Vauvan itku ja epätoivo
Olen ajanut itseni burnoutiin äitiyden "täydellisellä" suorittamisella. Vauva on nyt 9kk vanha ja olen onnistunut tähän asti hoitamaan lasta niin ettei hän ole itkenyt. Tai siis tietenkin viestintäitkua, jolla hän on esim. ilmoittanut pissasta vaipassa tai nälästä. Olen tyydyttänyt tarpeet ennakoiden ja viimeistään ensimmäisestä vinkaisusta. Lapsesta on tullut iloinen, touhukas ja hyvin tyytyväinen lapsi. Mutta nyt hän on ensimmäistä kertaa sairaana. Ja itkee, ja itkee, ja itkee, ja itkee.... Ja nyt huomaan, kuinka väsymyksen partaalle olen itseni ajanut. Kun ensimmäinen sellainen vastoinkäyminen tuli, joka ei ole minun käsissäni, tunnen romahtavani. Soitan huomenna neuvolaan ja hoidan itseni sitä kautta ajallaan. Mutta voisiko joku sanoa NYT, että vauva ei kuole ja saa traumoja, vaikken pysty auttamaan kuin läheisyydellä? En saa itkua loppumaan, joten menettääkö lapsi nyt luottamuksensa minuun? Masentuuko vauva? Tiedän, että olen jo ihan hysteerinen ajatusteni kanssa, mutta mies on työmatkalla, eikä sellaisia läheisiä ole, jotka voisivat auttaa tässä asiassa. Lisäksi häpeän epäonnistumistani, joten en uskaltaisi edes kertoa kenellekään. Olen nyt valvonut muutamia torkkuja lukuunottamatta 3 vuorokautta putkeen, joten ajatukset ja kirjoittamisen taso ovat senmukaiset. Voinko antaa vauvan itkeä vierelläni, jos laitan tulpat korviin ja nukun ihan hetken? Tähän asti olen vaunuttanut ulkona tuntikausia, koska siellä vauvan on helpompi hengittää tukkoisella nenällään ja vauva on ollut kantoliinassa pystyssä nukkumassa, joten en ole pystynyt nukkumaan itse.
Kommentit (41)
Sinulla on kriisi päällä ja tarvitset aikaa palautua, nukkua, ilman painetta vauvan hyvinvoinnista.
Tilanne on kriittinen, ap - älä vetkuttele enää yhtään.
Ei väsymystä tarvitse hävetä. Älä selitä väsyneenä yhtään mitään, ehdit tehdä selittelyt myöhemmin, jos haluat - hoida nyt vauva turvaan.
Hätäkeskuksesta pystyvät neuvomaan heti, mitä tehdä; päivystykseen ei välttämättä saa suoraan yhteyttä vaan se tapahtuu takaisinsoitolla. Akuutit tapaukset ilmoitetaan aina numeroon 112, ja tämä todellakin on sellainen, ap. Kun saat arvion avuntarpeesta ja mahdollisesti apua, pääset tuosta väsymyksen ja vauvan tunteiden pelkäämisen "lukkiutumistilastasi", jolloin tilanne saattaa normalisoitua nopeasti.
Sinun täytyy nyt asettaa vauva oman häpeäsi, ylpeytesi, edelle. Ja hakea viipyilemättä apua.
Nyt olen hämmentynyt..
Ap, olethan antanut vauvallesi särkylääkettä? Suppoa kehiin, jos et ole. Tai nestemäistä särkylääkettä. Hän itkee kipua, saattaa olla korvatulehdus tai jotakin muuta.
Hän ei traumatisoidu itkustaan, jos saanut samalla läheisyyttä ja turvaa eikä itke "hylättynä" vaikkapa sängyssään.
Nyt varaat lääkärille ajan, ne korvat täytyy tsekata ja samalla kuuntelee keuhkot ym ja sinä purat hieman tunteitasi siellä.
Eli 1. Särkylääkettä lapselle ja 2. Ajanvaraus lääkärille ja 3. Rauhoitu, ei ole mitään hätää, vaikka onkin "hätä", asiat lutviutuu ja apu löytyy, se että sinä nyt prakaisit olisi sitten pahempi juttu eli nyt hengitä ja toimi!
