Lue keskustelun säännöt.
HS: Liian iso treffeille
20.09.2021 |
Linkki juttuun, valitettavasti taisi olla vaan tilaajille: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008223964.html
Jutun pointtina on valittaa siitä, että lihavat kokevat "painosyrjintää" deittailussa. Näkökulma on ilmeisesti se, että globaali kauneusihanne on keksitty tyhjästä. Erikseen vielä jossain kohtaa mainittiin, että jos on pluskokoinen, niin oikea tapa olla sitä olisi muistuttaa plus-malleja ja olla siis "kurvikas oikeista paikoista".
En ymmärrä, eikö oikeasti haastateltava tai toimittaja ole kumpikaan koskaan lukeneet niitä tutkimuksia, joiden mukaan vyötärö-lantiosuhde ja kasvojen naiselliset estrogeenin tuottamat piirteet ovat universaalisti viehättäviä?
Samoin mainitaan, että hintelät miehet saavat kuulla olevansa liian pieniä. Ihan yhtä lailla naisia viehättää testosteronin muokkaama keho.
Alkoi oikein ärsyttää, kun ilmeisesti se on SYRJINTÄÄ jos ihminen ei viehäty keskivartalolihavasta, hintelästä tai vaikka naamastaan väärältä sukupuolelta näyttävästä. Ihan yhtä vähän tähän on mahdollista itse vaikuttaa kuin seksuaaliseen suuntautumiseen!
P.s. AP on nainen, jolle hintelä mies ei ole ongelma, mutta iso kaljamaha on yksi suurimpia turn-offeja miehessä.
Kommentit (1374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Miten niin prinsessaharha ja vahvistusharha? Eikös henkilö vaikuta artikkelin perusteella ihan hyvin tietävän, ettei heteromiehiä oikein kiinnosta.
Vaikuttaa tietävän kyllä. Mutta syyt kiinnostuksen puutteeseen haetaan yhteiskunnasta, vallitsevista kauneusstandardeista, jopa jostain rasismista jne. versus miten minä voisin itse kehittää "markkina-arvoani". Tai jos en voi, ihan vain hyväksyä sen.
Totta kai syy on muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin pelkään lihavia. Ihmisessä ei ole kaikki mutterit kohdallaan, kun itsensä päästää tuohon kuntoon. Ei sellaisen kanssa uskalla edes puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi naiset seuraavat toisiaan tähän tyyliin ja taputtavat toisiaan selkään. Kyseessä kumminkin ihan tavis, joka ei ole mitään merkittävää saavuttanut. Joten mitä kukaan saa sen seuraamisesta?
Ymmärrän, että seurataan jotakin urheilijaa jolla on kiinnostavia saavutuksia tai vaikka kirjailijaa tai filosofia, jolla on hyviä ajatuksia.
Huomasin itse jo facessa, että naisilla on tapana kommentoida aina naiskavereidensa kuviin "ooihanakaunisöpörakas". Täysin valheellisestikin. Lopetinkin sitten somettamisen, koska en kerta kaikkiaan tajua, miksi aikuiset ihmiset -siis jopa yli nelikymppiset- tekevät tuollaista.
Olen taipuvainen epäilemään, että tämä tykkäys- ja kommentointikulttuuri on erittäin haitallista ihmisten minäkuvalle. Pelkästään maailmankuva ei supistu, kun eletään "kuplassa", vaan ihmisellä voi olla täysin väärä käsitys itsestään suhteessa muihin ihmisiin, jos iso osa vuorovaikutuksesta on tuollaista someihailua.
Kun se todellinen "arvo" punnitaan ihan irl. Miljardi tykkäystä somessa naisilta ei merkkaa mitään, jos irl ei yksikään mies kiinnostu. Jos siis parisuhde on tavoitteena ja hetero kyseessä.
