HS: Liian iso treffeille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä Miisasta mahtaisi tuntua käydä kanssani treffeillä, jos tietäisi etten viehäty hänestä ollenkaan? Mitä minä siitä saisin, antaisiko yhteiskunta jonkun liikuntasetelin?

Ehkä se sen aistisi treffien aikana.

Kutsun Presidentinlinnaan vähintään.

Niin, mitä hän tuosta saisi sitten? Minä en voi kuvitellakkaan intiimiä kanssakäymistä tuon kokoisen kanssa. En antaisi ottaa edes suihin. Minusta treffit olisivat molempien kannalta huono idea.

Ei mitenkään pöllömpi vaihtoehto kieltäytyä suihinotosta tuommoisen pluskokoisen ottamana. Veikkaisin, että kaikenlainen kokemattomuus tuntuisi raastinrautaefektinä vast.

Vierailija kirjoitti:

Saara kirjoitti:

Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.

Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.

Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.

Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...

Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.

Mänboobs-mies päivystää? Mites, onko pojat tsiikailleet kylillä? :D

Täällä puhutaan vain siitä, etteivät lihavat miellytä silmää. Oma puolisollani on tällä hetkellä ylipainoa noin 40 kiloa. Monet syyt ovat johtaneet tuohon. Hän on tottunut syömään kuin urheilija, ja kun urheilu loppui niin vuosien saatossa ylimääräistä tullut. On muuten hyvin haastavaa löytää nykyään seksiasentoja. Itselläni ei ole ylipainoa ja olen miettinyt, miten mikään onnistuisi, jos minäkin olisin lihava. Tarkoitus ei ole erota, kunnon yhteistä taivalta 30 vuotta takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara kirjoitti:

Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.

Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.

Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.

Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...

Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.

Kasvot normaalit, sievähköt. Käyttäytyminen sosiaalista, iloista, en ole ujo tms. Elämäntilanne tavallinen jos ei ikisinkkuutta oteta huomioon mutta sitähän treffikumppani ei tiedä.

Mutta ei sillä ole väliä mikä se syy on. Juna meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Mänboobs-mies päivystää? Mites, onko pojat tsiikailleet kylillä? :D

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä Miisasta mahtaisi tuntua käydä kanssani treffeillä, jos tietäisi etten viehäty hänestä ollenkaan? Mitä minä siitä saisin, antaisiko yhteiskunta jonkun liikuntasetelin?

Ehkä se sen aistisi treffien aikana.

Kutsun Presidentinlinnaan vähintään.

Niin, mitä hän tuosta saisi sitten? Minä en voi kuvitellakkaan intiimiä kanssakäymistä tuon kokoisen kanssa. En antaisi ottaa edes suihin. Minusta treffit olisivat molempien kannalta huono idea.

Heh. Aika paha.

Joskus töissä oli semmoinen aika reipasmielinen sinkkumies, joka ei suotta kursastellut.

Viikonlopun tai lomien jälkeen kahvihuoneessa kertoi ihan avoimesti saavutuksistaan esim. "En nyt ollu ihan varma, että oliks se sisäl vai jossain poimus, mutta kyl se sielläkin luisti.", " Se oli ihan kauheeta menoa, aivan kuin ei olisi koskaan miestä nähnytkään."

Mitä enemmän käänsimme katseita pois hänen jutuiltaan, sitä kovempaan ääneen hän ne kertoi.

Summa summarum. Hänelle maistui kaikenlaiset brunssit.

Nyt kun mietin tuota hemmoa, niin tää tuli vielä mieleen.

Kertoi "tykittäneensä" jotain "plussapalloa" takaapäin ja kiinnittäneensä huomion, että kyllä kaksi päinvastaisessa vaiheessa olevaa aaltoa kumoavat toisensa ihan "plussapallon" selässäkin.

Jutut olivat mitä olivat, mutta hyvää tulosta tuo hemmo töissä teki.

Joku tiedemies ollut asialla??? 😁😁😁

Toi on upeeta. :)

Siis kesken kaiken on pystynyt vielä tutkimaan fysiikan lainalaisuuksia. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara kirjoitti:

Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.

Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.

Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.

Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...

Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.

Kasvot normaalit, sievähköt. Käyttäytyminen sosiaalista, iloista, en ole ujo tms. Elämäntilanne tavallinen jos ei ikisinkkuutta oteta huomioon mutta sitähän treffikumppani ei tiedä.

Mutta ei sillä ole väliä mikä se syy on. Juna meni jo.

Aika outoa.

Uskoakseni uusi juna vielä tulee, vaikket tiedäkään olevasi pysäkillä.

Vierailija kirjoitti:

Siis ettekö itse harrasta liikuntaa julkisilla paikoilla, kun teidän mielestä lihavat ei liiku ja vaan istuvat soffalla? Ettekö näe ikinä lihavia liikkumassa?

Harrastan itse kilparatsastusta ja lajin parissa ei juuri liiku lihavia. Hankala sanoa siis onko ne siellä sohvalla vai missä. Töissä olen vammaispuolella; sielläkään ei anneta ihmisten syödä itseään lihaviksi. Monet söisivät kattilallisen ruokaa viisi kertaa päivässä jos annettaisiin ja herkut päälle.

Baarissa kun käy joskus bilettämässä ei sielläkään juuri näy ketään punkeroita.

Oikeastaan ainut paikka missä näkee usein lihavia on uimahalli. Hyvä että liikkuvat siellä mutta syömisethän ne ratkaisee lihooko vai ei. Kun ei se ihan riitä että ui 300m ja sen jälkeen menee kahvioon syömään viineriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mänboobs-mies päivystää? Mites, onko pojat tsiikailleet kylillä? :D

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Siis vieläkö tämä juntti kertaa tätä juttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara kirjoitti:

Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.

Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.

Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.

Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...

Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.

Kasvot normaalit, sievähköt. Käyttäytyminen sosiaalista, iloista, en ole ujo tms. Elämäntilanne tavallinen jos ei ikisinkkuutta oteta huomioon mutta sitähän treffikumppani ei tiedä.

Mutta ei sillä ole väliä mikä se syy on. Juna meni jo.

Niitä suhteeseen haluajia tulee jonoksi ast sitten, kun ensin pääset suhteeseen... Kai sinkusta sitten hehkuu jonkinlainen "olen saatavilla" -valo, joka jostakin syystä karkottaa ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ja muut vetoatte tähän terveyteen, koska ette voi myöntää itsellenne ja muille, että olette niin pinnallisia, että ulkonäkö on se tärkein kriteeri. Sinä P A S K AT välität mistään terveydestä tai kukaan muukaan, joka niin täällä väittää. Jos nainen on kaunis, niin lähdet treffeilke ja alat seurustelemaan, vaikka se vetäisi mäkkiä ja heseä ja ei liikkuisi ollenkaan ja polttaisi tupakkaa.

Tää on niin totta. Jokainen tuntemattomille lihaville "ihan vaan terveydestä" lässyttäjä on epärehellinen pelkuri. Ainoa syy on se, että läski on mielestänne vaan rumaa, mutta teillä ei ole selkärankaa sanoa sitä rehellisesti, joten pitää turvautua tähän terveystekosyyhyn.

Tämä on tekopyhää tuubaa, koska ette valita kenellekään muulle epäterveellisiä valintoja tekevälle, koska nämä muut valinnat ja niiden tekijät näyttävät coolilta. Kukaan ei ikinä menisi nalkuttamaan huvijahdin kannella samppanjaa juoville ihmisille että alkoholi on epäterveellistä ja auringosta saa syövän. Kukaan ei mene nalkuttamaan laihoille pikaruokaa syöville, laihoille jotka eivät syömishäiriön takia syö mitään, tupakoitsijoita paheksutaan vain selän takana, ja Suomen pyhä lehmä kuningas alkoholi - ei pahaa sanaa, juhliminen on siistiä ja jaadijaa. Kukaan ei mene nalkuttamaan loistoauton omistajalle että on epäterveellistä ihan kaikkien kannalta ajaa kahtasataa yleisillä teillä. Kukaan paitsi muutama hassu asiantuntija ei rutise somessa pitkin yötä roikkumisesta, vaikka se on terveysriski monellakin tapaa.

