Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko suhde alkaa varatun kanssa
Hannatäti
22.09.2021 |
Tapasin keväällä ihanan miehen, hän on sellainen unelmieni prinssi jollaista olen aina halunnut. Ongelma on, että mies on varattu ja hänellä on pieni lapsi. Mies kertoi, että on eroamassa ja järjestelevät asioitaan sekä omaisuuttaan. Tapailimme satunnaisesti kesällä, läheisyys miehen kanssa oli ihanaa ja maagista, mutta seksiä meillä ei ollut. Emme ole koskaan jutelleet kovin syvällisiä, koska mies sanoi, että tutustustutaan paremmin sitten, kun hän on saanut entisen elämänsä selviteltyä. Mies on kuitenkin sanonut minulle, että olen juuri sellainen nainen kenestä hän on aina haaveillut, ja haluaisi minun kanssa loppu elämän kestävän suhteen. Tapailua kesällä kesti n. 2 kuukautta, ja suhteemme alkoi lähentyä, jolloin mies veti stopin ja sanoi, ettei halua pitää yhteyttä, koska ero ja asioiden järjestely nykyisen naisen kanssa näyttääkin kestävän kauemmin mitä hän ajatteli. Sanoi myös haluavansa hoitaa eronsa fiksusti lapsenkin takia, ja siksi hänen mielestään oli parempi, ettemme tapailisi ja pitäisi yhteyttä. Olin todella surullinen ja tuntui pahalta. Hiljaisuutta kesti muutamia viikkoja, jonka jälkeen mies kyseli kuulumisia. Vastasin lyhyesti, mutta emme tuolloin tavanneet. Nyt parin kuukauden jälkeen mies laittoi taas viestiä ja pyysi käymään. Suuteli ja halasi heti tavattuamme ja harrastimme ensimmäisen kerran seksiä. Seksi oli taivaallista. En vain pystynyt oikein rentoutumaan, koska en tiedä yhtään missä mennään. Mies on täydellinen, mutta en tiedä tulenko saamaan häntä koskaan omaksi. Heidän ero- ja omaisuusjärjestelyt ym. on kesken, sen hän kertoi. Mitään muuta yhteisestä tulevaisuudesta tai jatkosta emme puhuneet, ehkä tämä on arka aihe miehellekkin koska hän ei tiedä miten asiat lopulta menee. Onko teillä kokemuksia, että suhteenne olisi alkanut näin varatun miehen kanssa? Miten asiat eteni? Kiusaanko vain itseäni pitämällä yhteyttä mieheen vai voinko saada hänet vielä oikeasti? Mitä mieltä olette seksistä, kun mies on vielä entisessä suhteessa? Onko se meidän mahdollista tulevaisuuttamme ajatellen hyvä vai huono asia? En haluaisi pilata ainakaan mahdollisuuttani tähän ihanaan miehen, mutta en toistaalta särkeä omaa sydäntänikään turhaan. Olemme 30-40 vuotiaita.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Surullisintahan tässä on että mies manipuloinut ap:n uskomaan että erottu on ja ottaa ap:n. Ehkä vähän herkkäuskoinen ap ollu mutta ei sitä kannata nyt haukkua pahasti kaikkien vaan sanoa että oppiipahan kantapäänkautta että jotkut on vaan niin paskamaisia että manipuloi uskomaan että tässä sitä nyt ollaan. Sekin että varattu mies se syyllinen tässä pahin ihminen. Tietenkin pahempia on noi jotka molemmmat varattuja ja sit pettää. Ainaki joku kommenteissa oikein monta vuotta petti kumppaniaa varmaa juoksee vieläkin eri ihmisten perässä. Että onko niin vaikeaa erota ja sit alkaa olee uuden kanssa? Tajuaako se miten toisen ihmisen särkee? Miten kusipäinen on kun tekee niin?
On se joskus vähän vaikeaa. Ekan itsariyrityksen jälkeen oot entistä tiukemmassa silmukassa, mutta sitten tokasta useimmat jo ymmärtää, ettei tämä tästään mihinkään muutu, olet vaan antanut toiselle tehokkaimman mahdollisen kiristyskeinon. Takanahan on tuossa kohtaa useita eroyrityksiä uhkailuineen ja draamoineen. Sitten loppuu, siinähän nielet vaikka koko lääkekaapin sisällön, ei ole mun ongelma.
AP, anna tuon miehen selvitellä omat sotkunsa kotonaan ja mene itse eteenpäin elämässä. Ilmoittakoon sitten kun tie on vapaa. Siihen saakka hän saattaisi kaivata ennen kaikkea ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lyhyesti. Mun suhde alkoi varatun kanssa. Olin itsekin silloin varattu. Suhteilimme salaa noin 1-2 vuotta. Erottiin silloisista puolisoistamme. Seurusteltiin julkisesti n yhden vuoden ajan kunnes muutimme yhteen. Eli ei siis mikään pikacase. Nyt takana yhdessä asuttuja vuosia noin 15 ja yhteinen lapsonenkin jo teini.
