Lue keskustelun säännöt.
Gallup: minkä verran isovanhemmilla on "oikeus" nähdä lastenlasta?
23.09.2021 |
Kysymyksessä tarkoitetaan isovanhempia, joilla ei ole mitään suurempaa elämänhallinnan ongelmaa (tyyliin päihdeongelma), vaan isovanhempia, jotka hyvin hanakasti haluaisivat nähdä lastenlastaan mahdollisimman usein. Välimatkaa isovanhempien ja lapsenlapsen välillä on n. tunti.
Mikä määrä mielestäsi on sopiva määrä isovanhempien ja lastenlapsen/lapsien tapaamisia? Useamman kerran viikossa? Viikottain? Pari kertaa kuussa? Kuukausittain? Pari kertaa vuosittain? Vuosittain? Harvemmin? Vaikuttaako välimatka siihen, kuinka usein isovanhemmilla pitäisi olla oikeus nähdä lastenlasta?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.sos-lapsikyla.fi/blog/2021/03/23/lapsella-on-oikeus-juuriin…
Lapsen oikeudet.
Vanhemmat arvioivat AINA kenen kanssa lapsi on tekemisissä. Lapsi ei tarvitse juuri niitä isovanhempia tutustuakseen juuriinsa.
Kyllä lapsi tarvitsee muitakin ihmisiä ympärilleen. Ja yleensä vanhemmat tarvitsee hoitoapua, joskus lastensuojelussa sossut saattaa pohtia 'läheisneuvonpitoa' lapsen edun vuoksi, jos vanhemmilla on jotain häikkää esim. mielenterveyspuolella tai muuten. Joka paikassa kysytään tukiverkostoista neuvolasta lähtien, päiväkodin tädit myös kyselee erotilanteessa lapsilta, onko tämä saanut tavata sitä tärkeää isovanhempia joka on ollut kuvioissa aiemmin. Koska kyseessä lapsen etu. Ei ole millään muotoa oikein että välejä katkotaan jos ne on jo olemassa. On hyvä tietää mistä on tullut ja että on jollekin tärkeä. Joskus jopa tärkeämpi kuin oma lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on sinulla ihan väärin. Mikä on lapsen oikeus nähdä isovanhempiaan, tutustua oman sukunsa historiaan ja luoda hyvä ihmissuhde isovanhempiinsa?
Itse olen kiitollinen siitä, että tiedän mistä tulen, mikä on molempien vanhempieni sukujen historia ja miksi on aikoinaan tehty erilaisia ratkaisuja elämässä jne. Tiedän taustaani isoisoisovanhempiini asti. Tiedän mistä kumpuaa taiteellinen lahjakkuuteni, keneltä tulee hymykuoppani jne.Alapeukuttajissa on ilmeisesti sellaisia, joilla ei ole minkäänlaista kunnollista ihmissuhdetta isovanhempiinsa eivätkä näin ollen ymmärrä yhtään sen arvoa lapselle.
En yhtään ihmettele sitä miksi osa on niin pihalla eri ikäisten elämästä ja tehdään vastakkainasetteluja nuorien ja vanhojen välille koko ajan. Vanhemmat ihmiset tietävät mitä on olla nuori, nuoret eivät tiedä mitä on olla vanha. Näin se vain on meillä kaikilla. Vaikka ajat muuttuvat, ihmisen tarpeet ja kehitys eri ikäkausina eivät ole muuttuneet minnekään koskaan.Miksi ihmeessä pitäisi tietää millaista on olla vanha? Eihän se isovanhemmuus koskaan niiden vanhojen tarpeista lähde, vaan lapsen tarpeista. Ja vanhemmat arvioi mitä ne on ja mikä lapselle on hyvästä.