Koska nämä asiat ovat cooleja ja kaikki haluavat tehdä niitä. Mutta kukaan ei halua olla läski, se ei ole cool. Siksi vain läskeille nalkutetaan ja syynä käytetään terveyttä, josta ei coolien asioiden kohdalla piitata tippaakaan.

Ei omaa lehmää ojassa, en ole lihava enkä sinkku. Ärsyttää vaan epäloogisuus ja epärehellisyys.

Tämä ei pidä paikkaansa, mutta sinä tietenkin keskityt lähinnä lihavuuskeskusteluihin. On paljon ihmisiä jotka ”tuomitsevat” muitakin asioita lihavuuden lisäksi. Minä olen kirjoittanut moneen keskusteluun esimerkiksi kannabiksen 5x keuhkosyöpäriskistä tupakkaan nähden. Alkoholin vaikutuksesta syöpiin ja siitä kuinka tämä nuorten naisten viinin lipittäminen jokaisessa somekuvassa ei ole mitenkään terveellinen trendi. Sen lisäksi tämän tissivapausliikkeen kohdalla olen puhunut paljon, että itsensä suojeleminen rintasyövältä pitäisi olla etusialla, ei se, että pyritään olemaan entistä enemmän rinnat paljaana esittelemässä niitä rannalla. Olivat tai eivät seksuaalisia ruumiinosia.

Minä en koe nalkuttavani lihaville, mutta lihavuus on terveysriski. Monella tavalla. Eikä vähimpänä se mitä se haittaa suoraan ja välillisesti mielenterveydelle. Normaalipaino ei tietenkään tule olla syömishäiriön myötä saatu olotila, vaan terveellinen ruokavalio ja terve mieli ja terve keho

Laihuus ei tarkoita etteikö voisi olla pahojakin mielenterveys ongelmia, mutta aika harva todella lihava voi sanoa olevansa kokonaisvaltaisesti onnellinen, eikä kärsiä itseinhosta, häpeästä tms. Mitä nuorempi ihminen kyseessä, sitä enemmän hän kamppailee yleensä noiden asioiden kanssa. Se ei ole henkisesti helppoa olla lihava, vaikkei kukaan puhuisi muusta terveydestä mitään heille.

Miksi kukaan haluaisi olla läski? Se ei tuo mitään hyvää mukanaan. Se vaikeuttaa liikkumista, se vaikeuttaa mahtumista vähän kaikkeen, vaatteisiin, autoon, tuoleihin, vessoihin ym., se vaikeuttaa itsenä kantamista, se ei muiden silmiin ole viehättävää, se aiheuttaa helposti itseinhoa, se haittaa harrastamisia,

Uskotko ihan oikeasti, että et olisi terveempi normaalipainoisena verrattuna lihavana olemiseen? Ettei mitään eroa olisi polvien kanssa? Ettei syöpäriskisi olisi pienempi, ettei unen laatusi olisi parempi? Vai etkö vaan välitä, vai etkö vain halua kuulla muiden sanovan noita asioita ääneen? Edes keskustelupalstoilla ?

Pulleat mänboobsit, meidän paikkakunnan kovimmat selkä- ja perskarvat, jopa pizzerian pitäjät ovat kateellisia (Kemi on kotipaikkani) Hoikka olen myös, lihaksikkaat ranteet (johtuvat toki Yrjönkadun videoiden katsomisesta), kerroinko jo selkäkarvoistani? Poikien päät kääntyvät täällä 24/7 (Pieksämäki, kotipaikkani) ja työtä tehdään poikien kans täällä kovasti, paljon se on vaatinut!

Kuulemma mittaustulokseni on seuraava: kovasti karvoja, mutta aivoni on noin sadasosa kikherneestä. Kovasti silti tehdään työtä senkin eteen!

Tuo on taas Hesarin tasoista yhteiskuntakritiikkiä. Suomessa on suurempiakin ihmisoikeusrikoksia ja suurempaakin syrjintää kuin se, että läskit eivät tykkää seksuaalisesti toisistaan. Suurin osa suomalaisista on ylipainoisia, suuri osa merkittävän ylipainoisia.  En ymmärrä miten siitä joukosta ei tuokaan pullukka ole löytänyt elämänsä miestä tuohon ikään mennessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihava urheilullinen on oxymorooni.

