Lue keskustelun säännöt.
mies petti kesällä, en vieläkään ole ok asian kanssa..
10.11.2014 |
Kesäkuussa mies jäi kiinni pettämisestä, asiasta keskusteltiin, kovasti väitti että ainoa kerta ja ei enää toistu, ei tahtonut loukata, oli joku ihme päähänpisto kun uusi elämäntilanne (olimme kuukautta aiemmin saaneet tietää kauan toivotun esikoisen tulosta) pelotti/ahdisti.
Tapaus tulee toisinaan mieleeni ja ahdistaa, olen myös välillä vainoharhainen ja mustasukkainen. Suurin osa ajasta kuitenkin menee ok, enkä edes ajattele tapahtunutta. Nyt mies olisi lähdössä ensi kertaa tapahtuman jälkeen kavereidensa kanssa reissuun, kuulemma haluaa käydä ennen vauvan syntymää vielä kerran kunnolla ryyppäämässä, kun kohta ei enää pääse käymään, kun haluaa. Asia olisi muuten ihan ok, mutta jotenkin tuo kesäinen pettäminen tulee jatkuvasti mieleeni ja tuntuu etten pysty ollenkaan luottamaan mieheen ja siihen, että kyseessä on vain poikien reissu. En kuitenkaan haluaisi ottaa asiaa puheeksi, koska mies varmasti loukkaantuu/suuttuu jos edes vihjaan etten luota häneen. En kuitenkaan tiedä, miten voin olla kotona ajattelematta koko heidän reissunsa aikana mitä siellä tapahtuu. Tai sen jälkeen.
En todella tiedä mitä teen. Jotenkin hävettää, että olen näin mustasukkainen. En kuitenkaan voi ketään omistaa ja mies pettää uudelleen jos pettää. Eniten ehkä häiritsee se, että mies ei viimeksikään itse kertonut, vaan sain muuta kautta selville. Ei varmasti itse olisi kertonut koskaan ja nytkin ensin kiisti viimeiseen asti. Voinko enää koskaan luottaa mieheen vai tuleeko joka kerta, kun hän on kavereidensa kanssa olemaan mulle yhtä helvettiä? Ja onko tälläinen epäileminen ja mustasukkaisuus ylipäätään enää normaalia?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:21"]Miksi olet vielä miehen kanssa? Uskomatonta! Äläkä sano lapsen, kodin, raha-asioiden jne.. takia. Mä en katselis tuommoista retaletta enää hetkeäkään, ulos vaan.
[/quote]
En sano. Olen meistä se huomattavasti paremmin tienaava, uskon, että lapsi pystyisi luomaan hänen kanssaan läheisen ja hyvän suhteen, vaikka emme olisi mieheni kanssa yhdessä. Olen hänen kanssaan, koska rakastan häntä edelleen, vaikka hän tekikin virheen ja loukkasi minua syvästi. Meillä on paljon yhteistä ja uskon siihen, että mies rakastaa myös minua, vaikka väärään sänkyyn eksyikin. Näen miehessäni kaikista hänen vioistaan huolimatta valtavasti hyvää, enkä ole unohtanut, miksi häneen alunalkaen rakastuin. Mietin kesällä eroa, mietin sitä, voiko mies tosiaan rakastaa minua vaikka loukkasi niin syvästi. Mietin arvostaako hän minua alkuunkaan ja miksi hän tahtoo olla suhteessa kanssani, mutta kuitenkin petti. Pärjäisin lapsen kanssa varsin hyvin kahdestaankin, en epäile hetkeäkään. Koen vain elämäni olevan mieheni kanssa rikkaampaa, kuin yksin. En kai muuten yrittäisi antaa anteeksi, vaan olisin potkinut pellolle, kun pettäminen kävi ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JSSAP.
Selkärangattomiin pettäviin ihmisiin ei voi koskaan luottaa. Valitettavasti.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:59"]
JSSAP.
Selkärangattomiin pettäviin ihmisiin ei voi koskaan luottaa. Valitettavasti.
