HS: Liian iso treffeille

Mitä tarkalleenottaen on kehopositiivisuus?  Sitä että laittaa elämäntavoillaan kehonsa tekemään hiljaista ennenaikaista kuolemaa, ja on vielä ylpeä asiasta?

rantapallo kirjoitti:

Niin, on tosi vaikeaa olla yhtä lyhyt kuin pyöreä.  Ilman vyötäröä ja pienirintaisena. 

Voi sanoa, että on ollut hyvä tuuri syntyä muutama vuosikymmen sitten, nimittäin vielä kasariaikaan onnistui tosi hyvin jopa meikäläiseltä miehen iskeminen ja tainnuttaminen baaritiskillä.  Kyllä olisi jäänyt suku jatkamatta ja perhe perustamatta, jos olisin kakskymppinen vuonna 2021

Mietipä Kiti Kokkosta. Kyllä naisella sisua ja karismaa riittää. Kai rintojakin. Joka tapauksessa upea tanssija ja ollut miehensä kanssa lööpeissä. Ihanasti symppis tanssinopettaja vielä korostaa parhaita puolia Kitissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä näkisin, että urheilullinen ihminen on sellainen, joka treenaa tavoitteellisesti. Se ei katso painoa.

Taas löytyi näitä yli-ihmisiä. Muut lähes missä tahansa fyysisiä suoritteita vaativassa lajissa harrastaessaan sitä tavoitteellisesti ennemmin tai myöhemmin törmäävät tosiasiaan, että lajikehitys vaatii kaikista osa-alueista huomioimista. Joihin lukeutuu ravintoarvoiltaan monipuolinen, hyvä ruokavalio, kehonhuolto, riittävä palautuminen jne. Mutta jotkut sankarit tuosta vaan treenaavat viisi kertaa viikossa tavoitteellisesti ja palautuvat kebulla ja viinereillä? 

Tavoitteelliseen treenaamiseen liittyy yleensä myös aika kurinalainen, jopa vaativa luonne. Koska ihminen, joka ei ole kurinalainen, ei tahdo treenata tavoitteellisesti. Kun se tavoitteellinen treenaminen edellyttää sitä, että jos treeniohjelmassa on 10 km juoksulenkki, sinä menet juoksemaan vaikka sataisi räntää poikittain. (Itse kyllä juoksen koska hyvänsä mieluummin räntäsateessa kuin helteessä.)

Ja kurinalainen ihminen ei ole lihava. Älkääkä tulko nillittämään mistään "kilpparin vajiksesta". Kurinalainen ihminen menee lääkäriin heti jos treeni lakkaa kulkemasta ja paino alkaa nousta oudosti.

Ihmisellä tahtoo yleensä riittää kurinalaisuutta sellaisiin asioihin, mistä pitää. Esimerkiksi itse pidän painonnostosta ja treenaan viidesti viikossa. Tavoitteellisesti, koska haluan nostaa enemmän.

Mutta kyllä tämä vaatii sen, että muita asioita hoidan välillä vasemmalla kädellä. Esim. kämppä on välillä kaaos ja pyykkivuori valtava.

Kurinalaiset ihmisetkin väsyvät tai masentuvat. Kurinalaisille ihmisillekin sattuu onnettomuuksia, sairastumisia tai traagisia tapahtumia.

Ohis: Ymmärrän. Siksi en itse enää treenaa tavoitteellisesti, koska harva pystyy masteroimaan kerralla kolmekin osa-aluetta elämässään kuten tavoitteellinen treeni + uraputki + yksityiselämässä kaikin puolin onnistuminen. Viimeisin sisältää myös sen, ettei koti ole pommin jäljiltä.

Yleensä normaalille ihmiselle mahtuu vain max. kaksi noista.

Välillä kaipaan kieltämättä sitä hyvinkin tarkkaan kellotetettua, ja siten suoraviivaista elämää, joka oli tavoitteellisen treenin myötä. Tiedä, vaikka joskus siihen palaisin. Eikä se vastoin ennakkoluuloja edes poissulje viinereitä. Ainoa vaan, että ne on fiksumpi vetää yleensä vaikka juuri ennen suoritetta nopeana hiilarilatauksena. 

Tavoitteellisessa treenissä keskeistä on kuitenkin kurinalaisuus. Siten en kovinkaan helposti usko yhdistelmää treenaan hyvää fysiikkaa ja suorituskykyä vaativaa lajia tavoitteellisesti ja olen 30 kg ylipainoinen muussa tapauksessa, kuin jos päälaji on voimannosto, kuulantyöntö tai sumopaini. 