Kun taas sinä olet ihan vaan moroni

t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.

Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!

Sinä siis olet aloittanut kuntoilun. Hyvä, se on eri asia kuin urheilullisuus mutta vie sinua kohti urheilullisuutta. Jatka samaa rataa.

Olen eri, mutta autan työkseni täysin liikkumattomia ihmisiä kuntoilun alkuun. Asenteesi on sik*amainen ja estää monia liikkumasta. Täysin liikkumattoman ihmisen pitääkin aloittaa hyvin rauhallisesti, sillä elimistön pitää tottua. Jos aikuisen ihminen kuntoilisi monipuolisesti 3-4 kertaa viikossa, se olisi riittävä taso. Mitähän mahdat tarkoittaa urheilullisella. Tuskin olet ammattiurheilija. Tavallinen runsaastikin liikkuva kuntoilija on valovuoden päässä ammattiurheilijasta. 

Jos olet ammatiksesi kuntoilussa auttava niin luulisi sinun ymmärtävän mikä ero on kuntoilijalla ja urheilullisella. Kuntoilija voi olla rapakuntoinen parantamassa kuntoaan kuntoilemalla, kuntoilija voi olla normaalikuntoinen joka ylläpitää kuntoaan kuntoilemalla. Urheilullinen on erinomaisessa kunnossa ja ylläpitää itseään paljon sunnuntaikuntoilijaa reippaamalla treenillä.

Niitä "ennakkoluuloja" ei paranna yhtään se että ladaa yritetään selittää ferrariksi.

Mä näkisin, että urheilullinen ihminen on sellainen, joka treenaa tavoitteellisesti. Se ei katso painoa.

Minä taas näen, että urheilullinen ihminen harrastaa paljon eri urheilulajeja. Hänelle voi ehdottaa lentopalloa, pyöräretkeä, sulkapallopeliä, laskettelumatkaa ja pesäpalloa tai sählyä ja urheilullinen ihminen voi mielellään lähteä noihin kaikkiin. Se ei vaadi minusta kilpaurheilua, mutta sitä, että lajit joita hän harrastaa ovat urheilua. Urheilulliset haluavat toisen urheilullisen juuri siksi, että hänen kanssa voi sitten urheilla yhdessä. Käydä siellä maastopyörälenkillä ja ehkä joka aamu maauimalassa yhdessä ja talvella lasketella Sveitsissä. Se ei vaan ei urheilullisen kanssa onnistu. He eivät halua käyttää esimerkiksi lomiaan urheilemalla.

Liikunnallinen taas tekee sitä omaa kävelylenkkiään ja käy siinä samalla kaupassa ja kantaa repussa ruuat kotiin, käy siellä kuntosalilla muutaman kerran viikossa ja pyöräilee töihin.

Kuntoileva lähtee ulos sinne lenkille kuntoilumielessä. Hän mene töihin bussilla ja autolla ja mutta häntä ei voi sanoa sohvaperunaksi, koska hän tekee kuntonsa eteen joka viikko jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara kirjoitti:

Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.

Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.

Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.

Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...

Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.

Kasvot normaalit, sievähköt. Käyttäytyminen sosiaalista, iloista, en ole ujo tms. Elämäntilanne tavallinen jos ei ikisinkkuutta oteta huomioon mutta sitähän treffikumppani ei tiedä.

Mutta ei sillä ole väliä mikä se syy on. Juna meni jo.

Minua kyllä kiinnostaisi nähdä kuka näiden kirjoitusten takana on. Minusta kannattaa aina koittaa sitä seuraavaa junaa, jos ensimmäinen meni ohi. Niin ja olen siis mies, joka on vapaa ja etsii kivaa naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara kirjoitti:

Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.

Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.

Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.

Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...

Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.

