43 vuotiaana raskaaksi

Vierailija kirjoitti:

Normaali ikä saada vielä lapsia.

Ei todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

”Todennäköisyys, että lapsi on vammainen, on kaikilla noin 3 %. Äidin ikä 40 vuotta nostaa tätä riskiä noin reilun prosentin verran. Terveen lapsen saamisen todennäköisyys 40-vuotiaana on siis huomattavasti suurempi kuin vammaisen lapsen saamisen todennäköisyys.

Maarit Peippo

perinnöllisyyslääkäri

Väestöliitto”

Eli äidin 40 v ikä nostaa yhden prosentin vammaisuuden riskiä. Yhden prosentin.

Prosenttiyksikön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti pitäisin, jos olisin terve ja hyväkuntoinen.

Itse olin 43-vuotiaana terve ja hyväkuntoinen, mutta nyt 2 vuotta myöhemmin ihan jotain muuta.

Ja kyllä, riski on ihan missä iässä vaan vakavalle sairaudelle ym eikä mistään ole takeita, mutta oma muutokseni on ihan puhtaasti ikääntymisen/esivaihtareiden aikaansaamaa eikä todellakaan käynyt mielessäkään että tämä voisi olla näin kokonaisvaltaista. Jotenkin sitä olo varautunut kuumiin aaltoihin ja niihinkin vasta ennemmin joskus 10 vuoden päästä.

Jos tässä olisi nyt taapero tai edes leikki-ikäinen/ala-astelainen niin ihan hlvettiä se olisi kaikille. En kyllä tiedä riittäisikö sietokyky murrosikäisenkään oikkuihin mutta sen ikäinen olisi kuitenkin jo omatoiminen eikä tarvitsisi äitiä ihan joka asiaan avuksi.

Ja jos isä on samaa ikäluokkaa/vanhempi niin ei se kroppa varsinaisesti nuorru hänelläkään vaan kaikenlaista alkaa tulla.

Elämä ei odota ja lapset kannattaa syystä tehdä aikanaan. Sori.

Harvinaista että kahdessa vuodessa on raihnaantuu.

Voimia ja jaksamista sulle!

Kannattaa mennä lääkärille, jos 43v iässä on jo jatkuvasti väsynyt ja joka paikkaa kolottaa. Tai ainakin miettiä omaa elämää, että mikä on pielessä (työ, ruoka, alko, liikunta, uni, parisuhde jne).

Sain 42 v kuopuksen. Raskaus ja synnytys menivät oppikirjan mukaan ja terve ja kaunis lapsi syntyi.

Ei 43 ole ikä eikä mikään ellei kuulu heihin, jotka ovat saaneet esikoisen 19-vuotiaana. He ovat jo mummoiässä nelikymppisenä.

Olin kuopuksen saadessani 41v ja nyt 11v myöhemmin voin sanoa että paremmin jaksoin kun nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti pitäisin, jos olisin terve ja hyväkuntoinen.

Itse olin 43-vuotiaana terve ja hyväkuntoinen, mutta nyt 2 vuotta myöhemmin ihan jotain muuta.

Ja kyllä, riski on ihan missä iässä vaan vakavalle sairaudelle ym eikä mistään ole takeita, mutta oma muutokseni on ihan puhtaasti ikääntymisen/esivaihtareiden aikaansaamaa eikä todellakaan käynyt mielessäkään että tämä voisi olla näin kokonaisvaltaista. Jotenkin sitä olo varautunut kuumiin aaltoihin ja niihinkin vasta ennemmin joskus 10 vuoden päästä.

Jos tässä olisi nyt taapero tai edes leikki-ikäinen/ala-astelainen niin ihan hlvettiä se olisi kaikille. En kyllä tiedä riittäisikö sietokyky murrosikäisenkään oikkuihin mutta sen ikäinen olisi kuitenkin jo omatoiminen eikä tarvitsisi äitiä ihan joka asiaan avuksi.