Mä luulin että tässä oli kyse peeniksestä :)

Minkäs sitä omille mieltymyksilleen voi. Jos ei vain viehäty seksuaalisesti ylipainoista niin ei sille oikein mitään voi vaikka kuinka pitäisi sitä toista ihanana ihmisenä. Eikä tämä tarkoita, että vihaisin ylipainoisia tai että haukkuisin heitä ja näkisin heidät huonompina ihmisinä kuin normaalipainoiset. Toiset tykkää isommista ja toiset pienemmistä naisista/miehistä. Onko ongelma enneminkin se, että haastatelluille ylipainoisille ei itselleen kelpaa kuin tietynlainen puoliso ja he kyllä saavat itse asettaa ulkonäkövaatimuksia mutta niillä kumppaniehdokkailla ei saisi olla omia mieltymyksiä. Tai jos on mieltymyksiä niin niiden joukossa ei saa olla painoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian iso treffeille

Pluskokoisen naisen on paljon muita vaikeampaa päästä treffeille, sanoo 29-vuotias Miisa Asikainen. Myös lihavuustutkijan mukaan painosyrjintä on deittimaailmassa arkipäivää.

Sanna Huolman HS

3:00 | Päivitetty 7:58

OLISI hauskaa lähteä sunnuntaina brunssille jonkun ihanan tyypin kanssa, Miisa Asikainen saattaa miettiä viikonlopun lähestyessä.

Aika tavallinen haave monelle, joka etsii kumppania tai treffiseuraa. Ensitapaamisen paikka on yhä useammin deittisovellus. Uusi ihminen lähettää viestin, tutustutaan. Päätetään, että jutellaan brunssilla lisää. Treffit sovittu!

Asikaiselle treffejä ei kuitenkaan tule. Hänen kokemuksensa mukaan pluskokoinen nainen on deittimaailmassa näkymätön.

Jos hän lähettää viestin ihmiselle, jonka kanssa sovellus hänet yhdistää, hän ei saa vastausta. Usein toinen poistaa hänet ”matcheistaan”. Näin Asikainen itse tilannetta kuvailee.

Asikainen uskoo, että sivuutetuksi tuleminen liittyy kokoon, sillä hoikempana treffejä ja seurustelusuhteita on ollut.

Miisa Asikainen, 29, on tamperelainen somevaikuttaja ja vaatesuunnittelija, joka työskentelee markkinoinnin parissa. Hän kertoo sosiaalisen median kanavissaan kestävästä muodista, kehopositiivisuudesta ja sinkkuelämästään.

Eräässä loppukesän Tiktok-videossaan Asikainen sanoi sen suoraan: ylipainoisena deittailu on Suomessa mahdotonta.

Miisa Asikainen on ollut sinkkuna runsaan vuoden ajan. Harvat treffit ovat jääneet yhteen tapaamiseen. KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS

MONI jakaa kokemuksen Asikaisen kanssa, selvisi HS:n verkkokyselystä.

Kysyimme lukijoilta, millaisia painoon liittyviä deittailukokemuksia heillä on. Vastauksia tuli noin sata, enemmistö naisilta.

Moni ylipainoinen sanoo, että deittailu ja baareissa käyminen on jättänyt itsetuntoon pysyvän loven. Vaikka itse olisi sujut painonsa kanssa, tuntuu pahalta, että muut arvioivat kiinnostavuutta ihmisenä koon perusteella, kertoo kyselyyn vastannut 28-vuotias nainen.

Pluskokoinen saa treffeillä suorasukaisia laihdutusvinkkejä ja arvostelua ulkonäöstään. Moni on tullut torjutuksi kokonsa takia ja saanut kuulla, että on muuten mukava, mutta liian pyöreä.

Jutussa käytetyt sitaatit ovat otteita niiden vastaajien kokemuksista, jotka ovat jättäneet kyselyyn yhteystietonsa.

”Ihminen voi olla alkoholisti, narsisti, psykopaatti, väkivaltainen tai ihan vaan ilkeä ihminen, mutta moni näistä ominaisuuksista paljastuu vasta pitkällä viiveellä. Lihava taas voi olla mitä hienoin ihminen, mutta hänelle ei anneta ulkonäön takia mahdollisuutta.” Mies, 42

”Vastaan tulee myös niitä, joille ylipaino on seksuaalinen fetissi, mutta seurustelua ylipainoisen kanssa vastustetaan, koska pelätään muiden reaktioita siitä, ettei muka saanut parempaa ja joutui tyytymään ylipainoiseen kumppaniin.” Nainen, 37

Niin siis kelpaako hänelle yhtä lihava?

Tuskin. Nelosen nainen hakee kasia ja kun ei tärppää se on kasien vika.