Wau, kai olette kertoneet kauniin pettämistarinanne myös teinille, jotta osaa jatkaa suvun moraalitonta perinnettä? Ylpeänäkö oikeasti tällaista kehtaat edes kertoa?
Tämä nyt oli vain oma pieni tarinani. Olisin katunut jos en olisi siihen lähtenyt. Nyt olen onnellinen.
Toistaiseksi. Vaan koskaan et voi tietää mitä selkäsi takana puuhataan, onhan puolisosi tunnettu siitä.
😁 Niin, onhan näitä yhteisiä. vuosia ollut kaikkinensa jo kohta 20v. Ja ne vuodet olen ollut onnellinen. Tällä hetkellä me kaksi keski-ikäistä nysvätään etätöissä kotosalla kaiket päivät. Ja illat nysvätään yhdessä tehden pihatöitä tai ruokaa tai lojutaan sohvalla. Tuskin tuo tällä hetkellä mihinkään vieraisiin menee kun ei ilman mua halua edes kauppaan lähteä.
Ja tullut petetyksi jatkuvasti 😁. Minuakin naurattaisi moinen tyhmyys. Itsepähän olet soppasi pettäjän kanssa pettäjänä keittänyt. Kai muuten lohduttelette teiniä myöhemmin kun tulee petetyksi, että se on ihan ok. Jokaisella on oikeus onneen ja ensin minäminä? Toivottavasti, koska sehän on mottonne.
Niin jos näin kävisi, että minua petettäisiin niin en sille voisi mitään. Olen ollut onnellinen ja kiitollinen näistä vuosista mitä olen saanut. Eikä tuo puolisokaan onnettomalta ole vaikuttanut. Toki asiat olisi voinut hoitaa alunperin toisessa järjestyksessä eli ensi ero jne, mutta meni miten meni. Niin ja silloinhan se olisi ollut täysin okei.
Mutta kaksi varattua vain rakastui toisiinsa, ei sitä tunteille oikein voinut mitään. Yhä koen olevani toisen puoliskoni kanssa.
Lapsemme on täysin viaton näihin juttuihin.
Et voisikaan. Sehän tässä naurattaakin. Kuvittelet olevasi pettämätön vaan et ole. Harmi ettei lapsi voi valita vanhempiaan. Muistakaa kuitenkin kertoa hänelle tämä teille rakas sukusaaga ja älkää turhaan lohdutelko petoksen äärellä. Sehän on vain tavallista elämää, kuten teilläkin.
Noloa. Varattu on varattu, mutta jos muualta ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Noo ei mee hyvin kyll pitää täällä olla kertomassa että hyvin on elämä ollut 20v ongelmitta. Joo ja lehmätkin lentäneee
Olethan sinäkin täällä ilmaisemassa mielipiteesi toisten asioista, joista et edes mitään tiedä. Aika kierroksille saa tämä aihe tietyn tyyppiset naiset :'D
Mukava lukea myös asiallisia kommentteja ja teidän kokemuksianne, kenen suhde on alkanut jomman kumman ollessa varattu. Mies itse ehdotti alunperin, ettei ole soveliasta harrastaa seksiä tai aloittaa suhdetta minun kanssa ennenkuin hänen omat asiat ovat selvillä, eikä hän haluaisi pilata suhdettamme jo ennenkuin se alkaa. Olin itse siinä tilanteessa eri mieltä, koska tunnen häntä kohtaan vetoa ja haluaisin pitää hänet lähelläni, joten aloite oli periaatteessa minun. Kahden kuukauden erossa olon jälkeen sitten päädyimme sänkyyn. Näen asian niin, että jos mies olisi ollut pelkästään seksiä vailla, olisi hän tehnyt aloitteen jo kesällä. En kuitenkaan tiedä kuinka nyt suhtautuisin häneen ja yritänkö jutella miehen kanssa meistä vai annanko hoitaa omat asiansa tavallaan. Erityisesti lapsi tuntuu olevan hänelle tärkeä, mikä on aivan luonnollista ja tekee eron varmasti entistä hankalammaksi. Kiinnostaisi kuulla teidän kokemuksianne tästä ns. väliajasta, kun kerrotte, että "prosessinne" on kestänyt esim. 1 tai 2 vuotta. Kuinka elitte sen ajan ja miten piditte yhteyttä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies haluaa sitten tapailla minua edelleen, eikä antanut vain asian olla? Halusiko hän ehkä ensin suhdetta oikeasti, mutta nyt haluaakin vain seksiä kun näki oman tilanteensa mahdottomaksi.
ap
Tuskin hän on ajatellut asiaa yhtään pitemmälle. Arki alkoi taas tuntua tylsältä, parisuhdeseksi kaurapuurolta, teki mieli jotain piristystä. Veikkaan, että et edes ole ainoa, jonka kanssa hän on on/off yhteydessä. Tai ehkä hän jopa palasi ottamaan yhteyttä sinuun siksi, että joku toinen kyllästyi odottamaan, että hän eroaisi.
