Miten lastensuojeluilmoitus on vaikuttanut elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on alle kouluikäinen. Hänen kanssaan vakavasti keskustellaan, jos käytös on huonoa. Toisinaan on myös jäähyä käytetty. Pääsääntö on, että jäähyn pituus on ikävuosi ja minuutti. Oleellista on se mihin jäähyä käyttää. Jos jäähy tulee itkupotkuraivareista, jotka ovat lapsen säätelykeinojen ulkopuolella, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Raivoavaa lasta kannattaa ottaa syliin. Sen sijaan liian kovaan menoon jäähy voi olla toimiva pysäytys. Tarvetta lyönnille tai luunapille ei ole vielä ilmennyt. 

Todella moni 5-vuotias ei vielä ota onkeensa 5 minuutin jäähystä, vaan tulee jäähyltä pois yhtä uhmakkaana kuin sinne menikin. Myös niitä lapsia on aika paljon joihin ei minkäänlainen jäähy tehoa. Se on hyvin yksilöllinen asia, että mitkä rangaistukset lapseen tehoavat ja mitkä eivät.

Jokainen lapsi on toki erilainen ja erityislasten kyvyt ottaa rajauksia vastaan ovat vielä oma lukunsa. Mutta tosiaan keinoja on lukemattomia. 

Sallittuja kurinpitokeinoja on vuosi vuodelta aina vaan vähemmän.

Takaraivoon on tullut sellainen epäilys omasta kyvykkyydestä vanhempana, ja tuntuu että täytyy suorittaa kaikki ihan täydellisesti koko ajan ettei kenellekään tule vain mitään aihetta valittaa. Meilläkään ei siis johtanut ilmoitus asiakkuuteen asti vain työntekijät kävi vain kotona tarkastamassa tilanteen. Jäi kuitenkin mieleen esim. toisen tarkastaneen kommentti siitä, että meillä oli tavarat levällään (no kai nyt, matkatavarat olivat levällään kun oltiin tultu edellisenä iltana parin viikon reissusta kotiin ja he tulivat käymään seuraavana aamuna, kiirellisenä koska en ollut huomannut soittoja kun puhelin oli viikonloppu-iltana äänettömällä, jotta saisimme nukkua aamulla rauhassa). Tuntuu, että oman kodin rauha ja suoja on häiriintynyt ja koko ajan pitää pelätä ja olla varpaillaan. Ei ihme, jos ei ole lastensuojelulla resursseja oikeiden hätätilanteiden hoitoon, kun kytätään ihan tavallisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heräsin todellisuuteen, että olen ollut lapsellinen ja itsekäs, laiskakin. Nyt tajuan, että lapsi ei mene rikki, vaikka häntä kasvattaa.

Yleensä se kylläkin menee niin, että jos lasta kasvattaa, niin tulee lasu koska kasvatusmenetelmät ovat ristiriidassa kasvatussuositusten kanssa.

Useimmat osaavat kasvattaa lapsensa ilman lyöntihommia. 

Aika heikkoapa tuo lasten tottelevaisuus on nykyisin verrattuna takavuosikymmeniin. Siihen aikaan vanhempien, opettajien ja hoitajien sana oli lapsille laki ihan eri lailla kuin tänä päivänä.

Nykyään kasvatetaan hyväitsetuntoisia lapsia eikä kynnysmattoja.

Eli mielestäsi hyvän itsetunnon omaava lapsi ei osaa kunnolla lukea tai kirjoittaa eikä pärjää muutenkaan koulussa. Lisäksi hänen käytöstapansa muistuttavat lähinnä jotain viidakon eläintä. Jep jep, hieno maailmankuva sinulla. Ja ei, en tarkoita pelkästään ulkomaalaistaustaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on alle kouluikäinen. Hänen kanssaan vakavasti keskustellaan, jos käytös on huonoa. Toisinaan on myös jäähyä käytetty. Pääsääntö on, että jäähyn pituus on ikävuosi ja minuutti. Oleellista on se mihin jäähyä käyttää. Jos jäähy tulee itkupotkuraivareista, jotka ovat lapsen säätelykeinojen ulkopuolella, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Raivoavaa lasta kannattaa ottaa syliin. Sen sijaan liian kovaan menoon jäähy voi olla toimiva pysäytys. Tarvetta lyönnille tai luunapille ei ole vielä ilmennyt. 