"Asikainen uskoo, että sivuutetuksi tuleminen liittyy kokoon, sillä hoikempana treffejä ja seurustelusuhteita on ollut."

Tekee itselleen jotain tai tyytyy nykytilanteeseen?

Mikä tässä oli nyt se ongelma?

Vierailija kirjoitti:

En jaksa uskoa, että tässä keskustelussa olisi tavanomainen palstan sukupuolijakauma. Niin ihmeellisiltä kuulostavat monet ajatukset. Eihän kukaan ole väittänytkään, että kenenkään pitäisi vasten tahtoaan alkaa seurustelemaan lihavan ihmisen kanssa. Miisa vain kertoi, että lihavana deittailu tuntuu mahdottomalta, sillä pakit saa niin helposti tai sitten mahdollisuutta ei anneta ollenkaan. Mitään vaatimuksia ei asetettu. Kuka muka voi edes väittää vastaan, lukekaa täälläkin näitä kommenttejanne. En ole täysin varma siitä pidänkö itse ilmiötä syrjintänä, mutta harvaan ominaisuuteen liitetään niin paljon rinnakkaisoletuksia kuin lihavuuteen. Harva ajattelee, että kaljut tai lyhyet miehet ovat laiskoja, tyhmiä, vähän yksinkertaisia tai heillä on mielenterveysongelmia eikä heidän kanssaan voi tehdä asioita X. Harva ajattelee, että yhteiskunta ympärilläni alkaa kyseenalaistamaan minunkin älykkyyttä tai arvoani, jos valitsen puolisokseni kaljun miehen. Lihavia syrjitään ihan hemmetisti. Edelleen, kenenkään ei tarvitse seurustella yhtään kenenkään kanssa, piste. 

Useimmat naiset kyllä ajattelee että lyhyet miehet on epämiehekkäitä, katkeria, epävarmoja, noloja ja heidän kanssa ei kehtaa käydä treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihava urheilullinen on oxymorooni.

Kun taas sinä olet ihan vaan moroni

t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.

Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!

Sinä siis olet aloittanut kuntoilun. Hyvä, se on eri asia kuin urheilullisuus mutta vie sinua kohti urheilullisuutta. Jatka samaa rataa.

Olen eri, mutta autan työkseni täysin liikkumattomia ihmisiä kuntoilun alkuun. Asenteesi on sik*amainen ja estää monia liikkumasta. Täysin liikkumattoman ihmisen pitääkin aloittaa hyvin rauhallisesti, sillä elimistön pitää tottua. Jos aikuisen ihminen kuntoilisi monipuolisesti 3-4 kertaa viikossa, se olisi riittävä taso. Mitähän mahdat tarkoittaa urheilullisella. Tuskin olet ammattiurheilija. Tavallinen runsaastikin liikkuva kuntoilija on valovuoden päässä ammattiurheilijasta. 

Jos olet ammatiksesi kuntoilussa auttava niin luulisi sinun ymmärtävän mikä ero on kuntoilijalla ja urheilullisella. Kuntoilija voi olla rapakuntoinen parantamassa kuntoaan kuntoilemalla, kuntoilija voi olla normaalikuntoinen joka ylläpitää kuntoaan kuntoilemalla. Urheilullinen on erinomaisessa kunnossa ja ylläpitää itseään paljon sunnuntaikuntoilijaa reippaamalla treenillä.

Niitä "ennakkoluuloja" ei paranna yhtään se että ladaa yritetään selittää ferrariksi.

Mä näkisin, että urheilullinen ihminen on sellainen, joka treenaa tavoitteellisesti. Se ei katso painoa.

Minä taas näen, että urheilullinen ihminen harrastaa paljon eri urheilulajeja. Hänelle voi ehdottaa lentopalloa, pyöräretkeä, sulkapallopeliä, laskettelumatkaa ja pesäpalloa tai sählyä ja urheilullinen ihminen voi mielellään lähteä noihin kaikkiin. Se ei vaadi minusta kilpaurheilua, mutta sitä, että lajit joita hän harrastaa ovat urheilua. Urheilulliset haluavat toisen urheilullisen juuri siksi, että hänen kanssa voi sitten urheilla yhdessä. Käydä siellä maastopyörälenkillä ja ehkä joka aamu maauimalassa yhdessä ja talvella lasketella Sveitsissä. Se ei vaan ei urheilullisen kanssa onnistu. He eivät halua käyttää esimerkiksi lomiaan urheilemalla.

Liikunnallinen taas tekee sitä omaa kävelylenkkiään ja käy siinä samalla kaupassa ja kantaa repussa ruuat kotiin, käy siellä kuntosalilla muutaman kerran viikossa ja pyöräilee töihin.