Vanhemmat arvioivat, mikä on lapselle hyväksi. Tuosta olen samaa mieltä, mutta etteikö isovanhemmuus koskaan lähtisi myös niiden isovanhempien tarpeista? Mielestäni kaikki ihmissuhteet ovat kaksisuuntaisia vuorovaikutussuhteita. Myös tämä. Ei aina voi olla pelkästään ottavana osapuolena. Poislukien tietysti sellaiset isovanhemmat, jotka ovat oikeasti vahingollisia lapsenlapsille. Jos vanhemmat katsovat isovanhemmat vahingollisiksi jostain käsittelemättömistä henkilökohtaisista kaunoistaan johtuen, minusta ei pitäisi evätä lapselta mahdollisuutta tutustua sukuunsa. Jos siitä ei sitten tulekaan mitään, niin on ainakin yritetty.
Pitäisikö tietää, millaista on olla vanha? Ei ehkä suorastaan, mutta sen verran pitää löytyä ymmärrystä, että tiedostaa isovanhempien henkiset ja fyysiset voimavarat hoitaa pieniä lapsia. Ne ovat aika ikäviä tilanteita, joissa ei esim. kehdata kieltäytyä lapsenhoidosta, mutta oma jaksaminen ei ole enää sillä tasolla, mitä pitäisi. Ei ole turvallista lapselle.
Enkä lähtisi arvioimaan sitäkään, minkä verran tapaamisia on riittävästi. Eiköhän se ole jokaisen osapuolen arvioitava itse.
Isovanhemman kuuluu ihan itse olla aikuinen. Nämä "en uskalla sanoa"- uhriutumiset on kyllä niin ala-arvoista käytöstä ettei mitään rajaa. Äitini teki tätä aina. Ensin jankutti ja jankutti, etät hän haluaa ja kyllä hän jaksaa ja sitten hänen naapurinsa tuli silmille, kun äiti oli siellä juossut uhriutumassa ja valehtelemassa.
Isovanhemmalta pitää voida odottaa AIKUISTA HYVÄÄ KÄYTÖSTÄ.
Ja vanhemmat arvioivat AINA kenen kanssa he tai lapset on tekemisissä. Näin se nyt vaan menee. Ja suku ei ole yhtä kuin ne isovanhemmat, eikä ne isovanhemmat ole mitään portinvartijoita - tätäkin äitini yritti. Että hän jotenkni säätelee yhteydenpitoa. Ei säätele.
Ihmettelen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.sos-lapsikyla.fi/blog/2021/03/23/lapsella-on-oikeus-juuriin…
Lapsen oikeudet.
Vanhemmat arvioivat AINA kenen kanssa lapsi on tekemisissä. Lapsi ei tarvitse juuri niitä isovanhempia tutustuakseen juuriinsa.
Kyllä lapsi tarvitsee muitakin ihmisiä ympärilleen. Ja yleensä vanhemmat tarvitsee hoitoapua, joskus lastensuojelussa sossut saattaa pohtia 'läheisneuvonpitoa' lapsen edun vuoksi, jos vanhemmilla on jotain häikkää esim. mielenterveyspuolella tai muuten. Joka paikassa kysytään tukiverkostoista neuvolasta lähtien, päiväkodin tädit myös kyselee erotilanteessa lapsilta, onko tämä saanut tavata sitä tärkeää isovanhempia joka on ollut kuvioissa aiemmin. Koska kyseessä lapsen etu. Ei ole millään muotoa oikein että välejä katkotaan jos ne on jo olemassa. On hyvä tietää mistä on tullut ja että on jollekin tärkeä. Joskus jopa tärkeämpi kuin oma lapsi.
Tietenkin tarvitsevat, mutta vanhemmat päättävät, keitä he ovat.
Ja lastensuojelulla uhkaileminen nyt on just sitä ala-arvoista käytöstä, mitä kenenkään ei tarvitse sietää.
Se mitä joku jossakin tenttaa tai kyselee ei myöskään kuulu isovanhemmille. Se kenestä tukiverkko koostuu on vain ja ainostaan vanhempien ratkaistavissa.
Päiväkodin tädeistä voi tehdä kantelun, kun heidän käytöksensä on asiatonta.
Ja isovanhempi joka ei välitä omasta lapsestaan ei ole kelpo seuraa kenellekään.
