Lue keskustelun säännöt.
Olen rakastunut ns. kolmannen maailman mieheen
10.11.2014 |
Mies on köyhä, elämä on täynnä rahaongelmia ja huolia kotimaassa asuvista sukulaisista. Hän työskentelee täällä maahanmuuttajien matalapalkkahommissa, ja lähettää kaikki rahat kotimaahansa. Hän on myös valtavan ihana ihminen ja hyvä rakastaja mutta tietysti tämä asetelma mietityttää, ja välillä iskee toivottomuus ettei tämä millään voi toimia. Elintasoero meillä on aika suuri... Onko muita vastaavassa tilanteessa? Miten suhteenne on edennyt vai oletteko nähneet parhaaksi lopettaa?
Kommentit (53)
No et voi luottaa omaa etkä mahdollisten tulevien lastenne elatusta miehen varaan. Jos saat vedettyä rajat, että sinun tulosi menevät vain ydinperheenne hyväksi, etkä välitä siitä, että mies ei tuo euroakaan talouteenne, niin voi toimiakin. Kun perheessä kuitenkin joku sairastuu, voi miehellesi tulla kiusaus hankkia rahaa hoitokuluihin keinoja kaihtamatta. Tästä kannattaa keskustella etukäteen, että missä hänen rajansa sillon kulkevat. Rehellisellä puolella? Uskon, että hän on hyväsydäminen. Hän voi myös olla epätoivoinen läheistensä tilanteen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä: miehen koulutus on kotimaassa yliopistotasoa mutta täällä hän on joutunut tyytymään huonompiin töihin, kun muuta ei ole ollut tarjolla. Meillä on yhdessä tosi hauskaa, samantyyppinen huumorintaju ja äly. Ainoastaan tämä taloudellinen asetelma on hivenen ahdistava.
Nuo liitot kestävät yleensä vain lyhyen ajan ja yleisiä syitä eroon ovat kulttuurierot ja uskottomuus.
Kirjoittamani sopii yliopistotasoisen koulutuksen saaneeseenkin. Oodtettavissa on, että hän kokee suomalaisen systeemin mielettömäksi, kunhan tulee tutuksi se kanssa. Esim miksi tehdä työttömyystukitöitä, jos siitä saa vain 9 euroa enemmän kuin työttömänä olosta? Hän haluaa saada kunnon palkkaa. Suku ihmettelee, että miksi sitä rahaa ei jo lähetetä sinnekin! Rehellisyyskin saattaa joutua koetukselle, kun kyseessä on kunnia. Suhtautuminen pimeisiin töihin? Onko toivoa hyväpalkkaisesta työstä?
2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat jäädä suomeen, ratkaisevaa on miehen halu oppia suomea. Hyvä suomenkielen taito - hyvä työ tulevaisuudessa.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 23:25"]
Jos haluat jäädä suomeen, ratkaisevaa on miehen halu oppia suomea. Hyvä suomenkielen taito - hyvä työ tulevaisuudessa.
[/quote]
Voi kunpa olisikin noin! Valitettavasti se hyvä suomen kielen taitokaan ei aina auta työn saannissa. Huoh....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio hankkia hänen kanssaan lapsia, itselläni on jo kolme isompaa lasta enkä jaksa aloittaa enää alusta. Tulen toimeen ja elätän lapseni, mutta en katso tulojani niin hyviksi että voisin alkaa elättää myös häntä vaan ylimääräiset on varattu lasten opiskeluihin...näistä ei ole puhuttu, raha-asia on aika arka. Miten voi esimerkiksi asua yhdessä, jos toisella ei ole varaa juuri mihinkään? Menisikö se automaattisesti siihen, että minä maksan kaiken tai olen vapaaehtoisesti itsekin ilman kaikkea...? Ikävä ajatella tällaisia.
Menisi juuri niin, että sinä maksaisit. Lienee prempi, että hänellä on oma asunto, vaikka viettäisittekin paljon aikaa yhdessä. Sitten kun lapsesi olisivat omillaan, tilanne voisi olla toinen. Voisitko kuvitella tekeväsi joskus töitä hänen kotimaassaan? Elämän voi ottaa seikkailuna, mutta järki kannattaa pitää päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei tee mitään ns. työttömyystukitöitä vaan palkallisia töitä, mutta kotona on niin paljon ongelmia että lähes koko palkka menee sinne, työtä on kahta eri laatua (eli vapaa-aikaakin erittäin vähän) ja asuu samassa kämpässä muiden maanmiestensä kanssa. Raataa kuin orja. Säälittää katsoa sitä, ja samalla tunnen itseni niin hyväosaiseksi että siitä tulee jopa huono omatunto, eikä se ole suhteeseen paras mahdollinen lähtökohta...
