21-vuotias tyttäreni on ystävystynyt

Häh? Oletko mustia?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 17:56"]Häh? Oletko mustia?
[/quote]
Korjaan, mustis?

Mitä hittoa nyt? :D aivan tolkutonta.

Itselläni oli 21-vuotiaana noin 15 vuotta vanhempi ystävä, reilut 20 vuotta vanhempi ystävä ja tasan 70 vuotta vanhempi ystävä. Oli myös itseäni nuorempia ystäviä.

Harva asia avartaa niin paljon kuin ystävyys eri ikäisten ihmisten kanssa.

Ap pelännee että tyttärellä on suhde vanhempaan naiseen.

Kuten edellinen toteaa, minäkään en 40-vuotiaana voi olla ystävä 20-vuotiaan kanssa, sillä meillä ei ole sellaista yhteistä pohjaa, jolle voisimme rakentaa. En ikinä voisi kertoa omista tärkeistä sisimmistä asioistani hänelle, sillä en usko, että hän mitenkään voisi ymmärtää minun kokemusmaailmaani. Tämä olettamus perustuu siihen, että olen itse ollut todella kypsä 20-vuotias, jota on tituleerattu syvälliseksi ja ikäistään kehittyneemmäksi ajattelultani ja nyt 40-vuotiaana tiedän, kuinka vähän tiesin 20-vuotiaana. Kuinka mustavalkoinen maailmani oli. Kuinka kuvittelin kauneuteni kestävän ikuisesti (vaikka älyllisesti tiesin, ettei niin käy). 20-vuotiaan ei toki kuulukaan miettiä elämän raadollisuuksia vaan elää innostuneesti elämäänsä.

Me 40-vuotiaat voimme olla sinulle kohteliaita ja voimme olla sinusta kiinnostuneita. Mutta me emme voi olla ystäviäsi, sillä se tuntuisi absurdilta. 20-vuotias on vasta aikuisuuden kynnyksellä. 40-vuotias on elänyt silloin, kun sinä synnyit. Se on tuossa vaiheessa valtava ikäero. Naisena en voi ystävystyä omasta näkökulmastani lapsen kanssa. Sinä et voi olla samalla tasolla, sinä et voi olla ystäväni. Sinä voit olla nuori kaunis nainen, joka seurustelee jonkun tutun miehen kanssa. Sinuun kulminoituu kummastus, eikö mies todellakaan kaipaa mitään älyllisempää seuraa. Eikö hän halua koskaan keskustella elämän tärkeistä asioista älykkäästi. On tietysti epäreilua, että kiukku kohdistuu sinuun. Senhän pitäisi kohdistua siihen mieheen, josta ajattelen, että hän on täysi tampio enkä voi milloinkaan kunnioittaa häntäkään enää miehenä. Voin samastua mieheen siten, että hän haluaa kauniin kuoren ja intohimoista seksiä, vähän kuin minä haluan kauniita vaatteita ja hienon auton. Mutta ihmissuhteissani minulla pitää olla jotakin syvempää kuin kuori.

Monet parikymppiset kuvittelevat katkeruudeksi tai kateudeksi sen, ettei heidän kavereita haluta olla työpaikalla yms. Kyse ei ole kateudesta, vaan kuten 44 selkeästi ilmaisi, että kiinnostuksen kohteet, elämäntilanne ovat yleensä niin täydellisesti erilaisia, ettei välttämättä ole juuri yhteistä puhuttavaa.

Lisäksi osan parikymppisistä sosiaaliset taidot ovat heikot. Moni on itseään täynnä siltä osin, että puhuu vain itsestään, ei ole kiinnostunut toisen kuulumisista ja asioista, esittää mustavalkoisia mielipiteitä tai ärsyttävimmillään käy antamaan elämän ohjeita. Nykyisin suhtaudun lähinnä säälivästi noissa tilanteissa, en koe tarvetta nolata, lähteä kilpailemaan työhön liittyvillä asioilla tms. Joskus sanon suoraan, mutta loukkaamatta ja selkeästi asioita, joissa ilmaisen oman ammattitaitoni. Maailma on erilainen nelikymppiselle kuin parikymppiselle. 

Hohhoijaa mitä tekstiä, ootteko tosissanne vai ?

M56

AP onko kyse ystävyydestä vai parisuhteesta?

Asiahan ei tietysti sinulle kuulu oli niin tai näin. 

