HS: Liian iso treffeille

Minäkään en pidä siitä, että lihavia pitäisi puolustaa. Tai siis, tottakai oletan, että kukaan ei negatiivisesti kommentoi toisen ulkonäköä, mutta eihän siihen väkisin pidä yrittää ihastua. Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä.

Olen lihava. Liikun päivittäin ja tiedostan ylipainon riskit. Käyn vuosittain labroissa ja mittaan verenpaineen, ne on kaikki ihanteelliset vielä. En tupakoi tai tykkää alkoholista. Tämän vuoksi minua ei hirveästi innosta tupakoiva mies. Ja ymmärrän, jos minä en kiinnosta häntä. Olen kuitenkin ystävällinen kaikille, en kritisoi muita. Kaikki eläköön tavallaan, käytöstavat muistaen. Ei ole korrektia kommentoida vieraiden ihmisten painoa, suuntautumista, ihonväriä, pituutta.. se on vaan junttia ja kertoo kommentoijan epävarmuudesta. Ihan yhtälailla minua hävettää, jos isommat ihmiset puhuvat hoikista kuihtuneina tai anorektikkoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Totta, kertoo. Olin läski ja laihdutin. Ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla, kuin ennen, ja se on alkanut vituttamaan. Läskinä en tietenkään saanut huomiota miehiltä!nyt saan. Kummasti olen muuttunut älykkäämmäksi, fiksummaksi yms ihan random- baarikeskusteluissa, kun olen kavereiden kanssa liikkeellä. Ennen miehet eivät edes kuunnelleet minua. Tämä on alkanut vtuttamaan siinä määrin, että nykyään olen sen takia ikävä ja vttimainen ja ilkeä, MUTTA EI HAITTAA M7EHIÄ!!!Seuran tarjoajia riittää.

Täsmälleen samat kokemukset. 72 kg - olin tyhmä ja näkymätön. 58 kg - olen hauska ja kiinnostava. Ei kiinnosta, en halua teiltä yhtään mitään. Teistä ei kukaan nähnyt minua vain siksi että oli pieni makkara vyötäröllä - ajatukseni, persoonani, huumorintajuni, älykkyyteni - niillä ei ollut mitään väliä makkaran vuoksi. Mutta kun se on nyt kadonnut, olenkin maailman mielenkiintoisin ja kiehtovin olento. Juu kiitos vaan, en tule koskaan edes yrittämään tapailua tai seurustelua. Olin sinulle vuosi sitten roskaa, nyt muka kiinnostaa.

Katkeruudesta voi päästä eroon ja nauttia elämästään, tai sitten olla vain katkera.

No tämä nyt oli tällainen avautuminen, en normaalielämässä asiaa juurikaan mieti. Elän tyytyväisenä elämääni yksin, kuten tein painavampanakin. Minulla on aina ollut rikas sosiaalinen elämä ja paljon mielenkiintoisia harrastuksia, en siis tarvitse elämääni muuta. Mutta kyllähän se tätä lukiessa taas tuli mieleen kuinka ulkonäkö on kaikki kaikessa. Parempi siis jättäytyä sen pelin ulkopuolelle - ei se ole katkeruutta vaan ihan tietoinen päätös.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä siitä, että lihavia pitäisi puolustaa. Tai siis, tottakai oletan, että kukaan ei negatiivisesti kommentoi toisen ulkonäköä, mutta eihän siihen väkisin pidä yrittää ihastua. Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä.

Olen lihava. Liikun päivittäin ja tiedostan ylipainon riskit. Käyn vuosittain labroissa ja mittaan verenpaineen, ne on kaikki ihanteelliset vielä. En tupakoi tai tykkää alkoholista. Tämän vuoksi minua ei hirveästi innosta tupakoiva mies. Ja ymmärrän, jos minä en kiinnosta häntä. Olen kuitenkin ystävällinen kaikille, en kritisoi muita. Kaikki eläköön tavallaan, käytöstavat muistaen. Ei ole korrektia kommentoida vieraiden ihmisten painoa, suuntautumista, ihonväriä, pituutta.. se on vaan junttia ja kertoo kommentoijan epävarmuudesta. Ihan yhtälailla minua hävettää, jos isommat ihmiset puhuvat hoikista kuihtuneina tai anorektikkoina.

