Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Masentuneena ei heru tukea edes puolisolta
22.09.2021 |
Olen todella masentunut ja kaipaisin puolison tukea. Useinmiten mies vain pakenee paikalta ja sulkeutuu itsekin. Olen pyytänyt, että pitäisi sylissä tms, mutta ei. Jättää yksin ja touhuaa omiaan. Uin niin syvissä vesissä tämän masennuksen kanssa yksikseni, että tunnen usein hukkuvani. En jaksa pitää kehenkään yhteyttä edes vaan haluaisin vain nukkua.
Miten te muut masentuneet jaksatte?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on oma valinta. Se on synonyymi laiskuudelle; sekä henkiselle että fyysiselle.
Lähde punttisalille ja töihin ja lopeta ulina.
Ap, jos sulla on lapsia, niin eroa ja jätä lapset isälleen. Itse kärsin valtavasti äitini masennuksesta ja mielenterveysongelmista. Olisipa isäni lähtenyt ja ottanut minut mukaan.
Tsemppiä. Täällä sama tilanne, tosin olen mies ja vaimoni ei ymmärrä tai halua ymmärtää minua ollenkaan. Näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oma valinta. Se on synonyymi laiskuudelle; sekä henkiselle että fyysiselle.
Lähde punttisalille ja töihin ja lopeta ulina.
Minäkin luulin että näin se menee enkä ymmärtänyt masennusta ennen kuin itse siihen sairastuin. Se syövyttää pahimmillaan oikeasti aivoja! Työteho on niin surkea, koska unohtelet asioita, pyörryttää ja päätä särkee. Huono omatunto soimaa siitä ettet kykene tekemään samalla teholla mitä ennen ja lopulta joudut jäämään sairaslomalle, kun et halua joutua vastuuseen jos töppäät töissä pahasti. Yövalvomiset vielä pahentaa tilannetta entisestään. Julkinen terveydenhuolto aivan perseestä ja pitäisi rahat repiä perseestä jotta pääset yksityiselle.
Ei tätä monikaan käsitä ellei se kolahda omalle kohdalle. Varo sinäkin empatiakyvytön ihminen ettet kompastu omaan nokkeluuteesi noilla ilkeillä kommenteillasi.
Kohdallesi voi sattua hirveä menetys (läheisen kuolema tms) tai saatat menettää työpaikkasi yms muuta elämää järisyttävää. Siinä vaiheessa kun kasaat palasiasi lattialta, niin mieti oikeasti kannattiko solvata sitä ihmistä joka kamppailee elämästä ja kuolemasta, koska päänsisäinen maailma on täysin sekaisin, huutaa apua, mutta kukaan ei kuule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oma valinta. Se on synonyymi laiskuudelle; sekä henkiselle että fyysiselle.
Lähde punttisalille ja töihin ja lopeta ulina.
Minäkin luulin että näin se menee enkä ymmärtänyt masennusta ennen kuin itse siihen sairastuin. Se syövyttää pahimmillaan oikeasti aivoja! Työteho on niin surkea, koska unohtelet asioita, pyörryttää ja päätä särkee. Huono omatunto soimaa siitä ettet kykene tekemään samalla teholla mitä ennen ja lopulta joudut jäämään sairaslomalle, kun et halua joutua vastuuseen jos töppäät töissä pahasti. Yövalvomiset vielä pahentaa tilannetta entisestään. Julkinen terveydenhuolto aivan perseestä ja pitäisi rahat repiä perseestä jotta pääset yksityiselle.
Ei tätä monikaan käsitä ellei se kolahda omalle kohdalle. Varo sinäkin empatiakyvytön ihminen ettet kompastu omaan nokkeluuteesi noilla ilkeillä kommenteillasi.
Kohdallesi voi sattua hirveä menetys (läheisen kuolema tms) tai saatat menettää työpaikkasi yms muuta elämää järisyttävää. Siinä vaiheessa kun kasaat palasiasi lattialta, niin mieti oikeasti kannattiko solvata sitä ihmistä joka kamppailee elämästä ja kuolemasta, koska päänsisäinen maailma on täysin sekaisin, huutaa apua, mutta kukaan ei kuule.
Haluaisin vielä saada vastauksen, että miten menen sinne kuntosalille jos verisuonet tykyttävät jo valmiiksi päässä tikittävän aikapommin lailla? En halua kuolla sinne salille. Tiedoksesi että olin todellakin ennen hyvin liikunnallinen ihminen, kävin siellä salilla, mutta enää en pysty. Masennus lamaannuttanut täysin. Joka päivä yritän uskotella itselleni, että huomenna syön kunnon aterian ja kokeilen sitä treenaamista, mutta en vain kykene. Paine pään sisällä vain kasvaa kasvamistaan.