Todella moni 5-vuotias ei vielä ota onkeensa 5 minuutin jäähystä, vaan tulee jäähyltä pois yhtä uhmakkaana kuin sinne menikin. Myös niitä lapsia on aika paljon joihin ei minkäänlainen jäähy tehoa. Se on hyvin yksilöllinen asia, että mitkä rangaistukset lapseen tehoavat ja mitkä eivät.

Jokainen lapsi on toki erilainen ja erityislasten kyvyt ottaa rajauksia vastaan ovat vielä oma lukunsa. Mutta tosiaan keinoja on lukemattomia. 

Niih, lapset erilaisia, vanhempien rajaukset erilaisia ja tulokset rajauksiin erilaisia. Sossujen itsestäänselvyyksien jälkeen päätin pudottaa vanhemmuuden ja laiskuuden kutoseen joksikin aikaa. Sen verran ärsytti. Ai huostaanotto kolkuttaa. Nooot, siihen on ihan omat perusteet, joista tiesin mitä ne on. Ai niin ja lukuisia palaverejakin olisi pitänyt olla. Meillä ei yhtäkään. Vähän nenää nyrpisti kun sanoin perhetyölle no thanks! Nyt lähden ostamaan Atrian valmisruokaa. Lapset nukkumaan n. kymmeneltä ehkä. Riittää kuulemma 9 h ihan terkkarinkin mukaan. Olen pahoillani, että vielä päiväkoti-iässä ei niitä harrastuksia ollut. (Tirsk)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heräsin todellisuuteen, että olen ollut lapsellinen ja itsekäs, laiskakin. Nyt tajuan, että lapsi ei mene rikki, vaikka häntä kasvattaa.

Yleensä se kylläkin menee niin, että jos lasta kasvattaa, niin tulee lasu koska kasvatusmenetelmät ovat ristiriidassa kasvatussuositusten kanssa.

Useimmat osaavat kasvattaa lapsensa ilman lyöntihommia. 

Lasuja tehdään paljon muustakin kuin vain ruumiillisesta kurituksesta. Se menee vuosi vuodelta yhä tiukemmaksi että millä menetelmillä lastaan saa kasvattaa. Monet asiat mistä nykyisin tehdään lasu olivat aivan ok esim. vielä parikymmentä vuotta sitten.

Sitä kutsutaan kehitykseksi. Onneksi vanhemmat ja opettajat eivät saa enää piestä lapsia.

...eivätkä jäähyttää. Kehitys on se että valta siirtyy lapsille kun kaikki kurinpitokeinot vähitellen kielletään yksi toisensa jälkeen.

Mua aina ihmetyttää nämä valittajat, että mitenkään ei saa lasta enää kasvattaa. Voin kertoa muutaman esimerkin "kasvatuskeinoista", joita on lastensuojelussa puitu.

- Lapsen laittaminen pimeään komeroon ja oven telkeäminen pariksi tunniksi.

-Kepillä lapsen selkään hakkaaminen.

-Parivuotiaan lapsen laittaminen jääkylmään suihkuun rangaistuksena.

Voin sanoa, että pelkät jäähyt ei paljoa sossua kiinnosta.

Kyllä vaan kiinnostaa jäähyt, tilanteesta riippuen. Kriteeri on se, että miltä seuraus tai rangaistus lapsesta tuntuu. Jos lasta ahdistaa, vanhemman toimintaa pitää selvittää.

