mies petti kesällä, en vieläkään ole ok asian kanssa..
Kesäkuussa mies jäi kiinni pettämisestä, asiasta keskusteltiin, kovasti väitti että ainoa kerta ja ei enää toistu, ei tahtonut loukata, oli joku ihme päähänpisto kun uusi elämäntilanne (olimme kuukautta aiemmin saaneet tietää kauan toivotun esikoisen tulosta) pelotti/ahdisti.
Tapaus tulee toisinaan mieleeni ja ahdistaa, olen myös välillä vainoharhainen ja mustasukkainen. Suurin osa ajasta kuitenkin menee ok, enkä edes ajattele tapahtunutta. Nyt mies olisi lähdössä ensi kertaa tapahtuman jälkeen kavereidensa kanssa reissuun, kuulemma haluaa käydä ennen vauvan syntymää vielä kerran kunnolla ryyppäämässä, kun kohta ei enää pääse käymään, kun haluaa. Asia olisi muuten ihan ok, mutta jotenkin tuo kesäinen pettäminen tulee jatkuvasti mieleeni ja tuntuu etten pysty ollenkaan luottamaan mieheen ja siihen, että kyseessä on vain poikien reissu. En kuitenkaan haluaisi ottaa asiaa puheeksi, koska mies varmasti loukkaantuu/suuttuu jos edes vihjaan etten luota häneen. En kuitenkaan tiedä, miten voin olla kotona ajattelematta koko heidän reissunsa aikana mitä siellä tapahtuu. Tai sen jälkeen.
En todella tiedä mitä teen. Jotenkin hävettää, että olen näin mustasukkainen. En kuitenkaan voi ketään omistaa ja mies pettää uudelleen jos pettää. Eniten ehkä häiritsee se, että mies ei viimeksikään itse kertonut, vaan sain muuta kautta selville. Ei varmasti itse olisi kertonut koskaan ja nytkin ensin kiisti viimeiseen asti. Voinko enää koskaan luottaa mieheen vai tuleeko joka kerta, kun hän on kavereidensa kanssa olemaan mulle yhtä helvettiä? Ja onko tälläinen epäileminen ja mustasukkaisuus ylipäätään enää normaalia?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:22"]no kyllähän Se totta on, että jos pettää kerran, kynnys pettää uudestaan on paljon pienempi...ja kyllä, mielestäni sinun tilanteessasi epäily ja mustasukkaisuus on aivan normaalia ja ymmärrettävää!
[/quote]
Tätä juuri pelkäänkin:( lisäksi asiaa pahensi se, että mies yritti pitkään valehdella ennenkuin lopulta myönsi. Pelkään kuitenkin, että jos hirveästi tuon esiin sitä, etten luota häneen, madaltuu kynnys jälleen pettää (petti tai ei, akka epäilee kuitenkin, joten aivan sama). En millään haluaisi omilla epäilyksilläni provosoida miestä pettämään uudestaan.
[/quote]
Surullista jos joudut ajattelemaan että sinun käytöksesi voi provosoida miehen pettämään. Niin ei pitäisi olla :(
Mies tulee todennäköisesti pettämään uudestaankin. Jos mies ei ole oma-aloitteisesti tunnustanut, vaan on valehdellut viimeiseen asti, niin sinuna en luottaisi enää.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, annoin anteeksi ja yritin luottaa, koska mies vannoi ettei pettäisi eikä valehtelisi enää, mutta mies jäi taas vuoden kuluttua uudelleen kiinni, ja silloin vihdoinkin ymmärsin erota.
Pettäjä keksii aina syyn. Terapeuttien mukaan sulla on oikeus puhua tästä niin usein kuin tarve vaatii ja sun miehen pitää pyytää A anteeksi niin monta kertaa kuin tarve vaatii. Sinua petettiin. Sinulla on oikeuksia. Pettäjällä tällä hetkellä velvollisuuksia. Mulla meni yli viisi vuotta. Ja edelleenkin välillä ottaa päästä.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:22"]no kyllähän Se totta on, että jos pettää kerran, kynnys pettää uudestaan on paljon pienempi...ja kyllä, mielestäni sinun tilanteessasi epäily ja mustasukkaisuus on aivan normaalia ja ymmärrettävää! [/quote] Tätä juuri pelkäänkin:( lisäksi asiaa pahensi se, että mies yritti pitkään valehdella ennenkuin lopulta myönsi. Pelkään kuitenkin, että jos hirveästi tuon esiin sitä, etten luota häneen, madaltuu kynnys jälleen pettää (petti tai ei, akka epäilee kuitenkin, joten aivan sama). En millään haluaisi omilla epäilyksilläni provosoida miestä pettämään uudestaan.