Kannattaa antaa tavata vaan lastenlapsia, niin eivät välttämättä ryhdy lapset kyhäämään palopulloja ja pikku pommeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo vastakkainasettelun maku tässä kysymyksessä. Meillä vanhempani näkevät lapsiamme yleensä kerran tai pari kertaa viikossa, koska asuvat ihan lähellä ja tapaaminen ei ole kellekään mitenkään vaivaksi. Olen iloinen, että heille on tärkeää luoda läheinen suhde lapsiemme kanssa.
entäpä, jos naapurissanne asuisikin appivanhempasi? olisivatko he yhtä usein tervetulleita käymään?
Miksi isovanhempien pitäisi tulla sisälle käymään? Voivathan he hakea lapset heille tai mennä lasten kanssa ulkoilemaan. Ei aina tarvitse mennä istua tönöttämään sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo vastakkainasettelun maku tässä kysymyksessä. Meillä vanhempani näkevät lapsiamme yleensä kerran tai pari kertaa viikossa, koska asuvat ihan lähellä ja tapaaminen ei ole kellekään mitenkään vaivaksi. Olen iloinen, että heille on tärkeää luoda läheinen suhde lapsiemme kanssa.
entäpä, jos naapurissanne asuisikin appivanhempasi? olisivatko he yhtä usein tervetulleita käymään?
Minun puolestani kyllä. Meillä on ihan hyvät välit, joskin he ehkä edelleen ovat vähän turhan "vieraskoreita" minun seurassani. En siksk usko, että he itse tykkäisivät käydä niin usein, mutta asia ei tosiaankaan minua vaivaisi.
14
Meillä nähdään harvoin, ei olla kovin lämpöisissä väleissä anopin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset ovat lähes joka päivä tekemisissä isovanhempien kanssa.
Todella harvinaista jos eivät näe viikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on sinulla ihan väärin. Mikä on lapsen oikeus nähdä isovanhempiaan, tutustua oman sukunsa historiaan ja luoda hyvä ihmissuhde isovanhempiinsa?
Itse olen kiitollinen siitä, että tiedän mistä tulen, mikä on molempien vanhempieni sukujen historia ja miksi on aikoinaan tehty erilaisia ratkaisuja elämässä jne. Tiedän taustaani isoisoisovanhempiini asti. Tiedän mistä kumpuaa taiteellinen lahjakkuuteni, keneltä tulee hymykuoppani jne.
Hämmästytkö suuresti, kun kerron, että niitä isovanhempia ei välttämättä tarvita kertomaan historiaa? Kuka odottaa seuraavaa sukupolvea kertoakseen historioita, eikä kerro niitä OMILLE lapsilleen? He voivat sitten kertoa taas omille lapsilleen. Tai jos teillä on sellainen tapa, että vain isovanhemmat kertovat asiat lapsenlapsilleen, niin teillähän kulkee sitten kaksi historiatarinaa lomittain, koska väliin jäävällä sukupolvellakin on isovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quotep=Vierailija]Lapsiperheen vanhemmat päättävät lasten asioista, kunnes lapset täyttävät 18 vuotta. Isovanhemmilla ei ole lapsenlapsiin juridisia oikeuksia. Jotkut isovanhemmat yrittävät järjestää salatapaamisia lapsenlapsen kanssa ja tunkevat esimerkiksi päiväkodin tai koulun pihalle tai lapsen harrastuksiin urkkimaan.
Lapsen vanhemmilla voi olla täysi oikeus estää tapaamiset. Lapsi ei ole aina turvassa isovanhempien seurassa. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia ja turvallisia aikuisia. Isovanhempi saa usein sitä, mitä hän on tilannut. Liian monella nykyvanhemmalla - äidillä ja isällä - on ollut lapsuudenkodissaan perheväkivaltaa, lapsen laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua ja ruumillista kuritusta, rankkaa päihteiden käyttöä tai rajattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Miksi minun tai sinun pitäisi mennä kylään tai kutsua kotiimme näitä omia lapsiaan kaltoinkohdelleita hirviöitä?
