy ei ole serotoniinin puute, vaan välttämättömien rasvahappojen epätasapaino solujen ja niiden mitokondrioiden kalvoilla. Siksi tästä hypoteesista käytetään nimitystä solukalvoteoria. Jos se on oikea, masennuksen ensisijainen hoito onkin rasvahappohoito EPAlla. Samoin masennuksen uusiutumista tulisi silloin ehkäistä EPAlla, jota sairastuneen henkilön tulisi ottaa koko loppuikänsä.

Psykiatristen tautien solukalvoteoria sai alkunsa 1976–77. Silloin kaksi huippututkijaa, saksalaissyntyinen, Englantiin muuttanut neurofarmakologi Wilhelm S. Feldberg ja englantilainen neuroendokrinologi David F. Horrobin, ilmeisesti toisistaan tietämättä esittivät, että skitsofrenian perimmäinen syy on potilaan solukalvojen fosfolipidien aineenvaihdunnassa. Siihen ei aluksi uskottu, koska uusi teoria tuntui olevan ristiriidassa vallitsevan MAO-teorian kanssa. Nyttemmin sairauksien solukalvoteoria on saanut yhä laajenevaa kannatusta, ei pelkästään psykiatriassa, vaan muillakin lääketieteen aloilla, esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeissa. Koska perinteinen masennuslääkitys kiistatta auttaa suurinta osaa potilaista, tutkijoita on alkanut kiinnostaa, onko myös SSRI-lääkkeillä vaikutusta solukalvon rakenteisiin ja toimintoihin. Perinteisestihän on katsottu, että masennuslääkkeet toimivat solujen reseptorien eikä solukalvojen välityksellä.

Kuva. Solukalvo muodostuu kahdesta vastakkain olevasta fosfolipidikerroksesta. Fosfolipidejä ovat fosfatidyyliseriini (fosfoseriini) ja -koliinit, -etanolaminit, -inositolit ja sfingomyeliinit. Fosfolipidien "hännät" ovat rasvahappoja. Solukalvossa on myös valkuaisaineita (proteiineja), glykoproteiineja. Fosfolipien väleissä on myös noin 1000 erilaista proteiinia ja kolesterolia (joita ei ole tähän piirretty). Piirros: Arttu Borén.

Monien mielialalääkkeiden molekyylirakenteet ovat amfifiilisiä, toisin sanoen niissä on sekä vesihakuisia (hydrofiilisiä) että rasvahakuisia (lipofiilisiä) ominaisuuksia, ja ne kykenevät siten sellaisenaan reagoimaan solukalvon kanssa ilman reseptorivaikutusta. Tämä havainto ei tietenkään vähennä lääkkeen reseptorien kautta tapahtuvan vaikutuksen merkitystä synapsissa. Masennuslääkkeet saattavat vaikuttaa kummallakin tavalla, siis sekä reseptoreissa että solukalvoilla. Norjassa Bergenin yliopiston biokemian ja molekyylibiologian laitoksella on havaittu, että psyykenlääkkeet kykenevät tunkeutumaan solukalvoihin ja muuttamaan niiden fysikaalisia ominaisuuksia. Nämä havainnot on tehty sekä elävissä soluissa että tutkimalla mallikalvoja, nukleaarista magneettiresonanssitekniikkaa ja tietokonemallintamista. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että psyykenlääkkeet muuntavat fosfolipaasi-entsyymien toimintoja ehkä hilliten rasvahappojen liiallista hajoamista samaan tapaan kuin EPA-rasvahappo. Toisaalta sekä masennuslääkkeet että EPA-rasvahappo aktivoivat aivoperäistä hermon kasvutekijää, jonka aktiivisuus on heikkoa n-3-rasvahappojen puutteessa. Jos nämä käsitykset ovat tosia, voivat lääke- ja rasvahappohoidot toimia yhdessä samansuuntaisesti solukalvoilla. Asiaa tutkitaan ja saamme siitä varmaan piakkoin lisää tietoa.

Psykiatri Joseph R. Hibbelnin johtama työryhmä on analysoinut ravinnon rasvahappojen saantia 38 maassa ja todennut omega-6-/omega-3-epäsuhdan lisäävän sairastuvuutta ja kuolleisuutta ainakin 13 eri tautiin ja itsemurhiin: sydän- ja verisuonitaudit (mukaan lukien aivohalvaus) masennus (mukaan lukien synnytyksen jälkeinen masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö). He suosittelevat 3,5 grammaa omega-3-rasvahappoja päivässä 2000 kilokaloria kohti. Tarve vähentyisi todennäköisesti yhteen kymmeneosaan, jos ihmiset vähentäisivät merkittävästi omega-6-rasvan syöntiä (Hibbeln ym. 2006). Ravitsemuksen omega-6/omega-3-suhteen korjaus vähentäsi merkittävästi masennuslääkkeiden tarvetta. Sitä lääketeollisuus vastustaa kaikin keinoin mm. motivoimalla psykiatreja mainostamaan lääkkeitä ja vastustamaan ravintolisien käyttöä.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoidosta

Masennusta on kahta päälajia, unipolaarista ja bipolaarista eli kaksisuuntaista. Bipolaarisen taudin hoidossa SSRI-lääkkeistä ei ole yleensä apua, vaan hoidoksi määrätään venlafaksiinia, litiumia tai valproaattia. Kahden viimeksi mainitun uskotaan hillitsevän aivosolujen synapseissa erästä entsyymiä, proteiinikinaasi C:tä (PCK). Kalaöljyn EPA-rasvahapolla on samanlainen kliininen vaikutus, sanovat asiaa tutkineet israelilaisen Ben Gurion -yliopiston psykiatrit ja Harvardin yliopiston psykiatrit, joita johtaa Andrew Stoll. He ovat osoittaneet, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevien potilaiden solukalvot ovat jäykät, ja että omega-3-rasvahapot pehmittävät niitä. Uusien tutkimusten mukaan masennuspotilaan punasolujen alentunut omega-3-pitoisuus lisää itsemurhan riskiä ja kääntäen, suuri pitoisuus vähentää sitä. Vika voikin siis olla solukalvojen rasvahapoissa (solukalvoteoria). Yksi gramma päivässä E-EPAa nostaa punasolujen EPA-pitoisuutta (1 %:sta, joka suomalaisilla yleensä on elleivät syö kalaöljyä ruoan lisänä) parissa kuukaudessa (2,5–3 %:iin), osoittavat muun muassa Jyväskylän yliopiston teettämät verikokeet (lue lisää). Samanlaisia mittaustuloksia ovat julkaisseet myös Saksassa Marburgin yliopiston sydänlääkärit, jotka hoitavat potilaitaan EPAlla. Masennuspotilaalla tulisi olla veressään EPAa vähintään 5%, mieluummin 10 %.

Palatkaamme hetkeksi vielä litiumiin. Se on hivenaine, josta bipolaarisilla potilailla ei ole koskaan todettu olevan puutetta. Silti psykiatrit ja muut lääkärit määräävät heille litiumia. He ovat siis "hivenainelääkäreitä". Litiumin käytön masennuksessa keksi vuonna 1949 australialainen lääkäri John Cade, joka toimi Melbournessa Victorian Department of Mental Hygiene -nimisessä sairaalassa. Hän havaitsi, että litium rauhoitti marsuja ja vähensi myös ihmisten maanisia oireita. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin litium hyväksyttiin Yhdysvalloissa lääkkeeksi bipolaariseen mielitautiin. Kukaan ei vielä tänäänkään tiedä tarkalleen, mitkä ovat sen biologiset vaikutusmekanismit aivoissa. Litium ei ole missään mielessä ihanteellinen lääke, sillä se aiheuttaa lyhyellä tähtäimellä varsin ikäviä sivuvaikutuksia, painonnousua ja käsien vapinaa ja pitkään käytettynä munuaisvaurioita. Toisaalta 80 prosenttia potilaista saa litiumista hyötyä ja se vähentää itsemurhariskiä, eräiden tutkimusten mukaan jopa kahdeksankertaisesti. "Litium voi pitää potilaan kunnossa vuosikymmeniä", kirjoittaa Richard Day, englantilaisen Dundeen yliopiston psykiatri Nature-lehdessä.

Litium läpäisee istukan ja voi vahingoittaa sikiötä. Paroksetiinin käyttö raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana voi vahingoittaa sikiöä, varoittaa FDA.

Atyyppiset antipsykootit eivät näytä olevan dementoituneille ikä-ihmisille sen turvallisempia kuin vanhatkaan antipsykootit, kertoo uusi kanadalainen yli 20 000 potilaan tutkimus. Atyyppiset psykoosilääkkeet aiheuttavat yhtä suuren parkinsonismin riskin kuin muutkin antipsykoottiset lääkkeet, kertoo uusi tutkimus. Parkinsonismilla tarkoitetaan Parkinsonin tautia muistuttavaa tilaa. Uusi tutkimus vahvistaa käsitystä, että atyyppiset psyykenlääkkeet, eritoten koltsapiini, nostavat verenpainetta (Journal of Clinical Psychiatry 2005).

Ravitsemushoito valtaa alaa psykiatriassa: Pittsburghin yliopistossa on osoitettu, että karnosiini on tehokasta kaksisuuntaisen mielialahäirön hoidossa. Hollantilaiset tutkijat suosittavat kalaöljyn EPA-rasvahappoa masentuneille diabeetikoille (Diabetic Medicine, marraskuu 2005). Kansainvälinen työryhmä suosittelee kromia, magnesiumia ja sinkkiä masennuksen ehkäisyyn ja hoitoon (Młyniec ym. 2014).

USA:n Psykiatriliiton suositus omega-3-rasvahapoista (joulukuu 2006)

Młyniec K, Davies CL, de Agüero Sánchez IG,  et al. Essential elements in depression and anxiety. Part I. Review. Pharmacology Reports. 2014 Aug;66(4):534-544. doi: 10.1016/j.pharep.2014.03.001.