Tämä some tuntuu myös jumittavan naiset sellaiseen lapselliseen naminamipusipusi -maailmaan. Eivät tunnu oikein kasvavan aikuiseksi. Ne, jotka ovat kasvaneet, rajoittavat somenkäyttöään ilmeisen tarkasti. Ainakin oman rajallisen otantani perusteella. (Ei, en laske itseäni kovin aikuiseksi, ei tarvitse hiiltyä siitä.)
Sitä en tiedä, miten tämä ilmiö miehillä mahtaa mennä. Omassa tuttavapiirissä eivät tunnu olevan niin innokkaita somettamaan ja jos ovat, se on lähinnä kalansaaliiden esittelyä.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Miten niin prinsessaharha ja vahvistusharha? Eikös henkilö vaikuta artikkelin perusteella ihan hyvin tietävän, ettei heteromiehiä oikein kiinnosta.
Edes lihavia heteromiehiä?
Tässä ketjussa on pariin otteeseen otettu tähän kantaa. Aika moni lihava mies toivoo kuitenkin normaalipainoista kumppania, tai sitten jos heille kelpaa ylipainoinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi mitään painorajaa - todennäköisesti tällöinkin se tarkoittaa sitä, että vain lievästi ylipainoiset tai vähän ylipainoiset kelpaavat, eli painoindeksi kuitenkin alle 30. Aika moni heteromies myös ajattelee, että iso koko ei ole miehelle niin haitaksi, ja ajattelee "karhumaisena" miehenä olevan kuitenkin joidenkin naisten mieleen - ja tavallaan se jopa pitää paikkansa. Lievästi ylipainoiset naiset löytävät luultavasti vielä kohtuullisen helposti seuraa, kunhan ovat sellaisia perusmukavia tyyppejä ja eivät mitään rekkalesbon näköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Miten niin prinsessaharha ja vahvistusharha? Eikös henkilö vaikuta artikkelin perusteella ihan hyvin tietävän, ettei heteromiehiä oikein kiinnosta.
Harha siksi, että hän ei tajunnut, että TIETENKÄÄN ei ole heteromiehille se ykkösvalinta parisuhteeseen, jos miehellä vaan on valinnanvaraa. Sairaalloisen ylipainoinen, perussairas (Diabetes) ja mt-ongelmia (ahmimishäiriö).
Ymmärtää, että häntä ei valita, mutta ei suostu tajuamaan että tämä on se hänen todellinen tasonsa, vaan ruikuttaa että miesten pitäisi muuttua että HÄN saisi valita. (Koska nimenomaan sanoi, että tuntuu kurjalta kun käsketään laskemaan rimaa.)
Ei ymmärrä, että miesten kiinnostumattomuus on täysin luonnollista. Havaitsee vain ilmiön, mutta pitää siitä vääryytenä.
Realistinen aikuinen nainen kyllä ymmärtää oman "markkina-arvonsa" eikä mene uhriutumaan hesariin sitä.
Vai mitä jos sinne menisi joku kuusikymppinen vinkumaan samalla tavalla ikäsyrjinnästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä ja muut vetoatte tähän terveyteen, koska ette voi myöntää itsellenne ja muille, että olette niin pinnallisia, että ulkonäkö on se tärkein kriteeri. Sinä P A S K AT välität mistään terveydestä tai kukaan muukaan, joka niin täällä väittää. Jos nainen on kaunis, niin lähdet treffeilke ja alat seurustelemaan, vaikka se vetäisi mäkkiä ja heseä ja ei liikkuisi ollenkaan ja polttaisi tupakkaa.
Tässä on nyt sellainen jekku, että runsas ylipaino viestii sairaudesta, ja on siksi valtaosan mielestä vastenmielisen näköistä. Sen rumana kokemiselle on syy. Ulostekin haisee suurimman osan mielestä pahalta ja aktivoi meissä varoitusjärjestelmän: tämä on terveydellesi vaarallista, tähän ei kannata koskea, tänne ei kannata hakeutua.