Ja ei ihmisen lapsi siitä mene rikki vaikka joskus joutuisikin hieman itkemään huomion perään, et sinä myöhemminkään jokaiseen vinkaisuun sekunnissa kykene reagoimaan. Isot kuviot määrittelevät noita asioita ja pitkäkestoiset "hylkäämiskokemukset" ja kokemukset siitä, ettei tarpeeseen ole vastattu eikä lasta huomioitu.
T. Äiti kahdelle aikuisteinille&varhaiskasvattaja
Vierailija kirjoitti:
Otat ajan jollekin yksityiselle nyt heti. Menet taksilla. Äiti tai kaveri auttamaan. Voit pyytää jotain tuttuakin avuksi, ei tarvitse olla sydänystävä. Sanot, että et ole nukkunut moneen päivään. Todennäköisesti kyseessä on korvatulehdus ja se alkaa helpottaa yleensä heti, kun antibiootit aloitetaan. Sitten kysyt, että voisiko tuttava/ystävä/sukulainen olla hetken apuna, että saat nukuttua pari tuntia.
Ne vaan kynii ap:n, eikä tarjoa mitään akuuttia apua.
Siis yksityiset kynii. Tässä tarvitaan ensialkuun henkilö, joka kykenee hoitamaan vauvaa ottaen huomioon, että hän on sairas, ja lisäksi väsähtänyt äiti.
Ei lääkkeitä vauvalle ilman diagnoosia!
Vauva tuskin itkee huomiota, vaan huonoa oloa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. On kipeä, ja samalla äiti outo. Saako vauva enää ruokaa, vaihdetaanko vaippa?
Höpö höpö. 9 kuukauden ikäiselle voi hyvin antaa parasetamolia pakkauksen ohjeen mukaisesti kipuun ja kuumeeseen.
Vie lapsi lääkäriin jos itkee ja on nuhaa. Älä nukuta kylmässä tuntikausia, kylmä lisää nuhaa. Onko yksityistä lääkäriasemaa jossa erikoislääkäri lapselle tai edes kunnan, saa reseptin.
Vauvan sairastaminen on asia, josta luonnollisesti seuraa pahaa oloa ja itkuisuutta. Mutta jos se samalla tarkoittaa, että äiti ei lopulta jaksa huolehtia kunnolla vauvan perustarpeista - tähän se voi mennä, ellei tilanne pian korjaannu, ottaen huomioon ap:n asenne vauvanhoitoon - niin totta vie se traumatisoi. Ja traumat ei unohdu ikinä. Tämä ei ole leikin asia. Ap:n asenne saattaa keikahtaa päälaelleen.
Ei tuollaiset flunssat edes montaa päivää kestää, normaalisti 2-3 päivää kovimmat oireet.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. 9 kuukauden ikäiselle voi hyvin antaa parasetamolia pakkauksen ohjeen mukaisesti kipuun ja kuumeeseen.
Vauvoja ei lääkitä ilman lääkärin ohjetta. Piste.
Suurimpana vaarana tässä nyt on äidin psyykkinen kestäminen. Äitiyden pitäminen suorituksena, pettymys siinä ja 3 valvottua yötä. Tärkeintä olisi saada vauvalle hoitaja. Yleensä sairaat menee sairaalaan.
Toivottavasti vauva paranee pian, ja sinä ap saat levättyä! Sitten kun pystyt edes vähäsen rentoutumaan -> nukkumaan, jaksat taas.
Korvat oli mun pienellä kipeänä kun oli tosi itkuinen ja mikään ei auttanut. Lääke laski kuumeen mutta itku jatkui ja jatkui. Enhän minä suht tuoreena äitinä osannut korvia ajatella, tiesin kuitenkin että jokin on vialla ja vein lääkäriin. Eipä nää vauvat osaa muuten kertoa pahastaolostaan kun itkemällä vaikka miten ennakoisi.
vastasin sitä mukaan kun luin, mutta koko viestin lukeneen sanoisin vain: 112