Miltä kuollut näyttää?

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 15:12"]

Nooh, kuollut on kankea ( jos kuolonkankeus on tullut) Ja harmahtava tai kellertävä. Terve punaisuus siis ihosta puuttuu. Kuollut on myös sellainen nukkuvan näköinen yleensä paitsi rintakehä ei liiku. Katse on hyvin eloton, sillä kyse on kuolleesta. Riippuu aina vähän mihin on kuollut.

[/quote]

Kankeus riippuu siitä kuinka kauan ihminen on ollut kuolleena. Muistelen että kuolonkankeus on hävinnyt vuorokauden kuluessa.

Elottomalta

Riippuu kuolleesta ja siitä kuinka kauan on jo ollut kuolleena. Minun ei tarvitse lotota, olen nähnyt satoja kuolleita. Siististi esimerkiksi sydänkohtaukseen kuollut saattaa näyttää melko lailla samalta kuin eläväkin jonkin aikaa. Kalpea vain. Pahassa onnettomuudessa kuollut taas näyttää toiselta. Kyllähän tämän voi järjelläkin päätellä...

Kyllä se suunnilleen samalta kuin nukkuva näyttää. Ehkä hiukan tosiaan kalpeampi.

Kuolleelta.

Nooh, kuollut on kankea ( jos kuolonkankeus on tullut) Ja harmahtava tai kellertävä. Terve punaisuus siis ihosta puuttuu. Kuollut on myös sellainen nukkuvan näköinen yleensä paitsi rintakehä ei liiku. Katse on hyvin eloton, sillä kyse on kuolleesta. Riippuu aina vähän mihin on kuollut.

Huomaako eroa? Oivallinen ajatus..

Netti on täynnä kuvia kuolleista ihmisistä. Varmaan puhut nyt luonnollisesta kuolemasta johon ei liity rikosta.

Väri pakenee kasvoilta yllättävän nopeasti. Näin isoäitini noin 15-30 minuutin sisällä hänen kuolemastaan ja jo tuolloin hän oli hyvin kalpea ja kasvot jäykistyneet jähmettyneeseen ilmeeseen.

Tarkoitin lähinnä sitä etttä muistuttaako nukkuvaa
Ap

Ap ilmeisesti tarkoittaa miltä näyttää kuollut aivan kuoleman jälkeen. Varmaan aika nukkuvalta näyttää, ei sen kummempaa.

Jos on jo ehditty tehdä ruumiinavaus, niin sitten onkin eri juttu. Muistan aina kun menimme katsomaan isääni sen jälkeen kun hänelle oli tehty ruumiinavaus, oli sitten jo puettu arkkuun valkoisiin vaatteisin.

Ensimmäinen ajatukseni ruumishuoneen kappelin ovella oli: Kuka tuo on?

Hän oli TÄYSIN eri näköinen kuin eläissään, koska ruumiinavauksessa oli punnittu aivot, ja ne kun laitetaan takaisin, niin johan siinä naama lässähtää, posket ihan kuopalla, silmät myös. Hampaat törröttivät, se jäi eniten mieleen.

Hän oli siis naamaltaan kuin toinen ihminen, vaikka sitten kun katsoi tarkemmin, tuttuja piirteitä alkoi näkyä.

Jännä juttu tuo kuoleminen. Olin läsnä, kun isoäitini kuoli. Muistan tajunneeni, että ihminen kuolee pala palalta, vähitellen. Osa ihmisestä on jo kuollut, kun toinen osa on vielä elossa.

Sydänäänetkin hiipuvat vähitellen, eikä yhtäkkiä.

Isoäidiltä meni lähes kaksi tuntia viimeisessä kuolinkamppailussa, joka oli aika rajua katsottavaa, varsinkin se koriseva hengitys. Sairaalassa oli, sh oli koko ajan paikalla, lääkäri ei tullut paikalle, koska ei ollut mitään mitä olisi voinut tehdä.

Vähitellen hengitys hidastui ja hiljeni, sydänäänet hiljenivät.

Kädet ja jalat olivat siniset jo tuntia ennen kuolemaa. Kun mummo kuoli, oli hän jo ihan heti kylmä, koska kuoleminen oli kestänyt niin kauan.

Joillakin saattaa leuka roikkua. Siis sillee retkottaa auki. Mun mummolla oli sidottu sellasessa valkoisella nauhalla ruumiinkatsojaisissa pään ympäri et suu pysyy kiinni.. Kuolleet on kalpeita tai kellertäviä iholtaan. Jotkut on rauhaisan näköisiä, kuin nukkuvia. Toiset taas hieman kammottavan, oudon näköisiä.. Riippuuvarmaan siitä, kuinka hyvin tuntee. Mutta siis kuolleen kasvothan vetäytyvät ja ajan kuluttua esim sänki saattaa tulla esille miehillä.

