Tavismiesten pariutuminen

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oikeasti on niin että naisilla on monipuolisempi miesmaku kuin miehillä naismaku. Kaikki naiset tietää kuinka miehet ulkonäöstä viis pörräs niiden kauneimpien tyttöjen ympärillä. Naisten erilainen miesmaku jää miehiltä pimentoon koska miehet tekee tai ainakin on ennen tehneet aloitteen. Näin naisen rooliksi jäi odottaa että tavismies käy ensin hakemassa pakit baarin missiltä.

Siis miehet käy läpi kaikki naiset alkaen kauniista, ja lopulta sitten päätyy siihen oman tasoiseen eli tavalliseen/ rumaan. Kuka nainen enää huolii tuommoista miestä siinä vaiheessa? En minä ainakaan. Mieluummin olen yksin, kuin jonkun jurpån 29. vaihtoehto pllunpuutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se ei ainakaan auta, että puhuu alentavasti naisista ja olettaa naisten olevan joku massa jolla kaikilla on samat toiveet ja mieltymykset.

Aivan liian usein näiltä "tavismiehiltä" kuulee, että _kaikille_ naisille kelpaa vaan sitä ja tätä, jo ihan niinkin pienellä otannalla kun omat 5 parasta kaveriani voin sanoa, että miesmakumme on täysin erilainen. Ja kyllä, ihan tavismiehiä kaikilla.

Ennen koronaa oltiin kaveriporukalla usein iltaa viettämässä kuppiloissa ja tuli havaittua, että naiset lähestyivät aina porukan samaa miestä. Tuntuu jotenkin paradoksaaliselta, että naisten miesmaku on täysin erilainen mutta kuitenkin havaintona oli, että sama mies saa kaikki iskuyritykset. Osaisitko arvioida tätä (näennäistä?) ristiriitaisuutta?

No vaikka siten että rohkeat naiset lähestyy rohkeita miehiä. Itsehän olen hiljaisempi eikä tulisi pieneen mieleenkään mennä juttelemaan paikan komeimmalle ja ekstroverteimmalle miehelle. Ikinä.

Kyseinen mies ei ollut mitenkään porukan ekstrovertti. Se tässä eniten ihmetyttääkin.

Silti rohkeimmat ja parhaimman näköiset tytöt kävi pokaamassa sitä. Ja ne joita hän miellytti. Ne tavallisen näköiset naiset ja hiljaiset eivät lähteneet. Ja juttu on niin että vaikka mies olisi mikä jumala, suuri osa paikan naisista ei syty hänestä silti ja jos syttyykin, pelkän ulkonäön perusteella lähestynyt peruuttaa jos korvien väli ei miellytä. Jos väität muuta, puhut paskaa. Ja käy niin kuin kerran näissä väittelyissä että lopulta kävi ilmi että pari naista oli tullut puhumaan kyseiselle komistukselle. Ja kaikki muut naiset baarissa ei. Mutta silti nämä pari mimmiä sai edustaa koko naissukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Ne viisi palstalaisten vihaamaa kirjainta...!

Tämä i n c e l porukka on ainoa joka ei ymmärrä omaa parastaan. Kaikkien muiden mielestä olisi pelkästään hy vä, että kaikki luuserit luovuttaa ainaisen rutinan ja lähtee MGTOW.

Naiset ovat ymmärtäneet aikoja sitten, että jokaisen pitää tehdä omasta elämästään hyvää itse. Eikä odottaa että muut sen tekee. Yhä suurempi trendi on ettei makkaran takia oteta koko aikaa vaivoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se oikeasti on niin että naisilla on monipuolisempi miesmaku kuin miehillä naismaku. Kaikki naiset tietää kuinka miehet ulkonäöstä viis pörräs niiden kauneimpien tyttöjen ympärillä. Naisten erilainen miesmaku jää miehiltä pimentoon koska miehet tekee tai ainakin on ennen tehneet aloitteen. Näin naisen rooliksi jäi odottaa että tavismies käy ensin hakemassa pakit baarin missiltä.

Siis miehet käy läpi kaikki naiset alkaen kauniista, ja lopulta sitten päätyy siihen oman tasoiseen eli tavalliseen/ rumaan. Kuka nainen enää huolii tuommoista miestä siinä vaiheessa? En minä ainakaan. Mieluummin olen yksin, kuin jonkun jurpån 29. vaihtoehto pllunpuutteessa.

Juuri näin siinä käy ja sitten meidän tavismies huutoitkee suihkussa kun edes paikan rumin ja lihavin ei antanut irtopildeä vaikka mies kävi taksijonossa sitä vonkaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se ei ainakaan auta, että puhuu alentavasti naisista ja olettaa naisten olevan joku massa jolla kaikilla on samat toiveet ja mieltymykset.

Aivan liian usein näiltä "tavismiehiltä" kuulee, että _kaikille_ naisille kelpaa vaan sitä ja tätä, jo ihan niinkin pienellä otannalla kun omat 5 parasta kaveriani voin sanoa, että miesmakumme on täysin erilainen. Ja kyllä, ihan tavismiehiä kaikilla.