[/quote]
Naiset pettävät enemmän, kuin miehet, joten voiko tästä vetää johtopäätöksen, että naisilla on vähemmän selkärankaa?
Eksäni petti minua kerran niin että jäi siitä kiinni, kovan kuulustelun jälkeen. Suhteemme muuttui paljon pettämisen myötä, muutimme erillemme jne mutta jatkoimme yhdessä. Oli todella vaikea luottaa ja voin todella huonosti juuri siksi etten voinut puhua epävarmuudestani ilman että mies suuttui ja loukkaantui. Hän mm. sanoi että jos minä pettäisin hän tulkitsisi sen kostoksi eikä voisi antaa anteeksi ihmiselle joka käyttää kostoa, ainoa vaihtoehto on hoitaa virheet anteeksiannolla.
Kesti kaksi vuotta tajuta että hän satutti minua henkisesti aivan todella törkeästi myös monella muulla tavalla, veti itsetuntoni pohjamutiin ja sekoitti pääni ajattelemaan että olen itse aiheuttanut esim. itkullani hänelle oikeutuksen huutaa minulle ja sättiä mitä rumimmin sanankääntein. Sitten eräänä kirkkaana hetkenä tajusin että mitä paskaa tämä nyt oikein on, minä olen henkisen väkivallan uhri. Siinä kohtaa ei pettämiset tuntuneet enää miltään vaan halusin mahdollisimman kauas siitä pahan olon mytystä joka projisoi kaiken oman pahanolonsa minuun. En ole katunut hetkeäkään vaikka miestä edelleen jollain tavalla rakastan, piti pelastaa oma sielu.
On se nyt kumma että mies ei osaa ahdistustaan ja pelkoaan isäksi (!) tulosta osaa käsitellä muuten kun pettämällä! En lukenut kuin alotusviestin, eli olet varmaan saanutkin jo saman vastauksen, mutta älä suostu miehen kynnysmatoksi! Jos jo kerran petti, eikä edes itse sitä tunnustanut, niin tuosta ei pidemmän päälle hyvä seuraa. Sitten kun vauva syntyy, niin miestä alkaa taas "ahdistaa" kun on "uusi elämäntilanne" ja on rankkaa ja ties mitä. Älä anna loukata itseäsi enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos haluat tuon miehen kanssa olla, niin miksi et kerto siitä loukatuksi tulemisen tunteesta? Miksi sinä pidät pahan olon itselläsi? Miksi miehesi ei saisi tietää tunteitasi? Nythän hän luulee, ettei asia merkitse sinulle kovin?
Miehet ymmärtävät selkokieltä. Miehet eivät ymmärrä nausen tunteita tai raroeita eklkei nainen niitä kerro. Ne on hyvä kertoa suoraan ja selkeästi ja tarpeeksi monta kertaa. Mies ei ymmärrä vihjailuja tai nasen ilmeistä tai ajtuksiata ellei nainen niistä kerro. Lapsennekin takia olisi hyvä kertoa tunteista avoimesti.
sinä kuullostat vakaalta ihmiseltä ja siltä, etteivät nämä "tavalliset" asiat hetkauta. Sinulla on kapasisteettia ajatella niin laajAsti. Toivon, ettet kompastu hyvyyteesi. Toivon, että tulet sinuksi tunteittesi kanssa.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:33"]Tuorehan tapaus on vielä. Tämmöiset asiat ottaa aikaa, kuukausia, vuosia!
voimia ja onnea valitsemallasi tiellä.
[/quote]
en voi mitään sille, että kun joku toivottaa onnea valitsemallasi tiellä, se kuulostaa vain vittuilulta. Mutta niinhän se on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:47"]
siis mies petti, kun olit raskaana?
kannattaa jutella miehesi kanssa ihan vakavasti, että mitä sinä ja mitä hän suhteelta haluaa.
minusta se ryyppyreissu on liikaa. Se on sinulle ihan liika stressi.
[/quote]
SAMAA MIELTÄ! Jos mies ajattelee tunteitasi ja asettaa ne etusijalle etenkin nyt kun olet raskaana, hän ei silloin mene. Tämä on oikeutettua, koska mitä meni pettämään!
