Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Ei mitään laillista estettä kertoa. Jollei asiaa ole kerrottu lain säätelemissä vaitiolovelvollisuuden alaisissa tilanteissa. Kyllähän normaalissa hyväsuhteisessa avioliitossa puolisot jakavat mahdollisimman laajasti asiat keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun jonkun verran kavereiden asioita puolisolle ja puolison asioita ystävälle. Yritän kyllä miettiä, että jos asia on hyvin henkilökohtainen ja henkilö on sellainen jota puolisoni tapaa tai jonka kanssa viettää aikaa, niin sitten en (esim. siskon kokemasta seksuaaliväkivallasta en kertonut, mutta päihdeongelmasta kerroin koska jälkimmäinen vaikutti minunkin toimintaani). Kertomisen syynä ei ole että puolisoa pätkääkään kiinnostaisi mun kavereiden asiat tai että hän niitä edes muistaisi saati ottaisi joskus puheeksi, vaan se jos minun tarvitsee jakaa se oma tilanteeseen liittyvä tunne. Ei ole olemassa tilannetta jossa puolisoni menisi puhumaan asianosaisen tai yhtään kenenkään kanssa kuulemastaan, hän on luonteeltaan sellainen ettei puhu mistään mitään jos ei pakoteta eikä ainakaan mistään mihin liittyy jonkun tunteita.
Tuntuisi epäluontevalta kysyä joka kerta erikseen kaverilta lupa että mitä saa kertoa. Kaveri eroaa ja on miehensä pettämisen takia romuna, lupaan mennä muuttoavuksi ja auttaa lastenhoidossa kun kaveri käy kriisikeskuksella purkamassa tilannetta - saanko kertoa muutosta, erosta, siitä mihin tarkoitukseen hoitoapua tarjoan, vai sanonko että Lissulla on "yks meno" ja muutto selviää puolisolleni kolme vuotta myöhemmin kun pyydän hakemaan erikoisesta osoitteesta? Miksi? Entä jos kaverin tilanteesta herää ajatuksia joista omassa parisuhteessa haluan miettiä, saanko kertoa mistä moinen tuli mieleen?
Riippuu asiasta. Jos on tyyliin ero, työpaikan menettäminen jne. niin varmaan kertoisin, mutta jos olisi kyseessä vaikka r*iskatuksi tuleminen tai keskenmeno niin kertoisin korkeintaan ympäripyöreästi, "hänellä on nyt vaikeaa".
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään laillista estettä kertoa. Jollei asiaa ole kerrottu lain säätelemissä vaitiolovelvollisuuden alaisissa tilanteissa. Kyllähän normaalissa hyväsuhteisessa avioliitossa puolisot jakavat mahdollisimman laajasti asiat keskenään.
Ystävän asioita ei ole syytä jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään laillista estettä kertoa. Jollei asiaa ole kerrottu lain säätelemissä vaitiolovelvollisuuden alaisissa tilanteissa. Kyllähän normaalissa hyväsuhteisessa avioliitossa puolisot jakavat mahdollisimman laajasti asiat keskenään.
Vaikea ymmärtää miksi pitäis "normaalissa hyväsuhteisessa avioliitossa" jakaa muiden ihmisten asioita? Sen verran pitää tajuta ettei juorua esim. ystävänsä kipeitä asioita vaikkei ystävä sitä ole erikseen kieltänyt - varmaan ajatellut että "normaalissa hyväsuhteisessa" ystävyydessä ymmärretään sopivuuden rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei nyt tietenkään TOISTEN IHMISTEN asioita kerrota kenellekään!!! Sen luulisi olevan sanomattakin selvä asia! Ihmeellisiä tyyppejä tälläkin palstalla! Miten tuollainen voi kenenkään mielestä olla ok?! Jos ystävälle kertoo jotain luottamuksella pitää tietenkin voida luottaa siihen että asia ei sitten muiden korviin kantaudu! Miettikää nyt itsekin jos kertoisitte parhaalle ystävälle jotain arkaluontoista, ja kertoisi asian puolisolleen josta ehkä ette pidä, tai jota välttämättä ette edes tunne kovin hyvin! Ei tuollainen juoruaminen ole ystävyyttä, vaan törkeä petos hyväuskoista ystävää kohtaan! Te jotka ajattelette asian olevan ok, olette kai myös sitten sitä mieltä että vaikka tekisi työtä jossa on vaitiolovelvollisuus, niin puolisolle voi niistäkin asioista kertoa!?
