Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni ottaa ruuanlaitosta stressiä?
20.09.2021 |
En ymmärrä, miksi niin moni asettaa itselleen kovat odotukset arkiruokien suhteen. Etenkin monilla lapsiperheiden äideillä tuntuu olevan hirveät vaatimukset ruuanlaittoa kohtaan. Miksi pöydässä pitäisi olla aina jotain monimutkaista ja "hienoa" ruokaa, ja testissä jatkuvasti uusia reseptejä? Meillä syödään arkena ihan helppoja perusruokia, melkein aina jotain näistä:
1) jauhelihaa, paistettua sipulia ja täysjyvämakaronia
2) marinoituja broilerin suikaleita ja tummaa riisiä
3) keitettyjä linssejä, paistettua sipulia ja tummaa riisiä
4) munia ja hernemaissipaprikaa pannulla tai uunissa, keitettyjä perunoita
Pienet muutokset on mahdollisia, ja joukkoon lisätään usein edellisen päivän tähteitä tai vaikka juustonjämät.
Kahden lapsen yh:na tykkään kovasti siitä, että ruuanlaitto ja kauppa-asiointi on vaivatonta. Aikaa ja rahaa säästyy tärkeämpiä asioita varten, ja lapset saa kuitenkin tutustua monipuolisesti erilaisiin ruokiin ja makuihin koulussa.
En väitä, että meidän tapa toimia olisi ainoa oikea. On hienoa että ne jotka nauttii ruuanlaitosta saa mahdollisuuden toteuttaa itseään keittiössä. Mutta miksi niin moni ottaa turhaa stressiä ruuanlaitosta eikä tavallinen arkiruoka kelpaa, vaikka ajasta ja usein rahastakin on muutenkin pulaa?
Kommentit (15)
Somessa näyttää ihan urpolta, jos kertoo ruokkivansa lapset kalapuikoilla ja perunoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ihmetellyt, miksi tästä tehdään niin suuri numero. Ihmisillä on nykyään aikaa paljon enemmän kuin ennen, kun hyvin harvan pitää viideltä lähteä aamulypsylle, tai 10 tunniksi tehtaaseen, tai hiihtää tunnin verran kouluun, tai kutoa kankaat, lämmittää vesi puuhellalla, syöttää kanat ja kerätä munat, neuloa tumput, kirnuta voi ja niin edelleen. Tuleeko liiasta vapaa-ajasta sitten tekemällä tehty stressi että aina pitää olla jotain erikoista pöydässä eikä tavallinen vaihtelu riitä?
Kun lautasen reunalla on aina kurkkua tai tomaattia tai porkkana- tai lantturaastetta reilusti, saa ruuaksi tarjota kalapuikkoja, pinaattia ja perunaa, tai nakkikastiketta perunamuusin kanssa, tai kaalilaatikkoa tai lihapullia tai kuorrutettua kukkakaalia. Mitään hömpönhömppöä ei tarvitse ja rahatkin säästyvät!
Miksei tekisi sitten kunnon ruokaa ap:n marinadimössöjen sijaan?
Kaikki osaa pilkkoa ja ruskistaa kasviksia ja lihaa ja pata hoitaa loput. Gulassi, merimiespihvi, stroganoff edim. Pannulla tai uunissa paistettua lohta tai kanaa ja tuoresalaattia (ei mitään makaronimajoneesimössöä). Tuorekasviswokki kanasta tai possusta.
No en tiedä otanko stressiä ruoasta, mutta käytän sen tekemiseen kyllä aikaa.
Pidän hyvästä ruoasta ja herne-maissi-paprika lähinnä kuvottaa.
Haluan myös tarjota terveellistä ruokaa kasvaville lapsille ja opettaa heille pienestä pitäen hyvät tottumukset. Kuten vaikka että kasviksia syödään riittävästi.
