Voiko ihminen olla älykäs, vaikka olisikin surkea matematiikassa?
"Sosiaalista älyä" ei lasketa, koska se on vain lohdutuspalkinto niille, jotka eivät viitsineet kehittää itseään.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Voi. Exäni oli matemaattisesti erittäin älykäs ja on menestynyt työelämässä hyvin. Menestys omassa elämässä olikin sitten ihan eri asia. Todella yksinkertainen ja jäykkä ajatuskyky hänellä. Hieman jopa säälitti.
Täällä sama juttu paitsi, että kyseessä on kaverini. Matemaattisissa aineissa aina ollut loistava ja korkeakoulutus alalta, jossa kyseistä lahjakkuutta tarvitaan. Yleistietojutuissa taas aivan uuvatti. Ei ole oikein kiinnostunutkaan mistään työnsä ulkopuolella, paitsi ns. pinnallisista jutuista. Ei lue kirjoja ja katsoo tv:stä temppareita jne.
Älykkäällä matematiikka on äärimmäisen helppoa, joten todennäköisesti suurin osa älykkäistä osaa hyvin myös matematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Älykkäällä matematiikka on äärimmäisen helppoa, joten todennäköisesti suurin osa älykkäistä osaa hyvin myös matematiikkaa.
Jos homma tuntuu tylsältä tai vastenmieliseltä, niin sitä ei itsestään opi. Jollain älyköillä voi tuo matikka inho estää jopa opiskelun.
Kysymys on samanlainen kuin pitääkö osata nuotit osatakseen soittaa taitavasti.
Ei voi.
Vain matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen heijastaa älyä. Ei ole sattumaa, että rikkaimmat ihmiset osaavat hyvin matematiikkaa ja ymmärtävät talouden monimutkaisia koukeroita.
Taiteen pariin, palvelualoille yms päätyvät vähemmillä älynlahjoilla varustetut yksilöt; näillä on usein lisäksi taipumusta mielenterveysongelmiin, päihteisiin yms.
Nykyaikaisessa pehmeiden arvojen yhteiskunnassa heitä ei voi jättää oman onnensa nojaan, joten heitä elätetään älykkäiltä ihmisiltä varastetuilla verorahoilla.
Mutta sellaista se on, kaikki koostuu kompromisseista.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Exäni oli matemaattisesti erittäin älykäs ja on menestynyt työelämässä hyvin. Menestys omassa elämässä olikin sitten ihan eri asia. Todella yksinkertainen ja jäykkä ajatuskyky hänellä. Hieman jopa säälitti.
Vastasit täysin päinvastaiseen kysymykseen kuin mitä ap kysyi :D Mutta joo, sehän on ihan fakta että matemaattinen äly voi asustaa myös sellaisessa henkilössä, joka on arkipäivän asioista ihan pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivat totta kai.
Olet kyllä väärässä sosiaalisen älykkyyden suhteen, se on todellinen ominaisuus, joka vaatii aivan samalla lailla loogista päättelyä kuin vaikka matemaattinen tai kielellinen älykkyyskin.
Hmmm. Sosiaalinen ihminen on laumaeläin, ja mitä järkevää on laumasieluisuudessa? Jos haluat oikeasti älyllistyä joudut viettämään paljon aikaa mm. kirjojen parissa, tekemään tiedettä, filosofioimaan, jne. Sosiaalinen eläin ei tähän pysty. Vanha matemaattinen sanonta "Joukossa typeryys tiivistyy" kuvaa mielestäni aivan osuvasti sosiaalista käyttäytymistä, poikkeuksen tekee kahdenkeskiset rakentavat keskustelut, mutta muutoin näin yksinäisenä sutena, pidän laumatietoisuutta ja ulospäin suuntaunutta tunnetta yhdistettynä sisäänpäin kääntyneeseen intuitioon ja ajatusmaailmaan, enemmänkin typeryyden ilmentynä kuin minään muuna.
Matemattinen lahjakkuus on kielellistä lahjakkuutta, koska matematiikka on tieteellinen täsmäkieli, joka luo kielenkäytön perustun mm. fysiikalle, insinööritieteille, lääketieteelle ja taloustieteelle,
On vaikea ymmärtää ihmistä kielellisesti lahjakkaana, jos ei hallitse matematiikkaa, Voi toki olla verbaalisesti erittäin lahjakas ja luonnollisella kielellä kirjoittaessa "kielinero", mutta matematiikan hallinta on tosiasiallisesti yksi tärkeä osa kielenhallintaa,
Oi ei, nyt sekoitat pahasti asioita.
Ensinnäkin, puhuin sosiaalisesta älykkyydestä eli TAIDOISTA, en siitä, miten hyvin viihtyy muiden seurassa.
Toiseksikin, vaikka on totta, että tietyntyyppinen seura voi yllyttää tyhmyyksiin, hyvä seura ei niin tee, vaan itse asiassa voi auttaa ihmistä ylittämään yksin syntyneet päähänpinttymät ja kehittämään ideoita. Ajatusten pallottelu eteenpäin on todella hyödyllinen asia, parviäly!
Luepa joskus kirja nimeltä Hyvän historia. Sen on kirjoittanut Rutger Bregman. Kirjan olennaisia pointteja, joka perustellaan hyvin tutkimustiedolla, on että nykyihmisen olennainen etu verrattuna isompiaivoisiin Neanderthalin ihmisiin oli nimenomaan sosiaalisuus ja kielelliset taidot. Niiden avulla ihmisestä on tullut eläinkunnan menestyneinen laji, toki nykytiedon mukaan liiankin menestynyt, mutta siis tiedon jakaminen, kyky toimia ryhmänä, antaa ja saada apua ovat ihan valtava etu.
Yksin syntyy ideoita joihin yksin kykenee. Ryhmä voi hyödyntää yhteistyötä, eri ihmisten erilaisia tietoja ja taitoja.
Jopa kaltaisesi ilmeisen introvertin pitäisi ymmärtää tämä logiikka.
9
Sosiaalisesti älykkäät muistuttavat, että hekin ovat fiksuja, mutta eri tavalla.
Älyn määritelmä on hyvin subjektiivinen. Joillekkin se on kyky toistaa tiedettyä. Joillekkin se on kyky luoda uutta. Jotkut tarvii vain ämpärin, foliota, neulan ja puolikkaan pullon. Ainoa minkä kaikki voivat allekirjoittaa on se, että se ei ainakaan ole tuo viimeisin määritelmä.
Moni on matematiikassa alisuoriutuja ja luovuttaa liian helposti. He voisivat olla hyviä jos heillä olisi parempi itseluottamus ja tekisivät paljon matemaattisen osaamisen eteen. Kukaan ei voi olla hyvä matematiikassa ilman kovaa työtä. Ehkä joku supernero voi olla, mutta heitä on suunnilleen 1 miljoonasta.