Jotkut ei näköjään osaa olla ystäviä. Ehdoton luottamus on yksi tärkeimpiä asioita aidossa ystävyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kyllä kaverin jutut pitäisi pitää omana tietonaan pääsääntöisesti. Ne ei kuulu parisuhteen salaisuuksiin.
Meillä vuosia sitten kävi tilanne, että olin kovin ajatuksissani kaverin tilanteesta. Mies sitten kysäs, että pohditko sä sitä Sarin juttua? Ihan hämilläni ihmettelin, että mistä se tietää.
No, kun nää sun kaverit kertovat näitä "salaisuuksiaan" meidän olkkarissa tai partsilla kahvitellen. Silloinkin kun mies on kotona. Ei kaverit ollenkaan vähennä ääntään tai vilkaise onko mies makkarissa tms. Pienessä kaksiossa nyt vaan kuulee, halusi tai ei. Toisinaan hän laitto jo kuulokkeet kovalle, ettei kuulis.
Miehen kaveri asui meitä ristiin alakerrassa ja sekin kerran otti osaa kaverin kurjaan elämäntilanteeseen. Oli siis kuullut parvekkeiden kautta jutut ja kännissä vähän lähestynyt tätä naista.. Sain tuosta ensin paskaa niskaani, että olen juorunnut, mutta onneksi tää tyyppi sitten oli rehellinen ja kerto miten hän tiesi.
Mun mies ei kyllä koskaan lähde kommentoimaan noille kavereille yhtään mitään. Se osaa pitää suunsa supussa. Edes yhteisissä keskusteluissa ei tuo ilmi, että on kuullut juttuja. Ei ole hänen asiansa.
Tunnustan, että onhan siitä tullut tapa, että tulee kerrottua kaverin jutut miehelle. Mieskin kertoo mulle jotain, tuskin kaikkea. Mutta ne sitten jääkin tähän meidän väliseksi. Lähinnä ollut pettämisjuttuja tms. :( Ketuttaa, että edes kertoivat.
Toisten ihmisten asioista puhuminen on aina jotenkin arveluttavaa. Miksi juoruilla eteenpäin kun ei kuitenkaan kaikkea tiedä niin että voisi koko ''totuuden'' kertoa? Voi että minä inhoan juoruilua. Jos on itse juoruilun kohteena niin tulee niin niljainen olo, juuri niin kuin kuvattiin: kuin olisi alasti, paljastettuna toisten edessä. Haluaisin kehottaa kaikkia välttämään asioitten eteen päin kertomista. Silloin tietää aivan varmasti tehneensä oikein ja siitä saa palkkioksi mielenrauhan.
Itse mielessään voi ajatella myötätuntoisin ajatuksin henkilöä, joka on kertonut vaikeasta asiasta. Toivoa ja pyytää toiselle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu asiasta. Jos on tyyliin ero, työpaikan menettäminen jne. niin varmaan kertoisin, mutta jos olisi kyseessä vaikka r*iskatuksi tuleminen tai keskenmeno niin kertoisin korkeintaan ympäripyöreästi, "hänellä on nyt vaikeaa".
Tämä on taso, jolla itsekin kerron puolisolleni.
Työpaikan meneteyksen voisin muotoilla, ettei ole enää siellä työpaikassa, jos menetyksen syy on jokin arkaluontoinen asia. Jos menetyksen syy on se, että on irtisanottu kuten monia muitakin, kerron syynkin.
Raiskauksesta, keskenmenoista, sairauksista (muista kuin flunssa yms.) en todellakaan kertoisi. Lapsettomuushoidoista, jos ystävä niistä kovinkin minulle puhuisi, kysyisin luvan, voinko kertoa puolisolleni.
