Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä tuli taas oksennuskunnossa kotiin
08.11.2014 |
Valehteli juomiensa määrät alakanttiin, sammui vessanpöntölle ja oksensi monta kertaa siitä noustuaan.
Juuri 3vk sitten äitini ilmaisi huolensa poikaystävän alkoholinkäytöstä, ei halua mun joutuvan katselemaan ongelmakäyttöä. Aina kun olemme olleet äidin luona käymässä niin poikaystävä on joko ollut tai on menossa ryyppäämään.
Teimme diilin että hän ei joisi aina kun siihen on mahdollisuus. Tänään oli ensimmäinen mahdollisuus pariin viikkoon ryypätä, kun aiemmin ollut kurssimenoja tms. viikonloppuaamuisin. Tottakai hän näytti että osaa olla ilman alkoholia (ei) ja meni ryyppäämään. Lupasi kuitenkin ettei vedä perskännejä. Mitenkäs siinä jälleen kerran kävi... koko asunto haisee oksennukselta ja saatiin muutenkin paskaan suhteeseen vaan lisää riitoja aikaiseksi. Pitääkö mun enää katsella tuota jätkää? Ollaan parikymppisiä, itse juon 1-6x vuodessa, hän siis aina kun on mahdollisuus. Koko kesänkin tissutteli myös joka arkipäivä. Puhe ei auta.
Kommentit (185)
Niin ja tokihan se jaksoi eilen väittää ettei oksennuskunto johtunut alkoholista vaan siitä että häntä vitutti se kun kyselin siitä, miksi hän on taas juonut niin paljon. :) että mun puheista tuli fyysisesti huonovointiseksi. "Mistäs sä tiiät mikä tän aiheuttaa!?!?"
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoppo se on. Uutta äijää kehiin.
Älä päästä sitä rattiin. Tappaa vielä jonkun viattoman. Ja jätä se. Ei se muutu.
Ap- se on sun valinta sietää tota tai ei.
Jätä. Miten teillä voisi olla tulevaisuutta? Haluatko sinä lapsia? Haluatko, että ne joutuvat katsomaan tuollaista toimintaa ja iskää, joka juo kaikki rahat? Järki käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika, juominen ei ainakaan tule vähenemään.
En ymmärrä naisia jotka jaksaa katsoa juoppoa miestä ja toivoa parempaa vuosi tolkulla, kerran juoppo aina juoppo.
Tv.mies38v
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 08:34"]Jätä. Miten teillä voisi olla tulevaisuutta? Haluatko sinä lapsia? Haluatko, että ne joutuvat katsomaan tuollaista toimintaa ja iskää, joka juo kaikki rahat? Järki käteen.
[/quote]
Ei varmaan mitenkään. Ja haluan lapsia. En tosiaan äidin paria viinaan menevää miesystävää katseltuani halua sellaista itselleni. Tuon vanhemmat erosivat aikoinaan alkoholin vuoksi, periytynyt ilmeisesti isältä pojalle tuo hieno piirre :)
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin itse bussilla. Jätä mies nukkumaan ja ota autonavain mukaasi.
Kun tulet, älä puhu sille enää. Ihan suotta kuuntelet niitä juttuja pidemmälle.
Pyydä joku paikka jossa voisit hetken asua ja hae tavarasi pois. Toi on sääli miten pitkään olet jo pysynyt suhteessa. Isäni on tuollainen ja erosi äidistäni 20 vuotta sitten 20 vuotta kestäneen liiton jälkeen. Elämä jatkuu jos sen antaa jatkua. Ei sinun kuulu muuttaa miestäsi vaan elää yhdessä miehen kanssa. Mitä jos miehesi sanoisi millainen sinun pitää olla?
En tarkoita että kaikkea kuuluu vaan niellä vaan jos te ette pysty sovittamaan yhteiselämää niin muitakin ihmisiä on olemassa, sinulle ja miehelle.
Ehkäpä mies pystyy hakeutua hoitoon ja nähdä tilanteen toisin mutten usko että tyyppi kääntyy muuksi muuten.
Jos parisuhde ei toimi ja syyt tuossa niin se on tuota. Joko sinä sen hyväksyt tai jatkat. Tämä on mitä sinä teet. Mies on aikuinen ja se tekee ratkaisunsa ja niiden kanssa eletään. Sinä valitset Tahdotko elää samaa.