Onko korrektia sanoa että deittimarkkinoilla syrjitään painon vuoksi? Miksi näissä on aina nainen, onko se korrektia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lihava nainen ei löydä miestä, eikä hintelä mies naista, miksi nämä eivät sitten pariudu keskenään? Ongelma ratkaistu.

Vai onko niin, että näillä on omat tiukat kriteerit kumppania kohtaan, mistä muita syyttää, kun ei kelpaa.

No, tietysti pariutuminen ei toimi ihan niin, että kerätään jämäpalat kahteen koriin ja jaetaan vain päittäin toisilleen. Voihan heillä olla sellaisiakin toiveita kumppanille, jotka eivät liity ulkonäköön, ja joita ei juuri siitä toisesta korista satu löytymään.

Eihän kahden lihavan pitäisi olla jämäpaloja. Eihän ovat ihania ihmisiä, jotka pitäisi nähdä haluttavina puolisoina. Ei se, että he ovat keskenään tee heistä jämäpaloja, vaan samanlaisia ulkoisesti tapaileva kuin he itse ovat. Kyllähän lihavia nyt niin paljon on, että sinne eri luonteenpiirteitäsi pitäisi mahtua. Jopa niitä liikunnallisia, jos sellaisen haluaa.

Eivätkä lihavat ole jämäpaloja oikeassa elämässäkään, ainakaan minun elämänkokemukseni ja tuttavapiirini mukaan.

He eivät kuitenkaan aina pariudu keskenään, vaan valinnan vapaus koskee myös hoikkien kanssa seurustelevia lihavia ja näitä hoikkia kumppaneita.

Katsoin Miisan instaa ja hän on näköjään käynyt läpi myös avioeron. Eiköhän uusi kumppanikin löydy aikanaan. (Missään ei muuten lue, että hänelle kelpaisivat vain hoikat, mutta spekulaatio vain leimuaa.)

Eri

Joten ei ole syrjintää, kuten jutussa väitetään. Ei vain ole löytänyt kumppania, lihavaa tai hoikkaa. Ei niitä kumppaneita muillekaan taivaasta tipu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Totta, kertoo. Olin läski ja laihdutin. Ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla, kuin ennen, ja se on alkanut vituttamaan. Läskinä en tietenkään saanut huomiota miehiltä!nyt saan. Kummasti olen muuttunut älykkäämmäksi, fiksummaksi yms ihan random- baarikeskusteluissa, kun olen kavereiden kanssa liikkeellä. Ennen miehet eivät edes kuunnelleet minua. Tämä on alkanut vtuttamaan siinä määrin, että nykyään olen sen takia ikävä ja vttimainen ja ilkeä, MUTTA EI HAITTAA M7EHIÄ!!!Seuran tarjoajia riittää.

Täsmälleen samat kokemukset. 72 kg - olin tyhmä ja näkymätön. 58 kg - olen hauska ja kiinnostava. Ei kiinnosta, en halua teiltä yhtään mitään. Teistä ei kukaan nähnyt minua vain siksi että oli pieni makkara vyötäröllä - ajatukseni, persoonani, huumorintajuni, älykkyyteni - niillä ei ollut mitään väliä makkaran vuoksi. Mutta kun se on nyt kadonnut, olenkin maailman mielenkiintoisin ja kiehtovin olento. Juu kiitos vaan, en tule koskaan edes yrittämään tapailua tai seurustelua. Olin sinulle vuosi sitten roskaa, nyt muka kiinnostaa.

Katkeruudesta voi päästä eroon ja nauttia elämästään, tai sitten olla vain katkera.

No tämä nyt oli tällainen avautuminen, en normaalielämässä asiaa juurikaan mieti. Elän tyytyväisenä elämääni yksin, kuten tein painavampanakin. Minulla on aina ollut rikas sosiaalinen elämä ja paljon mielenkiintoisia harrastuksia, en siis tarvitse elämääni muuta. Mutta kyllähän se tätä lukiessa taas tuli mieleen kuinka ulkonäkö on kaikki kaikessa. Parempi siis jättäytyä sen pelin ulkopuolelle - ei se ole katkeruutta vaan ihan tietoinen päätös.

Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, sillä ei se ulkonäkö yksin riitä. Terve itsetunto on varmaan se tärkein asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Totta, kertoo. Olin läski ja laihdutin. Ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla, kuin ennen, ja se on alkanut vituttamaan. Läskinä en tietenkään saanut huomiota miehiltä!nyt saan. Kummasti olen muuttunut älykkäämmäksi, fiksummaksi yms ihan random- baarikeskusteluissa, kun olen kavereiden kanssa liikkeellä. Ennen miehet eivät edes kuunnelleet minua. Tämä on alkanut vtuttamaan siinä määrin, että nykyään olen sen takia ikävä ja vttimainen ja ilkeä, MUTTA EI HAITTAA M7EHIÄ!!!Seuran tarjoajia riittää.

Täsmälleen samat kokemukset. 72 kg - olin tyhmä ja näkymätön. 58 kg - olen hauska ja kiinnostava. Ei kiinnosta, en halua teiltä yhtään mitään. Teistä ei kukaan nähnyt minua vain siksi että oli pieni makkara vyötäröllä - ajatukseni, persoonani, huumorintajuni, älykkyyteni - niillä ei ollut mitään väliä makkaran vuoksi. Mutta kun se on nyt kadonnut, olenkin maailman mielenkiintoisin ja kiehtovin olento. Juu kiitos vaan, en tule koskaan edes yrittämään tapailua tai seurustelua. Olin sinulle vuosi sitten roskaa, nyt muka kiinnostaa.

Katkeruudesta voi päästä eroon ja nauttia elämästään, tai sitten olla vain katkera.

Ei kyse ole katkeruudesta vaan ihan elämän tosiasioista. Juurihan tässäkin ketjussa on toitotettu kuinka vaimoa ei olisi huolittu 15 vuotta sitten jos olisi yhtä paksu kuin nyt, kolmen lapsen jälkeen. En minä ainakaan tarvitse sellaista nauttiakseni elämästä. Olen mielummin yksin, ilman kenenkään arvostelua kropastani, joka ei tosiaan iän myötä ole välttämättä langanlaiha. Saati sitten jos olisin kolme lasta puskenut ulos. Kerro ihmeessä mitä nautintoa pitäisi saada siitä että vähänkin ylipainoisena on ihmisros kaa, ja vähän laihempana onkin oikea ihminen jonka mielipiteillä ja ajatuksilla on väliä?

Mun mies oli ylipainoinen kun tavattiin (+25kg). Mä tykkään urheilla, niin tykkäsi hänkin. Tavattiin puolimaratonissa ja heti synkkasi. Sama tyyppi on, vaikka on laihtunut. Eli kiinnosti kyllä alusta asti koko pakkaus (ulkonäkö, harrastukset, luonne..).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hs on ihan passaa nykyään. Harmittaa kun lankesi vuoden sopimukseen, harvoin tulee luettua...

Jutun ajatusvirhe on se, että eihän kyseessä ole nainen joka ei kelpaa kenellekään, vaan hän vaan ei kelpaa niille miehille, jotka kelpaisivat hänelle. Jos hän alentaisi rimaa, hän voisi valita sadoista ehdokkaista vaikka useamman miehen joka päivälle koeajettavaksi.

Tässä on valtava ero siihen, että on ihan oikeasti valtava määrä miehiä, jotka eivät kelpaa KENELLEKÄÄN naiselle. Siksi 40% kotitalouksista on Suomessa sinkkutalouksia.

En ihan usko, että Suomesta löytyisi jokaiselle vaikeasti ylipainoiselle naiselle SATOJA kumppaniehdokkaita. Voi toki olla, että muutamia löytyisi sellaisista, jotka eivät henkilöä itseään miellytä, mutta sadat  on jo räikeää liioittelua. Edes normaalipainoiselle ei välttämättä löytyisi satoja miehiä, jotka haluavat nimenomaan parisuhdetta.