Puoliso ei puhu eteenpäin. Samoin toimimme toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Toisten ihmisten asioista puhuminen on aina jotenkin arveluttavaa. Miksi juoruilla eteenpäin kun ei kuitenkaan kaikkea tiedä niin että voisi koko ''totuuden'' kertoa? Voi että minä inhoan juoruilua. Jos on itse juoruilun kohteena niin tulee niin niljainen olo, juuri niin kuin kuvattiin: kuin olisi alasti, paljastettuna toisten edessä. Haluaisin kehottaa kaikkia välttämään asioitten eteen päin kertomista. Silloin tietää aivan varmasti tehneensä oikein ja siitä saa palkkioksi mielenrauhan.
Itse mielessään voi ajatella myötätuntoisin ajatuksin henkilöä, joka on kertonut vaikeasta asiasta. Toivoa ja pyytää toiselle hyvää.
Saa mielenrauhan ja jää itse yksin ajatustensa ja tunteidensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen joskus kertonut. Yhtenä päivänä ajattelin, että enää En kerro. Myöskään negatiivisia asioita ei pidä levittää kenestäkään eikä kenellekkään. Olen pitänyt lupaukseni. Onpa helpottanut oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten ihmisten asioista puhuminen on aina jotenkin arveluttavaa. Miksi juoruilla eteenpäin kun ei kuitenkaan kaikkea tiedä niin että voisi koko ''totuuden'' kertoa? Voi että minä inhoan juoruilua. Jos on itse juoruilun kohteena niin tulee niin niljainen olo, juuri niin kuin kuvattiin: kuin olisi alasti, paljastettuna toisten edessä. Haluaisin kehottaa kaikkia välttämään asioitten eteen päin kertomista. Silloin tietää aivan varmasti tehneensä oikein ja siitä saa palkkioksi mielenrauhan.
Itse mielessään voi ajatella myötätuntoisin ajatuksin henkilöä, joka on kertonut vaikeasta asiasta. Toivoa ja pyytää toiselle hyvää.
Saa mielenrauhan ja jää itse yksin ajatustensa ja tunteidensa kanssa.
Nyt en ymmärrä. Syytätkö sinä toista ihmistä siitä että on kertonut sinulle jotakin itsestään? Ja meinaatko että juoruileminen eteen päin auttaisi sinua jotenkin voimaan paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EI!! Se on rikollista! Jos ystäväsi tietää , että olet Juprunut Hänen
henkilökohtaisia asioita sivullisille!
Hän voi tehdä siitä Rikosilmoituksen Poliisille ja laittaa ystövyytenne poikki!
Hah! Ystävä ei tod.näk. ole enää ystävä ja saattaa levittää arkaluonteisia asioitanne muille. Siihen hänellä on sama aivan oikeus kuin teillä.
Äitini kertoo muiden asioita eteenpäin. Kertoo siis mulle, hänelle tuttujen, mutta minulle vain puolituttujen ihmisten asioita. Arvelen hänen kertovan vastavuoroisesti mun asioita eteenpäin, joten en kerro hänelle mitään sellaista, mitä en halua kerrottavan eteenpäin. Äitini loukkaantuisi todennäköisesti pahasti, jos epäilisin hänen luotettavuutta sanomalla, että älä kerro eteenpäin. Jotkut ihmiset eivät vain tajua, että kaikkea ei kannata kertoa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten ihmisten asioista puhuminen on aina jotenkin arveluttavaa. Miksi juoruilla eteenpäin kun ei kuitenkaan kaikkea tiedä niin että voisi koko ''totuuden'' kertoa? Voi että minä inhoan juoruilua. Jos on itse juoruilun kohteena niin tulee niin niljainen olo, juuri niin kuin kuvattiin: kuin olisi alasti, paljastettuna toisten edessä. Haluaisin kehottaa kaikkia välttämään asioitten eteen päin kertomista. Silloin tietää aivan varmasti tehneensä oikein ja siitä saa palkkioksi mielenrauhan.
Itse mielessään voi ajatella myötätuntoisin ajatuksin henkilöä, joka on kertonut vaikeasta asiasta. Toivoa ja pyytää toiselle hyvää.
