Yhden lapsen äiti väsynyt?

No omasta kokemuksesta muistan että ensimmäiset 6 viikkoa olin ihan pihalla mutta sitten helpotti. Lapsi nukkui melko pian kunnon yöunet eikä ollut mitään muitakaan vaivoja. Kotona vietetyt pari vuotta olivat todella leppoista aikaa.

Se vauva saattaa nukkua 5-20 minuutin pätkissä päivällä, ehkä yötkin. Siinä ajassa ei välttämättä ehdi nukahtamaan ollenkaan ja vaikka ehtisi, ei kevyt uni korvaa syvää unta. Aikuisen unijakso on 1,5 h, jos sellaisia pätkiä ei saa ollenkaan, se väsyttää aivan eri lailla kuin jos saa edes kokonaisia unijaksoja nukuttua 1-2 vuorokaudessa. Parissakymmenessä minuutissa ei aikuinen ehdi syvään unijaksoon ollenkaan ja se tekee pidemmän päälle totaalisen zombi-olon.  Osa huonounisista vauvoista myös nukku täysin satunnaisesti pätkiään. Kun vauva nukahtaa, et voi tietää aikooko se nukkua nyt sen tyypillisen 5-20 minuuttia vai tuleeko nyt vuorokauden ainoa 2 h. Koko vuorokautta läpeensä ei jaksa joka päivä olla aina yrittämässä nukahtaa samalla hetkellä kun vauva sulkee silmänsä. Ja sitten kun ajattelee, että nyt ehdin käymään pikaisesti suihkussa/syödä/maksaa laskut tms, kun vauva nukahtaa hetken, huomaa kolmen vartin päästä, että sehän nukkuu yhä. Sitten yrittää mennä itsekin nukkumaan, nukahtaminen kestää aikansa ja sitten vauva herääkin, kun on ehtinyt nukkumaan 30 minuuttia ja on juuri vaipumassa syvempään uneen. Tai se vauva päättää nukkua ne paremmat unet just kauppareissulla tms, kun ei pääse itse nukkumaan. Osa vauvoista nukkuu hyvin vain liikkuvissa vaunuissa ulkona jne.

Jos vauva on itkuinen, voi olla, että vauva huutaa sen isänsä kanssa aamupäivän. Pienemmässä asunnossa ei välttämättä onnistu nukkua vaikka olisi korvatulpat, kun huutoon herää. Toki isä voi lähteä ulos, mutta ei se isäkään välttämättä jaksa aina lähteä pullojen kanssa pihalle tuntikausiksi talvella tms. (Saati, että siellä ulkona olisi kovin kätevää esim. vaihtaa vaippaa ja syöttää. Vauva kun saattaa kakata viisi kertaa aamun aikana, ja herkkäihoinen vauva saattaa huutaa jokaisia kakkoja vaipassa. Tai vauva ei syö pullosta, joten äidistä erossa oleminen tuntikausia on hankalaa.)

Vauvoja on tosi erilaisia. Harva on noin hankala kuin kuvasin yllä, mutta kyllä niitäkin on. Mulla oli eka todella huonouninen (allergiat) ja olin pohjattomattoman väsynyt. Toka herättää herättää tällä hetkellä noin tunnin välein, mutta tämä on vielä helppoa ekaan verrattuna, kun nukkuu edes tuon pituisia pätkiä, nukkuu ne kohtalaisen ennakoitavasti, ei valvo öisin ja on aamuisin tyytyväinen isänsä kanssa tunnin pari jos haluan nukkua.

Minä olin paljon väsyneempi yhden lapsen äiti kuin myöhemmin kahten tai kolmen.

Minulle syynä oli kohtuuttomat odotukset. Ajattelin niin kuin sinä ja lisäksi olin sitä mieltä, että ehdin pitää kodin siistinä, vaatteet silitettyinä jne. En ymmärtänyt, mitä kaikkea siellä ihmisen korvien välissä voi tapahtua, jotta homma ei toimikaan suunnitellusti.

Minulla esim. oli vaikeuksia nukkua öisin. Kun sain vauvan syötettyä, kuuntelin, nukahtaako ja hengittääkö. Jokainen inahdus täytyi tarkistaa ja lopulta vatsassa oli kylmä möykky,kun rukoilin mielessäni, että nuku, nuku, ällä herää enkä siis oikeasti itse nukkunut lainkaan. Vauva oli äänekäs nukkuja eli syötön jälkeen pyöri, ähki ja inahteli noin tunnin, sitten saattoi nukkua noin tunnin rauhallisemmin ja ennen heräämistä alkoi jälleen se ähkiminen ja pyöriminen. Niitä sitten kuuntelin sydän kurkussa kaiket yöt. Päivisin vauva nukkui jopa neljän tunnin päiväunia parvekkeella. Silloinkin piti tarkistaa, että hengittää, ja kuuntelin itkuhälytintä koko ajan, makasin sohvalla enkä uskaltanut nukahtaa, kun pelkäsin, että en heräisikään vauvan itkuun. Vika siis oli minussa eikä niinkään vauvassa.

