Voiko ihminen olla älykäs, vaikka olisikin surkea matematiikassa?

Olen sosiaalinen kehitysvammainen, mutta älykkyyttäni ihaillaan monesti. Jos vain jollain on asia johon haluaa näkökulmia ja oikeita kysymyksiä, niin minulle soitetaan. Matematiikassa joudun kyllä itse vaivaamaan muita ;)

Kuinka osaankin kaivaa ne kaikki mahdolliset polut miten joku asia voi mennä, ja mikä on se todennäköisin polku miten ne tulevat menemään, ja jos tapahtuu asia x siinä välissä, niin miten se todennäköisimmin polkua muttaa, ja mihin lopputulemaan tuolloin luultavasti päädytään. 

Tämä on osaamisalueideni ehdotonta kärkeä, enkä ole ominaisuuteni etteen tehnyt mitään muuta kuin elänyt elämääni niin kuin parhaaksi olen kokenut. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole sosiaalista älyä, eikä matikkapäätä, mutta psykologin testien mukaan olen huippuälykäs.

Enkä edes näytä fiksulta, joten ei siitä älystä ole muuta kuin haittaa, kun sitä ei osaa käyttää hyväkseen, mutta on sen verran älykäs, että ymmärtää ettei ole saavuttanut mitään ihmeempää.

Kannattaa nyt kuitenkin yrittää alkaa toimimaan. 

No mikä kelpaa älykkyydeksi? Kelpaako, jos saa yliopistossa huipputuloksia? Tai jos ÄO-testi menee hyvin?

Tuossa testissäkin mitataan hahmotusta ja logiikkaa. Jostain syystä vain matikkaa en ikinä opi tarpeeksi hyvin. Saatan ymmärtää asiat ja osata ne jonkin aikaa kun joku ne hyvin selittää, mutta ne eivät pysy mielessä enkä saa yksin opittua niitä uudelleen. Toisaalta päässälaskut ja muut perusasiat ovat helppoja.

Alkuperäiseen kysymykseen palaten, onhan se mahdollista mutta aika epätodennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Voivat totta kai.

Olet kyllä väärässä sosiaalisen älykkyyden suhteen, se on todellinen ominaisuus, joka vaatii aivan samalla lailla loogista päättelyä kuin vaikka matemaattinen tai kielellinen älykkyyskin.

Hmmm. Sosiaalinen ihminen on laumaeläin, ja mitä järkevää on laumasieluisuudessa? Jos haluat oikeasti älyllistyä joudut viettämään paljon aikaa mm. kirjojen parissa, tekemään tiedettä, filosofioimaan, jne. Sosiaalinen eläin ei tähän pysty. Vanha matemaattinen sanonta "Joukossa typeryys tiivistyy" kuvaa mielestäni aivan osuvasti sosiaalista käyttäytymistä, poikkeuksen tekee kahdenkeskiset rakentavat keskustelut, mutta muutoin näin yksinäisenä sutena, pidän laumatietoisuutta ja ulospäin suuntaunutta tunnetta yhdistettynä sisäänpäin kääntyneeseen intuitioon ja ajatusmaailmaan, enemmänkin typeryyden ilmentynä kuin minään muuna.

Matemattinen lahjakkuus on kielellistä lahjakkuutta, koska matematiikka on tieteellinen täsmäkieli, joka luo kielenkäytön perustun mm. fysiikalle, insinööritieteille, lääketieteelle ja taloustieteelle,

On vaikea ymmärtää ihmistä kielellisesti lahjakkaana, jos ei hallitse matematiikkaa, Voi toki olla verbaalisesti erittäin lahjakas ja luonnollisella kielellä kirjoittaessa "kielinero", mutta matematiikan hallinta on tosiasiallisesti yksi tärkeä osa kielenhallintaa,

Entä toisinpäin? Tunnen matemaattisesti hyvin lahjakkaita henkilöitä, jotka muuten antavat itsestään todella yksinkertaisen kuvan. Eivät ymmärrä syvällisesti muita asioita kuin sen matematiikan.