Älä ole hölmö. Ja muista, että jos tuosta vastoin odotuksia kehittyisikin parisuhde, niin hän voi koska tahansa pettää sinua jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lyhyesti. Mun suhde alkoi varatun kanssa. Olin itsekin silloin varattu. Suhteilimme salaa noin 1-2 vuotta. Erottiin silloisista puolisoistamme. Seurusteltiin julkisesti n yhden vuoden ajan kunnes muutimme yhteen. Eli ei siis mikään pikacase. Nyt takana yhdessä asuttuja vuosia noin 15 ja yhteinen lapsonenkin jo teini.
Wau, kai olette kertoneet kauniin pettämistarinanne myös teinille, jotta osaa jatkaa suvun moraalitonta perinnettä? Ylpeänäkö oikeasti tällaista kehtaat edes kertoa?
Tämä nyt oli vain oma pieni tarinani. Olisin katunut jos en olisi siihen lähtenyt. Nyt olen onnellinen.
Toistaiseksi. Vaan koskaan et voi tietää mitä selkäsi takana puuhataan, onhan puolisosi tunnettu siitä.
😁 Niin, onhan näitä yhteisiä. vuosia ollut kaikkinensa jo kohta 20v. Ja ne vuodet olen ollut onnellinen. Tällä hetkellä me kaksi keski-ikäistä nysvätään etätöissä kotosalla kaiket päivät. Ja illat nysvätään yhdessä tehden pihatöitä tai ruokaa tai lojutaan sohvalla. Tuskin tuo tällä hetkellä mihinkään vieraisiin menee kun ei ilman mua halua edes kauppaan lähteä.
Ja tullut petetyksi jatkuvasti 😁. Minuakin naurattaisi moinen tyhmyys. Itsepähän olet soppasi pettäjän kanssa pettäjänä keittänyt. Kai muuten lohduttelette teiniä myöhemmin kun tulee petetyksi, että se on ihan ok. Jokaisella on oikeus onneen ja ensin minäminä? Toivottavasti, koska sehän on mottonne.
Niin jos näin kävisi, että minua petettäisiin niin en sille voisi mitään. Olen ollut onnellinen ja kiitollinen näistä vuosista mitä olen saanut. Eikä tuo puolisokaan onnettomalta ole vaikuttanut. Toki asiat olisi voinut hoitaa alunperin toisessa järjestyksessä eli ensi ero jne, mutta meni miten meni. Niin ja silloinhan se olisi ollut täysin okei.
Mutta kaksi varattua vain rakastui toisiinsa, ei sitä tunteille oikein voinut mitään. Yhä koen olevani toisen puoliskoni kanssa.
Lapsemme on täysin viaton näihin juttuihin.Et voisikaan. Sehän tässä naurattaakin. Kuvittelet olevasi pettämätön vaan et ole. Harmi ettei lapsi voi valita vanhempiaan. Muistakaa kuitenkin kertoa hänelle tämä teille rakas sukusaaga ja älkää turhaan lohdutelko petoksen äärellä. Sehän on vain tavallista elämää, kuten teilläkin.
Miten lapsi tähän liittyy tai miksi siitä pitäisi hänelle kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävitkö apukoulun vai miksi ei mene perille, että olet vain helppo reikä?
No entäs kun lapsi on tarpeeks vanha ja se menossa naimisiin ja pum sitä pettänny puoliso. Siinä vaikee alkaa jeesustelemaan ja sanomaan mikä kauhea ihminen kun itsekkin on niin mennyt tekemää parikyt vuot sitten.
Sillo varmaa kättelet sitä ja mietot et sun lapsen nyt päästävä vaa yli siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen parisuhteessa on jotain ihan tavallisia parisuhdeongelmia. Niiden lisäksi tuntee vanhenevansa, ja ajatus seksistä vain yhden ihmisen kanssa koko loppuelämän, on ahdistava. Ei tunne itseään haluttavaksi eikä kiinnostavaksi. Haaveilee pettämisestä, mutta ei uskalla, koska pelkää seurauksia, eikä halua pettäjän taakkaa omalletunnolleen. Tässä vaiheessa alatte tapailla.
Mies ihastuu sinuun ja erityisesti siihen tunteeseen, että on taas jonkun mielestä kiinnostava ja haluttava. Puhuu ja fiilistelee kanssasi parisuhdetta, jossa on taas alkuhuuma. Ei kuitenkaan halua seksiä, koska saa sitä kotonakin ja pelkää pettämisen seurauksia. Ei ole mitään vakavaa aikomusta erota. Tässä vaiheessa tapailette kesällä.