Kyllä löytyisi. Jos kaikki iät ja kaikki koot, transmiehet ja kaikki kansallisuudet voisivat ottaa vapaasti yhteyttä, niin kyllä löytyisi. Jopa tuhansia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Totta, kertoo. Olin läski ja laihdutin. Ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla, kuin ennen, ja se on alkanut vituttamaan. Läskinä en tietenkään saanut huomiota miehiltä!nyt saan. Kummasti olen muuttunut älykkäämmäksi, fiksummaksi yms ihan random- baarikeskusteluissa, kun olen kavereiden kanssa liikkeellä. Ennen miehet eivät edes kuunnelleet minua. Tämä on alkanut vtuttamaan siinä määrin, että nykyään olen sen takia ikävä ja vttimainen ja ilkeä, MUTTA EI HAITTAA M7EHIÄ!!!Seuran tarjoajia riittää.

Täsmälleen samat kokemukset. 72 kg - olin tyhmä ja näkymätön. 58 kg - olen hauska ja kiinnostava. Ei kiinnosta, en halua teiltä yhtään mitään. Teistä ei kukaan nähnyt minua vain siksi että oli pieni makkara vyötäröllä - ajatukseni, persoonani, huumorintajuni, älykkyyteni - niillä ei ollut mitään väliä makkaran vuoksi. Mutta kun se on nyt kadonnut, olenkin maailman mielenkiintoisin ja kiehtovin olento. Juu kiitos vaan, en tule koskaan edes yrittämään tapailua tai seurustelua. Olin sinulle vuosi sitten roskaa, nyt muka kiinnostaa.

Katkeruudesta voi päästä eroon ja nauttia elämästään, tai sitten olla vain katkera.

No tämä nyt oli tällainen avautuminen, en normaalielämässä asiaa juurikaan mieti. Elän tyytyväisenä elämääni yksin, kuten tein painavampanakin. Minulla on aina ollut rikas sosiaalinen elämä ja paljon mielenkiintoisia harrastuksia, en siis tarvitse elämääni muuta. Mutta kyllähän se tätä lukiessa taas tuli mieleen kuinka ulkonäkö on kaikki kaikessa. Parempi siis jättäytyä sen pelin ulkopuolelle - ei se ole katkeruutta vaan ihan tietoinen päätös.

Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, sillä ei se ulkonäkö yksin riitä. Terve itsetunto on varmaan se tärkein asia.

Minut on aina torjuttu nimenomaan ulkonäköni takia. Itsetunnolla ei ole p-askaakaan väliä, jos on laiha. Niin se vain menee. On naiivia väittää muuta.

Jos naama on noinkin pulleva niin ei kiinnosta. Ei kiinnosta myöskään jos hampaita puuttuu, on koulkunokka tai liian korken otsa ja harvat hapset

Ulkonäkö on tärkeää, sen muun lisäksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Totta, kertoo. Olin läski ja laihdutin. Ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla, kuin ennen, ja se on alkanut vituttamaan. Läskinä en tietenkään saanut huomiota miehiltä!nyt saan. Kummasti olen muuttunut älykkäämmäksi, fiksummaksi yms ihan random- baarikeskusteluissa, kun olen kavereiden kanssa liikkeellä. Ennen miehet eivät edes kuunnelleet minua. Tämä on alkanut vtuttamaan siinä määrin, että nykyään olen sen takia ikävä ja vttimainen ja ilkeä, MUTTA EI HAITTAA M7EHIÄ!!!Seuran tarjoajia riittää.

Ei niin koska ulkonäkö ON tärkeä

Se saa munan pystyyn

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei lihavat sitten pariudu keskenään? Sehän olisi win-win, yhdessä löhöttäis sohvalla ja mätettäis herkkuja. Itse olen hoikka ja vietän aktiivista elämää, en ymmärrä miten suhde voisi toimia lihavan sohvaperunan kanssa, kun meillä ei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. En voi käydä lenkillä lihavan ystävänikään kanssa, hänellä niin hidas vauhti, ettei siitä ole itselleni mitään hyötyä kuntoilun kannalta ja palellun häntä odotellessa. Miten sitten puolison kanssa onnistuisi. Ja haluaisin, että voisimme yhdessä patikoida, tehdä jopa pidempiäkin vaelluksia ja kokeilla eri lajeja. Ja että söisimme terveellisesti. Muuten kyllä lihavuus ei haittaisi, siis ulkonäöllisesti, mutta elintapojen eroavaisuus tulisi kaikella todennäköisyydellä esteeksi. (Tämä on siis vain spekulaatiota, en ole vapailla markkinoilla. Nykyisen kumppanini tapasin lenkkipolulla.)

