Yhden lapsen puolesta

Joku tulee kuitenkin heittämään sen sisaruskommentin, että mikään ei korvaa niitä ja ovat hyviä suhteita aikuisenakin: Minulla on 4 sisarusta enkä ole juurikaan heihin yhteyksissä eivätkä hekään toisiinsa. Ei ole mitään riitoja tms, ei vaan synkkaa. Joten sen takia ei kannata sisarusta tehdä, että olisi mukamas aina joku ystävä.

Meillä on yksi lapsi, eikä lisää tule, koska elämä on mukavan helppoa näin. Miksi ihmeessä vaikeuttaisimme tahallamme elämäämme, kun henkiset ja taloudelliset resurssit riittävät siihen yhteen?

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:58"]

Joku tulee kuitenkin heittämään sen sisaruskommentin, että mikään ei korvaa niitä ja ovat hyviä suhteita aikuisenakin: Minulla on 4 sisarusta enkä ole juurikaan heihin yhteyksissä eivätkä hekään toisiinsa. Ei ole mitään riitoja tms, ei vaan synkkaa. Joten sen takia ei kannata sisarusta tehdä, että olisi mukamas aina joku ystävä. Meillä on yksi lapsi, eikä lisää tule, koska elämä on mukavan helppoa näin. Miksi ihmeessä vaikeuttaisimme tahallamme elämäämme, kun henkiset ja taloudelliset resurssit riittävät siihen yhteen?

[/quote]

Jos sisarukset eivät aikuisena ole ollenkaan yhteyksissä niin tulee mieleen että millainen lapsuus on ollut, millaiset vanhemmat jne... Minun korvaan kuulostaa vähän oudolta.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:58"]

Joku tulee kuitenkin heittämään sen sisaruskommentin, että mikään ei korvaa niitä ja ovat hyviä suhteita aikuisenakin: Minulla on 4 sisarusta enkä ole juurikaan heihin yhteyksissä eivätkä hekään toisiinsa. Ei ole mitään riitoja tms, ei vaan synkkaa. Joten sen takia ei kannata sisarusta tehdä, että olisi mukamas aina joku ystävä. Meillä on yksi lapsi, eikä lisää tule, koska elämä on mukavan helppoa näin. Miksi ihmeessä vaikeuttaisimme tahallamme elämäämme, kun henkiset ja taloudelliset resurssit riittävät siihen yhteen?

[/quote]

Jos sisarukset eivät aikuisena ole ollenkaan yhteyksissä niin tulee mieleen että millainen lapsuus on ollut, millaiset vanhemmat jne... Minun korvaan kuulostaa vähän oudolta.
[/quote]

Meillä oli hyvä lapsuus, kiitos vaan. Vanhempamme olivat absolutisteja, rakastavia ja rajoja tarpeeksi. Kaikilla nyt ei vaan synkkaa, uskokaa jo.

Jokainen tyylillään. Meidän perheellemme valittavat vaihtoehdot ovat nolla tai kaksi. Helsingin keskustassa näkee paljon yksilapsisia perheitä, joissa lapsi on varakkaiden ja iäkläiden vanhempien pilalle lellimä ja sosiaalisesti vähintään haastava. Sellaista en halua.

Lapselle voi antaa jakamattoman huomion, enemmän elämyksiä, paremmat vaatteet ja tietokoneet ja puhelimet ja perintöä jää enemmän. Vanhemmat pääsevät paljon helpommalla, koska kouluiässä lapsi ei enää viihdy vanhempien kanssa kotona, vaan luuhaa koko ajan kavereillaan.