Aika herätä ap. Ei tosta mitään tule. Paskaan olet kätesi iskenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut kaikkia viestejä edes lukea, mutta toivottavasti ap lukee edes TÄMÄN:
Tajua se, että kun aikaa kuluu ja kärsit edelleen tuossa samassa suhteessa samoista ongelmista, vika ei ole enää miehesi! Se on sun vika! Kun tajuaa ajoissa, että kaikki ei ole hyvin, eikä tee mitään niin silloin tekee tietoisen valinnan HYVÄKSYÄ SE KAIKKI PASKA! Joten LÄHDE MENEMÄÄN!!! Tai jos et lähde, niin sopeudu, hyväksy, ja lakkaa valittamasta. Todennäköisesti jos miehesi joskus muuttuu, se muutoskin on mahdollista vasta kun hän ei enää ole sinun kanssasi. Siis että yksin ollessaan voisi ehkä tajuta muuttaa tapansa, mutta miksi nyt? Kotona muija oottaa vaikka tulisi missä kunnossa kotiin. Te jotain!
Katson nyt ymmrtääkö toi idiootti edes pyytää anteeksi. Puhuu vaan naureskellen et mistä tulevista ryyppyreissuista ne sopi jo, jolloin "vedetään kunnolla kaliaa!!!". Mistä näitä juntteja oikein sikiää? :) nyt tuli valittelemaan että olisin lyönyt hänelle mustelman käteen vaikka en eilen muuta kuin läpsinyt naamaan jotta saisin hereille sillon kun sammui... hyvä kun herra muistaa itse nämä tapahtumat. Kun sanoin että en todellakaan puristanu kädestä ni "aijaa eiku nii toi oli tossa jo eilen.." vituttaa koko ihminen.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo lähde! Mäkin lähdin. 10vuotta katselin ennen kuin tajusin että ei se parane, ainakaan mun tai muiden takia.
Jos ihminen ei voi olla juomatta, kun on mahdollisuus juoda, on alkoholisti.Poikaystäväsi tulee juomaan aina ,ellei itse päätä lopettaa. Sinä et siihen voi vaikuttaa. Eikä sinun tekemiset tai sanomiset. Teetpä niin tai näin ,silti juo. Neuvoisin , että lähdet mahd. pian. Pilaat elämäsi. Alkoholisti ei lopeta ellei itse itse halua ja poikaystäväsi ei selvästi halua olla juomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi, kuulostaa niin tutulta. älä vaan tee niin kuin minä-tee lapsia tuollaisen miehen kanssa. Se juhliminen ja juominen ei nimittäin lopu.
Kylmää lukea tätä ketjua. Oma parikymppinen mieheni oli vielä pari vuotta sitten samanlainen. Vapaa viikonloppu tarkoitti aina juomista, hän joi aina enemmän kuin aikoi niin kauan kuin juotavaa vain sai ja aina hirveään örvellyskuntoon asti.
Kun mies joi, en saanut nukutuksi vaan valvoin niin pitkään että hän lopulta tuli kotiin. Sitten jouduin vahtimaan ettei hän virtsaa vaatehuoneeseen, kaada juomia pitkin parkettia, huudata musiikkia tolkuttomalla voluumilla, lähde itsesäälipuuskassa jokirantaan tai takaisin kovaan pakkaseen ilman takkia. En saanut rauhaa ennen kuin hän oli varmasti sammunut sänkyynsä. Pelkäsin että hänelle tapahtuu jotakin ja että hän aiheuttaa ongelmia minullekin. Kerran jouduin soittamaan poliisit, kun mies oli taas haastanut kaupungilla riitaa ties kenelle ja jotkut seurasivat häntä kotipihaamme puukon kera.
Yritin, puhuin, pyysin, perustelin, anelin, itkin, raivosin ja yritin taas. Kun keinot loppuivat ja olin aivan loppu, kävin häneen käsiksi. En kertonut kenellekään minkälaista meillä oikeasti oli, häpesin hirveästi. Olin vihainen miehelle, kun hän pilasi juomisellaan kaiken hyvän ja itselleni siitä että edelleen katselin sellaista. Opin pelkäämään kaikenlaisia vapaita ja juhlia enkä voinut luottaa tulevaan. Elimme vuosia sellaisessa sietämättömässä junnaavassa välitilassa.
