Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen tästä yli?
21.09.2021 |
Tein typerästi ja sekaannuin naimisissa olevaan mieheen. Välillämme ei tapahtunut juuri mitään tekstailun lisäksi, mutta tunteita kehittyi suuntaan ja toiseen. Katkaisimme välit toisiimme keväällä. Tällöin hän asui vielä toisella paikkakunnalla. Kesän alussa laitoin hänelle viestiä, ja kävi ilmi, että hän on muuttanut minun kaupunginosaani. Nyt hän asuu kirjaimellisesti naapurissani. Minua ahdistaa, koska nyt tuntuu, etten voi enää olla "kotiympäristössäni" rennosti. Olen jatkuvasti varuillani. Tässä kaupunginosassa on tasan yksi pieni ruokakauppa, jossa suurin osa alueen väestä asioi. Asuntoni vieressä on myös leikkipuisto, jossa mies sanoo käyvänsä taaperonsa kanssa. Täällä on varmaan viisikymmentä leikkipaikkaa!!! Todella pelkään sitä hetkeä, joka väistämättä on tämänkokoisessa paikassa edessä, että törmään häneen jossain täällä enkä osaa yhtään sanoa, kuinka reagoin.
Emme ole enää yhteyksissä toisiimme, mutta olen vihainen. Haluaisin sanoa hänelle, kuinka pskamaista häneltä oli muuttaa perheineen muutaman sadan metrin päähän asunnostani, vaikka hän hyvin tietää tunteistani ja siitä, kuinka epämukavaa tämä minulle on. En halua muuttaa.
Olen harkinnut jopa vaimolle kertomista. En tietenkään kerro, koska en saavuttaisi sillä mitään, mutta haluan miehen tietävän, kuinka paljon tämä minuun sattuu. Tämä tilanne on tehnyt minut valtavan onnettomaksi. Kaiken kaikkiaan koko typerä "suhde". Tapasin hänet keväällä ja olen pikkuhiljaa masentunut ja menettänyt omanarvontuntoni. Nyt pitäisi vielä luopua kodistakin.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä teidän välillänne oikein oli, ap? Mainitset viestissäsi vain tekstiviestit ja yhden tapaamisen, mutta muuten viestistä saa sellaisen mielikuvan kuin olisi ollut todella pitkä ja syvä suhde. Jokin tässä mättää.... Oletko varma, että tuo toinen osapuoli tuntee samalla tavalla kuin sinä?
Katkaisimme välit sen takia, koska hän vihjaili jatkuvasti, että haluaisi minusta enemmän jos olisi sinkku, ja ettei TÄLLÄ HETKELLÄ voi olla kuin "ystävä". Kuuntelin hänen murheitaan, lohdutin ja heti kun minä sanoin, että minua ahdistaa tämä tilanne, hän vetäytyi. Toivoisin, että olisi kanttia sanoa hänelle niin ilkeästi kuin haluan, mutta en pysty. Täysin mahdollista, että hän vain vedätti minua jonkin takia (huomion??) ja esitti kaiken, mutta minuun se esitys meni täydestä.
Joo, kuulostaa vedätykseltä. Hyvä, että heräsit. Mutta miksi sinä olet edelleen, puolen vuoden päästä noista tapahtumista yhtään missään yhteydessä tähän mieheen? Etkö voi vain ihan kokonaan antaa sen tyypin olla omassa arvossaan (=ei yhdenkään ajatuksesi arvoinen)?
Ulkopuolelta nähtynä kuulostaa siltä, että sinun tunteesi ja reaktiosi ovat tosi voimakkaita suhteessa siihen, mitä on oikeastaan tapahtunut. Villi veikkaus: sinulla on hankala olla itsesi kanssa ja yrität huijata itseäsi, että pahoinvointisi johtuu tästä miehestä. Yritä opetella viihtymään omissa nahoissasi. (Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Aika moni meistä tarvitsee terapiaakin, että se onnistuisi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muakin mietityttäisi, että miksi joku mies muuttaisi perheensä kanssa naapuriin, jos on yhtään vaaraa törmätä 'salarakkaaseen'. Typerä veto.
Näitä keskusteluja on huvittavaa lukea, kun mammat ovat aina ihan yhdessä rintamassa maalaamassa naisen kaheliksi ja mielisairaaksi ja mies on ihan nuhteeton. Mies tuossa vedätti sekä apta että vaimoaan. Ja mistä tiedätte kuinka vahvat tunteet miehellä oli? Kyllä syrjähypyssäkin voi kehittyä vahvat tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty kun ei ole sinkku, mitä kohtaa et ymmärrä? Jos olisi vapaa, tilanne olisi eri.
Sanotko itse usein noin miehille, joiden tiedät olevan sinuun ihastunut?
Miksi aloit vehtaamaan naimisissa olevan tyypin kanssa alkuunkaan? Etkö tiennyt että siitä saa vain sydänsuruja itselleen ja koko miehen perheelle. Eikö omatuntoasi kolkuttanut toimintasi yhtään? Minä en ikinä voisi sotkeentua varattuun, koska se veisi mielenrauhani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovera itsesi ja késkity omaan elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloit vehtaamaan naimisissa olevan tyypin kanssa alkuunkaan? Etkö tiennyt että siitä saa vain sydänsuruja itselleen ja koko miehen perheelle. Eikö omatuntoasi kolkuttanut toimintasi yhtään? Minä en ikinä voisi sotkeentua varattuun, koska se veisi mielenrauhani.
Aluksi en tiennyt. Miehen perhe ei tiedä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä ihan huolella, miksi lähdet tuollaisiin kuvioihin. Ihan syyllistämättä. Miehellä voi olla omat ongelmansa, mutta mieti, miksi suostut tuollaiseen.
Tunnet olosi hylätyksi ja olet vihainen. Se on ihan ok. Nyt olisi hyvä saada muita ajatuksia, kun olet nyt täällä jo purkanut pahaa oloasi. Ehkäpä lenkki ja jotain hyvää ruokaa? Ole ystävien kanssa paljon ja anna itsellesi armoa. Sinulla on oikeus tunteisiisi.
Taas tuo sairas postailija keksinyt uuden stoorin palstalle.
Viimeaikoina ollut tavallistakin levottomampi trolliensa kanssa.
Ootkos ap kokonaan unohtanut ottaa lääkkesi, kun näyttää olevan jälleen maaninen vaihe päällä?
Sun kaikki tarinasi ovat keksittyjä juttuja, mutta ne palstan tyhmien mammojen päähän kuin siideri ja häkä.
Sulla on tapana myös itse kommentoida juttujasi, sekä muka tavallisena kommentoijana että ap:n allekirjoituksella.
Rauhoitu jo hyvä ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tuo sairas postailija keksinyt uuden stoorin palstalle.
Viimeaikoina ollut tavallistakin levottomampi trolliensa kanssa.
Ootkos ap kokonaan unohtanut ottaa lääkkesi, kun näyttää olevan jälleen maaninen vaihe päällä?
Sun kaikki tarinasi ovat keksittyjä juttuja, mutta ne palstan tyhmien mammojen päähän kuin siideri ja häkä.
Sulla on tapana myös itse kommentoida juttujasi, sekä muka tavallisena kommentoijana että ap:n allekirjoituksella.
Rauhoitu jo hyvä ihminen!
Muistitko itse ottaa lääkkeesi, kun näet palstalla salaliittoja?
Ei pysty kun ei ole sinkku, mitä kohtaa et ymmärrä? Jos olisi vapaa, tilanne olisi eri.