Näin sanoi paras ystäväni, kenellä on yksi lapsi

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:58"] Joku tulee kuitenkin heittämään sen sisaruskommentin, että mikään ei korvaa niitä ja ovat hyviä suhteita aikuisenakin: Minulla on 4 sisarusta enkä ole juurikaan heihin yhteyksissä eivätkä hekään toisiinsa. Ei ole mitään riitoja tms, ei vaan synkkaa. Joten sen takia ei kannata sisarusta tehdä, että olisi mukamas aina joku ystävä. Meillä on yksi lapsi, eikä lisää tule, koska elämä on mukavan helppoa näin. Miksi ihmeessä vaikeuttaisimme tahallamme elämäämme, kun henkiset ja taloudelliset resurssit riittävät siihen yhteen? [/quote] Jos sisarukset eivät aikuisena ole ollenkaan yhteyksissä niin tulee mieleen että millainen lapsuus on ollut, millaiset vanhemmat jne... Minun korvaan kuulostaa vähän oudolta. [/quote] Meillä oli hyvä lapsuus, kiitos vaan. Vanhempamme olivat absolutisteja, rakastavia ja rajoja tarpeeksi. Kaikilla nyt ei vaan synkkaa, uskokaa jo.

[/quote]

Ehkä pinnan alla kuitenkin oli jotain. En tunne ketään joka ei olisi sisarustensa kanssa tekemisissä.

En keksi mitään hyvää yhdestä lapsesta. Mieluummin ei yhtään. Vanhempien laiskuutta ja itsekkyyttä.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:23"]

Lapselle voi antaa jakamattoman huomion, enemmän elämyksiä, paremmat vaatteet ja tietokoneet ja puhelimet ja perintöä jää enemmän. Vanhemmat pääsevät paljon helpommalla, koska kouluiässä lapsi ei enää viihdy vanhempien kanssa kotona, vaan luuhaa koko ajan kavereillaan.

Näin sanoi paras ystäväni, kenellä on yksi lapsi

[/quote]

Lapsenhan tulee luonnollisestikin oppia että HÄN saa kaiken mitä haluaa.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:25"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:58"] Joku tulee kuitenkin heittämään sen sisaruskommentin, että mikään ei korvaa niitä ja ovat hyviä suhteita aikuisenakin: Minulla on 4 sisarusta enkä ole juurikaan heihin yhteyksissä eivätkä hekään toisiinsa. Ei ole mitään riitoja tms, ei vaan synkkaa. Joten sen takia ei kannata sisarusta tehdä, että olisi mukamas aina joku ystävä. Meillä on yksi lapsi, eikä lisää tule, koska elämä on mukavan helppoa näin. Miksi ihmeessä vaikeuttaisimme tahallamme elämäämme, kun henkiset ja taloudelliset resurssit riittävät siihen yhteen? [/quote] Jos sisarukset eivät aikuisena ole ollenkaan yhteyksissä niin tulee mieleen että millainen lapsuus on ollut, millaiset vanhemmat jne... Minun korvaan kuulostaa vähän oudolta. [/quote] Meillä oli hyvä lapsuus, kiitos vaan. Vanhempamme olivat absolutisteja, rakastavia ja rajoja tarpeeksi. Kaikilla nyt ei vaan synkkaa, uskokaa jo.

[/quote]

Ehkä pinnan alla kuitenkin oli jotain. En tunne ketään joka ei olisi sisarustensa kanssa tekemisissä.

[/quote]

Mä tunnen useitakin. Esim. mieheni

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:23"]

Lapselle voi antaa jakamattoman huomion, enemmän elämyksiä, paremmat vaatteet ja tietokoneet ja puhelimet ja perintöä jää enemmän. Vanhemmat pääsevät paljon helpommalla, koska kouluiässä lapsi ei enää viihdy vanhempien kanssa kotona, vaan luuhaa koko ajan kavereillaan.

Näin sanoi paras ystäväni, kenellä on yksi lapsi

[/quote]

Lapsenhan tulee luonnollisestikin oppia että HÄN saa kaiken mitä haluaa.