Meidän teiniä ahdistivat mm. kotiintuloajat, joita sitten syynättiin perusteellisemman kautta. Teiniämme ahdistivat myös varhaislapsuuden jäähyt (1 min. per ikävuosi, seurauksena veljen lyömisestä, viimeisen kerran 3-vuotiaana eli 3 minuuttia). Nämäkin syynättiin. Lastensuojelun asiakkuus päättyi, kun kaikki teinin ahdistuksen aiheet oli käsitelty perusteellisesti. 

Sain apua pahimman kriisin yli. Eli kiitos siitä.

Sekopää isän äitini (joka kasvatti isästäni samanlaisen hullun kuin itsekkin on), teki lasun kun olin yläasteella 9.luokalla. Väitti että olin kertonut hänelle kesälomareissulla (jolla tapasin häntä vastentahtoisesti n. kahden tunnin verran) että äitini avomies käyttää minua seksuaalisesti hyväkseen. Asia hoidettiin tosi fiksusti (sarkasmia) niin, että sossu otti yhteyttä kouluun, missä minut käskettiin luokanvalvojan kanssa keskustelemaan. Keskustelu ei ollut miellyttävä kummallekkaan meistä. Sossu oli sentään sanonut että he epäilevät ilmoituksen todenperäisyyttä (ja oli syytäkin), mutta asia on silti selvitettävä. 

Kotona asiasta repesi tietysti toinen helvetti, ja kaiken keskellä minä joka en todellakaan ollut väittänyt että minua hipelöidään kotona äitin uuden miehen toimesta. Minulle ei olisi tullut pieneen mieleenkään että sellaista voisi edes tapahtua, enkä ole kiero pska joka keksii jotain tuollaista omasta päästään tehdäkseen kiusaa. Vielä vuosien päästä äitini mies epäili että minä olen jotain hänestä sanonut. 

Vierailija kirjoitti:

Sohvassa on jouset lintallaan, kiitos sohvan nurkkaan parkkeeranneen perhetyöntekijän.

Keski-Suomessa? En halua tarkempaa paikka alkaa arvuuttelemaan tai edes kyselemään.

Uskomattomia lässytyksiä täällä kaikesta, kuten siitä, että ääntä ei saisi korottaa lapselle. Totta kai lapselle saa näyttää, että on vihainen ja useimmille ihmisille siihen liittyy äänen korotus. Sehän on ihan luonnotonta sähistä hiljaa tai puhua korostuneen lempeästi tuollaisessa tilanteessa. Mutta tietenkin aggressiivinen pelottava karjuminen on asia erikseen ja voi olla pelottavaa lapselle, varsinkin jos siihen liittyy joskus jotain muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Sekopää isän äitini (joka kasvatti isästäni samanlaisen hullun kuin itsekkin on), teki lasun kun olin yläasteella 9.luokalla. Väitti että olin kertonut hänelle kesälomareissulla (jolla tapasin häntä vastentahtoisesti n. kahden tunnin verran) että äitini avomies käyttää minua seksuaalisesti hyväkseen. Asia hoidettiin tosi fiksusti (sarkasmia) niin, että sossu otti yhteyttä kouluun, missä minut käskettiin luokanvalvojan kanssa keskustelemaan. Keskustelu ei ollut miellyttävä kummallekkaan meistä. Sossu oli sentään sanonut että he epäilevät ilmoituksen todenperäisyyttä (ja oli syytäkin), mutta asia on silti selvitettävä. 

Kotona asiasta repesi tietysti toinen helvetti, ja kaiken keskellä minä joka en todellakaan ollut väittänyt että minua hipelöidään kotona äitin uuden miehen toimesta. Minulle ei olisi tullut pieneen mieleenkään että sellaista voisi edes tapahtua, enkä ole kiero pska joka keksii jotain tuollaista omasta päästään tehdäkseen kiusaa. Vielä vuosien päästä äitini mies epäili että minä olen jotain hänestä sanonut. 