On monenlaista älykkyyttä. Kielellistä, taiteellista, musikaalista, matemaattista jne.

Olen verrannut matemaattisesti lahjakkaan ja lahjattoman loogista päättelyä ja niissä on ollut huima ero. Matemaattisesti lahjakkaan ajatukset kulkevat pisteestä A pisteeseen B hyvin suoraan, leikaten pois mielestään epäoleelliset seikat ja tulos on jäykkä ja järkähtämätön. Kivi on kivi. Se on kova. Matemaattisesti lahjattoman ajatukset taas haahuilevat jokaisen pikku seikan kautta ja kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen. Onko kivi sittenkään kivi, kun ei voi tietää mitä ääntä kivi pitäisi? Onko kivi oikeasti pehmeä, mutta kovettuu kun sitä koskettaa? Tuota jälkimmäistä henkilöä ihmiset pitävät yleisesti melko tyhmänä, vaikka eivät tiedä hänen matemaattisesta lahjattomuudesta.

Olen Mensan jäsen ja suorittanut ehdot matematiikasta kauan sitten.

Suhteessani matematiikkaan ei ole kyse niinkään osaamisvajeesta, minua ei vain kiinnosta matematiikka.

Ei ole koskaan kiinnostanut. Olen sillä tavalla yksinkertainen ihminen, että opettelen pitkälle ainoastaan asioita joista olen kiinnostunut aidosti. En opettele asioita pitkälle sen takia, että pääsisin elämässä eteenpäin esim johonkin kouluun. Toki ehdot suoritin. Se, että opettelemalla matematiikkaa pitkälle olisi päässyt hyviin kouluihin, ei motivoinut minua millään tavalla sen opetteluun, koska en tuntenut matematiikkaa kohtaan aitoa kiinnostusta. Kaikki kielet olivat kymppi yhtenä vuonna.

Vierailija kirjoitti:

On monenlaista älykkyyttä. Kielellistä, taiteellista, musikaalista, matemaattista jne.

Lahjakkuutta ne on.

Ei voi.

Matematiikka, äly ja loogisuus kuuluvat samaan pakettiin. 

Voi olla. Ei kaikki ole noin mustavalkoista. Tiedän äärimmäisen musikaalisia ja liikunnallisesti lahjakkaita ihmisiä ketkä eivät osaa valssia. Vähän sama kuin sanoisi, että jos ei osaa tanssia kertoo se rytmitajun puutteesta. Osaamiseen (mihin tahansa) vaikuttavat lukuisat eri asiat, kuten keskittymiskyky, muisti ja kyky hallita omia hermoja.

Miksi tästä asiasta muuten puhutaan aina niin joko-tai -tyylisesti? 

Useilla ihmisillä on matematiikassakin alueita, joissa on paljon parempi kuin toisissa. Itse sanon aina olevani huono ko. aineessa, mutta esimerkiksi geometria ja todennäköisyyslaskenta sujuvat hyvin. Usein tunneilla ymmärsin erinomaisesti sellaiset asiat, joita normaalisti matikkaa hyvin osanneet kaverini eivät kuulemma tajunneet. Minusta vaikkapa tuo todennäköisyyslaskenta tai prosentit tuntuivat paljon oikeammalta ongelmalta kuin moni abstraktimpi juttu joita laskettiin. Opettaja on myös aina vaikuttanut taitoihini paljon: joku osaa selittää asiat ja saan ysejä, joku ei ja saan kutosia.

Vierailija kirjoitti:

Olen verrannut matemaattisesti lahjakkaan ja lahjattoman loogista päättelyä ja niissä on ollut huima ero. Matemaattisesti lahjakkaan ajatukset kulkevat pisteestä A pisteeseen B hyvin suoraan, leikaten pois mielestään epäoleelliset seikat ja tulos on jäykkä ja järkähtämätön. Kivi on kivi. Se on kova. Matemaattisesti lahjattoman ajatukset taas haahuilevat jokaisen pikku seikan kautta ja kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen. Onko kivi sittenkään kivi, kun ei voi tietää mitä ääntä kivi pitäisi? Onko kivi oikeasti pehmeä, mutta kovettuu kun sitä koskettaa? Tuota jälkimmäistä henkilöä ihmiset pitävät yleisesti melko tyhmänä, vaikka eivät tiedä hänen matemaattisesta lahjattomuudesta.