Ja jos isä on samaa ikäluokkaa/vanhempi niin ei se kroppa varsinaisesti nuorru hänelläkään vaan kaikenlaista alkaa tulla.

Elämä ei odota ja lapset kannattaa syystä tehdä aikanaan. Sori.

Ja lisään vielä, että olen normaalipainoinen ja aina huolehtinut niin liikkumisesta kuin terveellisistä elämäntavoistakin. Toki parikymppisenä niistä lipsui kun tuli biletettyä enemmän, mutta aikuisiällä olen elänyt siivosti.

Ja kyllä mä edelleen lenkkeilen enkä makaa sohvalla mutta sen eron entiseen vaan tuntee niin selvästi että sen perusteella mikä olo on vaikka just 43-vuotiaana ei takaa mitään siitä mikä se olo on parin vuoden päästä.

Mun äidille tämä vääjäämätön ja pikainen alamäki tapahtui jo 30-vuotiaana, vaikka elämäntavat (kasvissyönti ja liikunnaksi riittää kävely töihin) eivät muuttuneet mitenkään. Kumma juttu. Mulle manasi samaa kohtaloa, mutta kunto ja jaksaminen vaan paranee vaikka 40 jo ylitetty. Toki mä oon muokannut liikuntaa monipuolisemmaksi ja katsonut tarkkaan ravintoa.

Mut "ootappa vaan".

No todellakin pitäisin. Olen nyt 42v ja lapsi saa tulla jos on tullakseen, ei ole ehkäisyä käytössä.

Lapset olen saanut 41-ja 42-vuotiaana. Suvussa saatu lapsia aina myös reipppaasti päälle 40-vuotiaana, eikä ole ollut sairaita. Enemmän se on huonoa tuuria, jos vammaisen/sairaan lapsen saa. Nykyään kuitenkin kaikille iästä riippumatta on ultrat ja seulonnat.

Mitään ongelmia ei ollut raskauksissa, ei pahoinvointia, ei kipuja. Loppuun asti pystyi lenkkeilemään pitkiä lenkkejä, tehdä töitä jne. Synnytykset käynnistyi itsekseen ajallaan ja menivät oppikirjan mukaan.. Molemmista lähdin seuraavana aamuna lasten kanssa kotiin, eikä tarvinnu ontua eikä hoippua eikä syödä särkylääkkeitä.

Kahden pienen kanssakaan ei ole ollut mitään jaksamisongelmia, vaikka ei ole minkäänlaista turvaverkkoa.

Kukaan ei koskaan tiedä milloin kuolee, sairastuu vakavasti, menettää liikuntakyvyn jne. Joten sitä on turha esittää syyksi hankkia lapset nuorena vaan sen iän vuoksi. Itse olen huippukunnossa, ikäisiäni paljon nuoremman näköinen ja elämännälkäinen. Monelle on vaikea uskoa, että olen jo "niin vanha". Mikä vanha reilu 40-vuotias on? Oli ehkä ennen, jolloin kuoltiin pois jo 50-vuotiaina.

Meillä on kolmas vahvasti harkinnassa. Edellinen tärppäsi heti ekasta yrityksestä.

En halua enempää lapsia mutta jos vahingossa tulisin raskaaksi pitäisin lapsen, ellei se osoittautuisi seulonnoissa selkeästi vammaiseksi. Nuorempana olisin saattanut pitää kromosomihöiriöisenkin lapsen mutta nyt 44v en enää jaksaisi. Ja olen myös kyynistynyt, olisi kova huoli kovin erityisen lapsen pärjäämisestä ja elämänlaadusta laitoksessa sitten kun minua ei enää ole.

Mä oon 30v ja äitini nyt 73v. Matkustelee ympäri maapalloa miesystävänsä kanssa ja toimii parissakin yhdistyksessä aktiivina, ei todellakaan mikään vanhus. Lisäksi äidin puolen mummonikin on vielä elossa, lähes 100v.