Eniten häiritsee se, miten jotkut valittavat ruuanlaiton olevan aikaavievää. Kyllä siinä saa aikaa kulumaan, mutta suurin osa ajasta on pelkkää odottelua. Siinä ehtii hyvin lukemaan päivän lehden tai somejuorut kun odottaa kypsymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä siksi, että 20 sikanauta-jauheliha/kalapuikko/kanasuikale/kananugetti/tortillapitsa-vuoden jälkeen ITSE haluaisi joskus jotain vaihtelua. Joka sitten kelpaisi muillekin. Sinänsä minun ei tee pahaa syödä samaa ruokaa päivästä toiseen, mutta samaa ruokaa vuosiKYMMENESTÄ toiseen alkaa jo tökkiä.
40 vuotta sitten oli helpompaa, koska vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ollut. Keitetyt perunat ja ruskeakastike oli pakko kelvata, koska muuta ei pystynyt tekemään (tämä teinivanhempieni tilanne). Hyvänä päivänä oli perunamuussin kanssa paistettua kananmunaa.
Missä hiton takahikiällä tämän vastauksen kirjoittaja asui:
„40 vuotta sitten oli helpompaa, koska vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ollut. Keitetyt perunat ja ruskeakastike oli pakko kelvata, koska muuta ei pystynyt tekemään (tämä teinivanhempieni tilanne). Hyvänä päivänä oli perunamuussin kanssa paistettua kananmunaa.“
Kiesus, olen asunut Saksassa yli 40 vuotta enkä itsekään ollut mikään ruudinkeksijä ruuanlaitossa, eikä
meillä todellakaan ollut alkuvuosina liikaa rahaa, mutta osasin sentään lukea reseptejä, eikä olisit tullut kuuloonkaan että perunoita ja ruskeaa kastiketta olisi ollut päivästä päivään, kun kaupoissa (sekä Suomessa että täällä) oli kaikki ainekset edullisesti vaikka risotolle, kanakastikkeelle riisin kera, täytetyille ohukaisille, kukkakaaliporkkanapadalle, vihanneskeitolle, pinaattiletuille, munakkaille, jauheliharuuille vaikka minkälaisilla lisukkeilla ja vaikka kuorrutuksilla.
Ihan turhaa laiskat uusavuttomat stressaavat ruuan kanssa! Alkakaa tehdä, tehdään oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen havannon olen tehnyt että ne pihit vanhemmat (äidit) ovat näitä jotka valittavat ruuanlaitosta ja rahaahan ruokaan perheesssä menee.
Vierailija kirjoitti:
Missä hiton takahikiällä tämän vastauksen kirjoittaja asui:
„40 vuotta sitten oli helpompaa, koska vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ollut. Keitetyt perunat ja ruskeakastike oli pakko kelvata, koska muuta ei pystynyt tekemään (tämä teinivanhempieni tilanne). Hyvänä päivänä oli perunamuussin kanssa paistettua kananmunaa.“
Kiesus, olen asunut Saksassa yli 40 vuotta enkä itsekään ollut mikään ruudinkeksijä ruuanlaitossa, eikä
meillä todellakaan ollut alkuvuosina liikaa rahaa, mutta osasin sentään lukea reseptejä, eikä olisit tullut kuuloonkaan että perunoita ja ruskeaa kastiketta olisi ollut päivästä päivään, kun kaupoissa (sekä Suomessa että täällä) oli kaikki ainekset edullisesti vaikka risotolle, kanakastikkeelle riisin kera, täytetyille ohukaisille, kukkakaaliporkkanapadalle, vihanneskeitolle, pinaattiletuille, munakkaille, jauheliharuuille vaikka minkälaisilla lisukkeilla ja vaikka kuorrutuksilla.
Ihan turhaa laiskat uusavuttomat stressaavat ruuan kanssa! Alkakaa tehdä, tehdään oppii.