Osittain samaa mieltä, osittain en. On totta, että älykäs ihminen osaa usein suodattaa turhan kohinan oleellisuuksien ympäriltä. Toisaalta erittäin korkea älykkyys kulkee monesti käsi kädessä luovuuden kanssa, mihin kuuluu kaikkien abstraktien linkittymien näkeminen ja muiden silmiin vähän hullujen ja pöhköjen asioiden pohtiminen.

Oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että ymmärsin mitä matikan tunneilla käytiin läpi, mutten osannut tehdä laskukaavaa oikein. Sain oikean vastauksen omalla tavallani, laskemalla jollain omalla kaavallani tai päässä. Olenko sitten tyhmä tai epälooginen, kun saavun samaan tulokseen eri tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. On olemassa "akalkulia", "numerosokeus", ynnä muita spesifejä tiloja. Muu älykkyys saattaa toimia priimasti. Ongelmat voi olla todella spesifejä ja vaikeita muille käsittää. Itsellä esim. matemaattiset taidot nolla mutta kassa täsmää tarkasti jos teen kassatyötä. Yliopistokin onnistui.

Dyskalkulia tai muut vastaavat eivät estä matematiikan oppimista lainkaan. Matematiikka ei ole laskentoa. Laskennon oppimista vähän tietysti hidastaa, mutta matematiikka on ajatustapa, looginen perusrakenne ja kieli, joka tapahtuu kokonaan päässä. 

Yllättävän moni pitää alaloulun laskentoa matematiikkana, mutta se johtunee siitä, että he eivät ole sen pidemmälle edistyneet.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Ei kaikki ole noin mustavalkoista. Tiedän äärimmäisen musikaalisia ja liikunnallisesti lahjakkaita ihmisiä ketkä eivät osaa valssia. Vähän sama kuin sanoisi, että jos ei osaa tanssia kertoo se rytmitajun puutteesta. Osaamiseen (mihin tahansa) vaikuttavat lukuisat eri asiat, kuten keskittymiskyky, muisti ja kyky hallita omia hermoja.

Ihmisellä voi olla hyvä rytmitaju, vaikka motoriset taidot eivät riittäisi jonkun soittiminen soittamiseen tai oikeaoppimisiin tanssiaskeleisiin. Samalla tavalla jollakin voi olla hyvä avaruudellinen hahmotuskyky, vaikka puutteet kognitiivisissa taidoissa tekisivät laskusääntöjen muistamisesta ja uuden oppimisesta vaikeaa. Pitää myös muistaa, että tapamme oppia matematiikkaa on hyvin rajoittunutta. Sitä voisi opettaa myös hyvin eri tavalla, ei pelkkinä laskukaavoina (laskuoppi), vaan myös vaikka piirtämällä tai tarinoilla. Kaikki eivät pärjää laskuopissa, vaikka kappaleet kääntyisivätkin päässä vaivattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. On olemassa "akalkulia", "numerosokeus", ynnä muita spesifejä tiloja. Muu älykkyys saattaa toimia priimasti. Ongelmat voi olla todella spesifejä ja vaikeita muille käsittää. Itsellä esim. matemaattiset taidot nolla mutta kassa täsmää tarkasti jos teen kassatyötä. Yliopistokin onnistui.

Dyskalkulia tai muut vastaavat eivät estä matematiikan oppimista lainkaan. Matematiikka ei ole laskentoa. Laskennon oppimista vähän tietysti hidastaa, mutta matematiikka on ajatustapa, looginen perusrakenne ja kieli, joka tapahtuu kokonaan päässä. 

Yllättävän moni pitää alaloulun laskentoa matematiikkana, mutta se johtunee siitä, että he eivät ole sen pidemmälle edistyneet.