Ennen koronaa oltiin kaveriporukalla usein iltaa viettämässä kuppiloissa ja tuli havaittua, että naiset lähestyivät aina porukan samaa miestä. Tuntuu jotenkin paradoksaaliselta, että naisten miesmaku on täysin erilainen mutta kuitenkin havaintona oli, että sama mies saa kaikki iskuyritykset. Osaisitko arvioida tätä (näennäistä?) ristiriitaisuutta?

Hirmu yllättävää. Itsekin kävin kaveriporukalla aktiivisesti baarissa, ja yksi on kaunis, ja muut tavallisia. Yllättäen kaikki miehet yritti iskeä tätä kaunista naista- meiltä muilta vaan manguttiin pllua. Tuntuu jotenkin paradöksaaliselta, että miesten naismaku on niin samanlainen!

On se mielestäni yllättävää, koska jos naisten miesmaku on täysin erilainen niin eikö silloin lähestymisten pitäisi jakautua tasaisemmin? Vai mitä mieltä olet?

Suurin osa naisista ei lähde tekemään aloitteita miehille. Olipa ne miehet minkä näköisiä tahansa. Tarjontaa miesten taholta ylimäärin muutenkin.

Kaikesta päätellen ap ei ole "tasokas panomies". Hyvä, koska mä en halua seksiä. Ikinä. Mennäänkö treffeille?

Olen nelikymppinen mies. Kolme viikkoa Tinderissä, yli 100 matchia, 7 naista näistä nyt ehtinyt tavata. 

Kyllä sitä tarjontaa on ihan varmasti kaikille jos viitsii hiukan panostaa omaan käytökseen ja siihen profiiliinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se ei ainakaan auta, että puhuu alentavasti naisista ja olettaa naisten olevan joku massa jolla kaikilla on samat toiveet ja mieltymykset.

Aivan liian usein näiltä "tavismiehiltä" kuulee, että _kaikille_ naisille kelpaa vaan sitä ja tätä, jo ihan niinkin pienellä otannalla kun omat 5 parasta kaveriani voin sanoa, että miesmakumme on täysin erilainen. Ja kyllä, ihan tavismiehiä kaikilla.

Ennen koronaa oltiin kaveriporukalla usein iltaa viettämässä kuppiloissa ja tuli havaittua, että naiset lähestyivät aina porukan samaa miestä. Tuntuu jotenkin paradoksaaliselta, että naisten miesmaku on täysin erilainen mutta kuitenkin havaintona oli, että sama mies saa kaikki iskuyritykset. Osaisitko arvioida tätä (näennäistä?) ristiriitaisuutta?

Hirmu yllättävää. Itsekin kävin kaveriporukalla aktiivisesti baarissa, ja yksi on kaunis, ja muut tavallisia. Yllättäen kaikki miehet yritti iskeä tätä kaunista naista- meiltä muilta vaan manguttiin pllua. Tuntuu jotenkin paradöksaaliselta, että miesten naismaku on niin samanlainen!

On se mielestäni yllättävää, koska jos naisten miesmaku on täysin erilainen niin eikö silloin lähestymisten pitäisi jakautua tasaisemmin? Vai mitä mieltä olet?

Suurin osa naisista ei lähde tekemään aloitteita miehille. Olipa ne miehet minkä näköisiä tahansa. Tarjontaa miesten taholta ylimäärin muutenkin.

Niinpä. Ja lisäksi se että nainen kiinnostuu mahdollisuudesta irtoseksiin mallin näköisen kanssa ei tarkoita sitä että mies on kiinnostava kumppanina. Niin vain tuonkaan tarinan komistus ei ollut onnistunut pariutumaan, ts ei ollut tavannut riittävän kuumaa naista joka olisi ottanut pitemmäksi kuin korkeintaan yhdeksi yöksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen mies. Kolme viikkoa Tinderissä, yli 100 matchia, 7 naista näistä nyt ehtinyt tavata. 

Kyllä sitä tarjontaa on ihan varmasti kaikille jos viitsii hiukan panostaa omaan käytökseen ja siihen profiiliinsa.

En tiedä oletko yhtään perehtynyt Tinder tilastoihin ja miten tykkäykset siellä mieskäyttäjäjien osalta jakaantuvat? Nimittäin 100 mätsiä kolmessa viikossa on aivan pirun kova suoritus mieheltä Tinderissä, tuollaiset tulokset pistävät sinut aivan heittämällä parhaimpaan 10-20 % mieskäyttäjistä. Olet erittäin kaukana taviksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olen tavallinen mies. On liikunnallisia ja muuten sivistäviä harrastuksia, mutta kuitenkin siinä määrin, että jää aikaa myös parisuhteelle. Osa harrastuksista vie luontoon ja osa liikuntapaikoille. Lisäksi opikelen kieltä ja pidän kirjoista ja elokuvista. Olen siinä mielessä avoin, että mihin tahansa harrastukseen mahtuu mukaan tai toisaalta ne jättävät aikaa ja tilaa naisen omiin harrastuksiin. Käyn töissä ja maksan omaa asuntoa pois. Minulla on pitkän aikaa sitten päättyneen, yli 10 vuotta kestäneen suhteen jäljiltä teini-ikäinen lapsi joten parhaiten uskon kohtaavani sellaisen naisen kanssa, jolla on myös omia lapsia.