Haluat enemmän ja mies huomaa sen. Pelkää teidän suhdefiilistelyn päättyvän sinun aloitteestasi, jota ei halua. Ei halua siksi, että silloin ei olisi ihailtu ja haluttu. Eli mies haluaa eniten tuosta teidän suhteesta sitä, että haluat ja ihailet häntä. Sen vuoksi hän piti yhteyttä harvoin.
On ehtinyt miettiä ja fiilistellä pettämistä riittävän kauan ja päättänyt sen tehdä. Soittaa sinut paikalle. Panette niin kauan, että lopetat ihailun, tai vihellät pelin poikki.
Mies ei halua sinulta muuta, kuin seksiä ja ihailua. Eli tuollaisen harmittoman ja jännän sivusuhteen. Vika ei ole sinussa, mies ei vain aio erota. Valehtelee sinulle aivan surutta, saattaa toki puhuessaan uskoa itsekin omat valheensa, mutta ei enää kotona. On jotenkin luisunut sellaisen tilaan, jossa sinulle valehtelu ei tunnu enää väärältä.
Ja kaiken tuon sinä sait irti aloittajan tarinasta kahdesta nimettömästä henkilöstä?
Minun parisuhteeni (mennyt 19 vuotias ja nykyinen 8 vuotias) on elävä todiste siitä, ettei tarina aina ole aivan noin raadollinen. Kokemukseni sinä todennäköisesti haluat kiistää tai ainakin kyseenalaistaa, koska se ei sovi sinun maailmankuvaasi, jossa kiihkeästi toivot parisuhteesi kestävän ikuisesti ja pelkäät sen kuitenkin päättyvän. Yli 50% avioliitoistahan päättyy eroon. Mutta se siitä. Psykologi Marianna Stolbow, muiden muassa, on kirjoittanut tästä varsin tavallisesta kuviosta, hänellähän siitä on omakohtaista kokemustakin. Tiivistäen: osa sivusuhteista jatkuu vakituiseksi parisuhteeksi, osa päättyy ennen tai pian toisen osapuolen eroa aiemmasta suhteestaan.
Muistustetaanpa taas että ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon vain 39% ja kokonaiseroprosentti kaikista avioeroista on 50%, johtuen mm. teikäläisistä. Ei toinen kierros sen useammin onnea tai auvoa tuo, siitä ei vain kehdata enää niin helposti erota. Maine nääs. Selän takana juostaan silti vieraissa. Stolbowilta en ottaisi minkäänlaisia neuvoja vastaan, ihmettelen miten tuollainen on otettu edes asiantuntijaksi. Avioero-ohjelmaan sopisi paremmin kommentoimaan ja tuomaan esiin kokemusasiantuntijuuttaan. Jokaisella on oma maailmankuvansa, sinulla avioeron värittämä, koska sellaista elämäsi on ja muilla sitten omanlainen.
Voi rakas pieni, en ole koskaan ollutkaan naimisissa koska mulle tuollainen piece of paper ei merkitse yhtään mitään.
En sitoudu omaisuuteen tai sopimukseen vaan sitoudun ihmiseen ja tämä ihminen oli 16 -vuotiaasta alkaen sama aina melkein neljäänkymppiin saakka. Edelleen läheinen ja lasteni toinen vanhempi. Miksi sitten suhde ajautui vaikeuksiin ja eroon, sitä en ala sulle avaamaan, mutta sitä en ala myöskään anteeksi pyytelemään, että molemmat löysimme vielä uuden rakkauden. Enkä varsinkaan ottamaan vastaan sinun halveksuvaa asennettasi itseäni tai aloituksen kirjoittajaa kohtaan, kun se pohjautuu täysin sinun omiin asenteisiisi ja ennakkoluuloihisi.
Sinä varmaan kerrot minulle mikä perustelee yksiavioisen elämänmittaisen liiton ainoana oikeana elämänpolkuna, kuten sinä tunnut yli asiantuntijoiden ja enemmistön "tietävän"
39% ei mielestäni ole ihan pieni osa avioliitoista ja kun katsotaan 70-luvulla ja myöhemmin syntyneitä luku on jo tuo 50% Ymmärrän, että se pelottaa jos ja kun se kumppani ja ydinperhe on tärkeä. Kannattaa kuitenkin ihan oman hyvinvoinnin vuoksi rakentaa sitä omaakin elämää parisuhteesta irrallaan, jotta mahdollisen eron tullessa kuitenkin selviää eteenpäin. Parisuhdekin voi paremmin kun se ei nojaa kuristavaan pelkoon, vahtimiseen ja riippuvuuteen.
Voi rakas pieni, ei ihmettele lainkaan miksi et ole ollut aviossa. Kaltaistesi kannattaakin siirtyä suoraan miehestä a miehestä ööhön ilman turhia papereita. Pidähän huoli pärjäämisestäsi, vielä tulee hetki on olet yksin, ilman miestä.
