Haluaisin olla raskaana, mutta en halua lasta.

Jaa anna adoptioon

Mä myös. Voisin jopa synnyttää mut sit pikakelata 1 vuotiaaksi.

Tee vauva ja anna mulle, mies ei suostu tekemään enempää, niin voisin sitten adoptoida sun vauvas. :)

Sun pitää muuttaa Jenkkeihin ja ruveta kohdunvuokraajaksi, siellähän joku porho saattaa maksaa sikana siitä hyvästä että joku tekee sille muksun ;)

Haluaisin lapsen mutta en olla raskaana. Ihan hirveää aikaa. 

Ap ja 7, te taisitte tietämättänne ratkaista tuon Oulun vauvasurmien motiivin. Olisiko se juuri tämä? 

Hyi!! En koskaan vois tehä niin kuin se oululaisäiti. En koskaan. Veisin vaikka nimettömänä sairaalaan.

Mutta jos näin puolivakavissani sanoisin niin voitas tehä vaikka nelosen kanssa diili. Enkä mä siitä mitään rahaa haluaisi. Synnytyksestä koituvan sairaalalaskun voi toki halutessaan maksaa :)

-ap

Oululaiselta naiselta tämäkin onnistui. Peräti viisi kertaa ;-(

Ap, en toki missään nimessä ajatellut että sinä tekisit niin. mutta seiskan viesti pisti miettimään, että olisiko äiti nauttinut raskaanaolosta, ja hänen raskauksistahan tiedettetiinkin, eli raskaanaollessa saadusta huomiosta niin paljon, että hankkiutui raskaaksi mutta vauvan synnyttyä ei tiennyt enää mitä tehdä? Onkohan poliisitutkinassa tätä näkökulmaa otettu ollenkaan huomioon?

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 19:14"]Ap, en toki missään nimessä ajatellut että sinä tekisit niin. mutta seiskan viesti pisti miettimään, että olisiko äiti nauttinut raskaanaolosta, ja hänen raskauksistahan tiedettetiinkin, eli raskaanaollessa saadusta huomiosta niin paljon, että hankkiutui raskaaksi mutta vauvan synnyttyä ei tiennyt enää mitä tehdä? Onkohan poliisitutkinassa tätä näkökulmaa otettu ollenkaan huomioon?
[/quote] No ei ainakaan huomiosta nauttinut kun kukaan ei tiennyt ainakaan niistä4 raskaudesta.

Minä taas haluaisin lapsen, mutten olla raskaana.

Mikset kehitä jotain valeraskautta, kuten narttukoirillakin on? Kulkisit ympäriinsä ostelemassa tuttipulloja ja pinnasänkyjä. Kutoisit tumppuja ja pörräisit neuvoloiden ovilla. Luulen, että tuo toimisi sinulla tosi hyvin.

Pitääkö tässä alkaa kaivelemaan omia tuntoja ja auttaa poliisia tutkinnassa :) Minä en saanut enkä odottanut huomiota raskausaikana. En mieheltä enkä ulkopuolisilta. Ainoa oli mun sisko, joka kertoi kauhukokemuksia synnytyksistä. Raskausaikana koin itseni jotenkin ehjäksi ja kokonaiseksi. Naiseksi. En nytkään ole rikki, tai masentunut tai mitään, elän oikein onnellista elämää. Koin raskauden sellaseks mun jutuks. Toiset tykkää laulamisesta, toiset hiihtämisestä, mä tykkään olla raskaana. Mulla oli raskauden viimenen puolikas "tätä olen aina halunnut" -olo. Kai mä sit oon vähän outo :D

-ap

Pimee tyyppi ei voi muuta sanoo.