Miltä kuollut näyttää?

2

2

Tyhjältä kuorelta. Se ihminen ei enää ole siinä, vain kuori on jäänyt jäljelle.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 15:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 15:25"]Jännä juttu tuo kuoleminen. Olin läsnä, kun isoäitini kuoli. Muistan tajunneeni, että ihminen kuolee pala palalta, vähitellen. Osa ihmisestä on jo kuollut, kun toinen osa on vielä elossa. Sydänäänetkin hiipuvat vähitellen, eikä yhtäkkiä. Isoäidiltä meni lähes kaksi tuntia viimeisessä kuolinkamppailussa, joka oli aika rajua katsottavaa, varsinkin se koriseva hengitys. Sairaalassa oli, sh oli koko ajan paikalla, lääkäri ei tullut paikalle, koska ei ollut mitään mitä olisi voinut tehdä. Vähitellen hengitys hidastui ja hiljeni, sydänäänet hiljenivät. Kädet ja jalat olivat siniset jo tuntia ennen kuolemaa. Kun mummo kuoli, oli hän jo ihan heti kylmä, koska kuoleminen oli kestänyt niin kauan. [/quote]surullisen kuuloista

[/quote]

Mun isän kuolema tapahtui juuri edellä kuvatulla tavalla. Oli ollut pitkään sairas ja loppujen lopuksi kuolema oli helpotus, koska parannusta ei ollut. Mutta siis kesti yllättävän pitkään, ihminen hiipui pois. Vaikka inhoan kliseitä yli kaiken, silti joskus tulee mieleen vertaus elämän liekistä ja sen hiipumisesta. 

Vahamainen, vähän kun vahanukke jossain museossa. Iho on sinnepäin mutta ei kuitenkaan oikea.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 20:50"]

Piti oikein etsiä tämä linkki. Eli vastauksena kysymykseen: http://m.imgur.com/a/VyhN6 Kuva vanhan miehen kasvoista tunti ennen kuolemaa, juuri sen hetkellä, ja tunti sen jälkeen. Kuvat ei ole "kamalia", mutta toki jos olet poikkeuksellisen herkkä, ei kannata tsekata. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

[/quote]

Minun isoisäni näytti juuri samanlaiselta kuin tuossa tuo kuollut mies. Oli vahamainen ja näytti pelkältä kuorelta. Sen sijaan nuorena kuollut serkkuni näytti vielä eläväiseltä ja aivan kuin nukkuisi, oli tosin kalpea, mutta ei yhtään vahamainen.

Olen nähnyt vain oman vauvani kuolleena.
Hän kuoli täysiaikaisena kohtuuni.
Synnytyksen jälkeen näytti aivan normaalilta nukkuvalta vauvalta. Pään luut olivat synnytyksessä menneet sijoiltaan hieman, mutta sitä ei erottanut. Verta tuli myös hieman nenästä.
n. tunnin sylissäolon jälkeen iho oli kalvennut, huulet muuttuivat ruusunpunaisiksi. Muuten edelleen rauhallisen näköinen, silmät kiinni.
n. kahden tunnin jälkeen, huulet muuttui täysin ruusunpunaisiksi, ja iho oli valkoinen, ei muuta.

Kylmiössä vietetyn ajan jälkeen siunaustilaisuudessa kuitenkin iho oli terveen punainen. Huulet olivat edelleen ruusunpunaiset, mutta kuvassakin joka on arkusta otettu, ei pystyisi erottamaan onko kyseessä kuollut vai elävä nukkuva vauva. Iho oli normaalin tuntoinen, mutta tietenkin kylmä.

Eli lapselleni ei tullut "vahamaista" ihoa, vaan kylmässä olon jälkeen oli raastavankin terveen näköinen, ainoa mistä pystyi erottamaan kuoleman olivat huulet.

Emme itse pukeneet vauvaa. Ajattelin jotenkin siinä shokissa, että en halua viimeiseksi mielikuvaksi ruumiinavaus haavoja. Näin jälkeenpäin se harmittaa paljon.
Samoiten se, että sisarukset eivät nähneet vauvaa (hyvästelimme isän kanssa ja kansi suljettiin, ennenkuin muut tulivat huoneeseen). Ajattelimme, että se järkyttäisi heitä (en tiennyt, että vauva on niin "terveen" ja normaalin näköinen. Se harmittaa todella paljon.

Elottomalta kuulemma.

2

[quote author="Hormonihirviö" time="09.11.2014 klo 18:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 15:21"]

Ap ilmeisesti tarkoittaa miltä näyttää kuollut aivan kuoleman jälkeen. Varmaan aika nukkuvalta näyttää, ei sen kummempaa.