En tiedä milloin kyseinen juttu on tapahtunut mutta joitain vuosia sitten teinitytöillä oli tapana väittää äitinsä uusia puolisoita, joskus jopa omaa isäänsä, pedofiiliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heräsin todellisuuteen, että olen ollut lapsellinen ja itsekäs, laiskakin. Nyt tajuan, että lapsi ei mene rikki, vaikka häntä kasvattaa.

Yleensä se kylläkin menee niin, että jos lasta kasvattaa, niin tulee lasu koska kasvatusmenetelmät ovat ristiriidassa kasvatussuositusten kanssa.

Useimmat osaavat kasvattaa lapsensa ilman lyöntihommia. 

Lasuja tehdään paljon muustakin kuin vain ruumiillisesta kurituksesta. Se menee vuosi vuodelta yhä tiukemmaksi että millä menetelmillä lastaan saa kasvattaa. Monet asiat mistä nykyisin tehdään lasu olivat aivan ok esim. vielä parikymmentä vuotta sitten.

Sitä kutsutaan kehitykseksi. Onneksi vanhemmat ja opettajat eivät saa enää piestä lapsia.

...eivätkä jäähyttää. Kehitys on se että valta siirtyy lapsille kun kaikki kurinpitokeinot vähitellen kielletään yksi toisensa jälkeen.

Mua aina ihmetyttää nämä valittajat, että mitenkään ei saa lasta enää kasvattaa. Voin kertoa muutaman esimerkin "kasvatuskeinoista", joita on lastensuojelussa puitu.

- Lapsen laittaminen pimeään komeroon ja oven telkeäminen pariksi tunniksi.

-Kepillä lapsen selkään hakkaaminen.

-Parivuotiaan lapsen laittaminen jääkylmään suihkuun rangaistuksena.

Voin sanoa, että pelkät jäähyt ei paljoa sossua kiinnosta.

Niin mä en oikein ymmärrä, mistä kumpuaa, että pitäisi olla lähes täydellinen tai perhetyö tai sossun valvonta paikallaan. Ainahan on hyvä yrittää parantaa tapojaan, vaikka ne itsestäänselvyyksiä jotkin onkin, mutta siihen se kyllä saa jäädäkin, eli suosituksiin, ellei ole kyse jostain vakavista rikkeistä, joissa henkinen tai fyysinen terveys oikeasti vaarassa.

Ja lastensuojelun vika, että niitä ilmoituksia tehdään? Jokainen voi lukea lastensuojelulaista ja Lastensuojelun käsikirjasta mitä laki käskee lastensuojelun työntekijöiden tekemään ilmoituksen tullessa.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on alle kouluikäinen. Hänen kanssaan vakavasti keskustellaan, jos käytös on huonoa. Toisinaan on myös jäähyä käytetty. Pääsääntö on, että jäähyn pituus on ikävuosi ja minuutti. Oleellista on se mihin jäähyä käyttää. Jos jäähy tulee itkupotkuraivareista, jotka ovat lapsen säätelykeinojen ulkopuolella, lapsi kokee sen hylkäämisenä. Raivoavaa lasta kannattaa ottaa syliin. Sen sijaan liian kovaan menoon jäähy voi olla toimiva pysäytys. Tarvetta lyönnille tai luunapille ei ole vielä ilmennyt. 

Kaikkia lapsia ei todellakaan voi ottaa raivoavana syliin. Omalla lapsella raivo vain paheni, jos hänestä otti millään tavalla kiinni raivarin hetkellä. Jotain rajaa siis näihin yleistyksiin.