Raskausajan masennuslääkkeet voivat aiheuttaa lapselle ADHD:n
Päivitetty 27.8.2014
Masennus on ollut viime päivinä laajasti esillä tiedotusvälineissä. Ne antavat sen kuvan, että kunhan potilas pääsee hoitoon ja saa lääkitystä, niin tauti paranee. Kolikolla on kuitenkin toinen, pimeä puolensa: Masennuslääkkeiden teho on kyseenalainen ja niiden nauttiminen raskauden aikana lisää syntyvän lapsen riskiä sairastua ylivilkkaus- ja tarkkaavuushäiriöön, ADHD:hen. Tutkimus julkaistiin eilen arvostetussa Molecular Psychiatry -lehdessä.

Yhdysvaltain maineikkaimpiin kuuluvassa sairaalassa, Massachusetts General Hospitalissa, psykiatri Roy Perlisin johdolla tehty tutkimus käsitti 7 800 lasta, iältään 2–19 vuotta. Heistä 2 200 oli saanut ADHD-diagnoosin ja 5 600 oli terveitä. ADHD-lasten äideistä moni oli syönyt odotusaikana masennuslääkkeitä.

Tulosten perusteella tutkijat varoittavat äidin nauttimien masennuslääkkeiden mahdollisista haitoista syntyvälle lapselle: hänelle voi tulla ADHD. Jos nainen oli lopettanut masennuslääkkeet ennen raskautta, lapsen ADHD:n riski oli huomattavasti pienempi. Toisaalta raskausajan masennus vaarantaa sekä äidin että lapsen terveyden. Masennuslääkkeiden käytön lopettaminen raskauden aikana lisää taudin uusiutumisen riskin viisinkertaiseksi. Ongelma on yleinen, sillä joka seitsemäs raskaana oleva nainen masentuu, kirjoittavat psykiatrit.

Isossa-Britanniassa 4 % odottavista naisista – noin 20 000 tulevaa äitiä – syö masennuslääkkeitä. Lääkäreitä varoitetaan, että lääkkeitä tulisi määrätä vain, jos niiden hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. NICE - the National Institute for Health and Care Excellence – neuvoo, etteivät lääkärit määräisi masennuslääkkeitä raskaana oleville naisille, ei ainakaan raskauden alkuvaiheessa (kuin poikkeustapauksissa).

ADHD yleistyy nopeasti kaikissa länsimaissa, myös Suomessa. Olisiko yksi syy runsas masennuslääkkeiden käyttö? Isossa-Britanniassa ADHD-lääkereseptien määrä oli 92 100 vuonna 1997, mutta peräti 786 400 vuonna 2012, ilmenee kansallisen terveyspalvelun (NHS) tilastoista. Tutkijat selittävät lisäystä odottavien äitien masennuslääkkeiden käytöllä. (Tässä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä äidin masennuslääkkeiden ja autismin välillä.)

Tutkimus on herättänyt kiinnostusta maailmalla ja monet huippupsykiatrit ovat kommentoineet sitä. Esimerkiksi espanjalainen psykiatri Celso Arango toteaa, ettei tällä hetkellä tiedetä kuinka tehokkaita masennuslääkkeet ovat. Englantilainen Daily Mail uutisoi tutkimuksen näyttävästi eilen.

Suosittelen raskaana oleville naisille masennuslääkkeiden sijaan E-EPA-kalaöljyä, joka ehkäisee ja hoitaa masennusta ilman riskejä (lue erinomainen tapausselostus). EU:kin antoi elokuussa 2007 suosituksen raskaana olevien naisten omega-3:n käytöstä. Kaikkien odottavien naisten tulisi nauttia raskauden aikana EPAa, sillä se muuttuu aivoissa serotoniiniksi, dopamiiniksi ja DHA:ksi, jota myös sikiön aivot tarvitsevat. EPAn nauttiminen odotusaikana ehkäisee ennalta synnytyksen jälkeistä väsymystä ja masennusta.

Pregnant women who take anti-depressants 'could raise their child's risk of ADHD'. Daily Mail 26.8.2014
Clements CC, Castro VM, Blumenthal SR, et al. Prenatal antidepressant exposure is associated with risk for attention-deficit hyperactivity disorder but not autism spectrum disorder in a large health system. Molecular Psychiatry 2014 26th August, doi:10.1038/mp.2014.90

Sillä lailla. Menen takaisin peiton alle. Voi kun olisin sairastunut sairauteen, johon olisi yksiselitteinen hoito. Mutta kun en ole. Aikani yritin tehdä töitä, lenkkeillä, jumpata, ravata väkisin ihmisten ilmoilla, soitella keskustelupuhelimiin ja käydä terapeutilla. Ei auttanut, meni koko ajan huonompaan. Voi kun olisikin voimia edes luke kaikkia näitä viestejä niin voisin tehdä jotain päätelmiä.