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:05"]

Kuten edellinen toteaa, minäkään en 40-vuotiaana voi olla ystävä 20-vuotiaan kanssa, sillä meillä ei ole sellaista yhteistä pohjaa, jolle voisimme rakentaa. En ikinä voisi kertoa omista tärkeistä sisimmistä asioistani hänelle, sillä en usko, että hän mitenkään voisi ymmärtää minun kokemusmaailmaani. Tämä olettamus perustuu siihen, että olen itse ollut todella kypsä 20-vuotias, jota on tituleerattu syvälliseksi ja ikäistään kehittyneemmäksi ajattelultani ja nyt 40-vuotiaana tiedän, kuinka vähän tiesin 20-vuotiaana. Kuinka mustavalkoinen maailmani oli. Kuinka kuvittelin kauneuteni kestävän ikuisesti (vaikka älyllisesti tiesin, ettei niin käy). 20-vuotiaan ei toki kuulukaan miettiä elämän raadollisuuksia vaan elää innostuneesti elämäänsä.

Me 40-vuotiaat voimme olla sinulle kohteliaita ja voimme olla sinusta kiinnostuneita. Mutta me emme voi olla ystäviäsi, sillä se tuntuisi absurdilta. 20-vuotias on vasta aikuisuuden kynnyksellä. 40-vuotias on elänyt silloin, kun sinä synnyit. Se on tuossa vaiheessa valtava ikäero. Naisena en voi ystävystyä omasta näkökulmastani lapsen kanssa. Sinä et voi olla samalla tasolla, sinä et voi olla ystäväni. Sinä voit olla nuori kaunis nainen, joka seurustelee jonkun tutun miehen kanssa. Sinuun kulminoituu kummastus, eikö mies todellakaan kaipaa mitään älyllisempää seuraa. Eikö hän halua koskaan keskustella elämän tärkeistä asioista älykkäästi. On tietysti epäreilua, että kiukku kohdistuu sinuun. Senhän pitäisi kohdistua siihen mieheen, josta ajattelen, että hän on täysi tampio enkä voi milloinkaan kunnioittaa häntäkään enää miehenä. Voin samastua mieheen siten, että hän haluaa kauniin kuoren ja intohimoista seksiä, vähän kuin minä haluan kauniita vaatteita ja hienon auton. Mutta ihmissuhteissani minulla pitää olla jotakin syvempää kuin kuori.

[/quote]

mäkään ymmärrä miten 20-vuotias voi olla 40- vuotiaan ystävä jos he kaikki ovat tuollaisia kuin yllä oleva. Tosin mä en sietäisi tuollaista arvostelua minkäänikäisenä. 

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:05"]
Kuten edellinen toteaa, minäkään en 40-vuotiaana voi olla ystävä 20-vuotiaan kanssa, sillä meillä ei ole sellaista yhteistä pohjaa, jolle voisimme rakentaa. En ikinä voisi kertoa omista tärkeistä sisimmistä asioistani hänelle, sillä en usko, että hän mitenkään voisi ymmärtää minun kokemusmaailmaani. Tämä olettamus perustuu siihen, että olen itse ollut todella kypsä 20-vuotias, jota on tituleerattu syvälliseksi ja ikäistään kehittyneemmäksi ajattelultani ja nyt 40-vuotiaana tiedän, kuinka vähän tiesin 20-vuotiaana. Kuinka mustavalkoinen maailmani oli. Kuinka kuvittelin kauneuteni kestävän ikuisesti (vaikka älyllisesti tiesin, ettei niin käy). 20-vuotiaan ei toki kuulukaan miettiä elämän raadollisuuksia vaan elää innostuneesti elämäänsä.

