Mistä tietää että lapsiluku on täynnä? Mistä tiesitte?

Että jäi vielä se haavelapsi, jota ei sitten kuitenkaan halunnut hommata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin 40 vuotta.

Meillä meni niin päin, että täytettyäni 40 totesimme miehen kanssa, että se kolmas varmaan täytyy pistää alulle nyt tai ei koskaan.

Ei ollut palavaa vauvakuumetta kolmanteen lapseen, mutta kuitenkin sellainen ajatus, että myöhemmin ehkä kaduttaisi jos lapsiluku jäisi kahteen.

Nyt lapsia on kolme, ja olemme yhtä mieltä siitä että perhe on valmis. Kyllä sen vain tuntee.

Olin juuri synnyttänyt 4. lapsen, mutta se ei ollut oleellinen asia tässä. edellinen

Olin 28 ja 30, kun lapsemme syntyivät. Pieni ikäero lapsilla johti siihen, etten olisi jaksanut heti kolmatta. Muutaman vuoden kuluttua tuli tunne, että joko ne kaksi, erottamaton kaksikko, tai sitten neljä, koska tuntui huonolta idealta hankkia yksi sitten enemmän yksin olemaan (asumme maalla, eikä kavereita lähiseuduilla kuin ehkä kerran viikossa tavattavaksi) ja kun neljääkään en oikein osannut kuvitella, lapsiluku jäi kahteen.

Odotan ensimmäistä lasta ja hyvin suurella todennäköisyydellä jää ainokaiseksi.

Yhden lapsen elättämiseen rahatilanne sopiva. Lisäksi tällöin pystymme toteuttamaan kesäisin reissuja perheenä jonnekin (esim. huvipuistot).

Meillä ei varmaan ikinä tule täyteen. Molempien tekisi mieli neljättä, mutta sitten tarvittaisiin isompi auto ja asunto. Jäänee siis järkisyistä tähän, vaikka haikeaa on.

Kolmatta on mietitty ja todettu ettei olisi katastrofi, jos sellainen tulisi. Mutta silti tämä kaksi on paras vaihtoehto. Meiltä ei puutu mitään ja elämä on mukavaa. Kolmen kanssa loppuisi aika, rahat ja kaikki olisi niin raskasta, että elämä muuttuisi työleiriksi.

Siitä kun en enää haaveillut lapsista. Meillä on kolme, alunperin haaveilimme neljästä, mutta kolme pienillä ikäerolla tuntuikin täysin oikealta. Iltatähteö en halua koska en löhtökohtaisesti halua lasta, jolla ei ole sisarusta/sisaruksia tai joka kasvaisi erillään sisaruksistaan. Eihän sitä ole pakko heti tietää tahtooko enää koskaan lapsia, toiset tietävät.

Siitä tiesin, kun alkoi kaduttaa koko lapset. Ei tällaiseen maailmaan pitäisi tehdä yhtään ihmistä kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Kolmatta on mietitty ja todettu ettei olisi katastrofi, jos sellainen tulisi. Mutta silti tämä kaksi on paras vaihtoehto. Meiltä ei puutu mitään ja elämä on mukavaa. Kolmen kanssa loppuisi aika, rahat ja kaikki olisi niin raskasta, että elämä muuttuisi työleiriksi.

Just, eli aikamoista tasapainottelua teillä on lahden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmatta on mietitty ja todettu ettei olisi katastrofi, jos sellainen tulisi. Mutta silti tämä kaksi on paras vaihtoehto. Meiltä ei puutu mitään ja elämä on mukavaa. Kolmen kanssa loppuisi aika, rahat ja kaikki olisi niin raskasta, että elämä muuttuisi työleiriksi.

Just, eli aikamoista tasapainottelua teillä on lahden kanssa.

Erikoinen johtopäätös.. Sanoisin ennemminkin riittävää ja elämäntäyteistä. Riippuu toki elämän arvoista kuka pitää mitäkin tärkeänä. Esimerkiksi meille on tärkeää hoitaa lapset mahdollisimman pitkään kotona ja lyhyitä päiviä hoidossa sekä järjestää aikaa ja elämyksiä lapsillemme. Joillekin ei välttämättä ole niin tärkeää ja silloin niitä lapsia voi puskea vain omasta halustaan.

Etukäteen kuviteltiin, että iso perhe olisi kiva ja mietittiin neljää lasta. Sitten kun oltiin saatu esikoinen, niin alkuun kyllä mietittiin, että milloinkohan se seuraava. Ja hassua kyllä, joskus esikoisen ollessa puolivuotias minulla taisi olla elämäni ainoa vauvakuumeen poikanen ja mieskin intoili, että tehdään seuraava. En kuitenkaan tullut raskaaksi ja se vauvakuumekin meni ohi. 

Ajan kanssa alkoi tuntua, että tämä yksikin riittää. Mutta kesti aika kauan ennen kuin puhuttiin siitä miehen kanssa niin, että minulle selvisi että hänkin on kallistunut samalle kannalle. Esikoinen taisi silloin olla 2-3 vuotta. Kun selvisi, ettei mieskään halua enää enempää lapsia, niin oli ihanan helpottunut olo. 