Jossain kohtaa huomasin tilanteen parantuneen. Edelleen hän juo kerralla paljon, omasta mielestään kohtuullisesti. Ei enää viinaa, ei laatikollista olutta. Tulee kotiin humalassa, mutta kuitenkin tolkullisena ja painuu nukkumaan vessan kautta. Tapaa kavereitaan harvoin ja lähtee baariin harvemmin. Usein vapaapäivää edeltävänä iltana juo joitakin tölkkejä olutta, välillä alkoholitonta sellaista.
En tiedä uskallanko jo ajatella, että tämä on kääntynyt hyväksi. Ainakin oloni on rennompi, turvallisempi ja luottavaisempi ja voin sanoa meillä menevän hyvin. En voi kuitenkaan suositella kenellekään hetkeäkään ylimääräistä tuollaisessa suhteessa, jossa toinen ongelmakäyttäymisellään tuhoaa kaiken ja tekee toisen onnettomaksi, edes osan aikaa.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 03:01"]
No kuinka usein se juo? Jos käy vain silloin tällöin viikonloppuisin kavereiden kanssa dokaamassa, niin se on parikymppiselle ihan normaalia.
[/quote]
Dokaaminen. Ei. Ole. Normaalia.
Kulutat itsesi loppuun jos yrität muuttaa häntä. Parempi irrottautua.
Meilläkin sellainen tilanne, että joka viikonloppu pitää ryypätä 2 päivää. Sitten mies on maanantaina koulusta pois krapulan takia ja valittaa oloaan vielä tiistaina. Seuraavana päivänä alkaa "olispa jo perjantain" hokeminen.
Mies syyttää minua juomisestaan, on olevinaan omaksunut minulta vanhat tapani. Olen väsynyt tähän touhuun ja tahtoisin jo rauhoittua. Hän saa usein minutkin mukaan juomiseen, muuten lähtisi baariin ja jättäisi minut yksin koko viikonlopuksi. Jollain pitäisi saada järkeä molempien päähän, ei tätä pidemmän päälle voi jaksaa.
Tsemppiä Ap!
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 18:22"]Sun (ex-)poikaystäväsi kuitenkin skippaa sen lauantain menon kun on oksennellut ja sammunut taas ja sitten sä itket kuitenkin. Et vastaa sille mitään jos se lähettää sulle jotain turhia viestejä tai kyselee kuulumisia, koska jos sä heti vastaat sille niin se ajattelee että se voi tehdä mitä vaan ja sä kuitenkin aina annat sille anteeksi niin silloin sen ei tarvitse muuttua. Sun täytyy "pelästyttää" se olemalla tiukka asian suhteen ja väläyttämällä hänelle ajatusta lopullisesta erosta niin hän saattaa muuttua jopa lopullisesti jos et tingi pätkääkään ehdoistasi vaan pysyt lujana. Asutko nyt siis äitisi luona?
[/quote]
Ei se skippaa sitä menoa, aikoo olla nyt ilmeisesti ainakin vuoden loppuun juomatta. Ja meno on hänelle tärkeä juhla johon saimme kutsun, tuskin siis sitä pilaa. Alunperin hänen piti juoda siellä kuten aiempina vuosina, mutta lupautui sunnuntaina kuskiksi koko illaksi ja yöksi.
En ole oikeastaan vastannut päivän aikana tulleisiin viesteihin, tai jos olen vastannut niin esimerkiksi vain ":)".
Puhuimme äsken puhelimessa ja harmittelin hänelle sitä, miten hän ymmärsi asiat liian myöhään. Sanoi siis jutelleensa äidilleen ja nyt ymmärtäneen asian vakavuuden ja haluaa korjata asiat. Totesin että toivottavasti pystyy muuttumaan, ja että toivottavasti ei laita minun jälkeisiä kärsimään hänen samoista virheistä koska kukaan ei sitä ansaitse. Ja että olen niin syvästi pettynyt etten voi antaa enää anteeksi, koska hän tiesi lauantain olleen viimeinen tilaisuus. Hän vain huokaisi ja sanoi hakevansa tavaransa joku päivä.
Minä asun yksin, poikaystävä loisi mun kämpässä oikeastaan. Osallistui siis rahatilanteesta riippuen ruokakustannuksiin mutta muuta ei maksanut. Hän onkin nyt siis ollut perheensä luona nämä yöt.
t. Ap
Mee bussilla