Hei ap.
Kuulostaa siltä, että hyötyisit suuresti ammatillisesta avusta. Masennusta voidaan hoitaa monin eri keinoin. Ensiaskel on joko psykiatrinen sairaanhoitaja tai lääkäri.
Kumppanin tuki on tärkeää, mutta hän ei voi olla sinun hoitajasi tai ottaa kantaakseen masennustasi. Jokainen on itse vastuussa oman hyvinvointinsa ja terveytensä hoidosta. Kumppani voi tukea sinua avun piiriin hakeutumisessa, mutta muuten parisuhteen tarkoitus on olla tasaveroinen kumppanuussuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko teihin masentuneisiin enää yhtään näissä keskusteluissa! Aina muka naisia, aina miehiä haukkumassa kun muka eivät auta! Mikä per..le teidät on muka masentanut? Tavallista elämää elätte - ja kun aletaan kysellä niin olettekin yhtäkkiä kaikki olleet jotain koulukiusattuja ja äiti on ollut kylmä ja on ollut liian vähän leluja ja nekin puupalikoita ja kiilassa patterin ja seinän välissä, ja ikkuna metsään päin. Mitä te muka niin ahdistuneet etsitte täältä? Työteeveyslääkäri olisi oikea osoite jos tarinanne olisivat totta. Tänne voisitte lakata marisemasta! Keksikää joku ihan oikea aloitus tai menkää pois!
Enkä minä voi ymmärtää että sinunlaisiasi empatiakyvyttömiä ääliöitä on olemassa! Mistä sinä tiedät mitä kaikkea ihmiset käyvät elämässään läpi?
Useat meistä masentuneista pitävät suurimman tuskan sisällämme, eikä me huudeta ympäriinsä, että voi vit tu kun olen niin masentunut, koska mut on raiskattu tai äiti on kuollut, tai että on kiusattu koulussa ja työpaikalla, niin paljon että sosiaaliset tilanteet pelottaa.
Kumppanin pitäisi auttaa. Pyydä apua, keskustele, kerro, että tilanteesi on todella paha.
Todennäköisesti tällaisissa tilanteissa kumppani väistelee ja pelkää. Se on ymmärrettävää. Tiedän sen itse, että mt-ongelmaisen kumppanina on vaikeaa. Monilla kumppaneilla on itselläänkin ongelmia ja paha olo tästä tilanteesta jo valmiiksi, joten kaikki kumppanit eivät yksinkertaisesti pysty toimimaan "pesusienenä".
Sinun on kuitenkin loppujen lopuksi itse yritettävä etsiä apua; muualta kuin kumppaniltasi. Hän ei voi kannatella sinua loputtomiin.
Sinun on itse löydettävä avaimet ongelmiesi ratkaisuun ja sinun on itse sitä haluttava.
Itse kärsin masennuksesta ja yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, ja purin aluksi ongelmiani kumppaniin, sitten poissaoloon ja alkoholiin. Mutta tilanteen ratkaisun oli lähdettävä itsestäni - ja tajusin sen lopulta. Hakeuduin työhyvinvointipsykologin puheille ja sieltä sitten edelleen psykiatrille ja terapiaan sekä lääkitykseen. Se on auttanut paljon tilanteeseeni, kun pääsin ajoissa hoitamaan itseäni, enkä loputtomiin roikkunut kotona puolisoni varassa, poissaolevana ja alkoholia joka ilta siemaillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Masennus" on niin kovin muodikasta nykyään. Te copy/pasteatte näitä samoja juttuja toinen toisiltanne.
Masennus on synonyymi laiskuudelle, sekä henkiselle että fyysiselle. Lopeta oman navan kaivelu, siivoa kämppä lattiasta kattoon ja lähde punttisalille.
Miehesi ei voi pelastaa sua masennuksesta. Vaikka saisitkin silittelyä ja lohtua, niin se ei ole se mikä sut sieltä suosta vetää ylös. Sun pitää itse tehdä konkreettisia ja isoja prosesseja, joilla saat pelastettua itsesi.
Mitään prosessia ei kuitenkaan voi läpi käydä yhdessä yössä ja siksi menee pitkä aika toipumiseen. Joudut etenemään pienin askelin ja pienillä teoilla, ainakin alkuunsa.
Kun olet ottanut päämääräksesi kasvaa ja kehittyä ihmisenä ja ennen kaikkea selviämään hengissä, suunta ei ole kuin ylöspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Masennus" on niin kovin muodikasta nykyään. Te copy/pasteatte näitä samoja juttuja toinen toisiltanne.