Jos on jo ehditty tehdä ruumiinavaus, niin sitten onkin eri juttu. Muistan aina kun menimme katsomaan isääni sen jälkeen kun hänelle oli tehty ruumiinavaus, oli sitten jo puettu arkkuun valkoisiin vaatteisin.

Ensimmäinen ajatukseni ruumishuoneen kappelin ovella oli: Kuka tuo on?

Hän oli TÄYSIN eri näköinen kuin eläissään, koska ruumiinavauksessa oli punnittu aivot, ja ne kun laitetaan takaisin, niin johan siinä naama lässähtää, posket ihan kuopalla, silmät myös. Hampaat törröttivät, se jäi eniten mieleen.

Hän oli siis naamaltaan kuin toinen ihminen, vaikka sitten kun katsoi tarkemmin, tuttuja piirteitä alkoi näkyä.

[/quote]

Ruumiinavauksen jälkeen aivoja ei laiteta takaisin päähän. Ne, kuten muutkin elimet, laitetaan vatsaonteloon.

[/quote]

Miksi?

/

T

Ainakin näyttää paljon pienemmältä ja laihemmalta.

Onneks sitä ei ole itse kokemassa ja näkemässä itseään.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 16:15"]Äiti oli kuoltuaan ihan sininen aamulla kun oli yöllä kuollut. Kasvoilla oli irvistys. Ei ollut kiva näky. En tiedä, onko jokainen vainaa sinertävä tietyssä vaiheessa kuoleman jälkeen. Kylmä ja eloton iho tuntui kyllä kamalalta koskettaa. Isän näin vainaana vasta viikkojen kuluttua kuolemasta. Ruumiinavauksen yhteydessä oli kaiketi tehty parturointi, sillä normaalisti hänellä ei ollut partaa, mutta arkkumatkaa varten kasvoille oli ilmestynyt "kahva"-mallinen parta ja hiuksetkin olivat siististi. Näytti rauhallisesti nukkuvalta ja tuolla tavalla "stailattuna" jopa tyylikkäältä.
[/quote]

Ei häntä ole parturoitu. Kuoleman jälkeen iho vetäytyy, joka saa aikaan sen että näyttää kuin karvat olisivat kasvaneet, siis myös hiukset.

Tuo on totta mitä 18 sanoi, että ihminen joka ei kuole äkillisesti kuolee pala palalta, hiipumalla. 

Oma äitini kuoli rauhallisesti sairaalan sänkyyn. En ollut koskaan ollut paikalla kenenkään kuollessa vaikka vainajan olin nähnyt aiemmin. Yllätyin kun äiti näytti kuoleman jälkeen aivan elävältä, kuin nukkuisi rauhallisesti ja ensin minun oli jopa vaikea käsittää että hänen elintoimintonsa ovat oikeasti lakanneet. Olimme siinä huoneessa vielä lähes tunnin ja sairaanhoitajat laittoivat hänelle sen siteen leuan alta että suu pysyy kiinni ja lopuksi pumpulit silmäluomille. Mutta sellainen muutos tapahtui tunnin aikana, että melkein kaikki rypyt silisivät äidin kasvoilta. Ei hän kauhean ryppyinen alunperinkään ollut mutta kyllä sen huomasi.

En nähnyt isääni heti kuoleman jälkeen sairaalassa, mutta kun käytiin ruumiinavauksen jälkeen katsomassa ruumista patologian laitoksella, näytti ihan eri ihmiseltä, kuten 12 kirjoitti. Ei tosin mitenkään sillä lailla murjotulta kuin muutama on maininnut, jotenkin harmaalta ja painuneelta vaan. Mutta musta se oli jotenkin lohdullista, kun siinä tajusi miten ruumis on vain kuori ja se itse "ihminen" on siitä jo kadonnut jonnekin. Sen jälkeen tuhkaus ja hautaaminen ei tuntunut niin pahalta.

olen ollut ruumiinavauksessa mukana ja itselle kyllä tuli sellainen olo, että ihan sama se on mitä itselle käy kun kuolee. Pelkkä ruumis. Sisin on poissa (eli se tärkein).

En muista tarkalleen miltä se ruumis näytti, keskityin enemmän niihin sisäelimiin ja siihen miten se ruumis avattiin yms.

Oma äiti näytti ruumishuoneella (ruumiinavauksen jälkeen ennen polttoa noin 70-80-vuotiaalta). Kuoli siis 40-vuotiaana. Oli tosi ryppyinen ja vanhan näköinen.

Kyllä, ruumiinavauksen ja etenkin aivojen irroittamisen vuoksi kasvot oli painuneet vähän koveran malliseksi.

2