Kirjoitin tonne toiseen ketjuun siitä mitä elämä tuollaisen miehen kanssa teki minulle. Mitätöin hiljalleen itseni. Jos voisin peruuttaa ajassa, en olisi ottanut takaisin.
rakastin ja meillä meni olevinaan hyvin. Mieskin selvästi yritti. Mutta en pystynyt unohtamaan.
Ja kymmenen vuoden jälkeen se jätti minut toisen naisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ketään, joka olisi pystynyt antamaan täysi pettämisen anteeksi ja pystynyt luottamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut? Kun tämänkin ketjun kaikki kokemukset tuntuvat olevan joko hyvin tuoreita, jolloin asia vielä vaivaa, tai sitten suhteet ovat päättyneet. Onko pettämisestä siis oikeasti mahdollista päästä yli, jos riittää tahtoa, vai jääkö asia vaivaamaan ainakin toisinaan?
No ihan varmasti jää vaivaamaan. Sitä nyt turha on kenenkään väittää. Eri asia myöntääkö sitä kenellekään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 01:45"]No ihan varmasti jää vaivaamaan. Sitä nyt turha on kenenkään väittää. Eri asia myöntääkö sitä kenellekään
[/quote]
Oppiikohan tuon vaivaamisen kanssa koskaan elämään? Itse ajattelen, että kun toinen pettää ja luottamus menee, kuolee suhteesta osa jotain hyvin tärkeätä lopullisesti. Mutta voihan olla, että olen vain nuori ja naiivi.
Minun kokemuksen mukaan oppii elämään. Mutta olenkin tuo kirjoittaja 32 eli ei siinä hyvin käynyt.
sinä olet siis vielä nuori. Kärsi ero, ota onkeesi ja lähde eteenpäin. Se repii, mutta nuorena sen jaksaa kun on paljon elämää ympärillä. Näin vanhempana ero otta enemmän mielenterveydelle:)
näin ainakin minulla. Pistin onneton tuon pettävän miehen molemmilla kerroilla suoraan pihalle, mutta hölmöyttäni otin sen ensimmäisen kerran vuoden päästä takaisin.
nyt selkä suoraksi, arvosta itseäsi ja näytä sille ovea. Jos se on tarkoitettu, niin kyllä se takaisin pyytää. Eri asia on otatko sitten enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi vähän samanlailla. Alkuun asia vaivasi pari kuukautta PÄIVITTÄIN ja useita kertoja päivässä. Myöhemmin muutaman kerran viikossa ja vielä myöhemmin vain silloin jos joku puhui tästä naisesta, näimme tätä tai joku asia tou tämän mieleen. Ja mies siis pyöri tämän naisen porukoissa joka vklp.. En pystynyt enää seksiin miehen kanssa pitkään aikaan ja lopulta tajusin erota.
Kun mies petti hän antoi pois vapautensa tehdä asioita jotka saa sinut mustasukkaiseksi ja huolestuneeksi PIIIITKÄKSI AIKAA. Minä sanoisin hänelle että et lähde poikien reissulle, tämä pettämistapaus on liian tuore ja olisin liian huolestunut käytöksestäsi siellä. Ehkä sitten joskus taas, mutta nyt on sellainen juttu että olet menettänyt luottamukseni ja on sinun tehtäväsi auttaa minua luottamaan sinuun uudestaan. Piste.
http://m.vauva.fi/mobiilikeskustelut/index.html#!/ketju/3947934/8_kk_raskaana_ja_mies_petti
Ap!!!
Olen tuon ketjun kirjoittanut, tämä sinun kirjoitus todella kolahti minuun. Lue tuo ketjuni läpi, toivottavasti saat siitä "vertaistukea". Tiedän, miltä sinusta tuntuu, olen käynyt saman läpi, tosin minä lähdin suhteesta melko pian pettämisestä. Enkä ole vieläkään antanut anteeksi. Olen ollut vauvan syntymästä asti yh, toki kyllähän se vituttaa, kun mies meni pilaamaan perheemme, mutta mielummin olen yksin, kun epäilen suhteessa kaikenaikaa. VOIMIA, MITÄ IKINÄ SITTEN TEETKÄÄN!!!!
