En jaksa enää ihmisiä

Olet oikein viisas.     Sano vaan kaikille valittajille turpa *iinni, niin kyl ne tajuavat.

Etätöissä ollessa sen on sisäistänyt, että mitä vähemmän ihmisiä näkee, sitä vähemmän ihmisiä kaipaa.

Mulla usein tuollainen olo työpäivän jälkeen.  Ettei jaksa yhtään ketään missään 

Sama täällä.

Turhaa höpötystä ja jonninjoutavaa puhetta - aika menee hukkaan ihmisten kanssa.

Mä olen koko ikäni ollut introvertti ja en voi sietää kuin todella harvoja ihmisiä.

En jaksa tuhlata aikaani jonninjoutaviin höpöttelyihin kun mua ei pätkääkään kiinnosta ihmisten jutut.

Suurin osa ihmisistä on rasittavia ja typeriä.

Minua vähän pelottaa, että ennestään umpimieliset suomalaiset umpioituvat lisää. Yritetään kestää muita ihmisiä hymyillen edes silloin tällöin.

T. Ääri-introvertti

Sama juttu, tosin tiedostan sen johtuvan mt sairaudestani. En vaan millään jaksaisi ihmisiä. Olisipa varaa muuttaa johonkin niin syrjään, ettei siellä liiku kukaan. Saisi rauhassa seota johonkin mökkiin kissojensa kanssa, ihan kuin sellaiset entisaikojen hullut kissamummot.

Entäs jos ukko kuolee tai ottaa hatkat ja lapset aikuistuvat? Mitäs sitten? Ihan sama?

Eikö kenenkään jutut kiinnosta sinua, vaikka instassa jonkun samaa harrastavan?

Itsellänikin on voimakkaasti tuo turhautuminen toisten juttuihin. Sukulaiset puhuvat loputtomiin omista arkipuuhistaan ja pahimmat kehuskelevat koko ajan. Vanhoista kavereista yksi puhuu nykyään vain töistään ja toinen julkkisten asioista.

Mutta on minulla pari ystävää joiden jutut kiinnostaa. Sellaisia on ilmeisesti vaikea löytää mutta merkitykselliset keskustelut on yksi elämän parhaista jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kenenkään jutut kiinnosta sinua, vaikka instassa jonkun samaa harrastavan?

Itsellänikin on voimakkaasti tuo turhautuminen toisten juttuihin. Sukulaiset puhuvat loputtomiin omista arkipuuhistaan ja pahimmat kehuskelevat koko ajan. Vanhoista kavereista yksi puhuu nykyään vain töistään ja toinen julkkisten asioista.

Mutta on minulla pari ystävää joiden jutut kiinnostaa. Sellaisia on ilmeisesti vaikea löytää mutta merkitykselliset keskustelut on yksi elämän parhaista jutuista.

👍

Mä en tunne ketään, kenen jutut kiinnostaisi.

Outoa mutta yritän ymmärtää. Minut on kasvatettu niin, että ihmisiin pitää suhtautua positiivisesti ja ystävällisesti. Mikäli, joku käyttäytyy huonosti, hänen kanssaan ei tarvitse olla tekemisissä enenpää kuin välttämätön vaati. Työelämässä kakkien kanssa pitää tulla toimeen, kaikista ei tarvitse pitää. Joskus mietin, että mitähän tuonkin päässä liikkuu, kun suhtautuu heti kättelyssä tylysti. Itse annan toiselle aina mahdollisuuden ja muodostan käsitykset itse, en toisten kertomuksen perusteella.

Ikävä huomata, että aikuisiällä useimmin ihmisiin pettyy, kuin innostuu. Ja omassa ja lähipiirin seurassa viihtyy eikä kaipaa sen suurempaa härdelliä.

En itsekään jaksa tyyppejä, jotka puhuvat ja puhuvat itsestään, kysymättä keneltäkään mitään, edes kohteliaisuuden vuoksi. Olen ollut työpaikassa, jossa oli hyväkäytöksisiä ihmisiä. Lounastimme usein yhdessä ja siinä automaattisesti kyseltiin miten esim. koirasi on parantunut leikkauksesta tai miten raksaprojektinne menee, jos joku ei itse saanut suun vuoroa. Vuoropuheluja monologien sijaan, siinä oppi ihmisistä monenlaista ja oli oikeasti mukavia lounashetkiä. Erilaisia ihmisiä, mutta kaikki omalla tavallaan fiksuja ja mukavia.

Jokseenkin sama. Perheeseen on sen verran syvä suhde ettei niin tavattomasti ärsytä, vaikka tuntuu että elän heidänkin kanssa eri planeetoilla. Ei tosin tule oltuakaan niin paljoa tekemisissä, kun vanhemmat asuvat eri puolella Suomea ja veli on kiireinen perheensä kanssa. Itse olen enemmän alisuoriutuja kuin uratykki, mikä aiheuttaa hiljaista ihmettelyä perheen keskuudessa. Työelämä vain on sellaista teatteria, mitä ei oikein jaksaisi mutta on vain pakko jaksaa. Kavereistakin olen pikkuhiljaa vieraantunut yksi kerrallaan. Nuorempana nuo suhteet tuntuivat niin todellisilta ja ikuisilta, mutta aika ja elämä on lopulta saanut havahtumaan ja miettimään, että onko meillä lopulta juuri mitään yhteistä. Yksi aika erikoinen kaiffari on kuitenkin säilynyt lähellä sydäntä, mutta pelkään hänen kuolevan huonojen elintapojen vuoksi ennen aikojaan. Jolloinka menisi viimeinenkin mohikaani ja hyvä ystävä. Kaikenlaisia tuttavia kuuluu kuitenkin elämään, mutta niitä näkee aina kun sattuu näkemään.