Olin 3kk:n tienoilla itkuinen hermokimppu. Pidin vauvaani vaikeana, kun en tiennyt, mitä vaikeat vauvat ovat. Ongelma alkoi purkaantua monen asian yhdistelmällä. Noin 4 kk:n iästä vauva alkoi nukkua öisin sikeämmin, me myös aloitimme harrastukset eli näin muitakin äitejä, kuulin heidän tarinoitaan ja sain vertailupohjaa. Aloin tajuta, että lapseni oli loppujen lopuksi aika vaivaton ja että ongelma oli minussa. Järjestimme sitten miehen kanssa niin että lapsi siirtyi 5 kk:n iässä omaan huoneeseen ja mies sen huoneen sohvalle nukkumaan. Näin vauvan ähkimiset eivät häirinneet minua mutta mies oli lähellä ja heräsi varmasti, jos vauva heräsi. Tosin aika usein mies vielä nukkui kun minä jo heräsin nälkäitkuun (tai sitä edeltävään ähkimiseen), vaikka vauva oli toisessa huoneessakin. Pystyin kuitenkin rauhoittumaan ja nukkumaan, kun tiesin että vauvan vieressä oli joku eikä kaikki ollut vain minun heräämiseni varassa enkä enää kuullut vauvan jokaista ähkäisyä.

Kyllä siis se yhden lapsen äitikin voi olla väsynyt. Siihen väsymiseen saattaa vaikuttaa kuitenkin moni muu asia kuin vauvan itkuisuus.  Ystäväni vauva heräsi jatkuvasti 30 minuutin välein. Yöt ja päivät. Voit uskoa, että ystäväni ei ollut ihan hehkeimmillään vaikka vain yhden lapsen äiti olikin.

Mä pelkäsin esikoisen kohdalla kätky kuolemaa niin paljon että yöt meni valvoessa ja kuunnellessa että hengittääkö vauva, päivin piti olla täydellinen kotivaimo eli en tehnyt päivisin mitään muuta kuin siivosin, tein ruokaa ja siivosin vähän lisää, leikitin vauvaa ja syötin vauvan sen jälkeen siivosin lisää ja leivoin... Vuoden jaksoin ja sit vaan hajosin. Nyt kuopuksen kohdalla osaan ottaa rennosti ja saan öisin nukuttuu ja en enään siivoo ku kerran päivässä

Esikoinen heräsi 1,5 tunnin välein päivin öin useamman kuukauden ajan.

Tarvitsen edes yhden 4-5 tunnin pätkän unta ollakseni muuta kuin "zombie". Muuten mm. lähimuisti heikkenee eli en muista mitä oli 5 minuuttia sitten tekemässä, kaikki harmittaa ja kiukuttaa, mitään ei saa aikaiseksi kun jaksaisi vain nukkua jne.

Kuopuksen heräilykautta odotellessa...

Esikoinen kirkui 24/7 jos oli hereillä, nukkui 20min pätkissä myös päivällä. Sitä väsymystä ei voi verrata mihinkään mitä on tullut myöhemmin pesueen kasvaessa.

Niin. Vauvan pisin unipätkä voi tosiaan olla 30 minuuttia. Yritä siinä nukkua sitten. Itsellä oli sjm enkä nukkunut 3 kuukauteen kunnolla vaikka vauva nukkui. Vaelsin yökaudet ja itkin, mietin avioeroa, että edes joskus saisi olla yksinään ja ehkä nukuttua. Ei auttanut mitkään poppaskonstit, vasta kunnon lääkitys. Kahden ja kolmen äitinä olen jaksanut paremmin. Asiar eivät ole niin mustavalkoisia ap.

Niin miksi! Ihanan aito ja naiivi kysymys esikoisen odottajalta. 

Ensinnäkin. Vauva saattaa nukkua päiväuni esimerkiksi 5 x 30 minuuttia. Aikuinen ei nuku millään itseään virkeäksi sellaisilla pätkillä, varsinkin jos joutuu valvomaan ja pahimmassa tapauksessa kantelemaan huutavaa vauvaa yöt läpeensä.

Mun vauva nukkui suht hyvin, mutta olin silti esikoisen äitinä väsyneempi kuin nyt vauvan ja isomman lapsen äitinä. Esikoisen kohdalla ehdin nukkua päiväuniakin.

Tottahan toki yhden lapsen äiti voi olla aivan loppu väsymyksestä. Riippuu millainen vauva on. Minulla on ollut vaativa vauva, joka huusi paljon, myös yöllä ja nukkui päivässä juurikin tuommoisia 30-50 minuutin pätkiä ensimmäiset puoli vuotta. Voi sitä väsymystä! Toinen lapsesi puolestaan nukkuu myös päiväunensa pätkissä, max 50 minuuttia, mutta yönsä hän on nukkunut vastasyntyneestä asti hyvin ja huutamatta. Ja voisin sanoa, etten ole vielä väsymystä tälläisen vauvan kanssa joutunut kokemaan. Toivottavasti ap:lle siunaantuu ns. helppo vauva!