Haluan olla läsnä parisuhteessa ja haluan oikeastaan aivan kaiken tästä yhdestä ihmisestä. Haluan siis naisesta parhaan ystäväni, jota rakastella intohimoisesti. Suhtaudun joustavasti parisuhteen asumismuotoon ja sitoutumisen virallistamiseen, koska uskon, että kaksi toistaan rakastavaa ihmistä löytävät kyllä itselleen oikean tavan olla parisuhteessa. En kuitenkaan jousta uskollisuudesta, sitoutumisesta enkä me-hengestä. Minusta on sanottu, että minusta huomaa arvostukseni naista kohtaan ja onpa eksäni sanonut minun kohdelleen häntä kuin kukkaa kämmenellä.

Silti suhteet ovat päättyneet. Ekassa vaimoni petti ja sitä käsittelin terapiassa eikä minulla ole ollut luottamusongelmia sen jälkeisissä suhteissa. Parisuhdeterapiassa käynti kertokoon jotain halustani saada toimiva suhde ja valmiudestani katsella myös omaa toimintaani kriittisesti. Seuraava suhteeni, etäsuhde, päättyi kolmen vuoden jälkeen siihen, kun huomasin, että kumppanini ei ole valmis matkustamaan eli näkemään vaivaa suhteen ylläpitämiseksi samoin kuin minä. Lisäksi hän riitatilanteessa sanoi asioita, joita minä en ole valmis kumppanilleni sanomaan. Säilyttääkseni minuuteni sellaisena ihmisenä, joka minä haluan olla, oli erottava. Kolmas suhteeni päättyi, koska naisen käsitys yhteisestä ajasta muuttui radikaalisti ensimmäisen vuoden jälkeen. En kutsu parisuhteeksi sitä, että näen naapurikunnassa asuvaa naista kerran kuukaudessa eli harvemmin kuin näin etäsuhteessa ollessani 400km päässä olevaa kumppania. En varmasti ole täydellinen, mutta yritän liikkua oikeaan suuntaan. Lisäksi kieltäydyn uskomasta sitä, että sukupuoleni takia minulla on jokin merkittävä vika vuorovaikutustaidoissani tai luonteessani, joka erottaisi minut ikäisistäni naispuolisista uusiosinkuista, kun meillä kaikilla on kestävien ja onnistuneiden parisuhteiden lukumäärä 0. Voin ottaa vastuulleni sen, että olen rakastunut vääriin ihmisiin, mutta en tiedä miten muuttaisin sitä. Kukaan minua tuntematon ei kuitenkaan voi väittää sukupuoleni perusteella, että parisuhde ei ole minulle tärkeä enkä panosta siihen tai että en osaisi puhua tunteistani tai etten olisi liikkeellä kaikin puolin hyvin aikein liikkeellä.

3 kertaa olen siis ollut rakastunut ja kaikki rakkauteni kohteet tietävät tunteeni. En tiedä montako kertaa minulla on jäljellä. Jostain luin, että keskimäärin ihminen rakastuu 0-12 kertaa elämänsä aikana. Minulle riittäisi 4. Vaikeinta on hyväksyä, että edellinen kerta saattoi olla viimeinen. Jos jäljellä on kuitenkin kaipuu sen oikean löytämiseksi niin onko vielä toivoa? Yritän olla optimisti, mutta minä otan suhteen päättymisen melko vakavasti. Taistelen kyynistymistä vastaan. Myöskin oikean ihmisen kohtaaminen tuntuu vaativan melko monta kohtaamista väärän kanssa. Joskus uusiin ihmisiin tutustuminen on ihan mukavaa ja koitan tinderöintini sijoittaa näihin hetkiin, kun oikeasti olen kiinnostunut uusista ihmisistä. Koitan välttää suoranaista rakkauden etsimistä, koska uusia ihmisiä ei mielestäni tule liian nopeasti arvioida sitä kautta, että haluanko vanheta hänen kanssaan parisuhteessa.

M44

Tuollaista elämä monelle nykyään on. Ei monet enää pyrikään sellaiseen, että löytäisii jonkun jonka kanssa olla loppuelämä yhdessä, tai uskoisi johonkin yhteen oikeaan. Tosi moni ajattelee että jos on joku kiva, ollaan sen kanssa niin kauan kuin on kivaa, sitten jatketaan omia teitä jos ei enää ole. Itse jossain vaiheessa tämän hyväksyin ja luovuin pysyvän parisuhteen tavoittelun ihanteesta, ja sen jälkeen olen suurestii osannut nauttia esim. vain vuoden tai pari kestäneistä suhteista, eikä niiden päättymiseen liity enää tunnetta epäonnistumisesta. Nyt melkeinpä tunnen, että olisi tylsää olla yhden kanssa loppuelämä, mieluummin olen välillä yksin sinkkuna ja välillä taas jonkun uuden kanssa. 