[/quote]
Siis miten tää nyt teillä menee, mies mokaa ja sä pelkäät miehen uudelleen pettämistä niin paljon, ettet mitää uskalla sanoa ettet vaan ärsyttäisi miestä ja mies saa tehdä jatkossakin mitä vaan?
AP, musta kuulostaa kummalta, että sulla on paha mieli sen jälkeen, kun mies on tehnyt jotain väärää, muttet voi puhua tunteistasi ja epäilyistäsi, koska et halua, että mies suuttuu. Parisuhteessa mun mielestä vaivaavista asioista pitää puhua ja pitää voida sanoa asioita ääneen silloinkin, kun ne on kiusallisia. Etenkin, kun miehesi on itse aiheuttanut tilanteen, kyllä sen pitää kestää, että siitä puhutaan, kohdata aikaan saamansa epävarmuus ja suuttumus.
Jos pettäminen on tapahtunut vasta kesällä, siitä on kulunut vasta vähän aikaa. Olisi yllättävää, jos olisit jo käsitellyt asian ja päässyt siitä yli. Etenkin, kun se on tapahtunut sun vasta saaneesi tietää olevasi raskaana; odotit varmaan, että suhteenne olisi jotain ihan muuta. Onnellisen odotusajan aloittamienn uskottomuusuutisella (jota ei edes mies itse tunnusta) on aika shokki.
Olen pahoillani sun puolestasi.
Tosiikävä tilanne. En muuta voi sanoa. Miehesi pitäisi nyt lunastaa luottamus takaisin. Minusta voit jutella hänen kanssaan, että sinulla on paha olla.
minusta se ryyppäämään meno kuullostaa siltä, että voi hyvillä mielin vetää lärvit ja tiedottomana tehdä sitten ihan mitä vaan. Miski pitää mennä kännäämään? Hänellä on raskaana oleva puoliso kotona. Kyllä sinusta voi pitää huolta jo nyt rakausaikana. Ja sen känmäämisen voi jättää väliin.
Voihan mennä, mutta ettei vedä persekännejä,
siitä voit puhua.
miksi sinun pirää peltätä, että mies loukkaantuu? Mies on loukannut sinua tosi pahasti pettämälöä sinut.
jos mies loukkantuu, niin sitten loukkaantuua...mitä sitten? Jos hän siitä heittäytyy marttyyriksi, ja selittelee uudelleen pettämisen mahdolliseksi sen takia, että sinä olet puhunut tai puuttunut asiaa, niin silloin olet kyllä väärän miehen kanssa.
Kyllä se pettäminen on ihan miehen vastuulla. Sen vastuulla kuka pettää. Se ei ole sinun vastuullasi ja sinulla on oikeus tuntea tunteita juuri niin kauan kuin niitä on. Eihän noin iso juttu voi mennä ohi vuodessa tai parissa.
se on oikeasti iso juttu. Useimmat ovat uskollisia koko avioliiton tai koko suhteen ajan. Ei suhde ole pettämistä varten. Suhde on luottamista varten.Ensin erotaan ja sitten mennään uuteen juttuun.
siis mies petti, kun olit raskaana?
kannattaa jutella miehesi kanssa ihan vakavasti, että mitä sinä ja mitä hän suhteelta haluaa.
minusta se ryyppyreissu on liikaa. Se on sinulle ihan liika stressi.
Jotenkin, et itse myönnä sitä, että sinä olet tärkeä ja sinun luottamuksesi on tärkeä, sinun hyvinvointisi on tärkeä. Miehesi tehtävä on nyt suojella sinua ja tulevaa lastanne.
mielstäni se ryyppyreissu ei kuulu miehellesi enää ollenkaan, jos kerran ei housut pysy jalassa.
minä ainakin pelkäisin.
No, jokainen tekee kuin tekee. Minun mieheni halusi olla kotona ja halusi suojella, kun olin raskaana. Hänellä ei ollut kännitarvetta. Kaikki ovat erilaisia.
yhtään en ihmettele, jos ahdistut. Se on luonnollista ja sinulla on oikeus siihen. Älä vähättele itseäsi ja tunteitasi.. Sinäolet tärkeä ja tunteesi ovat tärkeitä. Niitä pitää opetella ja osata kuunnella ja kunnioittaa.
et sinä ole jonkun kynnysmatto, että sinua voi kohdella kuinka vaan. Kyllä sinä voit vaatia kunnioitusta. Seon ihan oletettavaa ja luonnollista. Olet arvokas ja tärkeä.
jos ei sitä mies kestä...jos tavallaan avaat suusi...veikkaan, että avaat sen kuitenkin jossain vaihessa. Toivon ainakin niin...niin miksi pitkittää asioita? Miksi ei puhua nyt, kun asia on ajankohtainen? Se on ajankohtainen vielä pitkään.