Saa mielenrauhan ja jää itse yksin ajatustensa ja tunteidensa kanssa.
Nyt en ymmärrä. Syytätkö sinä toista ihmistä siitä että on kertonut sinulle jotakin itsestään? Ja meinaatko että juoruileminen eteen päin auttaisi sinua jotenkin voimaan paremmin?
En syytä. Mutta jokaisella, joka kokee sen tarpeelliseksi (ja moni kokee) pitää olla mahdollisuus jutella mieltä vaivaavista, huolestuttavista, surettavista tai järkyttävistä uutisista jonkun kanssa. Se on eri asia kuin juoruilu juoruilun ilosta, ja toki pitää valita kenen kanssa ja millä tasolla puhuu (onko pakko kertoa edes kenestä puhuu). Tämä on ihan normaalia ihmisyyttä, ihan siinä missä se ystävä on halunnut keventää oloaan ja saada tukea puhumalla asiasta ystävälle, voi tällä kuulijaystävälle herätä sama tarve eri mittakaavassa. Varsinkin nuoret kantavat lojaaliuden nimissä toistensa ihan valtavia huolia ja suruja yksin koska kokevat ettei saa puhua - ja sitten alkavat itse oireilla.
Ajatellaan vaikka että kaverin äidillä on syöpä, ja kaverilla tarve purkaa tätä minulle. Hänhän myöskin puhuu siinä toisen ihmisen asioista itsessään heränneiden tunteiden vuoksi. Entä jos kaverin jutut nostavat mieleen äitini vanhenemiseen ja terveyteen liittyviä huolia, saanko puhua näistä puolisolle vain tasolla "tuli muuten vain mieleen että entä jos sun tai mun äiti sairastuu" vai voinko kertoa mistä huoleni kumpuaa ja mitä se tarkalleen ottaen koskee. Entä päädymme pohtimaan ikääntyvien vanhempiemme vanhuuden hoivaa, saanko kertoa että Kertun perheessä oli päädytty siihen että mummo muutti heille ja se toimi tai oli toimimatta x? Saako muiden kokemuksista ammentaa vai pitääkö aina pysyä puhtaan teoreettisella tasolla?
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt tietenkään TOISTEN IHMISTEN asioita kerrota kenellekään!!! Sen luulisi olevan sanomattakin selvä asia! Ihmeellisiä tyyppejä tälläkin palstalla! Miten tuollainen voi kenenkään mielestä olla ok?! Jos ystävälle kertoo jotain luottamuksella pitää tietenkin voida luottaa siihen että asia ei sitten muiden korviin kantaudu! Miettikää nyt itsekin jos kertoisitte parhaalle ystävälle jotain arkaluontoista, ja kertoisi asian puolisolleen josta ehkä ette pidä, tai jota välttämättä ette edes tunne kovin hyvin! Ei tuollainen juoruaminen ole ystävyyttä, vaan törkeä petos hyväuskoista ystävää kohtaan! Te jotka ajattelette asian olevan ok, olette kai myös sitten sitä mieltä että vaikka tekisi työtä jossa on vaitiolovelvollisuus, niin puolisolle voi niistäkin asioista kertoa!?
Ei tietenkään voi. Sitä varten on tarvittaessa työtoverit, esihenkilö tai työnohjaus. Yksin niiden asioiden kanssa ei ole hyvä jäädä työelämässäkään.
Minulla on yksi kaveri jolle kerron kaiken. Asuu eri mantereella, ei tunne ketään tuttujani, en puhu nimillä. Hänelle vuodatan sen mikä on jäänyt itseä vaivaamaan ja pitää jonnekin purkaa. Hän samoin minulle.
Mitä mieltä aloittaja on, jos puolisosi kertoo sinun asioistasi jollekin ystävälleen, ja sitten tämä ystävä kertoo siitä sinulle?
Kun ihminen kertoo yksityisasioistaan jollekin toiselle ihmiselle, niin on selvää, että asioita ei kerrota edelleen ties kuinka monelle ihmiselle.
Joo, täältä jutut tunnistetaan. Minäkin laitoin liian tunnistettavan aloituksen ja poistettu oli.