Voiko suhde alkaa varatun kanssa
Tapasin keväällä ihanan miehen, hän on sellainen unelmieni prinssi jollaista olen aina halunnut. Ongelma on, että mies on varattu ja hänellä on pieni lapsi. Mies kertoi, että on eroamassa ja järjestelevät asioitaan sekä omaisuuttaan. Tapailimme satunnaisesti kesällä, läheisyys miehen kanssa oli ihanaa ja maagista, mutta seksiä meillä ei ollut. Emme ole koskaan jutelleet kovin syvällisiä, koska mies sanoi, että tutustustutaan paremmin sitten, kun hän on saanut entisen elämänsä selviteltyä. Mies on kuitenkin sanonut minulle, että olen juuri sellainen nainen kenestä hän on aina haaveillut, ja haluaisi minun kanssa loppu elämän kestävän suhteen. Tapailua kesällä kesti n. 2 kuukautta, ja suhteemme alkoi lähentyä, jolloin mies veti stopin ja sanoi, ettei halua pitää yhteyttä, koska ero ja asioiden järjestely nykyisen naisen kanssa näyttääkin kestävän kauemmin mitä hän ajatteli. Sanoi myös haluavansa hoitaa eronsa fiksusti lapsenkin takia, ja siksi hänen mielestään oli parempi, ettemme tapailisi ja pitäisi yhteyttä. Olin todella surullinen ja tuntui pahalta. Hiljaisuutta kesti muutamia viikkoja, jonka jälkeen mies kyseli kuulumisia. Vastasin lyhyesti, mutta emme tuolloin tavanneet. Nyt parin kuukauden jälkeen mies laittoi taas viestiä ja pyysi käymään. Suuteli ja halasi heti tavattuamme ja harrastimme ensimmäisen kerran seksiä. Seksi oli taivaallista. En vain pystynyt oikein rentoutumaan, koska en tiedä yhtään missä mennään. Mies on täydellinen, mutta en tiedä tulenko saamaan häntä koskaan omaksi. Heidän ero- ja omaisuusjärjestelyt ym. on kesken, sen hän kertoi. Mitään muuta yhteisestä tulevaisuudesta tai jatkosta emme puhuneet, ehkä tämä on arka aihe miehellekkin koska hän ei tiedä miten asiat lopulta menee. Onko teillä kokemuksia, että suhteenne olisi alkanut näin varatun miehen kanssa? Miten asiat eteni? Kiusaanko vain itseäni pitämällä yhteyttä mieheen vai voinko saada hänet vielä oikeasti? Mitä mieltä olette seksistä, kun mies on vielä entisessä suhteessa? Onko se meidän mahdollista tulevaisuuttamme ajatellen hyvä vai huono asia? En haluaisi pilata ainakaan mahdollisuuttani tähän ihanaan miehen, mutta en toistaalta särkeä omaa sydäntänikään turhaan. Olemme 30-40 vuotiaita.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun lapsi on tarpeeks vanha ja se menossa naimisiin ja pum sitä pettänny puoliso. Siinä vaikee alkaa jeesustelemaan ja sanomaan mikä kauhea ihminen kun itsekkin on niin mennyt tekemää parikyt vuot sitten.
Sillo varmaa kättelet sitä ja mietot et sun lapsen nyt päästävä vaa yli siitä?Ootko sä ihan sekaisin? Ota nyt joku niistä pillereistä ja rauhoitu.
Taisi vaan osua liian lähelle kotia ja nyt suututtaa sua kun käynny niin. Noo sitä niitttää mitä kylvää.
Eihän tuota solkotusta edes ymmärrä. Oletko humalassa=)
Kyllähän tuo vetkuttelu vaikuttaa ihan siltä itseltään; eroa ei ole tulossa, minkään omaisuusjärjestelyn takia ei tarvitse roikkua aviopuolisossa, josta oikeasti haluaa eroon. Näitä "eroavia" miehiä tuli sinkkuaikoina tavattua baareissa kymmeniä. Hakivat sääliseksiä, kun kotona on niin kauhea vaimo, joka ei edes anna. Kehotin miettimään, että itsepä olet hänet valinnut. En suostunut näiden patjaksi.
Mutta sittenpä tapasin työssä kihlattunsa kanssa asuvan ihanan tyypin. Hän alkoi piirittämään ja tapailimme ihan kahvittelun merkeissä. Seksiä hän ei ollut hakemassa enkä minä antamassa. Kerroin rehellisesti, että toiseksi naiseksi en rupea. Lopulta kahden kuukauden kuluttua hän kertoi purkaneensa kihlauksen (sormus poistui sormesta). Kuukausi siitä hän muutti luokseni ja aloimme etsiä yhteistä asuntoa. Nyt ollaan oltu naimisissa 20 v. Eli joskus tällaisetkin alut onnistuu, mutta tuo vetkuttelu ei oikein tunnut rehelliseltä.