Ruotsi on yksi helpoimmista kielistä oppia. Ovatko Helsingin yliopiston fysiikan ja matematiikan opiskelijat tyhmiä, kun eivät pärjää ruotsissa? Voisiko kuitenkin olla, että oppimiseen vaikuttavat muutkin asiat kuin pelkkä älykkyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen verrannut matemaattisesti lahjakkaan ja lahjattoman loogista päättelyä ja niissä on ollut huima ero. Matemaattisesti lahjakkaan ajatukset kulkevat pisteestä A pisteeseen B hyvin suoraan, leikaten pois mielestään epäoleelliset seikat ja tulos on jäykkä ja järkähtämätön. Kivi on kivi. Se on kova. Matemaattisesti lahjattoman ajatukset taas haahuilevat jokaisen pikku seikan kautta ja kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen. Onko kivi sittenkään kivi, kun ei voi tietää mitä ääntä kivi pitäisi? Onko kivi oikeasti pehmeä, mutta kovettuu kun sitä koskettaa? Tuota jälkimmäistä henkilöä ihmiset pitävät yleisesti melko tyhmänä, vaikka eivät tiedä hänen matemaattisesta lahjattomuudesta.

Osittain samaa mieltä, osittain en. On totta, että älykäs ihminen osaa usein suodattaa turhan kohinan oleellisuuksien ympäriltä. Toisaalta erittäin korkea älykkyys kulkee monesti käsi kädessä luovuuden kanssa, mihin kuuluu kaikkien abstraktien linkittymien näkeminen ja muiden silmiin vähän hullujen ja pöhköjen asioiden pohtiminen.

Tuossa aiemmassa kommentissa on kyllä todellakin yksinkertaistettu kuva älykkäistä ihmisistä, joiden muka pitäisi loogisesti päästä ilman pysähdystä pisteestä A pisteeseen B. Aika moni maailman historiassa älykkäinä pidetyistä ihmisistä oli filosofi, jotka oikein pohtimalla pohtivat kaikenlaista. Ja sitä "onko kivi edes kivi" -tyylistä jaarittelua pidettiin ja pidetään oikein syvällisenä viisaan mielen tuotoksena.

Ylipäätään usein oikeaan tulokseen pääseminen on prosessi, jossa pohditaan monen mutkan kautta eri vaihtoehtoja. Onko se tulos, johon päädyttiin ilman mutkia ja ongelmia välttämättä se oikea tai paras?

Vierailija kirjoitti:

Olen verrannut matemaattisesti lahjakkaan ja lahjattoman loogista päättelyä ja niissä on ollut huima ero. Matemaattisesti lahjakkaan ajatukset kulkevat pisteestä A pisteeseen B hyvin suoraan, leikaten pois mielestään epäoleelliset seikat ja tulos on jäykkä ja järkähtämätön. Kivi on kivi. Se on kova. Matemaattisesti lahjattoman ajatukset taas haahuilevat jokaisen pikku seikan kautta ja kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen. Onko kivi sittenkään kivi, kun ei voi tietää mitä ääntä kivi pitäisi? Onko kivi oikeasti pehmeä, mutta kovettuu kun sitä koskettaa? Tuota jälkimmäistä henkilöä ihmiset pitävät yleisesti melko tyhmänä, vaikka eivät tiedä hänen matemaattisesta lahjattomuudesta.

Kuvailemasi matemaattisesti lahjakas ihminen on sormi suussa kun maailma ei tomikaan sillä tavalla kuin hän on sen laskenut. Tämä on se syy miksi tarvitaan muunlaista älyä kuin pelkkä matemaattisuus, ja hokeminen että kivi on kova.

Parhaimmillaanhan matematiikka on luovaa toimintaa, ja aina uuden keksimistä ja soveltamista. Moni itseään matikkatyperyksenä pitävä onkin oikeasti matemaattisesti lahjakas. Hän vain on jostain syystä pudonnut kelaksta, koska kolulmatikka on tylsää ja epäluovaa kaavojen toistamista.