AI KAUHEAA! Onko sellainen tilanne todella tulossa, että ihan ILMAN MIESTÄ! Kylläpä kaamean kohtalin mulle povasit.
Reppana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lyhyesti. Mun suhde alkoi varatun kanssa. Olin itsekin silloin varattu. Suhteilimme salaa noin 1-2 vuotta. Erottiin silloisista puolisoistamme. Seurusteltiin julkisesti n yhden vuoden ajan kunnes muutimme yhteen. Eli ei siis mikään pikacase. Nyt takana yhdessä asuttuja vuosia noin 15 ja yhteinen lapsonenkin jo teini.
Wau, kai olette kertoneet kauniin pettämistarinanne myös teinille, jotta osaa jatkaa suvun moraalitonta perinnettä? Ylpeänäkö oikeasti tällaista kehtaat edes kertoa?
Tämä nyt oli vain oma pieni tarinani. Olisin katunut jos en olisi siihen lähtenyt. Nyt olen onnellinen.
Toistaiseksi. Vaan koskaan et voi tietää mitä selkäsi takana puuhataan, onhan puolisosi tunnettu siitä.
😁 Niin, onhan näitä yhteisiä. vuosia ollut kaikkinensa jo kohta 20v. Ja ne vuodet olen ollut onnellinen. Tällä hetkellä me kaksi keski-ikäistä nysvätään etätöissä kotosalla kaiket päivät. Ja illat nysvätään yhdessä tehden pihatöitä tai ruokaa tai lojutaan sohvalla. Tuskin tuo tällä hetkellä mihinkään vieraisiin menee kun ei ilman mua halua edes kauppaan lähteä.
Ja tullut petetyksi jatkuvasti 😁. Minuakin naurattaisi moinen tyhmyys. Itsepähän olet soppasi pettäjän kanssa pettäjänä keittänyt. Kai muuten lohduttelette teiniä myöhemmin kun tulee petetyksi, että se on ihan ok. Jokaisella on oikeus onneen ja ensin minäminä? Toivottavasti, koska sehän on mottonne.
Niin jos näin kävisi, että minua petettäisiin niin en sille voisi mitään. Olen ollut onnellinen ja kiitollinen näistä vuosista mitä olen saanut. Eikä tuo puolisokaan onnettomalta ole vaikuttanut. Toki asiat olisi voinut hoitaa alunperin toisessa järjestyksessä eli ensi ero jne, mutta meni miten meni. Niin ja silloinhan se olisi ollut täysin okei.
Mutta kaksi varattua vain rakastui toisiinsa, ei sitä tunteille oikein voinut mitään. Yhä koen olevani toisen puoliskoni kanssa.
Lapsemme on täysin viaton näihin juttuihin.Et voisikaan. Sehän tässä naurattaakin. Kuvittelet olevasi pettämätön vaan et ole. Harmi ettei lapsi voi valita vanhempiaan. Muistakaa kuitenkin kertoa hänelle tämä teille rakas sukusaaga ja älkää turhaan lohdutelko petoksen äärellä. Sehän on vain tavallista elämää, kuten teilläkin.
Miten lapsi tähän liittyy tai miksi siitä pitäisi hänelle kertoa?
Mieti sitä jos osaat. Onko herne koskaan kohdannut toista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen parisuhteessa on jotain ihan tavallisia parisuhdeongelmia. Niiden lisäksi tuntee vanhenevansa, ja ajatus seksistä vain yhden ihmisen kanssa koko loppuelämän, on ahdistava. Ei tunne itseään haluttavaksi eikä kiinnostavaksi. Haaveilee pettämisestä, mutta ei uskalla, koska pelkää seurauksia, eikä halua pettäjän taakkaa omalletunnolleen. Tässä vaiheessa alatte tapailla.
Mies ihastuu sinuun ja erityisesti siihen tunteeseen, että on taas jonkun mielestä kiinnostava ja haluttava. Puhuu ja fiilistelee kanssasi parisuhdetta, jossa on taas alkuhuuma. Ei kuitenkaan halua seksiä, koska saa sitä kotonakin ja pelkää pettämisen seurauksia. Ei ole mitään vakavaa aikomusta erota. Tässä vaiheessa tapailette kesällä.
Haluat enemmän ja mies huomaa sen. Pelkää teidän suhdefiilistelyn päättyvän sinun aloitteestasi, jota ei halua. Ei halua siksi, että silloin ei olisi ihailtu ja haluttu. Eli mies haluaa eniten tuosta teidän suhteesta sitä, että haluat ja ihailet häntä. Sen vuoksi hän piti yhteyttä harvoin.
On ehtinyt miettiä ja fiilistellä pettämistä riittävän kauan ja päättänyt sen tehdä. Soittaa sinut paikalle. Panette niin kauan, että lopetat ihailun, tai vihellät pelin poikki.