Jos puolisoa etsitään niin lisääntymiskyvyn arvioinri on geeneissä. Terve pikkuisen pulska mutta ei sairaalloisen lihava kelpaa kyllä. Sairaudet ei oo plussaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Miten niin prinsessaharha ja vahvistusharha? Eikös henkilö vaikuta artikkelin perusteella ihan hyvin tietävän, ettei heteromiehiä oikein kiinnosta.
Edes lihavia heteromiehiä?
Tässä ketjussa on pariin otteeseen otettu tähän kantaa. Aika moni lihava mies toivoo kuitenkin normaalipainoista kumppania, tai sitten jos heille kelpaa ylipainoinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi mitään painorajaa - todennäköisesti tällöinkin se tarkoittaa sitä, että vain lievästi ylipainoiset tai vähän ylipainoiset kelpaavat, eli painoindeksi kuitenkin alle 30. Aika moni heteromies myös ajattelee, että iso koko ei ole miehelle niin haitaksi, ja ajattelee "karhumaisena" miehenä olevan kuitenkin joidenkin naisten mieleen - ja tavallaan se jopa pitää paikkansa. Lievästi ylipainoiset naiset löytävät luultavasti vielä kohtuullisen helposti seuraa, kunhan ovat sellaisia perusmukavia tyyppejä ja eivät mitään rekkalesbon näköisiä.
Minkälaista kumppania tämä Miisa toivoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi naiset seuraavat toisiaan tähän tyyliin ja taputtavat toisiaan selkään. Kyseessä kumminkin ihan tavis, joka ei ole mitään merkittävää saavuttanut. Joten mitä kukaan saa sen seuraamisesta?
Ymmärrän, että seurataan jotakin urheilijaa jolla on kiinnostavia saavutuksia tai vaikka kirjailijaa tai filosofia, jolla on hyviä ajatuksia.
Huomasin itse jo facessa, että naisilla on tapana kommentoida aina naiskavereidensa kuviin "ooihanakaunisöpörakas". Täysin valheellisestikin. Lopetinkin sitten somettamisen, koska en kerta kaikkiaan tajua, miksi aikuiset ihmiset -siis jopa yli nelikymppiset- tekevät tuollaista.
Olen taipuvainen epäilemään, että tämä tykkäys- ja kommentointikulttuuri on erittäin haitallista ihmisten minäkuvalle. Pelkästään maailmankuva ei supistu, kun eletään "kuplassa", vaan ihmisellä voi olla täysin väärä käsitys itsestään suhteessa muihin ihmisiin, jos iso osa vuorovaikutuksesta on tuollaista someihailua.
Kun se todellinen "arvo" punnitaan ihan irl. Miljardi tykkäystä somessa naisilta ei merkkaa mitään, jos irl ei yksikään mies kiinnostu. Jos siis parisuhde on tavoitteena ja hetero kyseessä.
Tämä some tuntuu myös jumittavan naiset sellaiseen lapselliseen naminamipusipusi -maailmaan. Eivät tunnu oikein kasvavan aikuiseksi. Ne, jotka ovat kasvaneet, rajoittavat somenkäyttöään ilmeisen tarkasti. Ainakin oman rajallisen otantani perusteella. (Ei, en laske itseäni kovin aikuiseksi, ei tarvitse hiiltyä siitä.)
Sitä en tiedä, miten tämä ilmiö miehillä mahtaa mennä. Omassa tuttavapiirissä eivät tunnu olevan niin innokkaita somettamaan ja jos ovat, se on lähinnä kalansaaliiden esittelyä.
-eri.
Otat nyt vähän vakavasti tällaisen. Tuo kuvien kommentointi on peruskohteliasuutta, mutta somen tyyliin. Joku kommentoi toisen omakuvaa "ihana kuva", mutta sitten jos joku laittaa kuvan kalasaaliistaan, joku kommentoi sitä "melkoinen vonkale" tms. Ei sen kummempaa. Tuo on kommunikointia, kohteliaisuutta, yhteydenpitoa somen välityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Miten niin prinsessaharha ja vahvistusharha? Eikös henkilö vaikuta artikkelin perusteella ihan hyvin tietävän, ettei heteromiehiä oikein kiinnosta.