Onko teidän pakko muuttaa yhteen? Jos kerran ei olla perhettä perustamassa, niin mikä se on kahden aikuisen pitää omat taloutensa. Meillä on suhde toiminut kahdellakin taloudella. Ei ole tarvinnut sen enempää puhua raha-asioista, kun kummallakin on oma lompakkonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10. oli 2.
Ja tosiaan hyvä suomenkielentaitokaan ei tuo hyvää työpaikkaa. Tarvitaan oikea asenne. Epätoivo, murhe ja koti-ikävä voivat estää työllistymästä. Ensiksi joutuu muuttumaan suomalaiseksi, ymmärtämään suomalaisten mieltä, pitämään huolta itsestään suhteessa sukulaisten vaatimuksiin ja pelkkä kielitaito ei riitä.
Ps. Olen ollut syvällä tässä kaikessa, nyt jo eronnut, mutta silti kiitollinen kaikesta, aivan niinkuin rakas exänikin on. Päivääkään emme vaihtaisi pois.
Miksi alapeukutatte aloitusta? Mitä pahaa tässäkin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kakkonen hyvistä pointeista. Voisin mieluusti lähteä itsekin Suomesta maailmalle, mutta nuorin lapsi on vielä huollon tarpeessa. Ehkä on paras katsella tässä rauhassa eikä kiirehtiä minkään yhteen muuton kanssa. Myös onnistuneista vastaavista suhteista olisi kiva kuulla. Mies on mulle muuten täydellinen, vain tämä talousasetelma rassaa. Mutta ei ole niin iso asia, että kyseenalaistaisin koko suhteen jatkoa.
No muuten täydellisen miehen kanssa kannattaa lähteä vaikka ulkomaille, kunhan lapsesi vain ovat sopivasti kasvaneet :) Onnea ja viisautta, jotta suhteenne toimisi!
2.
Yh-äiti ottamassa riesakseen kehitysmaalaisen. Ei hyvänen aika. Arvosta itseäsi. Tarvitset vahvan, itsenäisen ja pärjäävän miehen etkä mitään sosiaalitapausta, ellet sitten halua pudota itsekin alaluokan pohjalle.
Pidä rajasi. Ole kuin tukeva kallio, mutta asukaa toistaiseksi erillänne. Jos muutatte yhteen näillä eväillä, on suhteen epäonnistumisenriski hyvin korkea. Älä hievahda, äläkä anna periksi, sillä näin voit parhaiten tukea epätoivoiselta tuntuvassa tilanteessa kamppailevaa miestä. Rauhoita oma kotisi elämällä omilla ja lastesi ehdoilla.
Nimenomaan mies on vahva ja pärjäävä. Mutta suku on siellä elätettävänä ja ongelmissa. En tiedä kuinka moni suomalainen mies jaksaisi tehdä kahta työtä, 12 tunnin työpäiviä koko ajan, seitsemänä päivänä viikossa, valittamatta. Minusta suvusta huolehtiminen on arvostettavaa, mutta olen surullinen nähdessäni sen kaiken raatamisen määrän. Se on paljon yhden ihmisen kannettavaksi.
Olen ollut avioliitossa suomalaisen vakavaraisen miehen kanssa, enkä kaipaa takaisin, nyt olen paljon onnellisempi.
Nuo seksuaaliset himontunteet menevät ohi. Mieskin haluaa vielä perheen ja lapsia tai ei ole koskaan arvostettu omiensa parissa. Kehitysmaalainen mies, jolla ei ole lapsia, on yhteisössään eunukin arvoinen.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 10:31"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 00:03"]
Yh-äiti ottamassa riesakseen kehitysmaalaisen. Ei hyvänen aika. Arvosta itseäsi. Tarvitset vahvan, itsenäisen ja pärjäävän miehen etkä mitään sosiaalitapausta, ellet sitten halua pudota itsekin alaluokan pohjalle.
[/quote]
Miten voit olaa sitä mieltä, että Ap.n mies on sosiaalitapaus? Tekee kahta plkkatyötä ja elättää perhettään ulkomailla. Missä kohtaa se sossu tulee tässä apuun??
[/quote]
Sosiaalitapaus siinä mielessä, että on sosiaalisesti huono-osainen ja ansioistakaan ei ole mitään hyötyä Suomelle, kun ne katoavat Western Unionin kautta jonnekin Aasiaan. Ja esimerkiksi sillä koulutuksella ei tee Suomessa yhtään mitään. Meillä on pilvin pimein korkeasti koulutettuja suomalaisia työttömänä.