Me 40-vuotiaat voimme olla sinulle kohteliaita ja voimme olla sinusta kiinnostuneita. Mutta me emme voi olla ystäviäsi, sillä se tuntuisi absurdilta. 20-vuotias on vasta aikuisuuden kynnyksellä. 40-vuotias on elänyt silloin, kun sinä synnyit. Se on tuossa vaiheessa valtava ikäero. Naisena en voi ystävystyä omasta näkökulmastani lapsen kanssa. Sinä et voi olla samalla tasolla, sinä et voi olla ystäväni. Sinä voit olla nuori kaunis nainen, joka seurustelee jonkun tutun miehen kanssa. Sinuun kulminoituu kummastus, eikö mies todellakaan kaipaa mitään älyllisempää seuraa. Eikö hän halua koskaan keskustella elämän tärkeistä asioista älykkäästi. On tietysti epäreilua, että kiukku kohdistuu sinuun. Senhän pitäisi kohdistua siihen mieheen, josta ajattelen, että hän on täysi tampio enkä voi milloinkaan kunnioittaa häntäkään enää miehenä. Voin samastua mieheen siten, että hän haluaa kauniin kuoren ja intohimoista seksiä, vähän kuin minä haluan kauniita vaatteita ja hienon auton. Mutta ihmissuhteissani minulla pitää olla jotakin syvempää kuin kuori.

[/quote]

Jos tosissasi olet tätä mieltä, kannattaa tutkiskella enemmän omien korvien väliä, kuin syyttää kaksikymppisiä tyhjiksi kuoriksi... huh huh.... vaikutat katkeralta :(

Aika erikoinen avaus. Minä olen vähän yli 40-vuotias. Olen läheinen nuorimman sisareni kanssa, joka on 23. Ei mitenkään outoa. Kun olin itse vähän alle parikymppinen, minulla oli nelikymppisiä ystäviä.

Nyt nelikymppisenä eräs parhaista ystävistäni on melkein 60. Vanhin ystäväni, jonka kanssa olen ollut kahden reissussakin, on päälle 70-vuotias. Toisaalta minulla on omanikäisiäkin ystäviä, ja on myös tuon siskoni lisäksi muutama n. 26 vuotias. Eivät kaikki tietenkään mitään sydänystäviä ole, mutta kuitenkin oikeita ystäviä, joiden kanssa ollaan melkolailla samalla aaltopituudella. En yleensä edes ole ensimmäisenä tiedustelemassa kenenkään ikää, enkä muista noiden ystävieni täsmällistä ikää, kun sillä ei ole väliä.

Niin, omiin ystäviini kuuluu myös molemman sukupuolen edustajia. Minusta sekin on ihan normaalia. Eihän ystävyys katso ikää tai sukupuolta.

Minä taas juuri pari päivää sitten mietin, kuinka vähän olen loppujen lopuksi muuttunut viimeisen 15 vuoden aikana. Jos ap itse olit tyhjäpää parikymppisenä, niin älä yleistä sitä.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:05"]

Kuten edellinen toteaa, minäkään en 40-vuotiaana voi olla ystävä 20-vuotiaan kanssa, sillä meillä ei ole sellaista yhteistä pohjaa, jolle voisimme rakentaa. En ikinä voisi kertoa omista tärkeistä sisimmistä asioistani hänelle, sillä en usko, että hän mitenkään voisi ymmärtää minun kokemusmaailmaani. Tämä olettamus perustuu siihen, että olen itse ollut todella kypsä 20-vuotias, jota on tituleerattu syvälliseksi ja ikäistään kehittyneemmäksi ajattelultani ja nyt 40-vuotiaana tiedän, kuinka vähän tiesin 20-vuotiaana. Kuinka mustavalkoinen maailmani oli. Kuinka kuvittelin kauneuteni kestävän ikuisesti (vaikka älyllisesti tiesin, ettei niin käy). 20-vuotiaan ei toki kuulukaan miettiä elämän raadollisuuksia vaan elää innostuneesti elämäänsä.

Me 40-vuotiaat voimme olla sinulle kohteliaita ja voimme olla sinusta kiinnostuneita. Mutta me emme voi olla ystäviäsi, sillä se tuntuisi absurdilta. 20-vuotias on vasta aikuisuuden kynnyksellä. 40-vuotias on elänyt silloin, kun sinä synnyit. Se on tuossa vaiheessa valtava ikäero. Naisena en voi ystävystyä omasta näkökulmastani lapsen kanssa. Sinä et voi olla samalla tasolla, sinä et voi olla ystäväni. Sinä voit olla nuori kaunis nainen, joka seurustelee jonkun tutun miehen kanssa. Sinuun kulminoituu kummastus, eikö mies todellakaan kaipaa mitään älyllisempää seuraa. Eikö hän halua koskaan keskustella elämän tärkeistä asioista älykkäästi. On tietysti epäreilua, että kiukku kohdistuu sinuun. Senhän pitäisi kohdistua siihen mieheen, josta ajattelen, että hän on täysi tampio enkä voi milloinkaan kunnioittaa häntäkään enää miehenä. Voin samastua mieheen siten, että hän haluaa kauniin kuoren ja intohimoista seksiä, vähän kuin minä haluan kauniita vaatteita ja hienon auton. Mutta ihmissuhteissani minulla pitää olla jotakin syvempää kuin kuori.