Edes lihavia heteromiehiä?
Tässä ketjussa on pariin otteeseen otettu tähän kantaa. Aika moni lihava mies toivoo kuitenkin normaalipainoista kumppania, tai sitten jos heille kelpaa ylipainoinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi mitään painorajaa - todennäköisesti tällöinkin se tarkoittaa sitä, että vain lievästi ylipainoiset tai vähän ylipainoiset kelpaavat, eli painoindeksi kuitenkin alle 30. Aika moni heteromies myös ajattelee, että iso koko ei ole miehelle niin haitaksi, ja ajattelee "karhumaisena" miehenä olevan kuitenkin joidenkin naisten mieleen - ja tavallaan se jopa pitää paikkansa. Lievästi ylipainoiset naiset löytävät luultavasti vielä kohtuullisen helposti seuraa, kunhan ovat sellaisia perusmukavia tyyppejä ja eivät mitään rekkalesbon näköisiä.
Minkälaista kumppania tämä Miisa toivoi?
Jutussa ei taidettu kertoa, mikäli oikein muistan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Miten niin prinsessaharha ja vahvistusharha? Eikös henkilö vaikuta artikkelin perusteella ihan hyvin tietävän, ettei heteromiehiä oikein kiinnosta.
Edes lihavia heteromiehiä?
Tässä ketjussa on pariin otteeseen otettu tähän kantaa. Aika moni lihava mies toivoo kuitenkin normaalipainoista kumppania, tai sitten jos heille kelpaa ylipainoinen, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi mitään painorajaa - todennäköisesti tällöinkin se tarkoittaa sitä, että vain lievästi ylipainoiset tai vähän ylipainoiset kelpaavat, eli painoindeksi kuitenkin alle 30. Aika moni heteromies myös ajattelee, että iso koko ei ole miehelle niin haitaksi, ja ajattelee "karhumaisena" miehenä olevan kuitenkin joidenkin naisten mieleen - ja tavallaan se jopa pitää paikkansa. Lievästi ylipainoiset naiset löytävät luultavasti vielä kohtuullisen helposti seuraa, kunhan ovat sellaisia perusmukavia tyyppejä ja eivät mitään rekkalesbon näköisiä.
On muuten äärettömän tärkeää tiedostaa nämä lihavuuden eri asteet. Ne vaikuttavat kaikkeen, sekä terveyteen että pariutumiseen.
Lääkäritkään eivät nykyään puutu, jos ihminen on vain ylipainoinen, jos veriarvot ovat kunnossa ja vyötärönympärys hallinnassa. Samoin miehille todennäköisesti kelpaa hyvinkin ylipainoinen nainen, jos se erottuva vyötärö löytyy.
Kokonaan eri juttu sitten, kun mennään BMI-taulukossa sinne yli 30. Tai jos kaikki rasva kertyy vyötärölle, kuten Hesarin jutun naisella. Se kun on sekä terveyden että estetiikan kannalta kaikkein pahin vaihtoehto.
Nämä "lihavakin voi olla hyväkuntoinen" -tyypit tarkoittavat yleensä itse asiassa ylipainoisia, jotka voivatkin olla hyvässä kunnossa. Mutta harvassa on vaikeasti ylipainoinen ihminen, joka pystyisi liikkumaan.
Tässä ketjussa on itse asiassa koko ajan puhuttu vähän toisten ohi, juuri siksi että ei tajuta että vaikka normaalipaino on rajallinen kummastakin päästä, lihavuudella ei ole mitään ylärajaa. Toiset puhuu jostakusta jolla on plussakoon mallin vyötärö ja 10 kg ylipainoa, kun toinen puhuu sairaalloisen lihavasta, joka ei ole kyennyt solmimaan kengännauhojaan vuosikymmeniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Miten niin prinsessaharha ja vahvistusharha? Eikös henkilö vaikuta artikkelin perusteella ihan hyvin tietävän, ettei heteromiehiä oikein kiinnosta.