Isovanhempi voi olla arvaamaton, rajaton, väkivaltainen, luonnehäiriöinen, narsisti, päihderiippuvainen, rattijuoppo, valehtelija, häiritä kotirauhaa, puuttua liikaa asioihin, käyttäytyä loukkaavasti tai kävellä lapsen vanhempien yli kasvatusasioissa. On täysin oikein suojella omia lapsiaan vanhemmilta ja appivanhemmilta, jotka ovat käyttäneet henkistä ja fyysistä väkivaltaa "kasvatusmenetelminä". Näistä on jäänyt aikuiselle lapselle syvät arvet.
Isovanhempi voi käyttää henkistä väkivaltaa myös lapsen omaa vanhempaa kohtaan. Joskus henkisen väkivallan kohteena on oma tytär tai poika ja usein ei-toivottu miniä tai vävy. Lapselle voi kertoa suoraan, että vanhemman ja isovanhempien välit ovat huonot, mutta se ei ole lapsen syytä.
En ole tarvinnut enkä tarvitse mitään hoitoapuja tai muutakaan apua isovanhemmilta. Jos tarvitsen apua johonkin, niin kysyn sitä muualta. Hyvin olemme pärjänneet.
Vierailija kirjoitti:
ei ole mitään isovanhempien oikeutta. määrä lähtee lapsen perheen tarpeista ja tilanteesta käsin, ei isovanhempien.
Hyvä kirjoitus. Näissä ketjuissa ihan AINA, siis aina, todella hyvät isovanhemmat omaavat ajattelee asiaa vain omasta näkökulmasta. Tajuamatta sitä että isovanhempi voi olla psykopaatti, narsisti, nisti, rikollinen, juoppo, pedo.
Sitten jeesustellaan että me ei ikinä voitaisi estää rakkaiden isovanhempien ja lastemme yhteisiä hetkiä! No ette tietenkään kun teillä on HYVÄT ISOVANHEMMAT!
Voin lainata täältä kokeeksi psykopaatti isovanhempaa. Siis oikeaa sellaista. Saatte kokea mitä on väkivalta jota saatte, kauhu ja pelko, kuolemanpelko kun isovanhempi kuristaa sinua kurkusta, jatkuvat häirikkö/uhkailu soitot ja niin edelleen.
Tän kokeilun jälkeen teillä ei olisi pienintäkään vaikeutta ymmärtää miksi joskus isovanhempi pitää rajata ulos ja estää niitä näkemästä lapsenlpsia.
Lapsen oikeus on olla olla suojassa ja turvassa. Ikävä kyllä kumpikaan ei toteudu sellaisessa ”mummolass” (en suostu käyttämään tätä termiä vanhemmistani) missä on hengen ja terveyden vaara ja uhka päällä ihan koko ajan.
Minäkin joudun käymään vanhemmillani (erittäin harvoin, vain jos on pakko) niin että mulla on kengät jalassa koko ajan, autonavain kädessä koko ajan, pakoreitti mietitty, auto pysäköity valmiiksi nokka pakosuuntaan, ja siellä sisällä pitää tarkkaan miettiä mihin huoneeseen voi mennä ettei jää mottiin eikä pääse pakoon. Hyvällä tuurilla näitä varoitoimia käyttämällä selviää ilman sairaalakeikkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quotep=Vierailija]Lapsiperheen vanhemmat päättävät lasten asioista, kunnes lapset täyttävät 18 vuotta. Isovanhemmilla ei ole lapsenlapsiin juridisia oikeuksia. Jotkut isovanhemmat yrittävät järjestää salatapaamisia lapsenlapsen kanssa ja tunkevat esimerkiksi päiväkodin tai koulun pihalle tai lapsen harrastuksiin urkkimaan.
Lapsen vanhemmilla voi olla täysi oikeus estää tapaamiset. Lapsi ei ole aina turvassa isovanhempien seurassa. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia ja turvallisia aikuisia. Isovanhempi saa usein sitä, mitä hän on tilannut. Liian monella nykyvanhemmalla - äidillä ja isällä - on ollut lapsuudenkodissaan perheväkivaltaa, lapsen laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua ja ruumillista kuritusta, rankkaa päihteiden käyttöä tai rajattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Miksi minun tai sinun pitäisi mennä kylään tai kutsua kotiimme näitä omia lapsiaan kaltoinkohdelleita hirviöitä?