Tämä onkin ihannetilanne. Itsellä myös säännöllinen kuntoilu on osa elämää.

Myös suht. järkevät ruokailutottumukset.

Sitten kun se toinen on samanlainen niin se kannustaa itseäkin toisin kuin sellainen tyyppi, joka valittaa, että älä nyt lähde sinne lenkille tai salille vaan löhötään tässä töllön ääressä sipsipussin ja suklaan kera.

Tai kun sä haluat syödä järkevästi ja terveellisesti jotain parsakaalia ja kanaa, niin se toinen haluaa aina vaan jotain pitsaa ja kebabbia.

Tämä ei ehkä vielä ole ongelma seurustelusuhteessa, kun kumpikin voi aivan hyvin pitää kiinni omista ruokailu-ja liikuntatottumuksistaan, mutta entäs sitten kun tulee lapsia?

Yrität totuttaa heitä aktiivisempaan elämäntapaan, retkeilemään ja pelaamaan pihapelejä, niin se "plösö" yrittää "pelastaa" lapset liikunnanriemulta tyyliin: "lapsiani et kiduta, kuten yritit kiduttaa minua seurustelumme alkuaikoina, kun vaadit mua pelaan sulkapalloa ja melkein kualin."

Jos liikunta ja kasvispainotteinen ruokavalio on myrkkyä toiselle vanhemmista, niin ei ole vaikea arvata, kumpi vanhemmista lapsille on "ystävä" ja kumpi "vihollinen": se, joka tarjoaa tietsikkapelejä, sipsejä ja limpparia vai se, joka vie polkupyöräretkille ja tarjoaa kotiruokaa.

Siis toki lapsia voi silloin tällöin viedä mäkkäriin ja tietsikkapeleilläkin on paikkansa.

Eikä muuten pidä paikkaansa, etteikö lihavampikin nainen löytäisi ketään.

Tunnen montakin miestä, jotka innostuu juuri lihavista naisista. Eikä ne ole mitään "feedereitä" vaan ihan kunnon fiksuja kivannäköisiä ok. miehiä. Ei kaikki miehetkään ole samanlaisia naismaultaan.

Nyt vedät mutkia aika huolella oikoseksi. Se, että on lihava, ei tarkoita sitä, etteikö voisi syöttää lapselle terveellistä ruokaa tai ohjata liikunnan pariin, etenkin jos toinen vanhemmista omaa terveellisemmät elämäntavat. Harva normaalijärkinen aikuinen tietoisesti haluaa sabotoida lapsensa terveyttä. Jos mulla olisi lapsia, kannustaisin heitä todellakin liikkumaan ja löytämään fyysistä, kivaa tekemistä, vaikka itse koen suurimman osan lajeista turhaksi, tylsäksi ja epämukavaksi.

Mutta. Lihavien lapset ovat usein lihavia 🤫 tietoisesti tai ei, havaintoni kertovat tämän.

Samoin perheen lemmikit, jos niitä on.

Kaveri on reilusti ylipainoinen nainen. Hirveä kitinä aina kun miehet kuulema katsovat pelkkää ulkonäköä ja hoikkia naisia. Ja että haluaa miehen joka hyväksyy hänet sellaisena kuin on. Kuitenkin samaan aikaan torjuu tinderissä kaikki ylipainoiset miehet, kun ei kuulema sytytä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Totta, kertoo. Olin läski ja laihdutin. Ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla, kuin ennen, ja se on alkanut vituttamaan. Läskinä en tietenkään saanut huomiota miehiltä!nyt saan. Kummasti olen muuttunut älykkäämmäksi, fiksummaksi yms ihan random- baarikeskusteluissa, kun olen kavereiden kanssa liikkeellä. Ennen miehet eivät edes kuunnelleet minua. Tämä on alkanut vtuttamaan siinä määrin, että nykyään olen sen takia ikävä ja vttimainen ja ilkeä, MUTTA EI HAITTAA M7EHIÄ!!!Seuran tarjoajia riittää.