Harha siksi, että hän ei tajunnut, että TIETENKÄÄN ei ole heteromiehille se ykkösvalinta parisuhteeseen, jos miehellä vaan on valinnanvaraa. Sairaalloisen ylipainoinen, perussairas (Diabetes) ja mt-ongelmia (ahmimishäiriö).
Ymmärtää, että häntä ei valita, mutta ei suostu tajuamaan että tämä on se hänen todellinen tasonsa, vaan ruikuttaa että miesten pitäisi muuttua että HÄN saisi valita. (Koska nimenomaan sanoi, että tuntuu kurjalta kun käsketään laskemaan rimaa.)
Ei ymmärrä, että miesten kiinnostumattomuus on täysin luonnollista. Havaitsee vain ilmiön, mutta pitää siitä vääryytenä.
Realistinen aikuinen nainen kyllä ymmärtää oman "markkina-arvonsa" eikä mene uhriutumaan hesariin sitä.
Vai mitä jos sinne menisi joku kuusikymppinen vinkumaan samalla tavalla ikäsyrjinnästä?
Itse luin jutun hiukan erilaisin vivahtein. En itse kokenut, että hän vatisi muita muuttumaan, vaan keroi ainoastaan, miten pahalta tuntuu, kun itse on sen näköinen, ettei miehiä kiinnosta. Ja kyllähän se varmasti pahalta tuntuu. On inhimillistä toivoa, että löytyisi sellainen ihminen, jolle oma ulkonäkö ei ole este tutustumiselle tai jopa suhteelle. Eihän se omaa yksinäisyyttä ja pahaa mieltä poista, vaikka kuinka tiedostaisi oman markkina-arvonsa, ja vaikka kuinka hokisi itselleen, miten epähaluttava on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Miten niin prinsessaharha ja vahvistusharha? Eikös henkilö vaikuta artikkelin perusteella ihan hyvin tietävän, ettei heteromiehiä oikein kiinnosta.
Harha siksi, että hän ei tajunnut, että TIETENKÄÄN ei ole heteromiehille se ykkösvalinta parisuhteeseen, jos miehellä vaan on valinnanvaraa. Sairaalloisen ylipainoinen, perussairas (Diabetes) ja mt-ongelmia (ahmimishäiriö).
Ymmärtää, että häntä ei valita, mutta ei suostu tajuamaan että tämä on se hänen todellinen tasonsa, vaan ruikuttaa että miesten pitäisi muuttua että HÄN saisi valita. (Koska nimenomaan sanoi, että tuntuu kurjalta kun käsketään laskemaan rimaa.)
Ei ymmärrä, että miesten kiinnostumattomuus on täysin luonnollista. Havaitsee vain ilmiön, mutta pitää siitä vääryytenä.
Realistinen aikuinen nainen kyllä ymmärtää oman "markkina-arvonsa" eikä mene uhriutumaan hesariin sitä.
Vai mitä jos sinne menisi joku kuusikymppinen vinkumaan samalla tavalla ikäsyrjinnästä?
IhQIhQ-selkääntaputeltu, ylilihava someprinsessa ei suostu laskemaan rimaa ja puhuu jostain HÄNEN valinnasta? :)
Ei kait noille mitään rimaa ole edes annettu, oikeus johonkin jakojäännökseen max. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi naiset seuraavat toisiaan tähän tyyliin ja taputtavat toisiaan selkään. Kyseessä kumminkin ihan tavis, joka ei ole mitään merkittävää saavuttanut. Joten mitä kukaan saa sen seuraamisesta?
Ymmärrän, että seurataan jotakin urheilijaa jolla on kiinnostavia saavutuksia tai vaikka kirjailijaa tai filosofia, jolla on hyviä ajatuksia.
