Lue keskustelun säännöt.
Tulevasta lapsenlapsesta innostunut mummo
21.09.2021 |
Meillä on tällainen jollain tasolla kai positiiviseksikin luokiteltava ongelma :D
Tuleva mummo on ollut alusta saakka aivan valtavan innostunut perheenlisäyksestämme ja ostelee tuhottoman paljon vauvan vaatteita. Ja kun sanon paljon niin tarkoitan PALJON. Vauvanvaatteita on ehtinyt jo kertyä neljän Ikea-kassillisen verran.
Mummo ostelee myös vääränkokoisia vaatteita - hankki mm. talvihaalarit, jotka kaikella todennäköisyydellä olisivat sopivan kokoiset lapselle kesällä ja ovat taas liian pienet ensi talvena. Samoin on hankkinut kesävaatteita, jotka ovat lapselle sopivia talvella 2022-2023.
Mummo on ollut myös satavarma tulevan lapsen sukupuolesta ja ostanut vaan tietylle sukupuolelle sopivia vaatteita. No myöhemmin raskauden edetessä tutkimuksissa paljastui, että vauva onkin juuri sitä toista sukupuolta. Mummo tätä ei vieläkään usko, vaan ostelee edelleen niitä "väärälle" sukupuolelle sopivia vaatteita.
Tavallaan on ihanaa, että toinen on noin kovin innoissaan, mutta toisaalta harmittaa, koska suurin osa vaatteista menee hukkaan. Ja onhan tuo nyt melkoisen turhaa kulutustakin.
Tässä juuri pyykkään tulevalle lapselle vaatteita ja rupesin miettimään, että olenko kamala ihminen, jos jo nyt lahjoitan osan vaatteista esim. hyväntekeväisyyteen?
Me vanhemmat emme ole ehtineet/viitsineet juurikaan ostaa vauvalle vaatteita, kun niitä tulee mummolta ovista ja ikkunoista. Toisaalta sekin harmittaa - olisi kiva ostaa vaatteita sellaisissa materiaaleissa ja kuoseissa, jotka miellyttävät itseä, mutta kun vaatteita on kertynyt jo niin paljon, niin ei viitsi "turhaan" tuhlata.
Ja ennen kuin joku ehdottaa, niin kyllä, mummolle on sanottu, että voisi hillitä vaatteiden ostoa tai jos välttämättä haluaa ostaa jotain, niin kysyisi meiltä mitä puuttuu. Tällä ei ole kuitenkaan ollut minkäänlaista vaikutusta. Alkaa jo säilytystilakin loppua :S
Kommentit (105)
Kerran se vaan kirpaisee, kun vetää omalle tontilleen rajat ajoissa. Vähän aikaa voi mummo nikotella ja varmasti vetää palkokasvit kärsään, mutta mitä sitten. Kyllä mummoikäisen on osattava jo kontrolloida käytöstään ja uskoa, kun hänelle riittävän suurilla konsonanteilla kerrotaan, että hänen käytöksensä ei ole sopivaa.
Valitsette vaatteista parhaat ja tarkoituksenmukaisimmat, loput vaatekeräykseen armotta, myös ne ylisuuret. Kerrotte mummolle tämän, ja jos hän sitkeästi vaan ostelee, silloin kannattaa jo suoraan kysyä, oletko tyhmä, vallanhaluinen vai muistisairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tämä ”emme halua aiheuttaa mielipahaa” -argumentti.
Se on se mihin sen rajattoman ihmisen kanssa elävät aina vetoavat ja heidän mielestään se on normaalia. Rajat ovat venyneet.
Sillä meilläkin seliteltiin mm se että anoppi tunki kutsumatta meille 6.30 sunnuntaiaamuna tai miksi hän pyrki päättämään mitä ruokaa meille ostetaan, mitä meillä syödään ja kuka meillä kokkaa.
Sillä perusteltiin se että hän haukkui minua koko suvulleen aina jos ei saanut tahtoaan läpi.
Sillä perusteltiin se että hän sopi tyttärensä kanssa että tytär voi asua meillä kun käy opiskelemassa meillä. Siis anoppi ja käly sopi, meiltä ei edes kysytty.
Miehen selitys oli aina sama ”äiti nyt on tommonen, helpoimmalla pääsee kun ei ”pahoita sen mieltä”.
Kälyllä tämä on mennyt niin pitkälle että anoppi ohjailee kälyä pelkillä ilmeillä. Erään kerran sanoin kälylle anopin kuullen että tämän kannattaisi mennä Ruotsiin opiskelijavaihtoon. Käly oli ihan kauhuissaan ja supisi, miten hän oli anopin ilmeestä nähnyt, ettei hän voi mitenkään hylätä äitiään sillä lailla.
Ihan karmeeta!
Aikuiset ihmiset luulevat että voivat määrätä toisia aikuisia ja toiset siihen alistuvat...
Tuollainenhan pahimmillaan rikkoo perheen!
Pliis, jos kyse on teidän omasta perheestä ja omista asioista, pitäkää puolenne!
