En kestä, alkuraskaus ja kriisi miehen kanssa
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä noin 1,5 vuotta, josta asuttu yhdessä 5kk. Tiedoksi, että mieheni on mua 5 vuotta nuorempi, itse olen +30v. Nyt olen raskaana noin rv. 5+6. Olimme puhuneet että jos tulen raskaaksi niin lapsi on tervetullut. Kun nyt sitten raskaus selvisi, sovimme äkkiseltään samana iltana ettei kerrota kenellekään vielä, vaan vasta varhaisultran jälkeen vanhemmille. Kuitenkin minulla oli tarve purkautua ja kertoa asiasta yhdelle ystävälleni jonka tiedän käyneen varhaisultrassa, ja halusin kuulla kokemuksia koska minua ahdisti, enkä oikein tiennyt mitä tehdä ja minne mennä. Mieheni suuttui tästä asiasta tosi paljon, hän sanoi olevansa erittäin pettynyt minuun koska olin kertonut jollekin, ja koki tämän luottamuksen pettämisenä. Pahoittelin toki asiaa, mutta koitin avata minun näkökulmaa asiaan mutta hän ei pysty ymmärtämään muuta kuin sen että minä olen syypää luottamuksen rikkoutumiseen. Ei pysty näkemään tätä asiaa yhtään toiselta kantilta. En itse koe että tässä oli niin suuresta asiasta kyse, koska koin että tarvitsin tukea ja kokemuksia ulkopuoliselta, ajattelin että mies ymmärtää ja voisi tukea minua. Nyt jo toista päivää ollaan mykkäkoulua koska mies on suuttunut ja pettynyt. Kaikki on mieheni mukaan huonosti, ja tämä on tietysti minun syytä. On tää mulleki yhtä helvettiä kun ei yhtään saa tukea ja koen että mut onjätetty yksin nyt tässä, ja mulla tässä vielä muutamat hormoonit hyrrää ja elämäntapoja pitää muuttaa. Mitä ootte mieltä miehen reaktiosta, onko ihan ok, mielestäni ei? Miten teillä on kerrottu raskausuutisesta muille? Mielestäni mieheni kuuluisi tukea ja ymmärtää mua ja mussa tapahtuvia henkisiä ja fyysisiä muutoksia, mutta ei. Olen jopa miettinyt haluanko lasta hänen kanssaan ollenkaan. Olisi kiva kuulla mielipiteitä? Onko muilla tämmöisiä miehiä…? :/
Kommentit (37)
19 on niin oikeassa. Miettikää vielä mihin olette ryhtymässä. Kun olet valvonut pari vuotta putkeen yöt, rahatilanne on huono, toinen lapsi ilmoittaa yllättäen tulostaan, miehen töissä yt:t, anoppi puuttuu lapsen kasvattamiseen ja maitoallergia puhkeaa jne jne
Missä liemessä sitten olettekaan jos nyt jo tuntuu tuolta.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:03"]
Kyllä munkin mielestä luottamus on yksi suhteen kulmakivistä, mutta haen tässä takaa sitä miten mies ei nyt näe tämän luottamus-asian taakse sitä, että minä sain helpotusta omaan olotilaan, vaikkakin jouduin rikkomaan sopimuksen, ja että tämä asia ei ole niin vakava, tai miksi siitä pitää moneksi päiväksi vetää herneet nenään. En koe että tämä olisi suurimpia luottamuksen rikkojia, ei ole mitään pettämistä tms. Jos hän olisi kertonut jollekin kaverilleen koska koki että on pakko avautua jollekin muullekin, en todellakaan olisi suuttunut, vaan hyväksynyt asian.
AP
[/quote]
Minusta seksi toisen kanssa on vähemmän paha asia kuin minun asiani reposteleminen tuolla tavalla. Vai unohditko, että lapsi on myös miehen?
Sinun mielestäsi ei ole iso asia, sinun mielestäsi pitäisi mennä jo eteen päin... Koitapa välillä asettua miehesikin asemaan ja katso omaa napaadi pidemmälle. Rikoit luottamuksen, ei se ole mikään pikkujuttu.