Mä en vain tiedä, miten tuo asennemuutos tehdään. Ja jos se suhde päättyy, kun on vielä tunteita niin miten se ei voi tuntua pahalta? Mä en kyllästy kovin helposti kumppaniini ja jokin minussa vastustaa ajatusta, että rakkaudesta luovutaan ekan vastoinkäymisen kohdatessa. Lisäksi mä kuljen parisuhteen ajan laput niin silmillä, etten edes huomaa muita ihmisiä. Varmasti, jos osaisi ajatella noin niin se lisäisi onnellisuutta. Mutta toisaalta vaikka en pidä eroamisesta niin se suru ainakin kertoo, että suhde on ollut minulle arvokas ja osaan sitä kautta arvostaa sitä tunnetta. En välttämättä kyllä tarvitse sitä surua, koska koen onnea ja arvostusta kumppaniani kohtaan myös suhteen aikana eli mun ei tarvitsee menettää asiaa nähdäkseni sen arvon. Ehkä mua vaivaa suhteen päättyminen myös tuon vaivan takia minkä joutuu näkemään uuden eteen. En mä ikinä kävele suoraan seuraavaan. Jonkinlaista laiskuutta siis ja myös sitä sydämen uudestaan alttiiksi pistämisen ahdistusta.

M44

Sivusta: älä nyt liikaa syyllisty siitä, että nykyisin on kova paine kevytsuhteisiin. Ei ole mitenkään sanottua, että kaikki sopeutuvat sellaiseen. Se on vain yksi puoli siitä kehityksestä, ettei ole mitään instituutioita muutenkaan. Ei nyt ole oikein ratkaisuja tarjota, mutta toivottavasti löydät jonkun samalla tavalla ajattelevan. Itse olen keskittynyt parisuhteen puuttuessa niihin muihin pitkiin ihmissuhteisiin, jotka minulla jo nyt ovat, se täyttää osan tarpeista.

En. Mulla on syvä luottamus siihen, että ihminen on onnellisimmillaan, kun saa olla oma itsensä. Se on myös paras tapa olla onnellinen parisuhteessa, kun ei tarvitse esittää mitään, mitä ei ole. Silti ei varmaan haittaisi, jos en parisuhteen päättymistä ottaisi suurena epäonnistumisena. Siitä on pitkä matka mun kohdalla vielä ihmissuhteiden kertakäyttökulttuuriin.

Kiva, muuten, että täällä joku puhuu kuin ihan oikealle ihmiselle.

M44

Näistä viesteistä kyllä paistaa heti yksi asia silmään, tuo martyyrisyys ja reppana-asenne.

"Kiva, kun puhut minulle ihmisenä, useimmiten naiset pitävät maan matosena. Ehkö ovatkin oikeassa kun ei rakkaus kelpaa ja olenhan minä ihana mies mutta saanut siipeeni, varmasti omaa syytä kun vaan kävelin laput silmillä rakkaudesta"....

Nyt vähän selkärankaa ja omanarvon tunnetta peliin hei!

Tuo "puhut minulle ihmisenä" kommentti ei ollut suhtautumisesta yleensä vaan viittasi siihen, miten täällä palstalla yleensä puhutaan toisille. En tiedä, ehkä puhut myös rakkaudessa pettyneille naisille samalla tavalla kuin minulle, mutta jos he ansaitsevat mielestäsi jotenkin enemmän empatiaa samanlaisella historialla niin kaltaisesi ihmiset ovat juuri syypää siihen miksi miehet hautaavat tunteensa. Juuri eronneena puran nyt oloani ja avaudun. Tuo on historiani, mutta avautuminen täällä siitä on ohimenevä tunnetila.

M44

Puhun samalla tavalla jokaiselle, joka harmittelee kun ei löydä kumppania, mutta samalla mollaa itseään. Miksi muut kiinnostuisi, jos ei itse arvosta itseään? Ja kuten sanoin, sama koskee naisia.

Arvostan minä itseäni. Olen tehnyt paljon parisuhteitteni eteen. Väittäisin, että ehkä enemmän kuin kumppanini. Lähdin kirjoittamaan kokemuksistani, koska tällä palstalla tuntuu olevan vallitseva näkemys siitä, että tavalliselta mieheltä puuttuu jotain olennaista vuorovaikutustaidoistaan ollakseen sinkku tai että tavallinen mies ei tiedosta omaa rooliaan suhteissaan vaan tekee samat virheet uudestaan ja uudestaan. Ehkä en mene ikisinkusta kuitenkaan, koska mulla on parisuhdehistoriaa yhteensä noin 18-vuoden ajalta. Päällimmäinen ihmetys minulla on se, että en ymmärrä miksi suhteeni ovat lyhyempiä vaikka kumppanina ja ihmisenä pyrin olemaan parempi kuin ennen. Mikäli viimeisimmän kumppanini sanaan voi luottaa, olen paras mies, joka hänellä on ollut, mutta jos henkilö lähtee sellaisesta suhteesta pois niin se ei ehkä aina ole tavismies, jolla on käsittelemättömiä asioita. Mä en lähde karkuun, kun hommat menee vakavaksi.

M44

Eli jos olet noin upea kumppani ja itsearvostustakin löytyy, mikä sitten on ongelma?

En tiedä, mutta luulisin ongelmani olevan vakavuudeltaan samaa luokkaa kuin sillä 44-vuotiaalla yhden lapsen äidillä, joka on tällä hetkellä sinkkuna sen jälkeen, kun eka pitkä suhde päättyi petetyksi tulemiseen, toinen etäsuhde siihen, että kyllästyi olemaan suhteen matkustaja, kun mies osoitti siitä arvostuksensa yrittämällä kaivaa naisesta heikkoja paikkoja ja lyödä niihin ja kolmas suhde siihen, kun mies reilun vuoden läheisen yhdessäolon jälkeen kehui naisen parhaimmaksi kumppanikseen ja lähti vetämään.