Jos joku vetää herneet nenään siitä että elätte elämäänne omalla tavallanne, niin kannattaako sellaisen kanssa edes olla tekemisissä?Mullakin on rajaton äiti. On aina ollut. Ainoa keino elää rauhassa olisi katkoa välit, mutta sitten menisi välit pariin muuhunkin sukulaiseen. Itse olen melko yksinäinen, mulla ei esim. ole kavereita, en ole valmis luopumaan vähistä sukulaisistanikin. On varmasti helppoa huudella, jos on oma perhe, kavereita , tuttavia, miehen sukulaisia jne.
Tälleen superohis. :D
-eri
Jos on lapsia, niiden lasten hyvinvointi on ykkösasia eikä silloin siedetä epäterveitä sukulaisia.
Voi huokaus. Rajojen asettaminen ei ole aina välien katkomista ja konflikteja. Mummo voi olla kiva harrastuskaveri äidille ja kullanarvoinen lapsenhoitoapu pariskunnalle. Meidän koko sukumme on suht symbioottinen, eli joku käy korjaamassa autoaan toisen pihassa, toinen lainaa tavaroita X vuosittain perheelle Y ja kesä- ja Lapin-mökeillä nähdään valtavia lapsilaumoja aina pikkuserkkuja myöten. Tietenkin tässä on joskus kaaoksen tuntua, kun osa vahvatahtoisemmista sukulaisista yrittää tossuttaa etenkin nuoria sukuun liittyneitä mennen, tullen ja palatessa, mutta kyllä täällä tehdään päätöksiä ihan ilman mitään narsistikuvioita 🙄 Joskus urvahdellaan, kun rajoja ylitetään (kuten kun pitäisi hankkia isompi talo lahjoja varten), mutta itsepähän tänne on päätetty jäädä ja turvallisten aikuisten runsaus on ihan eri luokkaa kuin yhden tai kahden aikuisen ydinperheessä. Toki tämä edellyttää myös erilaisuuden ja epätäydellisyyden sietokykyä. Minusta on vain hauskaa, kun meitä naisiakin on niin erilaisia, eräjaanoista muotimoguleihin, ja kaikki tulemme toimeen keskenämme. Että ei tarvitse kuplautua eräjaanana eräporukkaan eikä muotimogulina muotiporukkaan, vaan osataan toimia myös erilaisten ihmisten kanssa. Ja kaikki eivät käsittele suoraa puhetta kuten toivoisi, eivätkä reagoi edes konflikteihin toimintaansa muuttamalla, joten jos puntaroi plussat ja miinukset ja haluaa säilyttää ihmissuhteen, niin silloin työkalupakista pitää löytyä myös hienotunteisia ja huomaamattomia menetelmiä, jossa "jyrä" saa toteuttaa itseään mutta itseltä ei lopu happi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tämä ”emme halua aiheuttaa mielipahaa” -argumentti.
Se on se mihin sen rajattoman ihmisen kanssa elävät aina vetoavat ja heidän mielestään se on normaalia. Rajat ovat venyneet.
Sillä meilläkin seliteltiin mm se että anoppi tunki kutsumatta meille 6.30 sunnuntaiaamuna tai miksi hän pyrki päättämään mitä ruokaa meille ostetaan, mitä meillä syödään ja kuka meillä kokkaa.
Sillä perusteltiin se että hän haukkui minua koko suvulleen aina jos ei saanut tahtoaan läpi.
Sillä perusteltiin se että hän sopi tyttärensä kanssa että tytär voi asua meillä kun käy opiskelemassa meillä. Siis anoppi ja käly sopi, meiltä ei edes kysytty.
Miehen selitys oli aina sama ”äiti nyt on tommonen, helpoimmalla pääsee kun ei ”pahoita sen mieltä”.
Kälyllä tämä on mennyt niin pitkälle että anoppi ohjailee kälyä pelkillä ilmeillä. Erään kerran sanoin kälylle anopin kuullen että tämän kannattaisi mennä Ruotsiin opiskelijavaihtoon. Käly oli ihan kauhuissaan ja supisi, miten hän oli anopin ilmeestä nähnyt, ettei hän voi mitenkään hylätä äitiään sillä lailla.
Ihan karmeeta!
Aikuiset ihmiset luulevat että voivat määrätä toisia aikuisia ja toiset siihen alistuvat...
Tuollainenhan pahimmillaan rikkoo perheen!
Pliis, jos kyse on teidän omasta perheestä ja omista asioista, pitäkää puolenne!
Jos joku vetää herneet nenään siitä että elätte elämäänne omalla tavallanne, niin kannattaako sellaisen kanssa edes olla tekemisissä?Mullakin on rajaton äiti. On aina ollut. Ainoa keino elää rauhassa olisi katkoa välit, mutta sitten menisi välit pariin muuhunkin sukulaiseen. Itse olen melko yksinäinen, mulla ei esim. ole kavereita, en ole valmis luopumaan vähistä sukulaisistanikin. On varmasti helppoa huudella, jos on oma perhe, kavereita , tuttavia, miehen sukulaisia jne.