Mies ei halua sinulta muuta, kuin seksiä ja ihailua. Eli tuollaisen harmittoman ja jännän sivusuhteen. Vika ei ole sinussa, mies ei vain aio erota. Valehtelee sinulle aivan surutta, saattaa toki puhuessaan uskoa itsekin omat valheensa, mutta ei enää kotona. On jotenkin luisunut sellaisen tilaan, jossa sinulle valehtelu ei tunnu enää väärältä.
Ja kaiken tuon sinä sait irti aloittajan tarinasta kahdesta nimettömästä henkilöstä?
Minun parisuhteeni (mennyt 19 vuotias ja nykyinen 8 vuotias) on elävä todiste siitä, ettei tarina aina ole aivan noin raadollinen. Kokemukseni sinä todennäköisesti haluat kiistää tai ainakin kyseenalaistaa, koska se ei sovi sinun maailmankuvaasi, jossa kiihkeästi toivot parisuhteesi kestävän ikuisesti ja pelkäät sen kuitenkin päättyvän. Yli 50% avioliitoistahan päättyy eroon. Mutta se siitä. Psykologi Marianna Stolbow, muiden muassa, on kirjoittanut tästä varsin tavallisesta kuviosta, hänellähän siitä on omakohtaista kokemustakin. Tiivistäen: osa sivusuhteista jatkuu vakituiseksi parisuhteeksi, osa päättyy ennen tai pian toisen osapuolen eroa aiemmasta suhteestaan.
Muistustetaanpa taas että ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon vain 39% ja kokonaiseroprosentti kaikista avioeroista on 50%, johtuen mm. teikäläisistä. Ei toinen kierros sen useammin onnea tai auvoa tuo, siitä ei vain kehdata enää niin helposti erota. Maine nääs. Selän takana juostaan silti vieraissa. Stolbowilta en ottaisi minkäänlaisia neuvoja vastaan, ihmettelen miten tuollainen on otettu edes asiantuntijaksi. Avioero-ohjelmaan sopisi paremmin kommentoimaan ja tuomaan esiin kokemusasiantuntijuuttaan. Jokaisella on oma maailmankuvansa, sinulla avioeron värittämä, koska sellaista elämäsi on ja muilla sitten omanlainen.
Voi rakas pieni, en ole koskaan ollutkaan naimisissa koska mulle tuollainen piece of paper ei merkitse yhtään mitään.
En sitoudu omaisuuteen tai sopimukseen vaan sitoudun ihmiseen ja tämä ihminen oli 16 -vuotiaasta alkaen sama aina melkein neljäänkymppiin saakka. Edelleen läheinen ja lasteni toinen vanhempi. Miksi sitten suhde ajautui vaikeuksiin ja eroon, sitä en ala sulle avaamaan, mutta sitä en ala myöskään anteeksi pyytelemään, että molemmat löysimme vielä uuden rakkauden. Enkä varsinkaan ottamaan vastaan sinun halveksuvaa asennettasi itseäni tai aloituksen kirjoittajaa kohtaan, kun se pohjautuu täysin sinun omiin asenteisiisi ja ennakkoluuloihisi.
Sinä varmaan kerrot minulle mikä perustelee yksiavioisen elämänmittaisen liiton ainoana oikeana elämänpolkuna, kuten sinä tunnut yli asiantuntijoiden ja enemmistön "tietävän"
39% ei mielestäni ole ihan pieni osa avioliitoista ja kun katsotaan 70-luvulla ja myöhemmin syntyneitä luku on jo tuo 50% Ymmärrän, että se pelottaa jos ja kun se kumppani ja ydinperhe on tärkeä. Kannattaa kuitenkin ihan oman hyvinvoinnin vuoksi rakentaa sitä omaakin elämää parisuhteesta irrallaan, jotta mahdollisen eron tullessa kuitenkin selviää eteenpäin. Parisuhdekin voi paremmin kun se ei nojaa kuristavaan pelkoon, vahtimiseen ja riippuvuuteen.
Voi rakas pieni, ei ihmettele lainkaan miksi et ole ollut aviossa. Kaltaistesi kannattaakin siirtyä suoraan miehestä a miehestä ööhön ilman turhia papereita. Pidähän huoli pärjäämisestäsi, vielä tulee hetki on olet yksin, ilman miestä.
AI KAUHEAA! Onko sellainen tilanne todella tulossa, että ihan ILMAN MIESTÄ! Kylläpä kaamean kohtalin mulle povasit.
Reppana.
Sinulle ilmeisesti on ja hyvinkin pian ja sellaiseksi tilanne myös jää 😁👍 Olethan kuitenkin antoisa ja ehtoisa emäntä, niin eiköhän joku juoppo renki voi joskus käydä sinuakin painamassa.
