Lue keskustelun säännöt.
Saako puolisolle kertoa ystävän henkilökohtaisia asioita?
Olin kertonut ystävälleni eräästä kurjasta tilanteesta elämässäni (kyse ei ollut mistään todella vakavasta asiasta, tyyliin jonkun kuolema/sairastuminen, mutta ikävä ihmissuhdeasia kuitenkin). En ollut erikseen sanonut, että tästä ei sitten saa puhua kenenkään kanssa ja jotenkin automaattisesti oletin, että ei ystäväni tästä kenellekään puhuisi. Muutamaa päivää myöhemmin törmäsin yllättävässä tilanteessa ystäväni puolisoon ja ystäväni puoliso tuli kyselemään tuosta kurjasta tilanteesta elämässäni. Yritin vain sopertaa jotain ympäripyöreää ja vaihtaa nopeasti aihetta. Minulle tuli tuosta tosi paha olo. Tuntui, kuin olisin ollut toisen edessä henkisesti aivan alasti ja häpesin ihan valtavasti, että toinen ihminen tuli kyselemään tilanteestani (en edes tiennyt, että hän tiesi elämäntilanteestani). Jäin myös miettimään, oliko ystäväni puoliso kertonut tilanteestani vielä eteenpäin ja spekuloinut sitä mahdollisesti omien ystäviensä kanssa. En tunne ystäväni puolisoa erityisen hyvin, olemme tavanneet hänen kanssaan muutamia kertoja eli emme ole mitenkään läheisiä. Minulle jäi kurja olo ja koen, että ystävä petti luottamukseni kertomalla tuon henkilökohtaisen asiani puolisolleen. Onko ihmisillä yleensä tapana kertoa puolisoilleen ystäviensä henk. koht. asiat? Kertovatko vain naiset ystäviensä asioita puolisoilleen vai tekevätkö miehetkin niin? Onko mielestäsi ok jakaa ystävän elämässä tapahtuvia asioita puolisolle?
ap
Kommentit (675)
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimolle joskus mainitsin siitä, että hänen ystävänsä eivät ehkä itse haluaisi asioistansa puhuttavan... Valtava sota siitäkin läks käyntiin, ja sain vaikka mitä syytöksiä niskaani :(.
Noh, ei tosiaan olla enää yksissä
Melko typerä nainen. Toivottavasti joku hänenkin asioitaan levitteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksena aloitukseen: ei saa kertoa. Moni varmaan kertoo, koska aika harva ihminen on kovin luotettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaan sanomattakin arvioida ystävien jutuista, että mitä on lupa jakaa muille ja mitä ei. Minulla on paljon salaisuuksia ystäviltäni, joita en ole kertonut kenellekään.
Toki moni asia on sellainen, mutta puolisoonsa luottava saattaa kertoa niitäkin, jos itseäkin asia vaivaa. Ystävän asiat saattavat vaivata paljonkin itseäänkin ja silloin niistä on hyvä puhua jollekin puolueettomalle.
Tässä tapauksessa mene terapeutille tai sano ystävälle että älä kerro noita mulle, olen pakotettu kertomaan ne eteenpäin. Että jos se on ookoo niin sitten voit kertoa. Mikä ongelma? Toivottavasti joku levittelee sunkin asiasi pitkin kyliä koska painaa.
Ei tietenkään, mutta kuitenkin aivan liian moni lörpöttelee. Kai yrittävät pönkittää asemaansa pätemällä, vaikka päinvastoin tyhmyyshän se siinä oikein kukoistaa.
Terveet ei petä luottamusta missään vaiheessa.
Edelleen sitä saa mitä tilaa. Muutama tapaus tässäkin ketjussa, rouva laverrellut sinkkuystävän ongelmista miehelleen ja mies kilttinä ihmisenä halunnutkin olla sinkkuystävälle avuksi, parantaa tämän vanhojen suhteiden haavat ja olla olkapäänä, ihan rakastunutkin. 😇 Mites sitä sitten suu pannaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken huippuhan oli entisen kotikaupunkini terveyskeskus, jonka hoitsut juorusivat tuttujensa taudit miehilleen, jotka sitten kertoivat niistä edelleen omilla työpaikoillaan. Pikkukaupungit on niin kivoja paikkoja! Tämä tapahtui siis aikana, kun potilastietoja pystyi urkkimaan avaamalla mapin.
Juu ei yllätä. Tässä taas yksi painava syy, jonka takia ei kannata olla pienellä paikkakunnalla. Ja missä hoitajan vaitiolovelvollisuus ?!
Siihen aikaan kun tiedot oli paperimapeissa, ihan kuka tahansa esim työllistetty vahtimestari pystyi lukemaan kansioita.
