Lapseni menee koulun jälkeen yleensä kaverinsa luokse kylään - Tämän kaverin äiti laittaa lapselleen yleensä jotain syömistä muttei koskaan kutsu tytärtämme heidän kanssaan yhdessä syömään

Jotenkin turhauttava keskustelu.

Mä oon elänyt lapsuuden aikalailla Karjalaiseen perinteisiin tottuneiden vanhempien kanssa. (Molemmat evakkojen jälkeläisiä)... ja siis meilläpäin oli tapana että aina tarjottiin kaikille talossa ruokaa. Se oli jopa etuoikeus saada lapsen kaveri joskus samaan ruokapöytään.

Itse tarjoaisin välipalaa jos kaveri tulisi kylään mutta ruokaa vain jos sitä oikeasti riittäisi kaikille ,jos ei riittäisi niin sanoisin että nyt meillä on ruoka ja kaveri voi taas huomenna tulla leikkimään mutta nyt pitää mennä kotiin. Sillai ystävällisesti. Paahtoleipä/murolautanen/banaani tms välipala ei kaada mun taloutta.

Mä oon kaukana Karjalaisesta emännästä ja toosi laiska kokkaamaan, mutta joku vieraanvaraisuus mustakin löytyy.

Tulipa kamala lapsuusmuisto mieleen. Vähän offtopic, mutta jos meillä ei lapsuudessa kaverit syöneet (ja ruokaa tarjottiin vain jos erikseen oli sovittu) niin meillä ei saanut myöskään odottaa sisällä ruokailun aikana. Ehkä joskus poikkeustapauksissa jos jo valmiiksi leikittiin sisällä, mitä sitäkin sai tehdä aika harvoin. Meillä ei ollut omia huoneita ja ruokaakin aika laskelmoidusti, sen lisäksi vanhempani olivat aika tiukkoja joidenkin asioiden suhteen kasvatuksessa.

No minulla oli yksi hyvä ystävä ja muistan talvipäivän kun leikimme hänen luonaan naapurin tytön luona. Kaverini kutsuttiin syömään sisälle, minua ja naapurin tyttöä ei, joka siis ihan normaali käytäntö. Heille sai kuitenkin aina mennä tytön huoneeseen odottamaan. Sillä kertaa eteisen tuulikaapissa tämän tytön äiti sanoi, että naapurintyttö saa tulla sisään odottamaan mutta minun tarvitsee mennä ulos odottamaan. Meninkin, ja tämä äiti tunki perään päänsä ulos oven raosta ja ivallisesti sanoi, että hän on kuullut että meillä seisotetaan ulkona joten kokeile nyt sinäkin. Ja tämä naapurin tyttö sai siis odottaa sisällä.

Muistan edelleen sen ivallisen ilmeen ja äänensävyn. Toisaalta äiti ei erityisemmin muutenkaan pitänyt minusta, olin kai turhan eloisa lapsi hänen makuunsa. Häpesin tämän jälkeen vuosia meidän sääntöjä kotona, en halunnut kavereita pitkäksi aikaa tai yritin etukäteen neuvotella säännöt vanhempieni kanssa ja opin pelkäämään tällaista myös muilta kavereiden vanhemmilta. No jälkikäteen ajateltuna ymmärrän kyllä tätä tytön äitiä tavallaan, mutta luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän että lapselle kostaminen on vähän halpamaista. Ja ehkä lapsena en vielä ymmärtänyt kuviota vaan tunsin vain epäreiluutta siitä että muut pihan lapset (esim. sisarusten kaverit) saivat odottaa sisällä ja minä yksin ulkona.

Vähän jo naurattaa kirjoittaa tätä, mutta puranpahan pahat lapsuusmuistoni. Myöhemmin aikuisiällä olen kuullut, että tällä äidillä oli ja on vähän mt-haasteita ja nykyään menee myös vähän liikaa viiniin. Mutta onneksi itse voi toimia aina toisin.

Meillä ei riittäisi omalle perheelle ollenkaan ruokaa jos ruokkisimme kaikki kahden vanhimman jo koulussa olevan lapsen kaverit jotka tulevat meille koulupäivän jälkeen. Me eli minä ja mieheni ruokimme omat lapsemme, heidän kaveriensa vanhemmat ruokkivat nämä kaverit. Se on alusta asti ollut selvää siitä lähtien kun esikoinen meni kouluun. Myös näille meidän kahdelle koululaiselle ei heidän kaveriensa luona anneta ruokaa jos he menevät koulupäivän jälkeen näiden luokse.