Herne ei voi hyvin selvästi, itkee ja juo viiniä ja kirjottaa ettei tietenkään hänen puolisonsa petä! Herne ottaa vähä viiniä ja kirjottaa vauva fihin että miten hyvin elämä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen parisuhteessa on jotain ihan tavallisia parisuhdeongelmia. Niiden lisäksi tuntee vanhenevansa, ja ajatus seksistä vain yhden ihmisen kanssa koko loppuelämän, on ahdistava. Ei tunne itseään haluttavaksi eikä kiinnostavaksi. Haaveilee pettämisestä, mutta ei uskalla, koska pelkää seurauksia, eikä halua pettäjän taakkaa omalletunnolleen. Tässä vaiheessa alatte tapailla.
Mies ihastuu sinuun ja erityisesti siihen tunteeseen, että on taas jonkun mielestä kiinnostava ja haluttava. Puhuu ja fiilistelee kanssasi parisuhdetta, jossa on taas alkuhuuma. Ei kuitenkaan halua seksiä, koska saa sitä kotonakin ja pelkää pettämisen seurauksia. Ei ole mitään vakavaa aikomusta erota. Tässä vaiheessa tapailette kesällä.
Haluat enemmän ja mies huomaa sen. Pelkää teidän suhdefiilistelyn päättyvän sinun aloitteestasi, jota ei halua. Ei halua siksi, että silloin ei olisi ihailtu ja haluttu. Eli mies haluaa eniten tuosta teidän suhteesta sitä, että haluat ja ihailet häntä. Sen vuoksi hän piti yhteyttä harvoin.
On ehtinyt miettiä ja fiilistellä pettämistä riittävän kauan ja päättänyt sen tehdä. Soittaa sinut paikalle. Panette niin kauan, että lopetat ihailun, tai vihellät pelin poikki.
Mies ei halua sinulta muuta, kuin seksiä ja ihailua. Eli tuollaisen harmittoman ja jännän sivusuhteen. Vika ei ole sinussa, mies ei vain aio erota. Valehtelee sinulle aivan surutta, saattaa toki puhuessaan uskoa itsekin omat valheensa, mutta ei enää kotona. On jotenkin luisunut sellaisen tilaan, jossa sinulle valehtelu ei tunnu enää väärältä.
Ja kaiken tuon sinä sait irti aloittajan tarinasta kahdesta nimettömästä henkilöstä?
Minun parisuhteeni (mennyt 19 vuotias ja nykyinen 8 vuotias) on elävä todiste siitä, ettei tarina aina ole aivan noin raadollinen. Kokemukseni sinä todennäköisesti haluat kiistää tai ainakin kyseenalaistaa, koska se ei sovi sinun maailmankuvaasi, jossa kiihkeästi toivot parisuhteesi kestävän ikuisesti ja pelkäät sen kuitenkin päättyvän. Yli 50% avioliitoistahan päättyy eroon. Mutta se siitä. Psykologi Marianna Stolbow, muiden muassa, on kirjoittanut tästä varsin tavallisesta kuviosta, hänellähän siitä on omakohtaista kokemustakin. Tiivistäen: osa sivusuhteista jatkuu vakituiseksi parisuhteeksi, osa päättyy ennen tai pian toisen osapuolen eroa aiemmasta suhteestaan.
Muistustetaanpa taas että ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon vain 39% ja kokonaiseroprosentti kaikista avioeroista on 50%, johtuen mm. teikäläisistä. Ei toinen kierros sen useammin onnea tai auvoa tuo, siitä ei vain kehdata enää niin helposti erota. Maine nääs. Selän takana juostaan silti vieraissa. Stolbowilta en ottaisi minkäänlaisia neuvoja vastaan, ihmettelen miten tuollainen on otettu edes asiantuntijaksi. Avioero-ohjelmaan sopisi paremmin kommentoimaan ja tuomaan esiin kokemusasiantuntijuuttaan. Jokaisella on oma maailmankuvansa, sinulla avioeron värittämä, koska sellaista elämäsi on ja muilla sitten omanlainen.
Voi rakas pieni, en ole koskaan ollutkaan naimisissa koska mulle tuollainen piece of paper ei merkitse yhtään mitään.
En sitoudu omaisuuteen tai sopimukseen vaan sitoudun ihmiseen ja tämä ihminen oli 16 -vuotiaasta alkaen sama aina melkein neljäänkymppiin saakka. Edelleen läheinen ja lasteni toinen vanhempi. Miksi sitten suhde ajautui vaikeuksiin ja eroon, sitä en ala sulle avaamaan, mutta sitä en ala myöskään anteeksi pyytelemään, että molemmat löysimme vielä uuden rakkauden. Enkä varsinkaan ottamaan vastaan sinun halveksuvaa asennettasi itseäni tai aloituksen kirjoittajaa kohtaan, kun se pohjautuu täysin sinun omiin asenteisiisi ja ennakkoluuloihisi.