Isovanhempi voi olla arvaamaton, rajaton, väkivaltainen, luonnehäiriöinen, narsisti, päihderiippuvainen, rattijuoppo, valehtelija, häiritä kotirauhaa, puuttua liikaa asioihin, käyttäytyä loukkaavasti tai kävellä lapsen vanhempien yli kasvatusasioissa. On täysin oikein suojella omia lapsiaan vanhemmilta ja appivanhemmilta, jotka ovat käyttäneet henkistä ja fyysistä väkivaltaa "kasvatusmenetelminä". Näistä on jäänyt aikuiselle lapselle syvät arvet.
Isovanhempi voi käyttää henkistä väkivaltaa myös lapsen omaa vanhempaa kohtaan. Joskus henkisen väkivallan kohteena on oma tytär tai poika ja usein ei-toivottu miniä tai vävy. Lapselle voi kertoa suoraan, että vanhemman ja isovanhempien välit ovat huonot, mutta se ei ole lapsen syytä.
En ole tarvinnut enkä tarvitse mitään hoitoapuja tai muutakaan apua isovanhemmilta. Jos tarvitsen apua johonkin, niin kysyn sitä muualta. Hyvin olemme pärjänneet.
Vierailija kirjoitti:
ei ole mitään isovanhempien oikeutta. määrä lähtee lapsen perheen tarpeista ja tilanteesta käsin, ei isovanhempien.
Hyvä kirjoitus. Näissä ketjuissa ihan AINA, siis aina, todella hyvät isovanhemmat omaavat ajattelee asiaa vain omasta näkökulmasta. Tajuamatta sitä että isovanhempi voi olla psykopaatti, narsisti, nisti, rikollinen, juoppo, pedo.
Sitten jeesustellaan että me ei ikinä voitaisi estää rakkaiden isovanhempien ja lastemme yhteisiä hetkiä! No ette tietenkään kun teillä on HYVÄT ISOVANHEMMAT!
Voin lainata täältä kokeeksi psykopaatti isovanhempaa. Siis oikeaa sellaista. Saatte kokea mitä on väkivalta jota saatte, kauhu ja pelko, kuolemanpelko kun isovanhempi kuristaa sinua kurkusta, jatkuvat häirikkö/uhkailu soitot ja niin edelleen.
Tän kokeilun jälkeen teillä ei olisi pienintäkään vaikeutta ymmärtää miksi joskus isovanhempi pitää rajata ulos ja estää niitä näkemästä lapsenlpsia.
Hankala ymmärtää kun tosielämässä ei tunne ketään noin hullua.
Jos on tunnin ajomatka ja välit hyvät, niin yrittäisin järjestää tapaamisen ainakin kuukausittain, vaikka omassa elämässä olisi kiireitä tms. Miksei useamminkin, jos isovanhemmat olisivat vaikkapa halukkaita ajamaan tuota väliä ja hakemaan lapsenlapsia luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa tämä menee vähän sukupolvittain, jos palstalaiset on kovin nuoria niin eivät ehkä siksi tunne huonoja/väkivaltaisia vanhempia.
Olen itse 70-luvulla syntynyt ja tunnen ja tiedän VALTAVAN MÄÄRÄN tällaisia vanhempia, nyt siis jo isovanhempia.
Omani ovat aggressiiviset, väkivaltaiset ja avoimesti lapsiaan vihaavia - eivät olisi oikein halunneet lapsia mutta kun oli ”pakko” silloin tehdä. Ovat oikein huolella sitten k0staneet lapsilleen ja yrittäneet tuhota lastensa elämän kaikin keinoin.