Meillä oli läheltä piti -tilanne myöskin viime kesänä. Varsinaista pettämistä ei ehtinyt tapahtua, mutta muutamassa vakavassa jutussa mies väitti ensin toista ja myöhemmin kävi ilmi, että asia oli kuten itse olin alusta asti arvellutkin sen olevan (ja mies yritti kieltää). Sen jälkeen olen ollut mustasukkainen ja minulla on ollut vaikeuksia luottaa mieheen. Olemme tästä syystä riidelleet paljon, mies kun on tottunut siihen että luotan häneen ehdoitta enkä epäile häntä missään tilanteessa: että en kysele, kyttää, nalkuta enkä rajoita hänen menemisiään. Sen luottamuksen hän kuitenkin itse rikkoi omalla vastuuttomalla käytöksellään, ja seurauksena elämämme on nyt toisenlaista (ei mukavaa minullekaan).
En epäröinyt kertoa miehelleni miltä minusta tuntui aina, kun hän oli lähdössä viettämään aikaa seurassa, jossa oli myös eräs tähän kuvioon liittyvä nainen. Kerroin, että se kuormittaa minua henkisesti todella paljon ja kuvailin tunteitani ja ajatuksiani seikkaperäisesti. Olin kuitenkin valmis välillä (hyvänä päivänä) sietämään sitä kuormitusta, jotta miehen ei tarvitsisi luopua sosiaalisesta elämästään kokonaan. Välillä sitten olin vain liian väsynyt jaksamaan sitä, ja silloin pyysin että mies jäisi kotiin. Hän jäi, aina kun pyysin, vaikka joskus se oli hänelle vaikeaa ja rasittavaa. Opin vähitellen luottamaan siihen, että minun ei tarvitse kestää tilannetta, joka tuntuu itselleni liian pahalta, ja että mies kunnioittaa toiveitani. Siitä sitten vähitellen luottamus on muutenkin alkanut rakentua uudelleen. Nyt näitä vaikeita tilanteita tulee enää harvoin.
Sinulla ap tilanne on pahempi kuin meillä. En osaa sanoa, miten hyvin luottamus olisi tässä ajassa palautunut, jos mieheni olisi mennyt oikeasti pettämään ja sitten vielä valehdellut asiasta, ja olisi syytä uskoa ettei hän olisi koskaan kertonut siitä itse, ellei olisi paljastunut muuta kautta. Mielestäni sinulla on hyvä syy tuohon luottamuspulaan, ja itse tuossa tilanteessa kyllä pyytäisin, ettei mies lähtisi minnekään poikien reissuille.
Sanoisin, että jos mies tuon pyynnön seurauksena pettää lisää, niin hän on kelvoton kumppani joka olisi pettänyt kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin, sillä tai tällä verukkeella.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:17"]Kesäkuussa mies jäi kiinni pettämisestä, asiasta keskusteltiin, kovasti väitti että ainoa kerta ja ei enää toistu, ei tahtonut loukata, oli joku ihme päähänpisto kun uusi elämäntilanne (olimme kuukautta aiemmin saaneet tietää kauan toivotun esikoisen tulosta) pelotti/ahdisti.
Tapaus tulee toisinaan mieleeni ja ahdistaa, olen myös välillä vainoharhainen ja mustasukkainen. Suurin osa ajasta kuitenkin menee ok, enkä edes ajattele tapahtunutta. Nyt mies olisi lähdössä ensi kertaa tapahtuman jälkeen kavereidensa kanssa reissuun, kuulemma haluaa käydä ennen vauvan syntymää vielä kerran kunnolla ryyppäämässä, kun kohta ei enää pääse käymään, kun haluaa. Asia olisi muuten ihan ok, mutta jotenkin tuo kesäinen pettäminen tulee jatkuvasti mieleeni ja tuntuu etten pysty ollenkaan luottamaan mieheen ja siihen, että kyseessä on vain poikien reissu. En kuitenkaan haluaisi ottaa asiaa puheeksi, koska mies varmasti loukkaantuu/suuttuu jos edes vihjaan etten luota häneen. En kuitenkaan tiedä, miten voin olla kotona ajattelematta koko heidän reissunsa aikana mitä siellä tapahtuu. Tai sen jälkeen.