Jos tulee "niin paska fiilis" kun joku pyöreämpi on päässyt useammin treffeille, niin kyllä se kateellinen ja katkera luonne taitaa olla suurin este parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni ylipaino on rumaa, ja viisari ei ns. värähdä. Ihminen voi toki luonteeltaan olla erinomainen ja hyvä kollega/ystävä, mutta ei mitenkään seksuaalisesti kiinnostava.

Varmaan aika yleinen tuntemus, tämä.

Näin se vaan menee. Ajattelen itsekin näin, ja nykyään minusta ajatellaan näin. Lihoin 10:ssä vuodessa 30 kiloa ja samalla olen menettänyt täysin kosketuksen vastakkaiseen sukupuoleen. Aiemmin se ei ollut mikään ongelma. Eikä siinä mitään, itsekään en kiihotu tai ole kiinnostunut ylipainoisista. Surkeaa, että olen päästänyt itsekin itseni siihen pisteeseen, mutta niin makaa kuin petaa (tai syö).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saara kirjoitti:

Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.

Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.

Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.

Ohis, mutta tulee kyllä niin paska fiilis kun lukee tällaisia juttuja. Olen ikisinkku 39v nainen, 164cm ja 58kg enkä pääse treffeille juuri koskaan ja jos pääsen, jokaikinen mies haluaa olla kaveri. Olen yrittänyt deittailla 2002-2015 irl ja 2015-2021 lähinnä netissä. Mun täytyy siis olla jotenkin täydellisen epäseksikäs nainen. Miehet kehuu maasta taivaaseen kuinka olen kaunis ja hyvä ystävä, ja alkavat deittailla jotakuta muuta. No, tällä mennään - mutta varmaan kuolisin hämmästyksestä edes koko elämän aikana pääsisin 10 miehen kanssa treffeille...

Veikkaisin kasvojasi, käyttäytymistäsi treffeillä ja/tai elämäntilannettasi.

178/95 on eri kuin 160/120

Vierailija kirjoitti:

Ko juttu on samaa sarjaa Hesarin aiemmin julkaiseman Mona Bling -artikkelin kanssa. Siinä transsukupuolinen Mona valitteli, kun suuri osa heteromiehistä ei kelpuuta treffeille, kun kuulee hänen olevan trans.

Lihavia, eikä transihmisiä saa tietenkään kiusata, mutta molempien haastateltavien olisi ehkä aika hyväksyä, ettei romanssit ole mitään vapaakauppaa, vaan preferensseillä on valtava vaikutus kemian syntymiseen. Valitettavasti ominaisuudet kuten sukupuolivähemmistöön kuuluminen, ääripäästä löytyvä ruumiinrakenne, lyhytkasvuisuus, invaliditeetti yms rajaavat markkinoita ja siihen ei oikein itku auta.

Jos se, ettei treffaile itselleen fyysisesti epämieluisia ihmistyyppejä on syrjintää, käytännössä lähes kaikki (paitsi jotkut panseksuaalit) syrjivät, koska emme esim viehäty värää sukupuolta olevasta, vaikka kuinka toinen olisi mukava ja kaikkea. Itsensä ikäisen kumppanin etsiminenkin olisi syrjintää, koska "miksi ei voisi etsiä kumppania tinderin sijaan hoitokodista, - on ne mummotkin varmaan tosi kultaisia jos niille antaa mahdollisuuden".

Ihastuminen vaatii syntyäkseen vetovoimaa, jota ei voi pakottaa. Kun tunteita on jo pelissä, ulkoisilla seikoilla ei ole enää niin paljoa merkitystä, mutta mistä ne tunteet syntyy jos ei alkukiinnostusta ole?

En esim itse heittäisi jo rakasta kumppania ulos lihomisen takia, tai jos pitkään tapailtuani kuulisin kumppanini olevankin trans, voisin elää sen kanssa, mutten kyllä tietoisesti etsisi kumppania lihavasta tai transsukupuolisesta.

Muuten silkkaa asiaa, mutta olisiko sinulle tosiaan ok, jos vasta pitkän tapailun jälkeen tulisi ilmi että kumppani on trans? Mielestäni siinä olisi jäänyt kuitenkin kohtalaisen olennainen asia kertomatta, jos ajatellaan tulevaa intiimiä kanssakäymistä, ellei itse ole panseksuaali.