Hän oli TÄYSIN eri näköinen kuin eläissään, koska ruumiinavauksessa oli punnittu aivot, ja ne kun laitetaan takaisin, niin johan siinä naama lässähtää, posket ihan kuopalla, silmät myös. Hampaat törröttivät, se jäi eniten mieleen.

^ siis tuoko voi olla totta? Olen kuullut juuri noita juttuja ruumiista, ja en tajunnu ollenkaa että ruumiinavaus tekee ihmisestä sen näköisen :((

16 ap

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 15:25"]Jännä juttu tuo kuoleminen. Olin läsnä, kun isoäitini kuoli. Muistan tajunneeni, että ihminen kuolee pala palalta, vähitellen. Osa ihmisestä on jo kuollut, kun toinen osa on vielä elossa.

Sydänäänetkin hiipuvat vähitellen, eikä yhtäkkiä.

Isoäidiltä meni lähes kaksi tuntia viimeisessä kuolinkamppailussa, joka oli aika rajua katsottavaa, varsinkin se koriseva hengitys. Sairaalassa oli, sh oli koko ajan paikalla, lääkäri ei tullut paikalle, koska ei ollut mitään mitä olisi voinut tehdä.

Vähitellen hengitys hidastui ja hiljeni, sydänäänet hiljenivät.

Kädet ja jalat olivat siniset jo tuntia ennen kuolemaa. Kun mummo kuoli, oli hän jo ihan heti kylmä, koska kuoleminen oli kestänyt niin kauan.
[/quote]surullisen kuuloista

Olen nähnyt tulipalossa menehtyneen ihmisen heti tämän kuoleman jälkeen ja olin hämmästynyt miten "hyvältä" hän näytti. Palokaasujen keskelle "nukahtanut" ihminen punoittaa kevyesti vielä pitkään kuoleman jälkeen, ja tämä tapaus oli terveemmän näköinen kuolleena mitä koskaan eläessään (kova tupakoitsija nääs).

Olen aina luullut että tulipalossa kuoleminen on kamalinta mitä voi olla, kunnes ymmärsin että tuskin on olemassa sen armollisempaa kuolemaa jos vaan ei satu palamaan hengiltä, ja harvoinhan niissä "elävät" palaa. Palokaasut pökerryttävät niin aikaisessa vaiheessa että henki on ehtinyt jo lähteä.

Lakkasin pelkäämästä tulipaloa tuon jälkeen. Jos saisin valita miten kuolen, niin kieltämättä nukahtaminen hajuttomaan ja huomaamattomaan kaasuun olisi kaiketi yksi kivuttomimmista vaihtoehdoista.

Ne kuolleet ketkä minä olen nähnyt, ovat näyttäneet ihmisen kuorilta mutta tämä tulipalossa menehtynyt näytti hyvältä. :P

Kuukausi kuolemasta, ruumiinavaus tehty. Kalpea, vahamainen, kylmällä poskella verta, toinen hyvin kylmä poski oli lommahtanut enemmän ja otsassa ruhjeita. Silmät aika syvällä, onneksi kiinne.Suu lievästi raollaan, huulet mustat.Se suu oli pahinta ja tuli jälkeenpäin uniin. Viimeisen kerran näin äitini. 

Äiti oli kuoltuaan ihan sininen aamulla kun oli yöllä kuollut. Kasvoilla oli irvistys. Ei ollut kiva näky. En tiedä, onko jokainen vainaa sinertävä tietyssä vaiheessa kuoleman jälkeen. Kylmä ja eloton iho tuntui kyllä kamalalta koskettaa. Isän näin vainaana vasta viikkojen kuluttua kuolemasta. Ruumiinavauksen yhteydessä oli kaiketi tehty parturointi, sillä normaalisti hänellä ei ollut partaa, mutta arkkumatkaa varten kasvoille oli ilmestynyt "kahva"-mallinen parta ja hiuksetkin olivat siististi. Näytti rauhallisesti nukkuvalta ja tuolla tavalla "stailattuna" jopa tyylikkäältä.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 15:09"]Riippuu kuolleesta ja siitä kuinka kauan on jo ollut kuolleena. Minun ei tarvitse lotota, olen nähnyt satoja kuolleita. Siististi esimerkiksi sydänkohtaukseen kuollut saattaa näyttää melko lailla samalta kuin eläväkin jonkin aikaa. Kalpea vain. Pahassa onnettomuudessa kuollut taas näyttää toiselta. Kyllähän tämän voi järjelläkin päätellä...
[/quote]

Juuri näin. Olen paton salissa nähnyt kuolleita sekä ollut opiskelunajan töissä ollut usein laittamassakin vainajia kuntoon. Pian kuoleman jälkeen ihminen ln usein rauhallisennäköinen, mutta elonmerkit hiipivät pian pois. Jo kauempaan kuolleena ollut näyttää kelmeän vahamaiselta, ei oikein enää ihmiseltäkään, ennemmin ehkä jopa vahanukelta. Olen oppinut ymmärtämään, että ruumiimme on tosiaankin vain pelkkä kuori.