Miehesi on sekaisin raskausuutisesta.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:29"]
Jaa että ihan kriisi. Jutellaanko kriiseistä vaikkapa tuossa parin vuoden pääst, kun siellä jaloissa keikkuu itkua vääntävä taapero, on tiukkaa rahasta koska olet kotona lapsen kanssa, kumpaakin väsyttää, ei ole kahdenkeskistä aikaa jne. Kaikesta sitä saakin ison ongelman tehtyä
[/quote]
Kumpaakin?! Meinaatko ihan oikeasti, että tämä pari on vielä yhdessä lapsen synnyttyä?! Taitaa tehdä mies jo nyt lähtöä suhteesta.
Kyllä mä ihan ymmärrän miestäsi siitä, että on loukkaantunut. Teidän yhteinen iso asia, josta oli tehty selkeä sopimus. Mies varmaan tuntee itsensä syrjäytetyksi. Epäilen, ettet olisi yhtään niin ymmärtäväinen kun nyt väität, jos mies olisi se joka olisi mennyt puhumaan asiasta ulkopuoliselle. Totta kai raskaus ja vanhemmuus ovat isoja asioita, jotka herättävät monenlaisia tunteita, mutta niin ne ovat sinun miehellesikin! Mutta etteköhän te pääse tuon asian yli..
Ehkäpä nuo teidän erilaiset käsitykset luottamuksesta olisivat tulleet esille jossain toisessa yhteydessä, jos taas olisi maltettu vähän odottaa sen rakkauden hedelmän kanssa... Näin siinä käy, kun ei malteta edes tutustua toiseen.
Tiedän ettei tämä ole mitään tuohon verrattuna, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu minulle kriisiltä, koska keskeytys ja ero ovat olleet mielessä.
AP
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:32"]
Mekin sovittiin samalla tavalla miehen kanssa kun plussasin, mutta mullakin oli hirveä tarve kertoa esim äidille ja muutamalle ystävälle. Avautua ja pohtia ääneen. En pitänyt sitä mitenkää luottamuksen pettämisenä miestä kohtaan eikä hänkään ja kerrottin myös hänen vanhemmilleen samana iltana. Musta sun mies yliteagoi ja vois jo päästä asian yli..
[/quote]
No just näin mäkin ajattelen, kiitos!! - AP
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:48"]
Tiedän ettei tämä ole mitään tuohon verrattuna, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu minulle kriisiltä, koska keskeytys ja ero ovat olleet mielessä.
AP
[/quote]
Voi...mitä hiekkalaatikko leikkiä aikuisilta ihmiltä. Mikä siinä on, että kolmekymppinen aikuinen ei voi ottaa vastuuta aikuisten leikeistään. Olemme puhuneet, että lapsi on tervetullut ja sitten kun se on tulossa niin mietitään aborttia ja eroa.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:48"]
Tiedän ettei tämä ole mitään tuohon verrattuna, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu minulle kriisiltä, koska keskeytys ja ero ovat olleet mielessä.
AP
[/quote]
Voi...mitä hiekkalaatikko leikkiä aikuisilta ihmiltä. Mikä siinä on, että kolmekymppinen aikuinen ei voi ottaa vastuuta aikuisten leikeistään. Olemme puhuneet, että lapsi on tervetullut ja sitten kun se on tulossa niin mietitään aborttia ja eroa.
[/quote]
Siis, en voinut ymmärtää että tämmöisestä asiasta tulisi näin iso asia, ja mies on tooosi hyvä suurentelemaan asioita. En nyt suoraan sanoen halua heti alusta alkaen tieten tahtoen yksinhuoltajaksikaan..
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:38"]
Ehkäpä nuo teidän erilaiset käsitykset luottamuksesta olisivat tulleet esille jossain toisessa yhteydessä, jos taas olisi maltettu vähän odottaa sen rakkauden hedelmän kanssa... Näin siinä käy, kun ei malteta edes tutustua toiseen.
[/quote]
Jep. Ja kohta taas maassa on pari uusioperhettä ja sitten on niitä kamalia onkelmia, joista valitetaan sitten tälläkin palstalla...
Tämä kuulostaa kyllä taas niin lestaadiolaiselta että.
Mekin sovittiin samalla tavalla miehen kanssa kun plussasin, mutta mullakin oli hirveä tarve kertoa esim äidille ja muutamalle ystävälle. Avautua ja pohtia ääneen. En pitänyt sitä mitenkää luottamuksen pettämisenä miestä kohtaan eikä hänkään ja kerrottin myös hänen vanhemmilleen samana iltana. Musta sun mies yliteagoi ja vois jo päästä asian yli..