Minun nyt 25v kestänyt avioliitto alkoi meidän molempien ollessa varattuja, ei tosin naimisissa eikä lapsia kummallakaan.
Olin kyllä eroamassa kihlatustani mutta prosessi vähän nopeutui.
Emme kumpikaan ole pettäneet, tai ihan varmahan en voi miehestä olla =)
Kertoo paljon miehen luonteesta tuollainen touhu. Sinä olet nyt tietenkin niin ihastuksissasi ettet sitä tajua, mutta todennäköisesti olet itse tulevaisuudessa samassa tilanteessa kuin miehen vaimo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun lapsi on tarpeeks vanha ja se menossa naimisiin ja pum sitä pettänny puoliso. Siinä vaikee alkaa jeesustelemaan ja sanomaan mikä kauhea ihminen kun itsekkin on niin mennyt tekemää parikyt vuot sitten.
Sillo varmaa kättelet sitä ja mietot et sun lapsen nyt päästävä vaa yli siitä?Ootko sä ihan sekaisin? Ota nyt joku niistä pillereistä ja rauhoitu.
Mäkin jäin ihmettelemään tän yhden kiihkoilua aiheesta. Tais liipata nyt liian läheltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun lapsi on tarpeeks vanha ja se menossa naimisiin ja pum sitä pettänny puoliso. Siinä vaikee alkaa jeesustelemaan ja sanomaan mikä kauhea ihminen kun itsekkin on niin mennyt tekemää parikyt vuot sitten.
Sillo varmaa kättelet sitä ja mietot et sun lapsen nyt päästävä vaa yli siitä?Ootko sä ihan sekaisin? Ota nyt joku niistä pillereistä ja rauhoitu.
Taisi vaan osua liian lähelle kotia ja nyt suututtaa sua kun käynny niin. Noo sitä niitttää mitä kylvää.
Sivusta; ennen mä saan sen käsityksen et aihe osuu juurikin sulla vähän liian kipeään paikkaan
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo vetkuttelu vaikuttaa ihan siltä itseltään; eroa ei ole tulossa, minkään omaisuusjärjestelyn takia ei tarvitse roikkua aviopuolisossa, josta oikeasti haluaa eroon. Näitä "eroavia" miehiä tuli sinkkuaikoina tavattua baareissa kymmeniä. Hakivat sääliseksiä, kun kotona on niin kauhea vaimo, joka ei edes anna. Kehotin miettimään, että itsepä olet hänet valinnut. En suostunut näiden patjaksi.
Mutta sittenpä tapasin työssä kihlattunsa kanssa asuvan ihanan tyypin. Hän alkoi piirittämään ja tapailimme ihan kahvittelun merkeissä. Seksiä hän ei ollut hakemassa enkä minä antamassa. Kerroin rehellisesti, että toiseksi naiseksi en rupea. Lopulta kahden kuukauden kuluttua hän kertoi purkaneensa kihlauksen (sormus poistui sormesta). Kuukausi siitä hän muutti luokseni ja aloimme etsiä yhteistä asuntoa. Nyt ollaan oltu naimisissa 20 v. Eli joskus tällaisetkin alut onnistuu, mutta tuo vetkuttelu ei oikein tunnut rehelliseltä.
Lapsi saattaa vaikuttaa siihen vetkutteluun ja saattahan tässä ap.lle jäädä luu käteen. Siksi en nyt ihan satasella lähtisi ap.na mukaan
Vierailija kirjoitti:
Minun nyt 25v kestänyt avioliitto alkoi meidän molempien ollessa varattuja, ei tosin naimisissa eikä lapsia kummallakaan.
Olin kyllä eroamassa kihlatustani mutta prosessi vähän nopeutui.
Emme kumpikaan ole pettäneet, tai ihan varmahan en voi miehestä olla =)
Mun isä petti äitiä pahimmalla mahdollisella tavalla kun olin pieni. 48 vuotta heidän avioliitto on kestänyt ja ainakaan tietääkseni toista hairahdusta ei oo tullut. Eli vähän on minusta ummehtuneita nämä "kerran pettää, aina pettää" totuudentorvet tuomionennusteineen. Tai kiire sille ainakin tulee kun ikääkin on jo 77..