En todella tiedä mitä teen. Jotenkin hävettää, että olen näin mustasukkainen. En kuitenkaan voi ketään omistaa ja mies pettää uudelleen jos pettää. Eniten ehkä häiritsee se, että mies ei viimeksikään itse kertonut, vaan sain muuta kautta selville. Ei varmasti itse olisi kertonut koskaan ja nytkin ensin kiisti viimeiseen asti. Voinko enää koskaan luottaa mieheen vai tuleeko joka kerta, kun hän on kavereidensa kanssa olemaan mulle yhtä helvettiä? Ja onko tälläinen epäileminen ja mustasukkaisuus ylipäätään enää normaalia?
[/quote]
Täysin normaalia. Miehesi pitää sinua itsestään selvänä. Mitä miehesi on tehnyt sen eteen että voit nyt luottaa enemmän kuin kesällä? Entä seuraava vastoinkäyminen , onko taas panemassa seuraavaa kun ahdistaa kotona/ vauva itkee. MIETI
Ehkä ajatusmaailmani on jotenkin kieroutunut, kun ajattelen etten miehelle halua tarkoituksella aiheuttaa mielipahaa, vaikka hän on sitä omalla toiminnallaan tehnyt. Jos mies todella katuu tekoaan, se varmasti häntä itseäänkin ahdistaa, ilman että kokoajan muistutetaan. Itselläni ainakin omatunnon tuskat olisivat valtavat. Tosin, ehkä mies ei osaa ajatella kuinka pahasti pettäminen voi satuttaa, kun ei itse ole koskaan tullut petetyksi?
Kesällä kävin itseni kanssa hyvin pitkän keskustelun siitä jäänkö suhteeseen. Lisäksi raskaus tuntui tekevän asiasta vielä vaikeamman. Lasta oli jo pitkään toivottu ja yritetty, takana oli muutama keskenmeno ja lukuisia pettymyksiä. Olin ollut varma, että mieheni on juuri se ihminen, jonka haluan lapseni isäksi. Rehellisesti sanoen mielessäni ek käynytkään, että mies pettäisi minua. Kun asia sitten tuli ilmi, tuntui kuin olisi mennyt pohja kaikelta ja mies tuntui aivan vieraalta. Samalla suhtautumiseni raskauteen oli hyvin vaikeaa, lapsi josta oltiin yhdessä haaveiltu pitkään, tuntui yhtäkkiä jotenkin vieraalta. Muutaman viikon mua suorastaan kuvotti, että mussa kasvava pieni ihmisen alku oli miehen, joka oli pettänyt mut. Kuitenkin lapsi oli täysin viaton ja syytön tilanteeseen. Aluksi pelotti, pystynkö suhtautumaan lapseen täysin rakastavasti. Onneksi tämä tunne meni nopeasti ohitse ja lapsi on ehdottomasti etusijalla elämässäni, eikä isänsä tekemiset vaikuta suhtautumiseeni lapseen.
Meni hieman ot:ksi. Ehkä asia pitää vain ottaa miehen kanssa puheeksi. Haluaisin niin kovasti pystyä luottamaan mieheen niinkuin ennenkin. Ja uskoisin, että mies on valmis tekemään asioita luottamukseni saavuttamiseksi. Toivon kuitenkin, että saisimme hoidettua asian niin, että pystyisin miehen "päästää" viettämään aikaa kavereidensa kanssa. Vaikka mies varmaan jättäisi reissun väliin jos pyytäisin, en kuitenkaan haluaisi rajoittaa hänen tekemisiään, etenkään kun tällaisia poikien reissuja ei hirveän usein ole ollut ja mies muutenkin viettää paljon aikaa kotona, kun kaikki hänen kaverinsa asuvat kauempana, jolloin ei ole mahdollisuutta, että menisi iltaa viettämään ja tulisi yöksi kotiin.
Miksi olet vielä miehen kanssa? Uskomatonta! Äläkä sano lapsen, kodin, raha-asioiden jne.. takia. Mä en katselis tuommoista retaletta enää hetkeäkään, ulos vaan.
Voi.. Tuntees on ihan normaalit! Olisin epäileväinen minäkin. Kynnys pettää uudestaan on matala, etenki ku mies tietää että sä pystyt antaa asian anteeksi. Valitettavasti.