[/quote]

 Puhu vain omasta puolestasi varsinkin kun noin ilkeästi arvostelet 20- vuotiaita.

en ole koskaan ymmärtänyt sinunlaisiasi ihmisiä, itseään täynnä oleva kaikesta kaiken tietävä vanha akka.

voisin jopa rivien välistä lukea että ukkosi on jättänyt sinun nuoreMman vuoksi ja tiedätkö mitä, en yhtään ihmettele, en viihtyisi kanssasi nanosekuntia.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:05"]
Sinä voit olla nuori kaunis nainen, joka seurustelee jonkun tutun miehen kanssa. Sinuun kulminoituu kummastus, eikö mies todellakaan kaipaa mitään älyllisempää seuraa. Eikö hän halua koskaan keskustella elämän tärkeistä asioista älykkäästi. On tietysti epäreilua, että kiukku kohdistuu sinuun. Senhän pitäisi kohdistua siihen mieheen, josta ajattelen, että hän on täysi tampio enkä voi milloinkaan kunnioittaa häntäkään enää miehenä. Voin samastua mieheen siten, että hän haluaa kauniin kuoren ja intohimoista seksiä, vähän kuin minä haluan kauniita vaatteita ja hienon auton. Mutta ihmissuhteissani minulla pitää olla jotakin syvempää kuin kuori.

[/quote]

Jos kumppani on myöskin kaksikymppinen, luuletko miehen osaavan kaivata mitään "ylempää" älytasoa :D

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:21"]

 Puhu vain omasta puolestasi varsinkin kun noin ilkeästi arvostelet 20- vuotiaita.

en ole koskaan ymmärtänyt sinunlaisiasi ihmisiä, itseään täynnä oleva kaikesta kaiken tietävä vanha akka.

voisin jopa rivien välistä lukea että ukkosi on jättänyt sinun nuoreMman vuoksi ja tiedätkö mitä, en yhtään ihmettele, en viihtyisi kanssasi nanosekuntia.

 
[/quote]

Olin aikeissa kirjoittaa vastauksen samaan kommenttiin, mutta tuntuisi turhalta, sillä sanoit jo kaiken, mitä olin itsekin sanomassa :D

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:05"]

Kuten edellinen toteaa, minäkään en 40-vuotiaana voi olla ystävä 20-vuotiaan kanssa, sillä meillä ei ole sellaista yhteistä pohjaa, jolle voisimme rakentaa. En ikinä voisi kertoa omista tärkeistä sisimmistä asioistani hänelle, sillä en usko, että hän mitenkään voisi ymmärtää minun kokemusmaailmaani. Tämä olettamus perustuu siihen, että olen itse ollut todella kypsä 20-vuotias, jota on tituleerattu syvälliseksi ja ikäistään kehittyneemmäksi ajattelultani ja nyt 40-vuotiaana tiedän, kuinka vähän tiesin 20-vuotiaana. Kuinka mustavalkoinen maailmani oli. Kuinka kuvittelin kauneuteni kestävän ikuisesti (vaikka älyllisesti tiesin, ettei niin käy). 20-vuotiaan ei toki kuulukaan miettiä elämän raadollisuuksia vaan elää innostuneesti elämäänsä.

Me 40-vuotiaat voimme olla sinulle kohteliaita ja voimme olla sinusta kiinnostuneita. Mutta me emme voi olla ystäviäsi, sillä se tuntuisi absurdilta. 20-vuotias on vasta aikuisuuden kynnyksellä. 40-vuotias on elänyt silloin, kun sinä synnyit. Se on tuossa vaiheessa valtava ikäero. Naisena en voi ystävystyä omasta näkökulmastani lapsen kanssa. Sinä et voi olla samalla tasolla, sinä et voi olla ystäväni. Sinä voit olla nuori kaunis nainen, joka seurustelee jonkun tutun miehen kanssa. Sinuun kulminoituu kummastus, eikö mies todellakaan kaipaa mitään älyllisempää seuraa. Eikö hän halua koskaan keskustella elämän tärkeistä asioista älykkäästi. On tietysti epäreilua, että kiukku kohdistuu sinuun. Senhän pitäisi kohdistua siihen mieheen, josta ajattelen, että hän on täysi tampio enkä voi milloinkaan kunnioittaa häntäkään enää miehenä. Voin samastua mieheen siten, että hän haluaa kauniin kuoren ja intohimoista seksiä, vähän kuin minä haluan kauniita vaatteita ja hienon auton. Mutta ihmissuhteissani minulla pitää olla jotakin syvempää kuin kuori.