Tälleen superohis. :D
-eri
Jos on lapsia, niiden lasten hyvinvointi on ykkösasia eikä silloin siedetä epäterveitä sukulaisia.
Voi huokaus. Rajojen asettaminen ei ole aina välien katkomista ja konflikteja. Mummo voi olla kiva harrastuskaveri äidille ja kullanarvoinen lapsenhoitoapu pariskunnalle. Meidän koko sukumme on suht symbioottinen, eli joku käy korjaamassa autoaan toisen pihassa, toinen lainaa tavaroita X vuosittain perheelle Y ja kesä- ja Lapin-mökeillä nähdään valtavia lapsilaumoja aina pikkuserkkuja myöten. Tietenkin tässä on joskus kaaoksen tuntua, kun osa vahvatahtoisemmista sukulaisista yrittää tossuttaa etenkin nuoria sukuun liittyneitä mennen, tullen ja palatessa, mutta kyllä täällä tehdään päätöksiä ihan ilman mitään narsistikuvioita 🙄 Joskus urvahdellaan, kun rajoja ylitetään (kuten kun pitäisi hankkia isompi talo lahjoja varten), mutta itsepähän tänne on päätetty jäädä ja turvallisten aikuisten runsaus on ihan eri luokkaa kuin yhden tai kahden aikuisen ydinperheessä. Toki tämä edellyttää myös erilaisuuden ja epätäydellisyyden sietokykyä. Minusta on vain hauskaa, kun meitä naisiakin on niin erilaisia, eräjaanoista muotimoguleihin, ja kaikki tulemme toimeen keskenämme. Että ei tarvitse kuplautua eräjaanana eräporukkaan eikä muotimogulina muotiporukkaan, vaan osataan toimia myös erilaisten ihmisten kanssa. Ja kaikki eivät käsittele suoraa puhetta kuten toivoisi, eivätkä reagoi edes konflikteihin toimintaansa muuttamalla, joten jos puntaroi plussat ja miinukset ja haluaa säilyttää ihmissuhteen, niin silloin työkalupakista pitää löytyä myös hienotunteisia ja huomaamattomia menetelmiä, jossa "jyrä" saa toteuttaa itseään mutta itseltä ei lopu happi.
Hyvin kirjoitettu. Saat tähän varmasti vastauksia siitä kuinka sukulaisissa ja perheenjäsenissä voi olla narsisteja ja pahasti häiriintyneitäkin henkilöitä, mutta jätetään ne keskustelut erikseen kun niissä on kuitenkin kyse poikkeuksista.
Olen samaa mieltä siitä ettei liika jyrkkyys, suorapuheisuus ja töykeys yleensä johda mihinkään. Täällä elämässä on kuitenkin loppujen lopuksi aika yksin, joten erilaisista ihmissuhteista on yleensä iloa. Jos jonkun seura ahdistaa välillä niin välimatkaa voi ottaa, mutta jos henkilöstä on myös välillä iloa ei niitä välejä tarvitse kokonaan katkoa. Samanlailla hieman rajattomalle äidille voi vetää rajoja ilman että katkaisisi yhteydet kokonaan.
Itselläni on hyvinkin haastavia persoonallisuuksia lähipiirissä, mistä syystä olen joutunut näitä asioita miettimään paljon. Ulkopuolisena on helppo huudella että "tiputa ne elämästäsi pois kokonaan" tai "sano sille suorat sanat" mutta ihmissuhteissa asiat on harvoin ihan niin yksioikoisia. Alkoholisti-ukkia voi olla hauska tavata päiväsaikaan kun tykkää leikitellä lasten kanssa, vaikkei milloinkaan kuvittelisi näkemästä samaa henkilöä humalassa riidanhakuisena; stressaantunut ja hiostava pomo voi olla työpaikan pikkujouluissa yllättävänkin mukava juttukumppani kun ei joudu miettimään arjen huolia; itsekäs ja itserakas teini-ikäinen sisko voi olla todella ystävällinen ja myötätuntoinen kun kasvaa vuoden lisää.
Miten muiden lastenlasten kohdalla? Onko ostelu lopahtanut lapsen synnyttyä? Kysäse neuvoa kälyiltä ja langoilta! Anna sopimattomat takaisin säilytykseen hänelle, jos et halua myydä niitä tms.
Itse olen jo päässyt mummoksi. Ostan vaatteita lapsille 2-4krt vuodessa. Kysyn koot silloin tällöin ja ostan kasvunvaraa. Miniä laittaa niitä kohteliaasti lasten päälle, kun nähdään. Säilytystilojen vähäisyydestä on puhuttu, kun olen vienyt suvussa kiertäviä vaatteita. Ja miniä saa ostaa myöskin, en ostele kuin tuo höperö.
Jos on lapsia, niiden lasten hyvinvointi on ykkösasia eikä silloin siedetä epäterveitä sukulaisia.