Luen näitä sydän syrjällään. Minusta Suomessa äitiys on rennompaa kuin täällä uudessa asuinmaassani keskieuroopassa, mutta tuo lastensuojeluilmoituskäytäntö kyllä hirvittää. Täällä pidetään välinpitämättömänä perheenä jos lapset eivät mene 19:30 nukkumaan ja jos alakouluikäisillä on oma puhelin tms., mutta ei silti kukaan mitään ilmoituksia tee.

ulkosuomalainen

Vierailija kirjoitti:

Luen näitä sydän syrjällään. Minusta Suomessa äitiys on rennompaa kuin täällä uudessa asuinmaassani keskieuroopassa, mutta tuo lastensuojeluilmoituskäytäntö kyllä hirvittää. Täällä pidetään välinpitämättömänä perheenä jos lapset eivät mene 19:30 nukkumaan ja jos alakouluikäisillä on oma puhelin tms., mutta ei silti kukaan mitään ilmoituksia tee.

ulkosuomalainen

Esim. Saksassa ihmiset muistavat millaista oli Stasin ilmiantokulttuuri eivätkä halua ilmiantajia takaisin.

Suomessa vastaavaa historiaa ilmiantajista ei ole, ja siksi ilmiantojärjestelmää on lähdetty rakentamaan ikään kuin se olisi hyväkin idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen näitä sydän syrjällään. Minusta Suomessa äitiys on rennompaa kuin täällä uudessa asuinmaassani keskieuroopassa, mutta tuo lastensuojeluilmoituskäytäntö kyllä hirvittää. Täällä pidetään välinpitämättömänä perheenä jos lapset eivät mene 19:30 nukkumaan ja jos alakouluikäisillä on oma puhelin tms., mutta ei silti kukaan mitään ilmoituksia tee.

ulkosuomalainen

Esim. Saksassa ihmiset muistavat millaista oli Stasin ilmiantokulttuuri eivätkä halua ilmiantajia takaisin.

Suomessa vastaavaa historiaa ilmiantajista ei ole, ja siksi ilmiantojärjestelmää on lähdetty rakentamaan ikään kuin se olisi hyväkin idea.

Joskus se onkin hyvä idea, kun kyse on lapsista.

Tytärpuolesta meidän suuntaan tehty ei johtanut mihinkään eikä vaikuta elämään. Tiedän kuka teki, ymmärrän miksi oli huolissaan.

Meidän tekemät ovat johtaneet soittoihin ja selvityksiin. Mikään ei ole tietääksemme muuttunut, joka on surullista kun lasten vanhempi tarvitsisi tukea vanhemmuuteensa. Seuraavaa huolenaihetta odottaessa. En kyllä tiedä kannattaako ilmoituksia tehdä kun sossusta vaan soitetaan ja kysytään mitä mieltä asianomainen on.

Siten vaikutti, että epäilen kaikkia lasteni kavereiden vanhempia, enkä puhu perheemme asioista kenellekään. Vieläkin mietityttää kuka ilmoituksen teki. Oli puuta heinää. En luota oikein kehenkään. En jätä nuoriani yôksi yksin kotiin, vaikka sitä olisi mielestäni hyvä harjoitella. Pelottaa vaan liikaa, että tulee käty ja joku soittaa poliisit ja siinä sitten ollaan. Kun nuorin täyttää 18, niin korkataan skumppa. Ei voi enää kukaan lasuilmolla kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen näitä sydän syrjällään. Minusta Suomessa äitiys on rennompaa kuin täällä uudessa asuinmaassani keskieuroopassa, mutta tuo lastensuojeluilmoituskäytäntö kyllä hirvittää. Täällä pidetään välinpitämättömänä perheenä jos lapset eivät mene 19:30 nukkumaan ja jos alakouluikäisillä on oma puhelin tms., mutta ei silti kukaan mitään ilmoituksia tee.

ulkosuomalainen

Esim. Saksassa ihmiset muistavat millaista oli Stasin ilmiantokulttuuri eivätkä halua ilmiantajia takaisin.

Suomessa vastaavaa historiaa ilmiantajista ei ole, ja siksi ilmiantojärjestelmää on lähdetty rakentamaan ikään kuin se olisi hyväkin idea.

Joskus se onkin hyvä idea, kun kyse on lapsista.

Onko se hyvä, että lapsiperheet alkavat pelätä asioistaan kertomista?