Erittäin monella muulla saman ikäluokan ihmisellä on myös hullut, vaaralliset tai vahingolliset vanhemmat. Avainsana taitaa olla suuret ikäluokat. Ei siis kaikki siitä ikäluokasta mutta uskomattoman suuri osa, on juuri tällaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quotep=Vierailija]Lapsiperheen vanhemmat päättävät lasten asioista, kunnes lapset täyttävät 18 vuotta. Isovanhemmilla ei ole lapsenlapsiin juridisia oikeuksia. Jotkut isovanhemmat yrittävät järjestää salatapaamisia lapsenlapsen kanssa ja tunkevat esimerkiksi päiväkodin tai koulun pihalle tai lapsen harrastuksiin urkkimaan.
Lapsen vanhemmilla voi olla täysi oikeus estää tapaamiset. Lapsi ei ole aina turvassa isovanhempien seurassa. Kaikki isovanhemmat eivät ole luotettavia ja turvallisia aikuisia. Isovanhempi saa usein sitä, mitä hän on tilannut. Liian monella nykyvanhemmalla - äidillä ja isällä - on ollut lapsuudenkodissaan perheväkivaltaa, lapsen laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua ja ruumillista kuritusta, rankkaa päihteiden käyttöä tai rajattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Miksi minun tai sinun pitäisi mennä kylään tai kutsua kotiimme näitä omia lapsiaan kaltoinkohdelleita hirviöitä?
Isovanhempi voi olla arvaamaton, rajaton, väkivaltainen, luonnehäiriöinen, narsisti, päihderiippuvainen, rattijuoppo, valehtelija, häiritä kotirauhaa, puuttua liikaa asioihin, käyttäytyä loukkaavasti tai kävellä lapsen vanhempien yli kasvatusasioissa. On täysin oikein suojella omia lapsiaan vanhemmilta ja appivanhemmilta, jotka ovat käyttäneet henkistä ja fyysistä väkivaltaa "kasvatusmenetelminä". Näistä on jäänyt aikuiselle lapselle syvät arvet.
Isovanhempi voi käyttää henkistä väkivaltaa myös lapsen omaa vanhempaa kohtaan. Joskus henkisen väkivallan kohteena on oma tytär tai poika ja usein ei-toivottu miniä tai vävy. Lapselle voi kertoa suoraan, että vanhemman ja isovanhempien välit ovat huonot, mutta se ei ole lapsen syytä.
En ole tarvinnut enkä tarvitse mitään hoitoapuja tai muutakaan apua isovanhemmilta. Jos tarvitsen apua johonkin, niin kysyn sitä muualta. Hyvin olemme pärjänneet.
Vierailija kirjoitti:
ei ole mitään isovanhempien oikeutta. määrä lähtee lapsen perheen tarpeista ja tilanteesta käsin, ei isovanhempien.
Hyvä kirjoitus. Näissä ketjuissa ihan AINA, siis aina, todella hyvät isovanhemmat omaavat ajattelee asiaa vain omasta näkökulmasta. Tajuamatta sitä että isovanhempi voi olla psykopaatti, narsisti, nisti, rikollinen, juoppo, pedo.
Sitten jeesustellaan että me ei ikinä voitaisi estää rakkaiden isovanhempien ja lastemme yhteisiä hetkiä! No ette tietenkään kun teillä on HYVÄT ISOVANHEMMAT!
Voin lainata täältä kokeeksi psykopaatti isovanhempaa. Siis oikeaa sellaista. Saatte kokea mitä on väkivalta jota saatte, kauhu ja pelko, kuolemanpelko kun isovanhempi kuristaa sinua kurkusta, jatkuvat häirikkö/uhkailu soitot ja niin edelleen.
Tän kokeilun jälkeen teillä ei olisi pienintäkään vaikeutta ymmärtää miksi joskus isovanhempi pitää rajata ulos ja estää niitä näkemästä lapsenlpsia.Hankala ymmärtää kun tosielämässä ei tunne ketään noin hullua.
No sinä elät KUPLASSA. Erittäin monelle tuo on totta. Todennäköisesti sinäkin tunnet ihmisiä joilla on tuollaiset vanhemmat. He vaan salaavat asian koska se on tabu.
Minäkin olen akateeminen hyvätuloinen - ja vanhempani väkivaltaisia vaarallisia narsisteja. Et sinä sitä päältäpäin voi nähdä.