[/quote]

En tiedä, millainen lapsesta kasvoi, koska keskustelu käytiin siinä vaiheessa, kun odotin toista ja paras ystäväni oikein suuttui siitä minulle. Hänen mielestään en olisi saanut tehdä toista lasta, koska sillä pilaan esikoisen elämän ja en voi antaa lapsille tarpeeksi. Tiemme erosivat, kun ystäväni muutti toiselle paikkakunnalle ja lopetti yhteydenpidon erään jutun jälkeen, kun oli haukkunut minut taas vaihteeksi ja sen kerran uskalsin panna vastaan.

Mutta halusin siis vain kertoa, mikä on ainakin yhden äidin mielipide, miksi yksi lapsi. Onhan se lapselle totta kai kiva, että saa kaikkea, eikä tarvitse aina kuulla, kuten meillä, että joudut kyllä nyt odottamaan kunnes tulee tili ja juuri piti esikoiselle ostaa kannettava koulutehtävien takia. Kyllä kuulee monesti rutinaa (meille siis tuli usempi lapsi loppujen lopuksi, kuin kaksi) siitä, että miksi me ei saada kaikkea, mitä se ja tämä ja tuo saa. No, ei nyt vain ole varaa uusia koko porukalle iphone kutosia, kun juuri on pikkuhiljaa uusittu kaikkien puhelimet.

Ei oikein tule muuta mieleen, kuin juurikin nuo materiaaliset syyt. Toisaalta luulen, että meidän kaksi lasta saavat huomattavasti enemmän materiaalista hyvää kuin köyhän perheen yksi lapsi.

Yh-perheen lapselle soisin ehkä sen sisaruksen kaikkein eniten, toki muillakin siitä iloa on.

Eli siis jos tietää, ettei jaksaisi useampaa lasta eikä taloudellisestikaan ole edellytyksiä lasten kasvaessa antaa useammalle kuin yhdelle tarpeeksi kaikkea, niin pitäisi silti tehdä toinen, koska "sisarukset tulevat AINA toimeen keskenään ja ovat ikuisia ystäviä"? Typeryyttä, sanon minä. Lapsista voi kasvaa toistensa vastakohtia, jotka esim. vihaavat toisiaan ja omistavat täysin erilaiset periaatteet ja näkemykset. Voivat olla jo pienenä aivan eriluonteisia eivätkä viihdy keskenään. Sitä paitsi olisi itsekkäämpää hankkia toinen lapsi, jos tietää, ettei omat voimavarat riitä siihen, kuin jättää hankkimatta.

Yksi lapsi on helpompi saada tarvittaessa hoitoon kuin esim. kolme lasta. Lapsi saa enemmän. Ei tarvitse käyttää sisarusten vanhoja ryysyjä eikä vanhoja leluja. Jakamaton huomio. 

Mä en oikeastaan ymmärrä tuota perustelua että ainoa voi saada kaiken minkä tarvii tai haluaa. Meilläkin lapsilla on kaikki tarvittava ja heitä on kolme. Ne ainoat lapset jotka tunnen ovat juurikin saaneet kaiken minkä haluavat ja katsovat tarvitsevansa esim neljä uusinta uutta olevaa monster highta kuukaudessa ja ovat saaneet ne. Meillä ei kukaan kulje ryysyisdä tai vanhoissa leluissa. Usein joudun jo kolmannelle ostamaan uudet kun vanhat kuluneet.

Tämä siis vain huomautuksena.

Yhden lapsen kanssa on niin mukavaa elää. Lähtemiset ja menemiset on helppo sovitella ja lapselle on helppo jakaa huomiotaan. Ei ole mitään typeriä kilpailuasetelmia kotona, jatkuvaa huutoa tai tappelua vaan eletään todella sopuisaa elämää. Matkustaminen on mukavaa ja helppoa.

En tiedä muuta kuin että minä pidän meidän elämästämme todella paljon yhden lapsen perheenä.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:51"]

Mä en oikeastaan ymmärrä tuota perustelua että ainoa voi saada kaiken minkä tarvii tai haluaa. Meilläkin lapsilla on kaikki tarvittava ja heitä on kolme. Ne ainoat lapset jotka tunnen ovat juurikin saaneet kaiken minkä haluavat ja katsovat tarvitsevansa esim neljä uusinta uutta olevaa monster highta kuukaudessa ja ovat saaneet ne. Meillä ei kukaan kulje ryysyisdä tai vanhoissa leluissa. Usein joudun jo kolmannelle ostamaan uudet kun vanhat kuluneet. Tämä siis vain huomautuksena.