Täsmälleen samat kokemukset. 72 kg - olin tyhmä ja näkymätön. 58 kg - olen hauska ja kiinnostava. Ei kiinnosta, en halua teiltä yhtään mitään. Teistä ei kukaan nähnyt minua vain siksi että oli pieni makkara vyötäröllä - ajatukseni, persoonani, huumorintajuni, älykkyyteni - niillä ei ollut mitään väliä makkaran vuoksi. Mutta kun se on nyt kadonnut, olenkin maailman mielenkiintoisin ja kiehtovin olento. Juu kiitos vaan, en tule koskaan edes yrittämään tapailua tai seurustelua. Olin sinulle vuosi sitten roskaa, nyt muka kiinnostaa.

Katkeruudesta voi päästä eroon ja nauttia elämästään, tai sitten olla vain katkera.

No tämä nyt oli tällainen avautuminen, en normaalielämässä asiaa juurikaan mieti. Elän tyytyväisenä elämääni yksin, kuten tein painavampanakin. Minulla on aina ollut rikas sosiaalinen elämä ja paljon mielenkiintoisia harrastuksia, en siis tarvitse elämääni muuta. Mutta kyllähän se tätä lukiessa taas tuli mieleen kuinka ulkonäkö on kaikki kaikessa. Parempi siis jättäytyä sen pelin ulkopuolelle - ei se ole katkeruutta vaan ihan tietoinen päätös.

Ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa, sillä ei se ulkonäkö yksin riitä. Terve itsetunto on varmaan se tärkein asia.

Minut on aina torjuttu nimenomaan ulkonäköni takia. Itsetunnolla ei ole p-askaakaan väliä, jos on laiha. Niin se vain menee. On naiivia väittää muuta.

Meidät kaikki on varmaankin torjuttu.

Jos ei kelpaa niin ei kelpaa. Kannattaa vaan hyväksyä tosi asiat ja ehkä tehdä asian eteen jotain, jos kerta ongelma on omassa isossa koossa. Johan olisi kannustusta terveellisempään elämäntyyliin.

Eli tämä ei ole ongelma, muuta kuin heille, jotka eivät kykene tekemään muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla ettei fättärit tajua, että yleensä deittikumppanin kanssa on tarkoitus olla jossain vaiheessa "vähän lähekkäin" eikä kenelläkään miehellä seiso jos on jokin hemmetin mätisäkki, jonka pelkkä näkeminenkin oksettaa.

Inhottava kommentti.

T. Hoikka ja urheilullinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Hyvää keskustelua, ap!

Sen verran korjaisin, että pallo on kyllä sekin ollut haluttu muoto: niinä aikoina kun vain rikkailla oli varaa syödä itsensä lihavaksi, se oli aukoton vaurauden merkki ja monen silmissä siitä syystä hyvinkin haluttavaa. Ympäröivä yhteiskunta ja arvot, joiden keskellä olemme kasvaneet siis muokkaavat kyllä kauneuskäsityksiämme. Mutta jos Hesarin artikkelissa annetaan ymmärtää että niitä voisi omalla kohdallaan tuosta vain päättää muokata minkälaisiksi vain, niin ei se kyllä niin yksinkertaista ole.

Itselläni on hyvin vähän ulkonäkökriteerejä puolisoa etsiessä, mutta lihavaan mieheen en ole ainakaan vielä koskaan ihastunut. Lyhyys esim. ei haittaa yhtään. Lihavuus taas on monesti sidoksissa persoonallisuuden piirteisiin, erityisesti sellaisiin joita en itse koe viehättävinä. Poikkeuksiakin tähän pääsääntöön varmasti on, mutta on silti harhaanjohtavaa väittää ettei lihavuudella ja persoonalla/mielenterveydellä olisi minkäänlaista yhteyttä keskenään.

(t. Entinen laiska, tahdoton ja lihava - nykyään aktiivinen, onnellinen ja normaalipainoinen)

Saivartelen tätä historiallista kauneusihannetta vielä eteenpäin: naisilla pallo ei koskaan ole ollut haluttu muoto, vaan korsetilla ja hyvällä ruualla rakennettu rehevä muodokkuus. Miehillä se pallomaha kertoi enemmän vauraudesta - eikä sekään kauneusihanne itsessään, vaan symboli vallalle ja rahalle, eli taloudellisesti turvatulle elämälle.