No ei. Meidän suvussa ja kaveripiirissä ei ole hulluja ihmisiä.
Nollasta yhteen-kahteen kertaan kuussa.
Riippuu tietty aina vanhemmista haluaako ne tavata lapsensa isovanhempia.
Ei ole mitään erityistä isovanhempien oikeutta.
Ihan saa tehdä niin kuin haluaa. Mutta kannattaa miettiä asiaa monelta kannalta. Monesti näkee nuoria perheitä, joissa ärayynnytään isovanhemmista eikä haluta heitä höösäämään. Jokunen vuosi myöhemmin sitten itketään, kun isovanhemmista ei ole hoitoavuksi eivätkä ota lapsenlapsia kylään ilman vanhempia.
Antakaa lasten tutustua isovanhempiinsa ja antakaa heidän luoda omat keskinäiset suhteensa. Se on kaikkien onni.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään erityistä isovanhempien oikeutta.
Ihan saa tehdä niin kuin haluaa. Mutta kannattaa miettiä asiaa monelta kannalta. Monesti näkee nuoria perheitä, joissa ärayynnytään isovanhemmista eikä haluta heitä höösäämään. Jokunen vuosi myöhemmin sitten itketään, kun isovanhemmista ei ole hoitoavuksi eivätkä ota lapsenlapsia kylään ilman vanhempia.
Antakaa lasten tutustua isovanhempiinsa ja antakaa heidän luoda omat keskinäiset suhteensa. Se on kaikkien onni.
Näin mielelläni tekisin. Niitä isovanhempia vaan ei kiinnosta ollenkaan nähdä tai tutustua lapsenlapsiinsa, ventovieraita ovat. Omilla lapsillani ei ole ainuttakaan isovanhempaa elämässä, eivätkä tunne näitä lainkaan. Kolme on niistä silti elossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään erityistä isovanhempien oikeutta.
Ihan saa tehdä niin kuin haluaa. Mutta kannattaa miettiä asiaa monelta kannalta. Monesti näkee nuoria perheitä, joissa ärayynnytään isovanhemmista eikä haluta heitä höösäämään. Jokunen vuosi myöhemmin sitten itketään, kun isovanhemmista ei ole hoitoavuksi eivätkä ota lapsenlapsia kylään ilman vanhempia.
Antakaa lasten tutustua isovanhempiinsa ja antakaa heidän luoda omat keskinäiset suhteensa. Se on kaikkien onni.
Lässytilässyti. Et sinä sitä päätä.
Vanhemmat arvioivat, mikä on lapselle hyväksi. Tuosta olen samaa mieltä, mutta etteikö isovanhemmuus koskaan lähtisi myös niiden isovanhempien tarpeista? Mielestäni kaikki ihmissuhteet ovat kaksisuuntaisia vuorovaikutussuhteita. Myös tämä. Ei aina voi olla pelkästään ottavana osapuolena. Poislukien tietysti sellaiset isovanhemmat, jotka ovat oikeasti vahingollisia lapsenlapsille. Jos vanhemmat katsovat isovanhemmat vahingollisiksi jostain käsittelemättömistä henkilökohtaisista kaunoistaan johtuen, minusta ei pitäisi evätä lapselta mahdollisuutta tutustua sukuunsa. Jos siitä ei sitten tulekaan mitään, niin on ainakin yritetty.
Pitäisikö tietää, millaista on olla vanha? Ei ehkä suorastaan, mutta sen verran pitää löytyä ymmärrystä, että tiedostaa isovanhempien henkiset ja fyysiset voimavarat hoitaa pieniä lapsia. Ne ovat aika ikäviä tilanteita, joissa ei esim. kehdata kieltäytyä lapsenhoidosta, mutta oma jaksaminen ei ole enää sillä tasolla, mitä pitäisi. Ei ole turvallista lapselle.
Enkä lähtisi arvioimaan sitäkään, minkä verran tapaamisia on riittävästi. Eiköhän se ole jokaisen osapuolen arvioitava itse.