Ei me kuitenkaan ehkäisyä käytetty, että sillä tavalla oltiin vähän puolivillaisia tämän asian suhteen. Äitiyspakkauksen kondomipaketista taidettiin muutama kondomi käyttää. Tietyllä tavalla meillä oli todella hyvä tuuri siinä suhteessa, että se luonnollinen lapsiluku täsmäsi sen kanssa, mitä itse lopulta haluttiin. Jotain tutkimuksia ja hoitoja olisi ollut edessä, jos oltaisiin haluttu lisää lapsia, ja ehkä loputonta surua ja pettymyksiä. 

Meidän lapsi löysi koulusta ekalta luokalta sydänystävän, jonka kanssa viettivät todella paljon aikaa yhdessä ja hänestä tuli meillekin läheinen. Lukion loppuun asti olivat aivan sielunsiskoja, nyt vasta aikuisena hieman erkaantuneet kun oma tytär on parisuhteessa ja tästä sydänystävästä on tullut jonkinlainen 5G-hörhö. Mutta heidän lapsuudessa ja nuoruudessa hän oli kuin lainasisko, jonka kanssa ei kuitenkaan koskaan ollut tappeluita ja yhdessäolo oli aina seesteistä. Hän kulki välillä meidän mukana mökillä ja reissussakin. Otimme hänet mukaan meidän perheen viimeiselle Tokion-reissulle kun tytöt olivat yhdeksännellä luokalla. Ihanat muistot jäi kaikille <3

Sorry tämä vähän rönsyili, mutta tuo lainasisko oli kuin perheenjäsen eikä hänestä voi olla kertomatta, kun kerron että meillä on vain yksi lapsi. Kyllä meidänkin lapsi nuorempana toivoi sisarusta, mutta tuo sydänystävä toimitti monella tapaa siskon virkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmatta on mietitty ja todettu ettei olisi katastrofi, jos sellainen tulisi. Mutta silti tämä kaksi on paras vaihtoehto. Meiltä ei puutu mitään ja elämä on mukavaa. Kolmen kanssa loppuisi aika, rahat ja kaikki olisi niin raskasta, että elämä muuttuisi työleiriksi.

Just, eli aikamoista tasapainottelua teillä on lahden kanssa.

Erikoinen johtopäätös.. Sanoisin ennemminkin riittävää ja elämäntäyteistä. Riippuu toki elämän arvoista kuka pitää mitäkin tärkeänä. Esimerkiksi meille on tärkeää hoitaa lapset mahdollisimman pitkään kotona ja lyhyitä päiviä hoidossa sekä järjestää aikaa ja elämyksiä lapsillemme. Joillekin ei välttämättä ole niin tärkeää ja silloin niitä lapsia voi puskea vain omasta halustaan.

Eri, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että toisilla voisi olla aikaa, rahaa eikä kaikki olisi raskasta useamman kuin tasan kahden lapsen kanssa. Kun ok aivan selvää, ettei kaikilla riitä aika, rahat eikä mikään kahdelle tai yhdellekään kunnolla. Selvää kai on myös, että toisilla ok paremmat resurssit ja ehkä paremmat lapsetkin.

Halusin nolla. Muistan tietäneeni tämän ja kertoneeni siitä ystävälle kun olin 15v. Nyt olen 47v eikä missään vaiheessa ole tarvinnut edes harkita asiaa uudelleen. Itsestäänselvä asia minulle siis.

En halunnut kokea uudelleen raskautta saati synnytystä ja synnytyksestä toipumista. Ei olisi ollut varaa jäädä toista kertaa kotihoidontuelle. Ei ole lastenhoitoapua. Pitäisi ostaa isompi asunto, ei ole varaa. En halua pilata vartaloani uudelleen. En kestä ajatusta mahdollisesta huonounisesta vauvasta ja taas valvoa kolme vuotta joka ikinen yö. Eli lapsiluku täyttyi ensimmäisen jälkeen.

Jos olisin rikas, voisin hankkia toisen lapsen. Olisi varaa isompaan asuntoon ja jopa omaan pihaan, mikä helpottaisi arkea. Olisi varaa ostaa palveluita tai lastenhoitoapua. Olisi varaa käydä hotellissa nukkumassa tai koti olisi niin iso, että ei heräisi jokaiseen lapsen äänähdykseen öisin.

Eli elämän realiteetit, raha ja oma jaksaminen määrittelevät omalla kohdallani lapsiluvun.

Vierailija kirjoitti:

Olin 28 ja 30, kun lapsemme syntyivät. Pieni ikäero lapsilla johti siihen, etten olisi jaksanut heti kolmatta. Muutaman vuoden kuluttua tuli tunne, että joko ne kaksi, erottamaton kaksikko, tai sitten neljä, koska tuntui huonolta idealta hankkia yksi sitten enemmän yksin olemaan (asumme maalla, eikä kavereita lähiseuduilla kuin ehkä kerran viikossa tavattavaksi) ja kun neljääkään en oikein osannut kuvitella, lapsiluku jäi kahteen.