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:17"]Kesäkuussa mies jäi kiinni pettämisestä, asiasta keskusteltiin, kovasti väitti että ainoa kerta ja ei enää toistu, ei tahtonut loukata, oli joku ihme päähänpisto kun uusi elämäntilanne (olimme kuukautta aiemmin saaneet tietää kauan toivotun esikoisen tulosta) pelotti/ahdisti.
Tapaus tulee toisinaan mieleeni ja ahdistaa, olen myös välillä vainoharhainen ja mustasukkainen. Suurin osa ajasta kuitenkin menee ok, enkä edes ajattele tapahtunutta. Nyt mies olisi lähdössä ensi kertaa tapahtuman jälkeen kavereidensa kanssa reissuun, kuulemma haluaa käydä ennen vauvan syntymää vielä kerran kunnolla ryyppäämässä, kun kohta ei enää pääse käymään, kun haluaa. Asia olisi muuten ihan ok, mutta jotenkin tuo kesäinen pettäminen tulee jatkuvasti mieleeni ja tuntuu etten pysty ollenkaan luottamaan mieheen ja siihen, että kyseessä on vain poikien reissu. En kuitenkaan haluaisi ottaa asiaa puheeksi, koska mies varmasti loukkaantuu/suuttuu jos edes vihjaan etten luota häneen. En kuitenkaan tiedä, miten voin olla kotona ajattelematta koko heidän reissunsa aikana mitä siellä tapahtuu. Tai sen jälkeen.
En todella tiedä mitä teen. Jotenkin hävettää, että olen näin mustasukkainen. En kuitenkaan voi ketään omistaa ja mies pettää uudelleen jos pettää. Eniten ehkä häiritsee se, että mies ei viimeksikään itse kertonut, vaan sain muuta kautta selville. Ei varmasti itse olisi kertonut koskaan ja nytkin ensin kiisti viimeiseen asti. Voinko enää koskaan luottaa mieheen vai tuleeko joka kerta, kun hän on kavereidensa kanssa olemaan mulle yhtä helvettiä? Ja onko tälläinen epäileminen ja mustasukkaisuus ylipäätään enää normaalia?
[/quote]
Hei kysymys. Miksi sen miehen pitäs päästä ryyppäämään vielä kerran. Ethän säkään pääse. Mikä sellainen tärkeä tarve se viinan kanssa läträäminen on? Taidatte olla tosi nuoria.
Vaikka en kannata puolisoiden elämän rajaamista, minusta nyt olisi syytä tehdä se koska mies vaikuttaa melko itsekkäältä: lähteä nyt stressaamaan viimeisillä raskaana olevaa naista. Toisinsanoen ei näy kantavan yhtään vastuuta siitä mitä sinulle ja tulevalle perheellenne teki. Rikkoi luottamuksen ja yhteyden. Katuva mies kyllä unohtaisi "katumusharjoituksena" moiset halut.
Tiedän saavani miinuspeukkuja, mutta kyllähän se niin on että tietynlainen kunnioitus ja rakkaus näkyy valinnoissa.
Mun mies jäi kiinni pettämisestä, jaksoi jutella ehkä 2 päivää, ei pyytänyt anteeksi. Sit alkoi jo mököttäminen ja kiukuttelu ja ilmoitti kesken työpäivän lähtevänsä toiseen kaupunkiin ryyppäämään kaverin luokse viikonlopuksi.
Kun sanoin että nyt ei kyllä ole sellaseen hyvä hetki, oli vaan että no linä arvasin että ei sulle nyt sovi. Silleen ilkeesti. Ja että pitäskö tässä nyt koko viikonlppu istua ja keskustella.
Mulla oli seuraavalla viikolla muutto pois, harkinta-aika, Takana oli yli 10 vuotta yhdessä.
On exmies nyt. Ei ole ikävä kun näitä miettii. Ollaan paljon yhteyksissä ja se on kiva, mutta eipä tarvii kaukaa muistoista kaivella kun ikävä loppuu.