Eli aidot sielunkumppanit ovat olleet koko elämän harvassa. Muutamien naisten kanssa olen suhdetta koittanut viritellä, mutta lopulta nekin ovat alkaneet tuntua pakkopullalta. Onneksi ei ihan yksin tarvitse kyhnötellä maailman kylmyydessä vaan kepeää seuraa löytyy seuran kaipuun iskiessä. Jollain millä lie syvemmällä tasolla on aina vain aika tyhjää.

Kai se sitten lopulta vika on itsessä kun ihmiset alkavat lopulta ärsyttämään tai tuntuvat vain yhdentekeviltä. Sinänsä toivon kaikille vain hyvää ja vähintäänkin toisinaan toivoisin asioiden olevan toisin. Toisaalta viihdyn myös yksin ja olen elänyt värikkään sekä aika jännittävän elämän ensimmäisen puolikkaan. Odotuksia ei vain juuri ole enää toiselle puolikkaalle ja sisällä on kasvanut vaivihkaa ammottava tyhjyys koko elämää kohtaan.

Erakoituakko vaiko eikö? Ennen hätiköimistä on hyvä kiivetä nyppylälle ja lukea mammapalstalta johdattelevaa viisautta.

Onneksi mun pepussa kasvaa käärme ;)

En ihmettele jos ärsyttää ihmiset.Monesti meitä kaikkia.Pitää oppiikin elämään omaa elämää,oman näköistä.Välittämättä kestävän,korona aikaan huomaa miten turhat kyläreissut,tapaamiset jäänyt.Ihmissuhteet on aika raadollista.Pitää olla sitä tätä..Hienoa kun perhe on sinulle tärkeä.Keskity niihin ihaniin hetkiin mitä on.Yhdessä tekeminen.Nauti.Korona muutti paljon asioita itsekkin lähden yksin aamuaik.koiralenkille kun ketään ulkona liiku vielä,jos näkyy vaihda suuntaa,sama illalla.Pyöräily,lähimetsä..tee sitä mikä antaa iloa,lue,elokuvat..jne..Kyllä se siitä!

Haistelen nyt ap:n jutuissa masennusta enemmän kuin erakoitumista. Kannattaisi hoitaa sis itsensä kuntoon jo lastenkin normaalin tasapainoisen lapsuuden takia. Ketään ei tarvitse mielistellä, mutta lasten takia sinun pitää pärjätä muiden ihmisten kanssa.

Tiedät oikein hyvin, että lasten asiat eivät hoidu naama inhosta irvistellen, vaan asenteesi tulee olla positiivinen ja asiallinen erilaisissa tilanteissa alusta loppuun asti. Senkään jälkeen kotona ei saa natkuttaa lasten kuulleen mitään oman pään ongelmia niin, että lapsetkin joutuvat siihen mukaan. Masennuksesi ja tunteesi eivät ole lasten ongelmia millään tapaa, heidän pitää siis saada elää normaalia ihanaa elämää ja ap tekee kaikkensa, että niin tapahtuu.

Mieheni oli masentunut aikoinaan, kun lapset olivat pieniä ja hänen masennuksensa meinasi viedä koko perheen samaan tilaan. Se ei ole oikein, sillä lasten elämä on arvokas ja aikuisten pitää osata ajatella muitakin kuin omaa napaansa.

Futte kirjoitti:

En ihmettele jos ärsyttää ihmiset.Monesti meitä kaikkia.Pitää oppiikin elämään omaa elämää,oman näköistä.Välittämättä kestävän,korona aikaan huomaa miten turhat kyläreissut,tapaamiset jäänyt.Ihmissuhteet on aika raadollista.Pitää olla sitä tätä..Hienoa kun perhe on sinulle tärkeä.Keskity niihin ihaniin hetkiin mitä on.Yhdessä tekeminen.Nauti.Korona muutti paljon asioita itsekkin lähden yksin aamuaik.koiralenkille kun ketään ulkona liiku vielä,jos näkyy vaihda suuntaa,sama illalla.Pyöräily,lähimetsä..tee sitä mikä antaa iloa,lue,elokuvat..jne..Kyllä se siitä!

Haluatko ostaa voin sata välilyöntiä?

Ai että miten hyvä otsikko. Ilkeily on vaa tärkeintä.

Mulla on mennyt vähän näppisaikaa tyhmemmille kiusaajille vittuillessa, mutta aloittaja on niin oikeassa! Täällä haukutaan erilaisia ihmisiä, ollaan kateellisia toisten läskeille jne... Mä onneksi vedän kovasti takaisin, mutta kaikki eivät jaksa ja en ymmärrä miksei toiselle voi olla vaa hyvä!

Ihmisyys on lopussa. Jumalat ovat aloittaneet hävitystyöt. Ensiksi lepakkomies aivasti koronan liikkeelle, nyt ravistelevat jo tulivuoria. Pörssipelurit panikoituivat, mutta jumalat vain kusevat päällemme ja nauravat räkäisesti. Seuraavaksi päällemme tippuvat meret ja avaruusromut.