On toki. Kaikki pitää pystyä jakamaan puolison kanssa. Varsinkin ne kaikkein herkullisimmat juorut läheisistä ja kevereista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisolle saa kertoa, jos on ystävän lupa siihen tai vaihtoehtoisesti, jos olet kertonut ystävällesi aiemmin ettet osaa pitää mitään asiaa omana tietonasi.
Toivoisi kyllä että jotenkin karma hoitelee tällaiset juoruilijat 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos arvostat ja kunnioitat ystävääsi, et kerro. Kuinka suhtaudut itse jos sinun henkkohtaisia asioita sun ystävä kertoisi ja levittäisi?
En ymmärrä näitä meillä ei ole salaisuuksia -tyyppejä. Onko puoliso mustasukkainen ja vaatii tietää kaiken vai mit vit? Teillä ei tarvi olla salaisuuksia mut sulla ja sun ystävällä on jos ystävä kertoo luottamuksella jotain. Jos et pysty pitämään tietoja itselläsi, kerro se ystävälle ennen avautumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron, mutta toinen juttu on haluaako edes kuulla.
Kerroin serkulleni että olen raskaana, että kukaan muu ei tiedä siitä, hän juoksi äkkiä levittämään tietoa, ja sai oman äitini suuttumaan koska olin kertonut asian, äidin suuttumus kesti pitkään.
Jos ystäväni kertoisi jotain salaista en kertoisi sitä edes omalle puolisolleni.
Muutoin kyllä juttelemme kaikesta, hän kertoo omien ystävien juttuja ja minä omien, mutten ikinä salaisuuksia.
Tiedän, ettei mieheni kerro asioita eteenpäin ja siksi joskus vähän valotan, jos esim olen puhelun jälkeen allapäin jos olen kuullut esim ystävältä huonoja uutisia.
Toisten yksityisasioiden salassa pitäminen on hänen kunnioittamista! Se ei ole kenenkään juorunhimoa varten. Jos joskus kerron jonkun kaverin asian, teen sen niin että kerron tarinan siten, että kaikki henkilöön tunnistettavat kohdat jätän pois. Jos vaikka jokin ikävä asia sattuu yhdelle kaverille, ei esim mieheni tarvitse tietää ketä kaveriani asia koskee.
Kerran selvisi, että kaveri oli kertonut henkilökohtaisia asioita minusta kännissä ystävilleen. Hän myös kertoi toisten yksityisasioita muille kännissä ja vahingossa aina lipsautti nimen. Myös asiakkaistaan, terveydenhuollossa töissä. Luottamushan siinä menee ja kyllä se itseäni satuttaa paljon, jos omat asiat juoruilun kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron ja olen kertomatta. Tai saatan kertoa ylimalkaisesti tai yleisluontoisesti jostain asiasta. Ihan vaan saadakseni miehisen näkökulman johonkin asiaan. Miehelleni yleensä riittää tämä, ei kysele kenestä on kyse tms. Joskus jos asia vaivaa minua paljon saatan avautua enemmänkin mutta silloin sanon että ei puhu asiasta kellekään. Sama pätee meillä toisin päin myös, en kerro mieheni kertomia asioita eteenpäin. Ei tulisi mieleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Saa kertoa mutta puolison pitäisi tajuta olla paljastamatta että tietää ;)
Ja puoliso saa kertoa omalle kaverilleen ja niin edelleen..?
Voi teitä juoruämmiä.
periaatteessa ei mutta itsellä on asioita joita en kerro kun ao henkilölle joka koskee myös häntä
EI!! Se on rikollista! Jos ystäväsi tietää , että olet Juprunut Hänen
henkilökohtaisia asioita sivullisille!
Hän voi tehdä siitä Rikosilmoituksen Poliisille ja laittaa ystövyytenne poikki!
Ei. Kylmä olo edelleen, ei paljon ystäviä ollut tosin, mutta exä piti yhteyttä kymmenien vuosien jälkeen entiseen tyttökaveriin. Kun olimme nuoria, oikein pelkäsin kun nainen jutteli arkaluonteisia asioitaan hänelle.
On aina vaara kerrotaan eteenpäin. Minä en olisi kertonut esim. jonkun impotenssista.
Onasioita, joita kerron ja asioita, joita en kerro.
Aina sillä ei ole juuri väliä, koska mies on huonokuuloinen, ja on usein pihalla ihan tavallisesta arkipuheesta, jos ei muista korottaa ääntä.
Eikä kenenkään salaisuuksia viitsi huutaa, vaikka ollaankin kahden talossa ja naapureihin 100 metriä.
Ex-vaimolle joskus mainitsin siitä, että hänen ystävänsä eivät ehkä itse haluaisi asioistansa puhuttavan... Valtava sota siitäkin läks käyntiin, ja sain vaikka mitä syytöksiä niskaani :(.
Noh, ei tosiaan olla enää yksissä