Masennus on synonyymi laiskuudelle, sekä henkiselle että fyysiselle. Lopeta oman navan kaivelu, siivoa kämppä lattiasta kattoon ja lähde punttisalille.
Millä vi tulla kuvittelet sen masennuksen paranevan sillä siivoamisella tai treenaamisella? Ei se poista niitä traumoja sieltä päästä mitkä tämän masennuksen on laukaissut? Mene toiseen ketjuun oksentamaan noita törkykommenttejasi, kun et selvästikään tiedä mistä puhut. En kaipaa mitään hormonipellen ulinoita siitä kuinka lihaksenkasvatus parantaa itsetuntoa ja rahkaa syömällä ahdistus helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masennus" on niin kovin muodikasta nykyään. Te copy/pasteatte näitä samoja juttuja toinen toisiltanne.
Masennus on synonyymi laiskuudelle, sekä henkiselle että fyysiselle. Lopeta oman navan kaivelu, siivoa kämppä lattiasta kattoon ja lähde punttisalille.
Millä vi tulla kuvittelet sen masennuksen paranevan sillä siivoamisella tai treenaamisella? Ei se poista niitä traumoja sieltä päästä mitkä tämän masennuksen on laukaissut? Mene toiseen ketjuun oksentamaan noita törkykommenttejasi, kun et selvästikään tiedä mistä puhut. En kaipaa mitään hormonipellen ulinoita siitä kuinka lihaksenkasvatus parantaa itsetuntoa ja rahkaa syömällä ahdistus helpottaa!
Laiskuudesta pääsee eroon kun ottaa itseään niskasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oma valinta. Se on synonyymi laiskuudelle; sekä henkiselle että fyysiselle.
Lähde punttisalille ja töihin ja lopeta ulina.
Minäkin luulin että näin se menee enkä ymmärtänyt masennusta ennen kuin itse siihen sairastuin. Se syövyttää pahimmillaan oikeasti aivoja! Työteho on niin surkea, koska unohtelet asioita, pyörryttää ja päätä särkee. Huono omatunto soimaa siitä ettet kykene tekemään samalla teholla mitä ennen ja lopulta joudut jäämään sairaslomalle, kun et halua joutua vastuuseen jos töppäät töissä pahasti. Yövalvomiset vielä pahentaa tilannetta entisestään. Julkinen terveydenhuolto aivan perseestä ja pitäisi rahat repiä perseestä jotta pääset yksityiselle.
Ei tätä monikaan käsitä ellei se kolahda omalle kohdalle. Varo sinäkin empatiakyvytön ihminen ettet kompastu omaan nokkeluuteesi noilla ilkeillä kommenteillasi.
Kohdallesi voi sattua hirveä menetys (läheisen kuolema tms) tai saatat menettää työpaikkasi yms muuta elämää järisyttävää. Siinä vaiheessa kun kasaat palasiasi lattialta, niin mieti oikeasti kannattiko solvata sitä ihmistä joka kamppailee elämästä ja kuolemasta, koska päänsisäinen maailma on täysin sekaisin, huutaa apua, mutta kukaan ei kuule.Haluaisin vielä saada vastauksen, että miten menen sinne kuntosalille jos verisuonet tykyttävät jo valmiiksi päässä tikittävän aikapommin lailla? En halua kuolla sinne salille. Tiedoksesi että olin todellakin ennen hyvin liikunnallinen ihminen, kävin siellä salilla, mutta enää en pysty. Masennus lamaannuttanut täysin. Joka päivä yritän uskotella itselleni, että huomenna syön kunnon aterian ja kokeilen sitä treenaamista, mutta en vain kykene. Paine pään sisällä vain kasvaa kasvamistaan.
En ole lääketieteen ihmisiä, mutta tuo kuulostaa aika pahalle jos pää on jatkuvasti kipeä kun sydän pumppaa verta niin voimakkaasti ja liikettä ei edes pysty tekemäämn. Luulisi, että tuossa tilanteessa on jo sydämen kanssa ongelmia eikä masennus. :o
Mä olen joko niin kroonisesti masentunut johtuen lapsuudestani ja suvussa olevasta masennuksesta, että edes lääkärit ja psykiatrit ei sitä erota tai sitten olen vain niin kova luu, että ei pysty edes ne traumat ja suvussa olevat masennukset vaikuttamaan. Muutama trauma on läpikäytynä ja pohjalla olin 2016-2019. Ilmoitin silloin 2016 lääkärille, että joko tapan itseni kuukauden sisään tai pääsen keskustelemaan jonkun kanssa. Olin niin huonossa kunnossa fyysisesti ja henkisesti, että ilman tuota lääkärikäyntiä olisin tappanut itseni viikon sisään. Terapeutille ja psykiatrille pääsin, mutta masennusdiagnoosia en ole missään vaiheessa saanut ja ympärillä oleva hoitotaho ei edes mitään lääkitystä missään vaiheessa antanut. Eli itse ainakin luettelen masennusdiagnoosin yllättävän vaikeaksi saada.