Huomasin itse jo facessa, että naisilla on tapana kommentoida aina naiskavereidensa kuviin "ooihanakaunisöpörakas". Täysin valheellisestikin. Lopetinkin sitten somettamisen, koska en kerta kaikkiaan tajua, miksi aikuiset ihmiset -siis jopa yli nelikymppiset- tekevät tuollaista.
Olen taipuvainen epäilemään, että tämä tykkäys- ja kommentointikulttuuri on erittäin haitallista ihmisten minäkuvalle. Pelkästään maailmankuva ei supistu, kun eletään "kuplassa", vaan ihmisellä voi olla täysin väärä käsitys itsestään suhteessa muihin ihmisiin, jos iso osa vuorovaikutuksesta on tuollaista someihailua.
Kun se todellinen "arvo" punnitaan ihan irl. Miljardi tykkäystä somessa naisilta ei merkkaa mitään, jos irl ei yksikään mies kiinnostu. Jos siis parisuhde on tavoitteena ja hetero kyseessä.
Tämä some tuntuu myös jumittavan naiset sellaiseen lapselliseen naminamipusipusi -maailmaan. Eivät tunnu oikein kasvavan aikuiseksi. Ne, jotka ovat kasvaneet, rajoittavat somenkäyttöään ilmeisen tarkasti. Ainakin oman rajallisen otantani perusteella. (Ei, en laske itseäni kovin aikuiseksi, ei tarvitse hiiltyä siitä.)
Sitä en tiedä, miten tämä ilmiö miehillä mahtaa mennä. Omassa tuttavapiirissä eivät tunnu olevan niin innokkaita somettamaan ja jos ovat, se on lähinnä kalansaaliiden esittelyä.
-eri.
Otat nyt vähän vakavasti tällaisen. Tuo kuvien kommentointi on peruskohteliasuutta, mutta somen tyyliin. Joku kommentoi toisen omakuvaa "ihana kuva", mutta sitten jos joku laittaa kuvan kalasaaliistaan, joku kommentoi sitä "melkoinen vonkale" tms. Ei sen kummempaa. Tuo on kommunikointia, kohteliaisuutta, yhteydenpitoa somen välityksellä.
Tuon jatkuvan positiivisen feedbackin ihan pelkkien yläpeukkujenkin muodossa haitallisuus on jo moneen kertaan todettu. Aivot jää dopamiinikoukkuun.
Se ON vakava asia, ja sometykkäykset on huumetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Miten niin prinsessaharha ja vahvistusharha? Eikös henkilö vaikuta artikkelin perusteella ihan hyvin tietävän, ettei heteromiehiä oikein kiinnosta.
Harha siksi, että hän ei tajunnut, että TIETENKÄÄN ei ole heteromiehille se ykkösvalinta parisuhteeseen, jos miehellä vaan on valinnanvaraa. Sairaalloisen ylipainoinen, perussairas (Diabetes) ja mt-ongelmia (ahmimishäiriö).
Ymmärtää, että häntä ei valita, mutta ei suostu tajuamaan että tämä on se hänen todellinen tasonsa, vaan ruikuttaa että miesten pitäisi muuttua että HÄN saisi valita. (Koska nimenomaan sanoi, että tuntuu kurjalta kun käsketään laskemaan rimaa.)
Ei ymmärrä, että miesten kiinnostumattomuus on täysin luonnollista. Havaitsee vain ilmiön, mutta pitää siitä vääryytenä.
Realistinen aikuinen nainen kyllä ymmärtää oman "markkina-arvonsa" eikä mene uhriutumaan hesariin sitä.
Vai mitä jos sinne menisi joku kuusikymppinen vinkumaan samalla tavalla ikäsyrjinnästä?
Itse luin jutun hiukan erilaisin vivahtein. En itse kokenut, että hän vatisi muita muuttumaan, vaan keroi ainoastaan, miten pahalta tuntuu, kun itse on sen näköinen, ettei miehiä kiinnosta. Ja kyllähän se varmasti pahalta tuntuu. On inhimillistä toivoa, että löytyisi sellainen ihminen, jolle oma ulkonäkö ei ole este tutustumiselle tai jopa suhteelle. Eihän se omaa yksinäisyyttä ja pahaa mieltä poista, vaikka kuinka tiedostaisi oman markkina-arvonsa, ja vaikka kuinka hokisi itselleen, miten epähaluttava on.