Sinä varmaan kerrot minulle mikä perustelee yksiavioisen elämänmittaisen liiton ainoana oikeana elämänpolkuna, kuten sinä tunnut yli asiantuntijoiden ja enemmistön "tietävän"
39% ei mielestäni ole ihan pieni osa avioliitoista ja kun katsotaan 70-luvulla ja myöhemmin syntyneitä luku on jo tuo 50% Ymmärrän, että se pelottaa jos ja kun se kumppani ja ydinperhe on tärkeä. Kannattaa kuitenkin ihan oman hyvinvoinnin vuoksi rakentaa sitä omaakin elämää parisuhteesta irrallaan, jotta mahdollisen eron tullessa kuitenkin selviää eteenpäin. Parisuhdekin voi paremmin kun se ei nojaa kuristavaan pelkoon, vahtimiseen ja riippuvuuteen.
Voi rakas pieni, ei ihmettele lainkaan miksi et ole ollut aviossa. Kaltaistesi kannattaakin siirtyä suoraan miehestä a miehestä ööhön ilman turhia papereita. Pidähän huoli pärjäämisestäsi, vielä tulee hetki on olet yksin, ilman miestä.
Voi ihme mikä tyyppi!
Luultavasti hän pärjää loistavasti ilman miestäkin, mitä taas epäilen sinun kohdallasi =)
Ihmisen on aina hyvä pärjätä myös yksin koska ainoastaan itseensä voi luottaa... täysin.
Ota ja unohda tuo mies, saat vain harmia, surua ja kyyneleitä. Ja ankaran ketutuksen.
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun lapsi on tarpeeks vanha ja se menossa naimisiin ja pum sitä pettänny puoliso. Siinä vaikee alkaa jeesustelemaan ja sanomaan mikä kauhea ihminen kun itsekkin on niin mennyt tekemää parikyt vuot sitten.
Sillo varmaa kättelet sitä ja mietot et sun lapsen nyt päästävä vaa yli siitä?
Ootko sä ihan sekaisin? Ota nyt joku niistä pillereistä ja rauhoitu.
Vierailija kirjoitti:
Mukava lukea myös asiallisia kommentteja ja teidän kokemuksianne, kenen suhde on alkanut jomman kumman ollessa varattu. Mies itse ehdotti alunperin, ettei ole soveliasta harrastaa seksiä tai aloittaa suhdetta minun kanssa ennenkuin hänen omat asiat ovat selvillä, eikä hän haluaisi pilata suhdettamme jo ennenkuin se alkaa. Olin itse siinä tilanteessa eri mieltä, koska tunnen häntä kohtaan vetoa ja haluaisin pitää hänet lähelläni, joten aloite oli periaatteessa minun. Kahden kuukauden erossa olon jälkeen sitten päädyimme sänkyyn. Näen asian niin, että jos mies olisi ollut pelkästään seksiä vailla, olisi hän tehnyt aloitteen jo kesällä. En kuitenkaan tiedä kuinka nyt suhtautuisin häneen ja yritänkö jutella miehen kanssa meistä vai annanko hoitaa omat asiansa tavallaan. Erityisesti lapsi tuntuu olevan hänelle tärkeä, mikä on aivan luonnollista ja tekee eron varmasti entistä hankalammaksi. Kiinnostaisi kuulla teidän kokemuksianne tästä ns. väliajasta, kun kerrotte, että "prosessinne" on kestänyt esim. 1 tai 2 vuotta. Kuinka elitte sen ajan ja miten piditte yhteyttä?
ap
Soiteltiin, viestittiin, joskus käytiin lenkilläkin. Mulla oli joku tapailusuhdekin välissä, eikä siitä puhuttu, eikä hänenkään tilanteestaan tai mistään tulevasta kuin korkeintaan haaveiltiin tyyliin 'joskus voisi käydä Sveitsissä'. Tuota kesti ehkä 3-4kk. Sitten aivan lopussa kun tilanne meni sillä lailla patologiseksi hänen erossaan, että hänellä kävi jo mielenterveyden päälle niin koitin tukea ja ohjasin terapiaan. Muutama kk oltiin eronsa jälkeen ihan kavereina ja sitten alettiin tapailemaan.
Hän ei siis ollut aviossa eli mitään lakikuvioita asiaan ei liittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs kun lapsi on tarpeeks vanha ja se menossa naimisiin ja pum sitä pettänny puoliso. Siinä vaikee alkaa jeesustelemaan ja sanomaan mikä kauhea ihminen kun itsekkin on niin mennyt tekemää parikyt vuot sitten.
Sillo varmaa kättelet sitä ja mietot et sun lapsen nyt päästävä vaa yli siitä?Ootko sä ihan sekaisin? Ota nyt joku niistä pillereistä ja rauhoitu.
Taisi vaan osua liian lähelle kotia ja nyt suututtaa sua kun käynny niin. Noo sitä niitttää mitä kylvää.
Oliko ap sellainen "ihana maitokahvin värinen mies"? :D
Alue: Aihe vapaa
Noo ei mee hyvin kyll pitää täällä olla kertomassa että hyvin on elämä ollut 20v ongelmitta. Joo ja lehmätkin lentäneee