Toivon teille kaikille masentuneille jaksamista. Älkää pakottako itseänne mihinkään, älkää ottako stressiä. Antakaa kroppanne levätä ja kerätä voimia. Kun aika on korjannut niin kroppa kertoo kyllä, koska on aika alkaa toimimaan. Älkää kuormittako liikaa läheisiänne. Onneksi asutte Suomessa ja tämä on mahdollista.
Minulla masennukseen auttoi oleellisesti päivittäinen runsas liikunta, jota lääkäri määräsikin. Tietenkään se ei poistanut sitä traumaa, joka oli laukaissut masennuksen, mutta auttoi käsittelemän sitäkin ja jatkamaan elämää eteenpäin. Kumppanin tehtävä ei ole kannatella tai toimia terapeuttina, itse kukin joutuu sen varsinaisen työn tekemään. Jos roikkuu pelkästään kumppanissa ja syyllistää tätä huonosta voinnistaan, voi päätyä siihen, että tämäkin lähtee. Ei luulisi masentuneen tilanteen sitä kohenevan.
Mitä sinä teet miehesi eteen? Hyvin harva jaksaa kannatella toista yksipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masennus" on niin kovin muodikasta nykyään. Te copy/pasteatte näitä samoja juttuja toinen toisiltanne.
Masennus on synonyymi laiskuudelle, sekä henkiselle että fyysiselle. Lopeta oman navan kaivelu, siivoa kämppä lattiasta kattoon ja lähde punttisalille.
Millä vi tulla kuvittelet sen masennuksen paranevan sillä siivoamisella tai treenaamisella? Ei se poista niitä traumoja sieltä päästä mitkä tämän masennuksen on laukaissut? Mene toiseen ketjuun oksentamaan noita törkykommenttejasi, kun et selvästikään tiedä mistä puhut. En kaipaa mitään hormonipellen ulinoita siitä kuinka lihaksenkasvatus parantaa itsetuntoa ja rahkaa syömällä ahdistus helpottaa!
Laiskuudesta pääsee eroon kun ottaa itseään niskasta kiinni.
Jos mulla on päässä vikaa, niin sinä olet täysi tonttu! Ymmärrätkö idioo tti, että aina masennuksessa ei ole kyse laiskuudesta! Sanotko tuolla tavoin työkaverillekin joka on niin loppuunpalanut töissä sen takia, että se ottaa aina muidenkin työt hoitaakseen, kun flunssan yms takia saikutetaan?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä teet miehesi eteen? Hyvin harva jaksaa kannatella toista yksipuolisesti.
Teen kaiken! Kotityöt, hoidan lemmikin, autan lasta läksyissä yms, teen aloitteet seksiin
Kyllä kumppanista pitäisi saada apua. Mutta jos mietitään asiaa myös toisesta näkökulmasta niin voi olla, että kumppani ei tiedä miten auttaisi sinua. Vetäytyy, koska ei halua pahentaa. Mun eksällä oli kolmenkympin kriisi ja passivoitui täysin. Koitin tsempata liikkumaan kanssani tai yksin, koska liikunta on minulle ollut tärkeä ilon lähde ja koska kannustaminen ja ratkaisun löytäminen on mun tapa toimia monella elämän alueella. No eksä koki sen ehkä painostavana, mutta ei osannut kertoa mitä tarvitsi.
Minä en usko teihin masentuneisiin enää yhtään näissä keskusteluissa! Aina muka naisia, aina miehiä haukkumassa kun muka eivät auta! Mikä per..le teidät on muka masentanut? Tavallista elämää elätte - ja kun aletaan kysellä niin olettekin yhtäkkiä kaikki olleet jotain koulukiusattuja ja äiti on ollut kylmä ja on ollut liian vähän leluja ja nekin puupalikoita ja kiilassa patterin ja seinän välissä, ja ikkuna metsään päin. Mitä te muka niin ahdistuneet etsitte täältä? Työteeveyslääkäri olisi oikea osoite jos tarinanne olisivat totta. Tänne voisitte lakata marisemasta! Keksikää joku ihan oikea aloitus tai menkää pois!