Gallup: minkä verran isovanhemmilla on "oikeus" nähdä lastenlasta?

ei ole mitään isovanhempien oikeutta. määrä lähtee lapsen perheen tarpeista ja tilanteesta käsin, ei isovanhempien.

Isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia lapsenlapsiin.

Näkemistiheys riippuu ihan siitä, miten on aikaa ja halua.

Eiköhän kaikki ole 100% kiinni siitä miten läheisissä suhteissa ollaan ja miten usein on tapana nähdä.

Ihme kysymys. Isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia lapsenlapsiin nähden. Vanhemmat päättävät, minkä verran nähdään tai ei nähdä.

Mun mielestä kuukausittain näkeminen on ihan riittävää varsinkin jos on tuollainen tunnin välimatka. Miksi pitäisi olla joka viikko näkemässä? Onhan sitä perheellä muutakin, työt, päiväkoti/koulu, harrastukset, kaverien näkeminen yms. 

Jos isovanhemmat kävisivät kylässä vaikka joka toinen viikonloppu, niin viehän sekin on aika paljon perheen kalenterista aikaa.

Olisi parempi kysyä, kuinka usein lapsella on oikeus tavata isovanhempiaan.

jos lapsi on ihan vauva tai taapero niin ei sitä tarvitse koko ajan olla näkemässä, ellei perhe niin halua. ei lapsi muista noista ajoista mitään.

vähän isomman lapsen kanssa voi nähdä useamminkin, jos lapsi sitä kaipaa.

Kysymys on sinulla ihan väärin. Mikä on lapsen oikeus nähdä isovanhempiaan, tutustua oman sukunsa historiaan ja luoda hyvä ihmissuhde isovanhempiinsa?

Itse olen kiitollinen siitä, että tiedän mistä tulen, mikä on molempien vanhempieni sukujen historia ja miksi on aikoinaan tehty erilaisia ratkaisuja elämässä jne. Tiedän taustaani isoisoisovanhempiini asti. Tiedän mistä kumpuaa taiteellinen lahjakkuuteni, keneltä tulee hymykuoppani jne.

btw, monet isovanhemmat kokevat oikeudekseen nähdä lastenlapsia ja usein miniää pidetään pahiksena, joka kieltää liialliset kyläilyt.

Kompati komppaan. Isovanhemmilla ei ole tapaamisoikeutta. Niin usein voi nähdä, kuin kaikki vapaaehtoisesti haluaa. Itse näin mummoa lapsena kerran kesällä ja kerran talvella, eikä hän kuulunut lapsenvahtiverkostoon. Välimatka vaikuttaa, ja se, kokeeko vanhemmat isovanhempien käynnit kuormittavina.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on sinulla ihan väärin. Mikä on lapsen oikeus nähdä isovanhempiaan, tutustua oman sukunsa historiaan ja luoda hyvä ihmissuhde isovanhempiinsa?

Itse olen kiitollinen siitä, että tiedän mistä tulen, mikä on molempien vanhempieni sukujen historia ja miksi on aikoinaan tehty erilaisia ratkaisuja elämässä jne. Tiedän taustaani isoisoisovanhempiini asti. Tiedän mistä kumpuaa taiteellinen lahjakkuuteni, keneltä tulee hymykuoppani jne.

Omaan sukuunsa tutustuminen ei vaadi portinvartijamummoa, vaikka täällä palstalla niin joku hölmö inttää.

Ja se lapsenkin oikeus toteutuu sen mukaan, miten vanhemmat sen arvioi.

 

Sen verran kun ne haluaa. Riippuu niin isovanhemmista

Itse suhteuttaisin tuon tapaamistiheyden odotettavissa olevan perinnön määrään :)

Outo vastakkainasettelun maku tässä kysymyksessä. Meillä vanhempani näkevät lapsiamme yleensä kerran tai pari kertaa viikossa, koska asuvat ihan lähellä ja tapaaminen ei ole kellekään mitenkään vaivaksi. Olen iloinen, että heille on tärkeää luoda läheinen suhde lapsiemme kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Outo vastakkainasettelun maku tässä kysymyksessä. Meillä vanhempani näkevät lapsiamme yleensä kerran tai pari kertaa viikossa, koska asuvat ihan lähellä ja tapaaminen ei ole kellekään mitenkään vaivaksi. Olen iloinen, että heille on tärkeää luoda läheinen suhde lapsiemme kanssa.

entäpä, jos naapurissanne asuisikin appivanhempasi? olisivatko he yhtä usein tervetulleita käymään?

On lapsen etu tavata sukulaisiaan. Lähestyisin tuota kysymystä niin päin.

Meillä asuu omat ja appivanhemmat samassa kaupungissa joten lapset näkee joka viikko isovanhempiaan. Ja mielellään käydään kylässä/annetaan lapset hoitoon.

Outo tuo aloittajan kysymys? Eihän kenelläkään ole mitään velvollisuuksia nähdä ketään. Tapaamiset ja näkemiset riippuu ihan osapuolten omista haluista, elämäntilanteesta, välimatkasta erityisesti, siitä miten tullaan toimeen, kiireistä jne. Jos isovanhempi on normaali ja perhe normaali, niin varmasti sen verran ehditään nähdä, että tutuksi tullaan. Siinä selviää sitten suvun historia jne lapselle. Mutta ei näistä asioista pidä kenenkään syyllisyyttä kantaa. On erilaisia tilanteita, yhtä monia kuin perheitäkin, samoin isovanhempia on hyvin erilaisia. Välimatkat ovat erilaisia. On aika eri asia tavata isovanhempaa, joka asuu kilometrin päässä kuin satojen kilometrien päässä. Näihin tapaamisiin ei usein lapsiperheen voimat riitä. Jos välit ovat huonot, ei tavata ja sekin on ok. Lapsen terveeseen kehitykseen riittää yksin hänelle hyvä aikuinen, jos muita ei ole. Ja hyviä ihmissuhteita löytyy kavereista, lasten kavereista ja heidän vanhemmistaan, muusta suvusta, lapsen harrastuksista jne.

N57 kirjoitti:

Olisi parempi kysyä, kuinka usein lapsella on oikeus tavata isovanhempiaan.

No onko isovanhemmilla sitten velvollisuus tavata lastenlapsiaan? Saanko olla töissä vai pitäkö jäädä pois työelämästä, lastenlapset haluaisivat päivittäin, pitäisikö minun kenties muuttaa?  

Esikoisen syntymän jälkeen hieman yllättäen sain kuulla ettei äitini enää muista kuinka pientä vauvaa hoidetaan.

Tähän toteamukseen verhoiltu asenne nuotitti pitkälti sen kuinka tiuhaa isovanhemman osallistuminen lapsiperheen elämään tuli olemaan.

Lapsen vanhempina emme halunneet aiheuttaa tilannetta jossa isovanhempi kokisi lapsenlapsen tapaamisen velvollisuudeksi, rajoitteeksi omalle vapaudelle tms.

Kolikon kääntöpuolena oli että lapset kasvavat nopeasti eivätkä lapset nyt teineinä tunne isovanhempiaan niin hyvin kuin muutoin olisi ollut edellytyksiä.