[/quote]

Kysymys onkin varmaan vähän suuremmista ja kalliimmista hankinnoista myöhäisemmällä iällä.

Vielä parempi, jos ei tee yhtään lasta. Saa olla ihan rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 12:34"]

Ei oikein tule muuta mieleen, kuin juurikin nuo materiaaliset syyt. Toisaalta luulen, että meidän kaksi lasta saavat huomattavasti enemmän materiaalista hyvää kuin köyhän perheen yksi lapsi.

Yh-perheen lapselle soisin ehkä sen sisaruksen kaikkein eniten, toki muillakin siitä iloa on.

[/quote]

Olen yhden lapsen yh enkä todellakaan haluaisi että olisi kaksi lasta. Eihän heistä kumpikaan saisi sitten täyttä huomiota koskaan. No, en minä muutenkaan haluaisi enenmpää lapsia. En, vaikka olisi mieskin kuvioissa.

Yhden kanssa jopa tällaisella yh:lla riittää rahaa välillä johonkin kivaan. Lapsi ei kärsi puutetta eikä sen tarvitse kiukutella saadakseen huomiota. En myöskään koe, että meillä elettäisiin mitään lapsiperheen elämää. Yksi lapsi mukautuu minun elämääni, mutta useampi lapsi määräisi minun elämää.

Meillä on kans yksi lapsi. Niin sosiaalinen, että käytöstavatkin on paremmat kuin monella kaverillaan, jolla on sisaruksia, että en menis ihan allekirjoittamaan joitakin noista edellisistä kommenteista. Tietysti olisi mukava jos olisi se sisaruskin, mutta elämä menee joskus eri tavalla kuin suunnitteli.En pidä tilannettamme kuitenkaan mitenkään säälittävänä tai edes itsekkäänä, vaikka suurin syy yksilapisuuteen onkin oma jaksamiseni. Siinä on kuitenkin terveydentilasta kyse, jota en tässä halua alkaa setviä, joten mielestäni päätöksemme on ihan lapsen edun vuoksi tehty. Lapsi ei muutenkaan todellakaan saa koko aikaa kaikkea huomiota tai muutenkaan ole mikään ainoa keskipiste, joten en usko, että hänestä tulee aikuisenakaan mitään tyrannia. Päinvastoin huomioi toisia lapsia ja heidän tunteitaan paljon herkemmin ja fiksummin kuin ne kaverinsa, joilla on sisaruksia ja vanhemmat ovat jättäneet lapset selvittämään omat konfliktinsa ja taistelemaan paikastaan. Meillä sen sijaan on aina ollut aikaa keskustella asioista, tunteista ja käyttäytymisestä... Mielestäni se on ollut todella arvokasta ja antanut lapselle paljon sosiaalista pääomaa ja kykyä tunnistaa toisten tarpeita ja tunteita.

Sisarukset ovat ilman muuta rikkaus ja itse olen läheinen omien sisarusteni kanssa kuten mieskin omiensa, mutta lähipiiriin mahtuu niitäkin sekä lapsia, teinejä, että aikuisia, jotka eivät näytä välittävän sisaruksistaan vähääkään, joten ei se mitenkään automaattista ole, että sisarusten kanssa oltaisiin läheisiä, vaikka yhdessä kasvettaisiinkin ja vanhempiakaan ei voisi syyttää.

Varmaan on hyviä puolia mutta huonoja vielä enemmän. Materiaali ei ole se tärkein asia ja meillä kaksi lasta ja kyllä niillä on ihan kaikkea tavaraa yllin kyllin. Monen mielestä se yksi lapsi on se huonoin luku.