M44

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten naisten mielestä heikoimmassa asemassa olevat miehet ovat itse vastuussa kohtalostaan. Ultrakapitalismin periaatteita.

Mikä sinua tässä järkyttää? Itse olen mielenterveysongelmainen nainen joka on ikisinkku parisuhdehaaveista huolimatta. Kukaan muu ei ole vastuussa elämästäni kuin minä itse, olen aikuinen ihminen. Tämä koskee aivan jokaista. Siinä vaiheessa kun alat ottaa vastuuta omasta elämästäsi, sinulla voi alkaa mennä paremmin. Ellet ole niin paska sosiaalivammainen mitä minä olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten naisten mielestä heikoimmassa asemassa olevat miehet ovat itse vastuussa kohtalostaan. Ultrakapitalismin periaatteita.

Kukas muu siitä sitten on? Karma? Että nyt vaan jokainen jää kotiin odottamaan, kun karma tuo kotiin opiskelupaikan työpaikan , tyttöystävän , rahaa, menestystä, auton , ystäviä.

Ihan kamala ajatus, että itse joutuisi jotain tekemään, että yhteiskunta, kohtalo, äiti, isä, ei tuo kohtaloa meille kotiin!

Jos tajuat elämästä yhtään mitään niin tiedät että ihmisillä ei kaikilla ole samanlaiset lähtökohdat elämään. Kuka vain voi periaatteessa menestyä mutta tietyistä lähtökohdista se on paljon helpompaa kuin toisista.

Ihan kuin yksi korkeushyppääjä yrittäisi ylittää rimaa maasta ponnistaen ja toinen metrin korkuiselta korokkeelta. Kummallakin on mahdollisuudet päästä yyli (tai tiputtaa rima) mutta toiselle se on paljon todennäköisempää.

Mielummin mä ottaisin kumman tahansa miehen joka edes yrittää kuin sen joka kiukuttelee maassa maaten että häntä pitää paapoa kun on niin kurjaa. Jos olet kateellinen niille lentäjäkirurgeille, kääri hihat ja ala tehdä JOTAIN asemaasi parantaaksesi. Näin niinkuin vinkkinä, minä naisena en tarvitse korkeakoulutettua statusmiestä, ihan perus postimies on ihan yhtä kelvollinen jos hänen kanssaan on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olen tavallinen mies. On liikunnallisia ja muuten sivistäviä harrastuksia, mutta kuitenkin siinä määrin, että jää aikaa myös parisuhteelle. Osa harrastuksista vie luontoon ja osa liikuntapaikoille. Lisäksi opikelen kieltä ja pidän kirjoista ja elokuvista. Olen siinä mielessä avoin, että mihin tahansa harrastukseen mahtuu mukaan tai toisaalta ne jättävät aikaa ja tilaa naisen omiin harrastuksiin. Käyn töissä ja maksan omaa asuntoa pois. Minulla on pitkän aikaa sitten päättyneen, yli 10 vuotta kestäneen suhteen jäljiltä teini-ikäinen lapsi joten parhaiten uskon kohtaavani sellaisen naisen kanssa, jolla on myös omia lapsia.

Haluan olla läsnä parisuhteessa ja haluan oikeastaan aivan kaiken tästä yhdestä ihmisestä. Haluan siis naisesta parhaan ystäväni, jota rakastella intohimoisesti. Suhtaudun joustavasti parisuhteen asumismuotoon ja sitoutumisen virallistamiseen, koska uskon, että kaksi toistaan rakastavaa ihmistä löytävät kyllä itselleen oikean tavan olla parisuhteessa. En kuitenkaan jousta uskollisuudesta, sitoutumisesta enkä me-hengestä. Minusta on sanottu, että minusta huomaa arvostukseni naista kohtaan ja onpa eksäni sanonut minun kohdelleen häntä kuin kukkaa kämmenellä.

Silti suhteet ovat päättyneet. Ekassa vaimoni petti ja sitä käsittelin terapiassa eikä minulla ole ollut luottamusongelmia sen jälkeisissä suhteissa. Parisuhdeterapiassa käynti kertokoon jotain halustani saada toimiva suhde ja valmiudestani katsella myös omaa toimintaani kriittisesti. Seuraava suhteeni, etäsuhde, päättyi kolmen vuoden jälkeen siihen, kun huomasin, että kumppanini ei ole valmis matkustamaan eli näkemään vaivaa suhteen ylläpitämiseksi samoin kuin minä. Lisäksi hän riitatilanteessa sanoi asioita, joita minä en ole valmis kumppanilleni sanomaan. Säilyttääkseni minuuteni sellaisena ihmisenä, joka minä haluan olla, oli erottava. Kolmas suhteeni päättyi, koska naisen käsitys yhteisestä ajasta muuttui radikaalisti ensimmäisen vuoden jälkeen. En kutsu parisuhteeksi sitä, että näen naapurikunnassa asuvaa naista kerran kuukaudessa eli harvemmin kuin näin etäsuhteessa ollessani 400km päässä olevaa kumppania. En varmasti ole täydellinen, mutta yritän liikkua oikeaan suuntaan. Lisäksi kieltäydyn uskomasta sitä, että sukupuoleni takia minulla on jokin merkittävä vika vuorovaikutustaidoissani tai luonteessani, joka erottaisi minut ikäisistäni naispuolisista uusiosinkuista, kun meillä kaikilla on kestävien ja onnistuneiden parisuhteiden lukumäärä 0. Voin ottaa vastuulleni sen, että olen rakastunut vääriin ihmisiin, mutta en tiedä miten muuttaisin sitä. Kukaan minua tuntematon ei kuitenkaan voi väittää sukupuoleni perusteella, että parisuhde ei ole minulle tärkeä enkä panosta siihen tai että en osaisi puhua tunteistani tai etten olisi liikkeellä kaikin puolin hyvin aikein liikkeellä.