[/quote]

No, nostitpa itsesi korkealle ja jätit nuoremmat alaoksille...

Kirjoituksesi oli minusta uskomatonta tajunnanvirtaa, oliko kenties jotkin aineet aiheuttajana?

Minulla on ystävä, joka on minua reippaasti, siis todella reippaasti nuorempi. Jaamme saman arvomaailman ja olemme kiinnostuneita samoista asioista. Minulla on toki enemmän elämänkokemusta kuin hänellä, mutta hänellä puolestaan kontaktipintaa tähän päivää. Jaamme käsityksiämme ja näkemyksiämme, jolloin molemmat kenties viisastumme lisää.

Ei ystävyys ole riippuvainen osapuolten iästä. Tasavertaisuus ei synny iästä, vaan henkisestä kohtaamisesta. 

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:05"]

Kuten edellinen toteaa, minäkään en 40-vuotiaana voi olla ystävä 20-vuotiaan kanssa, sillä meillä ei ole sellaista yhteistä pohjaa, jolle voisimme rakentaa. En ikinä voisi kertoa omista tärkeistä sisimmistä asioistani hänelle, sillä en usko, että hän mitenkään voisi ymmärtää minun kokemusmaailmaani. Tämä olettamus perustuu siihen, että olen itse ollut todella kypsä 20-vuotias, jota on tituleerattu syvälliseksi ja ikäistään kehittyneemmäksi ajattelultani ja nyt 40-vuotiaana tiedän, kuinka vähän tiesin 20-vuotiaana. Kuinka mustavalkoinen maailmani oli. Kuinka kuvittelin kauneuteni kestävän ikuisesti (vaikka älyllisesti tiesin, ettei niin käy). 20-vuotiaan ei toki kuulukaan miettiä elämän raadollisuuksia vaan elää innostuneesti elämäänsä.

Me 40-vuotiaat voimme olla sinulle kohteliaita ja voimme olla sinusta kiinnostuneita. Mutta me emme voi olla ystäviäsi, sillä se tuntuisi absurdilta. 20-vuotias on vasta aikuisuuden kynnyksellä. 40-vuotias on elänyt silloin, kun sinä synnyit. Se on tuossa vaiheessa valtava ikäero. Naisena en voi ystävystyä omasta näkökulmastani lapsen kanssa. Sinä et voi olla samalla tasolla, sinä et voi olla ystäväni. Sinä voit olla nuori kaunis nainen, joka seurustelee jonkun tutun miehen kanssa. Sinuun kulminoituu kummastus, eikö mies todellakaan kaipaa mitään älyllisempää seuraa. Eikö hän halua koskaan keskustella elämän tärkeistä asioista älykkäästi. On tietysti epäreilua, että kiukku kohdistuu sinuun. Senhän pitäisi kohdistua siihen mieheen, josta ajattelen, että hän on täysi tampio enkä voi milloinkaan kunnioittaa häntäkään enää miehenä. Voin samastua mieheen siten, että hän haluaa kauniin kuoren ja intohimoista seksiä, vähän kuin minä haluan kauniita vaatteita ja hienon auton. Mutta ihmissuhteissani minulla pitää olla jotakin syvempää kuin kuori.

[/quote]

suhun kulminoituu kummastus oletko tosiaan noin täynnä itseäsi:) 

Mitä ajattelette 21-vuotiaan naisen ja 15-vuotiaan pojan ystävyydestä? 

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:31"]Mitä ajattelette 21-vuotiaan naisen ja 15-vuotiaan pojan ystävyydestä? 
[/quote]

Jos on vain ystävyyttä, ni en mitään. Ajattelisin tytön olevan pojalle kuin iso-sisko. Parisuhteessa taas ikäeroa olisi vielä tuossa vaiheessa liikaa.