Ihan Etelä-Suomessa. Vanhempani vain olivat teinivanhempia (jos et sattunut lukemaan aiempaa kirjoitustani), joiden yhteenlasketuilla tuloillakaan ei todellakaan pystynyt ostamaan monipuolisia ruoka-aineksia. Perunat olivat ilmaisia, joten niitä syötiin.
Kyllä vanhempani nykyään tekevät monipuolista ja vaihtelevaa ruokaa maailman eri ruokakulttuureista, mutta silloin 70-luvun lopussa/80-luvun alussa tilanne oli täysin erilainen. Ja täytyy sanoa, että eipä ympäristössä (esimerkiksi koulukavereilla) ne ruuat kovin erilaisia olleet, ehkä heillä oli useammin perunaa ja makkarakastiketta, kun meillä oli perunaa ja munakastiketta.
Mutta nykyään valinnanvaraa on (myös edullisessa ruuassa, tosin ilmaisia perunoita halvempia ruokia saa etsimällä etsiä), ja joskus se näennäinenkin valinnanvara voi rasittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä otanko stressiä ruoasta, mutta käytän sen tekemiseen kyllä aikaa.
Pidän hyvästä ruoasta ja herne-maissi-paprika lähinnä kuvottaa.
Haluan myös tarjota terveellistä ruokaa kasvaville lapsille ja opettaa heille pienestä pitäen hyvät tottumukset. Kuten vaikka että kasviksia syödään riittävästi.
En ymmärrä, miksi kasviksia pitäisi tunkea väkisin ruokaan mukaan. Sipuli antaa kyllä tosi hyvää makua moneen ruokaan, joten käytän sitä paljon ruuanlaitossa. Muuten meillä syödään lähinnä tuoreita kasviksia, ja niitä syödäänkin paljon: kokonaisia porkkanoita, isoiksi paloiksi leikattua kaalia, kokonaisia tai puolitettuja paprikoita jne. Puoli kiloa päivässä ylittyy varmasti lapsiltakin.
Ap:n ruoat on..., ennemmin teen keiton, lihapullia, kunnollisen pastakastikkeen, laatikkoruokaa...kuka syö kananmuna-hemapa mössöä perunoiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No koska palstalaiselle nuokin mössöt ovat 1 liian vaikeita ja 2 ihmisravinnoksi kelpaamattomia.
Tuollaista kaikkeahan sitä monet käytännössä syö mutta se ei ole sen koommin ylpeyden kuin häpeänkään aihe.
Tällä palstalla monelle tuntuu olevan kauhistus jos joku tekee yksinkertaista perusruokaa, jolla saa helposti vatsan täyteen. Kalakin pitäisi mieluiten pyytää itse jostain järvestä tai merestä eikä vain tyytyä Finduksen kalapakasteisiin erilaisine lisuukkeineen.
No joo. Minusta arkisista asioista on ylipäätään turha kehittää stressiä. Valmiit ruuat ovat nykyään halpoja ja ihan terveellisiä, kun hiukan valikoi. Ei se kaupan valmis salaatti myrkyksi sillä muutu, että se ei ole omin kätösin pilkottua.
Sama pätee muihin kotitöihin. Viikkosiivon teosss voi hyödyntää palkkatyövoimaa tai robotti-imuria.
Näin siis, jos haluaa.
Mutta syömisessä on palkinto ihan omassa vallassa. Uudet reseptit ovat mukavaa vaihtelua, ja aika pian taidot karttuvat niin, että homma sujuu helposti. Ruuanlaitto on minusta hauskin kotityö ja olen siinä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän nuo ole mitään ruokia. Ateriasta puhumattakaan.
No koska palstalaiselle nuokin mössöt ovat 1 liian vaikeita ja 2 ihmisravinnoksi kelpaamattomia.
Tuollaista kaikkeahan sitä monet käytännössä syö mutta se ei ole sen koommin ylpeyden kuin häpeänkään aihe.