3 kertaa olen siis ollut rakastunut ja kaikki rakkauteni kohteet tietävät tunteeni. En tiedä montako kertaa minulla on jäljellä. Jostain luin, että keskimäärin ihminen rakastuu 0-12 kertaa elämänsä aikana. Minulle riittäisi 4. Vaikeinta on hyväksyä, että edellinen kerta saattoi olla viimeinen. Jos jäljellä on kuitenkin kaipuu sen oikean löytämiseksi niin onko vielä toivoa? Yritän olla optimisti, mutta minä otan suhteen päättymisen melko vakavasti. Taistelen kyynistymistä vastaan. Myöskin oikean ihmisen kohtaaminen tuntuu vaativan melko monta kohtaamista väärän kanssa. Joskus uusiin ihmisiin tutustuminen on ihan mukavaa ja koitan tinderöintini sijoittaa näihin hetkiin, kun oikeasti olen kiinnostunut uusista ihmisistä. Koitan välttää suoranaista rakkauden etsimistä, koska uusia ihmisiä ei mielestäni tule liian nopeasti arvioida sitä kautta, että haluanko vanheta hänen kanssaan parisuhteessa.

M44

Tuollaista elämä monelle nykyään on. Ei monet enää pyrikään sellaiseen, että löytäisii jonkun jonka kanssa olla loppuelämä yhdessä, tai uskoisi johonkin yhteen oikeaan. Tosi moni ajattelee että jos on joku kiva, ollaan sen kanssa niin kauan kuin on kivaa, sitten jatketaan omia teitä jos ei enää ole. Itse jossain vaiheessa tämän hyväksyin ja luovuin pysyvän parisuhteen tavoittelun ihanteesta, ja sen jälkeen olen suurestii osannut nauttia esim. vain vuoden tai pari kestäneistä suhteista, eikä niiden päättymiseen liity enää tunnetta epäonnistumisesta. Nyt melkeinpä tunnen, että olisi tylsää olla yhden kanssa loppuelämä, mieluummin olen välillä yksin sinkkuna ja välillä taas jonkun uuden kanssa. 

Mä en vain tiedä, miten tuo asennemuutos tehdään. Ja jos se suhde päättyy, kun on vielä tunteita niin miten se ei voi tuntua pahalta? Mä en kyllästy kovin helposti kumppaniini ja jokin minussa vastustaa ajatusta, että rakkaudesta luovutaan ekan vastoinkäymisen kohdatessa. Lisäksi mä kuljen parisuhteen ajan laput niin silmillä, etten edes huomaa muita ihmisiä. Varmasti, jos osaisi ajatella noin niin se lisäisi onnellisuutta. Mutta toisaalta vaikka en pidä eroamisesta niin se suru ainakin kertoo, että suhde on ollut minulle arvokas ja osaan sitä kautta arvostaa sitä tunnetta. En välttämättä kyllä tarvitse sitä surua, koska koen onnea ja arvostusta kumppaniani kohtaan myös suhteen aikana eli mun ei tarvitsee menettää asiaa nähdäkseni sen arvon. Ehkä mua vaivaa suhteen päättyminen myös tuon vaivan takia minkä joutuu näkemään uuden eteen. En mä ikinä kävele suoraan seuraavaan. Jonkinlaista laiskuutta siis ja myös sitä sydämen uudestaan alttiiksi pistämisen ahdistusta.

M44

Sivusta: älä nyt liikaa syyllisty siitä, että nykyisin on kova paine kevytsuhteisiin. Ei ole mitenkään sanottua, että kaikki sopeutuvat sellaiseen. Se on vain yksi puoli siitä kehityksestä, ettei ole mitään instituutioita muutenkaan. Ei nyt ole oikein ratkaisuja tarjota, mutta toivottavasti löydät jonkun samalla tavalla ajattelevan. Itse olen keskittynyt parisuhteen puuttuessa niihin muihin pitkiin ihmissuhteisiin, jotka minulla jo nyt ovat, se täyttää osan tarpeista.