Aikuiselle ei riitä välttämättä ne lyhyet pätkät. Lisäksi jostain järjettömästä syystä pahasti univelkainenkaan ei saa unta milloin vaan ja heti. Minäkin olen monesti pyörinyt 20-00 sängyssä väsyneenä, vaan ei saa unta. Päivisin en ole juri saanut unta. Jos joskus olen onnistunut nukahtamaan, niin pahimmillaan sen 30-45min lapsen nukahtamisen jälkeen ja lapsi herää kohta taas.

sitä voi olla väsynyt jopa ilman lapsia.

Odotas. Vauva nukkui ensimmäiset 8 kuukautta maksimissaan tunnin pätkissä, yleensä 20-30 minuuttia. huusi vatsavaivojaan, ensin oli koliikkia, noin kuukauden verran helpotti, siinä 4kk kohdalla alkoi toiset ongelmat.

Oma nukahtaminen kestää väsyneenäkin semmoiset 15-20 minuuttia, joten yleensä oli nukkunut 10 minuuttia, kun alpsi heräsi.

Ja kun lapsi huusi lähes kaikki nukkumattomat ajat, niin hiljaista ei tullut edes korvatulpilla ja talon toiseen päähän menemällä.

Ongelman ydin on tässä: vauvan unisykli kestää 45 minuuttia ja aikuisen 1,5 tuntia. Eli vauva saattaa heräillä unestaan 45 välein itkemään/syömään ja silti saada oman unikiintiöntä täyttymään, mutta jos aikuinen joutuu heräämään 45 minuutin välein unestaan, ei hän saa nukuttua yhtään kokonaista unisykliä, eli syvä uni jää puuttumaan kokonaan. Tästä seuraa se zombiolo. Kokemusta on.

Meidän nuppu on ollut huono nukkumaan aina. Se nukkui elämänsä ensimmäiset päiväunet 10 kk:n iässä ja sillonkin 10 minuuttia. Nukuin neljä tuntia putkeen ensimmäisen kerran kun se oli 1,5-vuotias. Vauvavuonna pahin oli kaksi viikkoa, kun se nukkui max puolen tunnin pätkiä, mutta silloin se oli kipeä. Muuten se oli ihan ok hyväntuulinen jos sai olla muhun 24/7 ihokontaktissa. Isä ei kelvannut mihinään. Jos irrotin sen ihosta, alkoi välittömästi huuto kuin sen päätä leikattais irti. Se huuto ei loppunut antamalla huutaa. Se ei viihtynyt _missään_ muualla kuin iholla. 

Ennen vauvan saamista mulla oli hyvin vahvoja mielipiteitä vauvanhoidosta, mutta toi otti multa kyllä heti alkuun kaikki luulot pois. Vauva oli terve ja "normaali", mutta "suuritarpeinen". Suuritarpeisista vauvoista löytää tietoa googlaamalla ja esim. http://www.imetys.fi/itu/suuritarpeinen.php. Tapauskertomukset mitä luin vertaistueksi on aika hurjia, mun lapsi sentään viihtyi kantoliinassa, kunhan siinä oli se ihokontakti olemassa. Ja nukkui kahden tunnin pätkän keskimäärin joka toinen tai kolmas päivä.

Voit varmaan kuvitella, että yhdenkin lapsen äiti voi olla väsynyt, jos lapsi on siellä normaalin vaihteluvälin äärivaikeassa päässä. Meillä myös isä oli väsynyt ja hoisi parhaansa mukaan niin paljon kun pystyi, mutta paha sen oli oikeasti sitä vauvaa hoitaa kun jostain syystä isän tai kenenkään muun ihokontakti ei kelvannut. Olin kirjaimellisesti sidottu siihen vauvaan. Mutta 10 kk:n iässä tuntu että kokovartaloruuvipenkki vähän hellitti ja 1,5-vuoden iästä lähtien alkoi tuntua että tästä saa enemmän kuin tää ottaa. En ollut masentunut, vaan loputtoman väsynyt. Mä yritin puhua niin luulin puhuvani normaalisti, mutta puhuin siansaksaa tai en ollut puhunut ollenkaan. Aivot ei vaan toiminut ellen saanut nukkua kahta tuntia joka toinen päivä putkeen. Ymmärrän nyt miksi valvottamista pidetään kidutuskeinona, siinä ei (ainakaan mulle) muodostu mitään aggressioita tai vitutusta niinku nälästä, vaan aivot vaan lakkaa toimimasta. Luulee toimivansa normaalisti, mutta jotenkin ei vaan toimi. Pahimpina aikoina tunsin olevani koira joka on pienessä häkissä, ja jota tökitään terävillä kepeillä.

Silti vauva on ollut täydellinen siitä asti kun sen pää pullahti ulos :D Sitä en kanssa käsitä, miten mua ei oikeasti vituttanut se heräily ja ärsyttänyt itku. Vaikka heräs 12:tta kertaa samana yönä niin silti jotenkin se päällimmäinen juttu oli sellanen "voi toista, voi pientä".