Vierailija kirjoitti:
Mukava lukea myös asiallisia kommentteja ja teidän kokemuksianne, kenen suhde on alkanut jomman kumman ollessa varattu. Mies itse ehdotti alunperin, ettei ole soveliasta harrastaa seksiä tai aloittaa suhdetta minun kanssa ennenkuin hänen omat asiat ovat selvillä, eikä hän haluaisi pilata suhdettamme jo ennenkuin se alkaa. Olin itse siinä tilanteessa eri mieltä, koska tunnen häntä kohtaan vetoa ja haluaisin pitää hänet lähelläni, joten aloite oli periaatteessa minun. Kahden kuukauden erossa olon jälkeen sitten päädyimme sänkyyn. Näen asian niin, että jos mies olisi ollut pelkästään seksiä vailla, olisi hän tehnyt aloitteen jo kesällä. En kuitenkaan tiedä kuinka nyt suhtautuisin häneen ja yritänkö jutella miehen kanssa meistä vai annanko hoitaa omat asiansa tavallaan. Erityisesti lapsi tuntuu olevan hänelle tärkeä, mikä on aivan luonnollista ja tekee eron varmasti entistä hankalammaksi. Kiinnostaisi kuulla teidän kokemuksianne tästä ns. väliajasta, kun kerrotte, että "prosessinne" on kestänyt esim. 1 tai 2 vuotta. Kuinka elitte sen ajan ja miten piditte yhteyttä?
ap
No meidän prosessin aikana, minä muutin hetkeksi vuokralle, mies sillä aikaa järkkäili omia asumiskuvioitaan eli talon myymistä jne. Asuin noin vuoden yksin tai no vietettiin tietty se harva päivä ja yö yhdessä. Eli seurusteltiin. Tavattiin toistemme vanhemmat ja muita sukulaisia. Sitten muutettiin yhteen. Mutta näissä asioissa ei vaan voi kiirehtiä. Meillä meni ehkä ihan ensimmäisestä (sala) tapaamisesta noin 3vuotta siihen, että muutimme yhteen.
Se kenellä näitä vuosia kohta 20 takana.
Kyllä voi alkaa varatun kanssa. Vaimollanikin alkoi suhde toisen miehen kanssa, vaikka minä ja lapset emme tienneet asiasta mitään. Joten aivan hyvin mahdollista tuollainen.
Kiitos, nämä teidän kommentit prosessin 2-3 vuoden kestosta antaa hieman perspektiiviä. Asiat eivät ole helppoja eikä asioissa voi aina kiirehtiä, kuten sanoit. Eroon liittyy aina isoja asioita ja ratkaisuja, etenkin kun mukana on vielä lapsia. Jos kuvittelisin itseni erotilanteeseen, en todellakaan voisi kuvitella selvittäväni asioita muutamaan viikkoon tai kuukauteenkaan. Ehkä raastavinta on se, kun haluaisin vain voida viettää aikaa miehen kanssa ja samalla tulevaan liittyy vahva epävarmuus, eihän yhteinen tulevaisuus varmaa ole ennenkuin muut asiat olisivat selvät. Haluaisin vain nyt osata suhtautua mieheen oikein ja tukea häntä parhaalla mahdollisella tavalla, etten itse pilaa suhteemme mahdollisuuksia liialla kiirehtimisellä, mutta toisaalta myös niin että jouduttaisin hänen prosessiaan.
ap
Eräs entinen työkaverini kutsui minut baariin, myös hänen ystävänsä ja ehkä omani oli mukana. Hehkutti jo baarissa kaverinsa edessä minua. Siitä sitten kutsui jatkoille omaan ja avopuolisonsa asuntoon, nainen oli muualla. Seksiä oli illalla ja aamulla pariskunnan sängyssä. Muistan, että kämpän sohva oli valkoinen. Ei kovin kätevä valinta ja kertoi mielestäni tahrattomien kulissien ylläpitämisestä.
Tietoinen kutsuminen baariin julkisesti nähtäväksi, seksi kahdesti ja asunnon valkoinen sohva kertoivat kaiken tarpeellisen miehen suhteesta.
Olin avioliitossa, kun ihastuin toisen mieheen. Kerroin tunteistani ja mieskin sanoi pitävänsä minusta. Eron järjestelyt aloitin välittömästi muutamien puhelinsoittojen jälkeen. Halusin eroon vanhasta.
Sellainen, joka vain puhuu eikä toimi niin ei ole tosissaan.
Ei voi tietää miten kukakin asioitaan järjestelee.
Miksi pitäisi elää ei onnellisena parisuhteessa, meillä on vain yksi elämä. Toivon sinulle ap onnea matkaan ja että mies uskaltaa tehdä ratkaisunsa ja saatte onnenne. Nimim. suhde alkoi miehen ollessa varattu ja nyt jo 10 v. onnellisesti naimisissa
Kerro ihmeessä, että missäpäin Suomea tämä vuosisadan romanssi tapahtuu? Nimittäin jos vaikka sattuisi olemaan, mun aviomies, niin voisin heti nopeuttaa tuota eroprosessia.