En. Mulla on syvä luottamus siihen, että ihminen on onnellisimmillaan, kun saa olla oma itsensä. Se on myös paras tapa olla onnellinen parisuhteessa, kun ei tarvitse esittää mitään, mitä ei ole. Silti ei varmaan haittaisi, jos en parisuhteen päättymistä ottaisi suurena epäonnistumisena. Siitä on pitkä matka mun kohdalla vielä ihmissuhteiden kertakäyttökulttuuriin.

Kiva, muuten, että täällä joku puhuu kuin ihan oikealle ihmiselle.

M44

Näistä viesteistä kyllä paistaa heti yksi asia silmään, tuo martyyrisyys ja reppana-asenne.

"Kiva, kun puhut minulle ihmisenä, useimmiten naiset pitävät maan matosena. Ehkö ovatkin oikeassa kun ei rakkaus kelpaa ja olenhan minä ihana mies mutta saanut siipeeni, varmasti omaa syytä kun vaan kävelin laput silmillä rakkaudesta"....

Nyt vähän selkärankaa ja omanarvon tunnetta peliin hei!

Tuo "puhut minulle ihmisenä" kommentti ei ollut suhtautumisesta yleensä vaan viittasi siihen, miten täällä palstalla yleensä puhutaan toisille. En tiedä, ehkä puhut myös rakkaudessa pettyneille naisille samalla tavalla kuin minulle, mutta jos he ansaitsevat mielestäsi jotenkin enemmän empatiaa samanlaisella historialla niin kaltaisesi ihmiset ovat juuri syypää siihen miksi miehet hautaavat tunteensa. Juuri eronneena puran nyt oloani ja avaudun. Tuo on historiani, mutta avautuminen täällä siitä on ohimenevä tunnetila.

M44

Puhun samalla tavalla jokaiselle, joka harmittelee kun ei löydä kumppania, mutta samalla mollaa itseään. Miksi muut kiinnostuisi, jos ei itse arvosta itseään? Ja kuten sanoin, sama koskee naisia.

Arvostan minä itseäni. Olen tehnyt paljon parisuhteitteni eteen. Väittäisin, että ehkä enemmän kuin kumppanini. Lähdin kirjoittamaan kokemuksistani, koska tällä palstalla tuntuu olevan vallitseva näkemys siitä, että tavalliselta mieheltä puuttuu jotain olennaista vuorovaikutustaidoistaan ollakseen sinkku tai että tavallinen mies ei tiedosta omaa rooliaan suhteissaan vaan tekee samat virheet uudestaan ja uudestaan. Ehkä en mene ikisinkusta kuitenkaan, koska mulla on parisuhdehistoriaa yhteensä noin 18-vuoden ajalta. Päällimmäinen ihmetys minulla on se, että en ymmärrä miksi suhteeni ovat lyhyempiä vaikka kumppanina ja ihmisenä pyrin olemaan parempi kuin ennen. Mikäli viimeisimmän kumppanini sanaan voi luottaa, olen paras mies, joka hänellä on ollut, mutta jos henkilö lähtee sellaisesta suhteesta pois niin se ei ehkä aina ole tavismies, jolla on käsittelemättömiä asioita. Mä en lähde karkuun, kun hommat menee vakavaksi.

M44

Eli jos olet noin upea kumppani ja itsearvostustakin löytyy, mikä sitten on ongelma?

En tiedä, mutta luulisin ongelmani olevan vakavuudeltaan samaa luokkaa kuin sillä 44-vuotiaalla yhden lapsen äidillä, joka on tällä hetkellä sinkkuna sen jälkeen, kun eka pitkä suhde päättyi petetyksi tulemiseen, toinen etäsuhde siihen, että kyllästyi olemaan suhteen matkustaja, kun mies osoitti siitä arvostuksensa yrittämällä kaivaa naisesta heikkoja paikkoja ja lyödä niihin ja kolmas suhde siihen, kun mies reilun vuoden läheisen yhdessäolon jälkeen kehui naisen parhaimmaksi kumppanikseen ja lähti vetämään.

M44

Miksi yrität väkisin tehdä tästä jotain sukupuoli-asiaa? Onhan se tosi harmi että on käynyt noin, on se ihminen sitten mies tai nainen. Itse en koe että käyttäytyminen muuttuisi millään tavalla jos nainen kertoisi saman asian. Vai onko tilanne jotenkin pahempi, epäreilumpi, pahempi jos tämän kokenut on mies? Et vieläkään selvittänyt mikä ongelma tässä on, etsitkö siis parisuhdetta mutta et löydä? Ja millä tavalla tämä mielestäsi korjaantuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tavismiestä estää ryhtymästä tasokkaaksi panomieheksi? Panostaa vähän muuhunkin kuin siihen pornon katseluun, niin eiköhän se siitä?

Tyhmä kysymys, geenit tietenkin.

Miten pystyt panostamaan parempaan naamaan ja pituuteen? Perusluonnekin on pitkälti peritty joten hankala on muuttua läpänheittäjäalfakovikseksi.

Oman tuttavapiirini suurin naistenmies on keskimääräistä lyhyempi. Itsevarma supliikki mies ja naisia riittää. Nyt kyllä tosin jo vuosia parisuhteessa. (Eikä ole mikään kirurgilentäjä vaan ihan amk insinööri.)

Niin.. itsevarmaksi supliikkimieheksi synnytään, se on osa perusluonnetta.