Teillä tämä ei olisi toiminut, kun olit jo noin vanha ensimmäisten lasten kohdalla. Mutta tiedän pari perhettä, jossa lapsia on 2+2 ja näiden keskimmäisten lasten välillä on melkein kymmenen vuoden ikäero. Ja ihan ydinperheitä kuitenkin ovat. Ei se ehkä tunnu edes neljältä lapselta, jos ne vanhimmat on teinejä nuorimmat leikki-ikäisiä? Pianhan siinä palataan siihen, että on kaksi lasta kun isommat ovat lähteneet omilleen ja siinä välivaiheessakin, kun kaikki asuvat kotona, niistä isoista voi olla paljon apua huushollin pyörittämisessä ja lastenhoidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Odotan ensimmäistä lasta ja hyvin suurella todennäköisyydellä jää ainokaiseksi.

Yhden lapsen elättämiseen rahatilanne sopiva. Lisäksi tällöin pystymme toteuttamaan kesäisin reissuja perheenä jonnekin (esim. huvipuistot).

Varmaan tulee teillekin kyselyjä, milloin ajattelitte seuraavan hankkia. Ja jos sanotte, että yksi riittää, niin seuraavaksi tulee syyllistystä, että lapsi jää yksinäiseksi ja pitäähän nyt leikkikaveri olla ja sisarusten välinen rakkaus on jotain valtavan ihanaa. Joku saattaa jopa sanoa, että mitä jos tämä kuolee, sitten teille ei jää yhtään lasta o_O 

Mutta sekin on musertavaa vanhemmille, jos eivät pysty tarjoamaan lapsilleen mitään sellaista, mikä monille lapsille on ihan normaalia ja kivaa lapsen elämää. Vähän leluja ja harrastuksia, joskus käynti Mäkkärissä, Hop-Lopissa tai huvipuistossa. Ette te mitään väärää tee, jos valitsette sen, että teillä on vain yksi lapsi ja voitte tarjota hänelle vähän enemmän. Voitte molemmat osallistua vanhempainiltoihin ja muihin tapaamisiin, koulujen kevätjuhliin ja musiikkiopiston kevätkonserttiin. Olette aina näkemässä, kun lapsi saa koulussa stipendin tai kun hän esittää lumiukkoa päiväkodin joulujuhlanäytelmässä. Jo kahden lapsen kanssa täytyy vanhempien jakaantua, kun lasten tärkeät hetket menevät päällekkäin. Te pääsette jakamaan ne yhdessä <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsiluku 0. Ja täynnä on. t: luku- ja ymmärrystaidoton vela

Mistä tietää että lapsiluku on täynnä?

Tiedän että täynnä on ja lapsia 0. Muiden lapset ok mutta itselle niitä en halua. Ei ole ollut mitää ongelmaa vaikka niitä ei ole. Riittää kun lukenut muiden juttuja niin ei tee mieli hankkia niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmatta on mietitty ja todettu ettei olisi katastrofi, jos sellainen tulisi. Mutta silti tämä kaksi on paras vaihtoehto. Meiltä ei puutu mitään ja elämä on mukavaa. Kolmen kanssa loppuisi aika, rahat ja kaikki olisi niin raskasta, että elämä muuttuisi työleiriksi.

Just, eli aikamoista tasapainottelua teillä on lahden kanssa.

Erikoinen johtopäätös.. Sanoisin ennemminkin riittävää ja elämäntäyteistä. Riippuu toki elämän arvoista kuka pitää mitäkin tärkeänä. Esimerkiksi meille on tärkeää hoitaa lapset mahdollisimman pitkään kotona ja lyhyitä päiviä hoidossa sekä järjestää aikaa ja elämyksiä lapsillemme. Joillekin ei välttämättä ole niin tärkeää ja silloin niitä lapsia voi puskea vain omasta halustaan.

Eri, mutta oletko tullut ajatelleeksi, että toisilla voisi olla aikaa, rahaa eikä kaikki olisi raskasta useamman kuin tasan kahden lapsen kanssa. Kun ok aivan selvää, ettei kaikilla riitä aika, rahat eikä mikään kahdelle tai yhdellekään kunnolla. Selvää kai on myös, että toisilla ok paremmat resurssit ja ehkä paremmat lapsetkin.

Eihän tässä olekaan väitetty, että kaksi olisi kaikille oikea määrä. Vaan sitten on lapset tehty, kun kaikki aika, raha ja resurssit on loppu niin niitä ei tulisi enempää siinä kohtaa suunnitella. Paremmat lapset, mitä? Eiköhän jokaiselle ne omat ole parhaimmat.

Rouva laittoi polvet yhteen, ja sen jälkeen onkin saanut tulla toimeen omin käsin.

Vierailija kirjoitti:

Siitä tiesin, kun alkoi kaduttaa koko lapset. Ei tällaiseen maailmaan pitäisi tehdä yhtään ihmistä kärsimään.

Ootpa paska vanhempi jos sun lapsesi vain kärsii. Ehkä parempikin ettet porsi enempää