Tämä. Willendorffin Venus on ainoa pallomainen nainen taiteessa, joka sekin todennäköisesti esittää jumalatarta. Rubensin pullukoilla on kyllä aina erottuva vyötärö -ja ovat varmaan ainakin BMI28... Eivät siis obeeseja, kuten tuon HS:n jutun nainen.

Miesten ulkonäössä taas ei ole koskaan ollut vähääkään kyse siitä, näyttävätkö he hyvältä tai seksuaalisesti haluttavalta. Miesten haluttavuus on tullut juurikin siitä vallasta ja asemasta, ja sitä on myös pyritti viestimään. Miettikää vaikkapa Henrik VIII:n ajan vaatteita, miesten vaatteet tekivät niistä isompia. Tämä jatkui vielä Aurinkokuninkaan aikana ja vasta rokokoon tullessa miehistäkin tuli sirompia. Pieni jääkausi tietysti vaikutti asiaan sekin, Euroopassa oli noihin aikoihin helvetin kylmä, mikä kannusti pukeutumaan paksuihin vaatteisiin.

Naimisiin mentiin ihan muista syistä kuin siksi, että pimpsassa oli kutka, sen aviomiehen haluttavuus oli varmaan viimeisenä listalla aviomiesehdokkaan ominaisuuksia mietittäessä -jos nainen nyt itse sai päättää yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde nyt luodaan myös ulkonäön perusteella

Nimenomaan ulkonäkö vaikuttaa alussa paljon. Vaimoni on mahtava luonne ja hirmu kaunis mielestäni. Tavatessamme oli myös todella timmissä kunnossa. Kolmen lapsen ja 15v jälkeen on keskikohdastaan hiukan paisunut ja se sallittakoon. En edelleenkään vaihtaisi. Mutta jos olisi ollut tuolloin 15v sitten sen näköinen kuin nyt, niin ei välttämättä olisi päädytty yhteen.

Kiitos täydellisestä esimerkistä siitä, miksi en tule koskaan ottamaan miestä enkä tekemään lapsia. Ei mitään järkeä pukertaa kolmea keilapalloa - miehen sinne itse panemia - huuhaasta ulos, ja sitten kuulla että voi voi, vaimo on keskikohdasta paisunut enkä olisi tämän näköisenä alunperin huolinut. OKSETTAVAA. Vaimo on antanut sinulle biologisia jälkeläisiä ja tällaisia mietit??? Synnyttäkää itse omat lapsenne ja katsotaan miten paisutte keskikohdastanne. 

Miksi naiset eivät viitsi pitään itsestään huolta kun saa lapsia? Tai siis valtaosa ei pidä. Ja mikä tuossa nyt otti noin koville? Pitääkö alkaa valehtemaan ihan vain siksi, että pikku feministi pysyy tyytyväisenä?

Voi kuinka söpö yritys provosoida 😅.

Tämä on kyllä ihan naurettavaa. Nyt lihavat sitten vinkuvat, kun vastakkainen sukupuoli ei kiinnostu. Tuollaiselle XXXXL kokoiselle matamille löytyy kyllä varmasti ottaja, mutta vain jos on sopiva fetissi. Miten ihmeessä Hesarin toimitta veti tähän jonkun syrjintä-termin. Pitäisi varmaan ostaa sanakirja ihan ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla ettei fättärit tajua, että yleensä deittikumppanin kanssa on tarkoitus olla jossain vaiheessa "vähän lähekkäin" eikä kenelläkään miehellä seiso jos on jokin hemmetin mätisäkki, jonka pelkkä näkeminenkin oksettaa.

Toi asenne on ehkä yks epämiellyttävimmistä piirteistä ihmisessä, että puhuu muista tolla tavalla. Ihan sama mikä on vialla. Tulee aina mieleen, että jos käytöstavat on tota luokkaa, niin miten ihmeessä kukaan normi-ihminen kestää. Omassa tuttavapiirissä, joka koostuu paljolti urheilijoista (pelaan joukkuelajia) tsempataan muita, ja jos joku vähän isompi tulee mukaan, niin hienoa. Se mistä kiinnostuu, on jokaisen oma asia. Mutta jotain käytöstapoja!