Vai milloin olet viimeksi kuullut että ujosta hiljaisesta miehestä on tullut myöhemmin itsevarma supliikkimies?

Minä olen nainen, mutta haluan vastata tähän. Olen luonteeltani introvertti (aiemmin käytettiin termiä ujo, mutta inhoan sitä sanaa), olen myös koulukiusattu niin pahasti että se romutti sekä mielenterveyteni että itsetuntoni. Olin se hiirulainen joka katseli kengänkärkiinsä, luulen ettei ollut edes mahdollista nostaa katsettani ylös toisen ihmisen silmiin. Kaikkea mitä sanoin (piipitin), pilkattiin. Täten en uskaltanut enää sanoa mitään sillä hiljaisella äänelläni.

Se on vaatinut aivan uskomattoman määrän työtä, mutta jotenkin olen tehnyt sen. Nykypäivänä kukaan ei usko että olen ollut pelokas ja pieniääninen hiirulainen joka tuijotteli kenkiään. Olen työyhteisöni kovaäänisimpiä, teen työkavereille kepposia ja itsevarmuuteni on sellainen että nyt katse ei taas taivu sinne maantasalle mitenkään. Kyllä mä edelleen olen introvertti, se on mun perusluonne. Mutta itseään voi kehittää. Itselläni se ei ollut helppoa ja se vaati myös ympärillä olevien ihmisten puolelta sen, että antoivat minulle tilaa rohkaistua, tilaa kehittyä, ilman kiusaamista. Mutta kyllä sen työn muutokseen joutui tekemään ihan itse ja se vaati tajuttomasti rohkeutta. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tavismiestä estää ryhtymästä tasokkaaksi panomieheksi? Panostaa vähän muuhunkin kuin siihen pornon katseluun, niin eiköhän se siitä?

Tavismieshän on tasokas panomies, naiset eivät vain tiedä sitä. Nainen valitsee uhoavan öykkärin, joka jatkaa sillä linjalla seksissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tavismiestä estää ryhtymästä tasokkaaksi panomieheksi? Panostaa vähän muuhunkin kuin siihen pornon katseluun, niin eiköhän se siitä?

Tyhmä kysymys, geenit tietenkin.

Miten pystyt panostamaan parempaan naamaan ja pituuteen? Perusluonnekin on pitkälti peritty joten hankala on muuttua läpänheittäjäalfakovikseksi.

No aloitetaan säännöillisillä parturikäynneillä,siistillä ulkomuodolla. Hyvinistuvat vaatteet,säännöllinen liikunta/kuntoilu. Terveellinen ruoka…pienet jutut. Kunnon käytöstavat kannattaa opetella jos ei vielä ole hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen mies. Kolme viikkoa Tinderissä, yli 100 matchia, 7 naista näistä nyt ehtinyt tavata. 

Kyllä sitä tarjontaa on ihan varmasti kaikille jos viitsii hiukan panostaa omaan käytökseen ja siihen profiiliinsa.

En tiedä oletko yhtään perehtynyt Tinder tilastoihin ja miten tykkäykset siellä mieskäyttäjäjien osalta jakaantuvat? Nimittäin 100 mätsiä kolmessa viikossa on aivan pirun kova suoritus mieheltä Tinderissä, tuollaiset tulokset pistävät sinut aivan heittämällä parhaimpaan 10-20 % mieskäyttäjistä. Olet erittäin kaukana taviksesta.

Se ei vaadi kuin pari kolme hyvää kuvaa ja asiallisen tekstin.

Jättää ne harrastuskuvat pois, ne karsii paljon, hymy esiin. Profiilissa kertoo sitten mitä harrastaa, millä alalla on ja mitä etsii, mieluiten etsii parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tavismiestä estää ryhtymästä tasokkaaksi panomieheksi? Panostaa vähän muuhunkin kuin siihen pornon katseluun, niin eiköhän se siitä?

Tavismieshän on tasokas panomies, naiset eivät vain tiedä sitä. Nainen valitsee uhoavan öykkärin, joka jatkaa sillä linjalla seksissäkin.

Onko mamman varakammarin seinät ainoita jotka tietää tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tavismiestä estää ryhtymästä tasokkaaksi panomieheksi? Panostaa vähän muuhunkin kuin siihen pornon katseluun, niin eiköhän se siitä?

Tavismieshän on tasokas panomies, jännänaiset eivät vain tiedä sitä. Jännäainen valitsee uhoavan öykkärin, joka jatkaa sillä linjalla seksissäkin.

Korjasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tavismiestä estää ryhtymästä tasokkaaksi panomieheksi? Panostaa vähän muuhunkin kuin siihen pornon katseluun, niin eiköhän se siitä?

Tavismieshän on tasokas panomies, naiset eivät vain tiedä sitä. Nainen valitsee uhoavan öykkärin, joka jatkaa sillä linjalla seksissäkin.

Onko mamman varakammarin seinät ainoita jotka tietää tästä?

Urheilullinen ja lapset jo maailmalle saanut asiantuntijatyössä oleva keski-ikäinen mies on kai se kaikkein tavallisin mies, kuten minäkin. Olen siis tavismies, eikä minun tarvitse tuntea häpeää kenenkään edessä, ehkä korkeintaan myötähäpeää...