No löytyiskö tuota kautta jotain halua työntää leivokset sivuun ja tehdä itselle jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus.
Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.
Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.
Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.
Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.
Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.
Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.
Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.
Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.
Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni.
Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.
Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.
Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla.
Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi naiset seuraavat toisiaan tähän tyyliin ja taputtavat toisiaan selkään. Kyseessä kumminkin ihan tavis, joka ei ole mitään merkittävää saavuttanut. Joten mitä kukaan saa sen seuraamisesta?
Ymmärrän, että seurataan jotakin urheilijaa jolla on kiinnostavia saavutuksia tai vaikka kirjailijaa tai filosofia, jolla on hyviä ajatuksia.
Huomasin itse jo facessa, että naisilla on tapana kommentoida aina naiskavereidensa kuviin "ooihanakaunisöpörakas". Täysin valheellisestikin. Lopetinkin sitten somettamisen, koska en kerta kaikkiaan tajua, miksi aikuiset ihmiset -siis jopa yli nelikymppiset- tekevät tuollaista.
Olen taipuvainen epäilemään, että tämä tykkäys- ja kommentointikulttuuri on erittäin haitallista ihmisten minäkuvalle. Pelkästään maailmankuva ei supistu, kun eletään "kuplassa", vaan ihmisellä voi olla täysin väärä käsitys itsestään suhteessa muihin ihmisiin, jos iso osa vuorovaikutuksesta on tuollaista someihailua.
Kun se todellinen "arvo" punnitaan ihan irl. Miljardi tykkäystä somessa naisilta ei merkkaa mitään, jos irl ei yksikään mies kiinnostu. Jos siis parisuhde on tavoitteena ja hetero kyseessä.
Tämä some tuntuu myös jumittavan naiset sellaiseen lapselliseen naminamipusipusi -maailmaan. Eivät tunnu oikein kasvavan aikuiseksi. Ne, jotka ovat kasvaneet, rajoittavat somenkäyttöään ilmeisen tarkasti. Ainakin oman rajallisen otantani perusteella. (Ei, en laske itseäni kovin aikuiseksi, ei tarvitse hiiltyä siitä.)
Sitä en tiedä, miten tämä ilmiö miehillä mahtaa mennä. Omassa tuttavapiirissä eivät tunnu olevan niin innokkaita somettamaan ja jos ovat, se on lähinnä kalansaaliiden esittelyä.
-eri.
Otat nyt vähän vakavasti tällaisen. Tuo kuvien kommentointi on peruskohteliasuutta, mutta somen tyyliin. Joku kommentoi toisen omakuvaa "ihana kuva", mutta sitten jos joku laittaa kuvan kalasaaliistaan, joku kommentoi sitä "melkoinen vonkale" tms. Ei sen kummempaa. Tuo on kommunikointia, kohteliaisuutta, yhteydenpitoa somen välityksellä.
Et taida oikein seurata aikaasi? Siihen on syynsä, miksi piilaakson työntekijät ei päästä lapsiaan someen.
https://www.businessinsider.com/what-happens-to-your-brain-like-instagr…
https://www.independent.ie/life/family/parenting/the-tech-moguls-who-in…
Monella tyssää siihen että pitäs saada se 8, vaikka itse on max 6.
Vähä realismia peliin niin eiköhän se siintä.
Vierailija kirjoitti:
Monella tyssää siihen että pitäs saada se 8, vaikka itse on max 6.
Vähä realismia peliin niin eiköhän se siintä.
Ei vaan kasien on laskettava rimaansa, että kutosetkin saa haluamansa. :)
Vaikkei Miisa Hesarin jutussa sano että miesten pitäisi muuttaa mielipidettään, hän sanoo sen omassa instagramissaan
Edes lihavia heteromiehiä?