Kuntoileva lähtee ulos sinne lenkille kuntoilumielessä. Hän mene töihin bussilla ja autolla ja mutta häntä ei voi sanoa sohvaperunaksi, koska hän tekee kuntonsa eteen joka viikko jotain.

No sit mä olen tosi urheilullinen, kun lähden mielelläni pelaan lento- tai jalkapalloa, sulkapalloa ja vaikka tennistä. Juoksemaan ja laskettelemaan en lähde, koska ei kiinnosta. Mutta mielenkiintoinen määritelmä urheilulliselle, että on kiinnostunut kaikista lajeista ja ne luonnistuu.

Kyllä mun mielestä urheilullinen ihminen voi keskittyä vain yhteen lajiin.

Määritelmä on siis, että sinä myös teet niitä lajeja. Et vain puhu niistä. Urheilullisille ihmisille kun kerrotaan, että olisi firman lentopallo, sähly, pesäpallo, jalkapallo tai sulkapalloturnaus tulossa he riemastuvat suorastaan. He alkavat jopa harjoitella sitä varten ja todellakin saapuvat paikalle.

Liikunnallinen suostuu lähtemään mukaan kun pyydetään nätisti ja kuntoileva jos on joskus sitä nuoruudessaan harrastanut. Muut menevät piiloon vessaan ja sanovat sen jälkeen, että on muuta menoa juuri siksi illaksi.

Itse sinä itsesi ja urheilullisuutesi määrittelet, joten jos urheilet paljon ja mielelläsi olet urheilullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa uskoa, että tässä keskustelussa olisi tavanomainen palstan sukupuolijakauma. Niin ihmeellisiltä kuulostavat monet ajatukset. Eihän kukaan ole väittänytkään, että kenenkään pitäisi vasten tahtoaan alkaa seurustelemaan lihavan ihmisen kanssa. Miisa vain kertoi, että lihavana deittailu tuntuu mahdottomalta, sillä pakit saa niin helposti tai sitten mahdollisuutta ei anneta ollenkaan. Mitään vaatimuksia ei asetettu. Kuka muka voi edes väittää vastaan, lukekaa täälläkin näitä kommenttejanne. En ole täysin varma siitä pidänkö itse ilmiötä syrjintänä, mutta harvaan ominaisuuteen liitetään niin paljon rinnakkaisoletuksia kuin lihavuuteen. Harva ajattelee, että kaljut tai lyhyet miehet ovat laiskoja, tyhmiä, vähän yksinkertaisia tai heillä on mielenterveysongelmia eikä heidän kanssaan voi tehdä asioita X. Harva ajattelee, että yhteiskunta ympärilläni alkaa kyseenalaistamaan minunkin älykkyyttä tai arvoani, jos valitsen puolisokseni kaljun miehen. Lihavia syrjitään ihan hemmetisti. Edelleen, kenenkään ei tarvitse seurustella yhtään kenenkään kanssa, piste. 

Useimmat naiset kyllä ajattelee että lyhyet miehet on epämiehekkäitä, katkeria, epävarmoja, noloja ja heidän kanssa ei kehtaa käydä treffeillä.

Näin ajattelee myös moni suomalainen mies. Suomalaiselle pituus on jotain todella tavoiteltavaa ja ihailtavaa, vaikka mitään muuta ei olisi itsessä. Missään muussa maassa ei varmasti ole niin paljon halventavia sanoja lyhyelle miehelle, eikä ne sanat tule vain naisten suusta.

Vierailija kirjoitti:

"Asikainen uskoo, että sivuutetuksi tuleminen liittyy kokoon, sillä hoikempana treffejä ja seurustelusuhteita on ollut."

Tekee itselleen jotain tai tyytyy nykytilanteeseen?

Mikä tässä oli nyt se ongelma?

Ongelma on se, että neidille ei kelpaa kumpikaan vaihtoehto, vaan muiden on hyväksyttävä hänet sellaisena kun on. Ja kun niitä muita on vähän jos ollenkaan, niin treffirintamalla on hiljaista.

"Asikainen uskoo, että sivuutetuksi tuleminen liittyy kokoon, sillä hoikempana treffejä ja seurustelusuhteita on ollut."

No shit Sherlock.

Vierailija kirjoitti:

rantapallo kirjoitti:

Niin, on tosi vaikeaa olla yhtä lyhyt kuin pyöreä.  Ilman vyötäröä ja pienirintaisena. 

Voi sanoa, että on ollut hyvä tuuri syntyä muutama vuosikymmen sitten, nimittäin vielä kasariaikaan onnistui tosi hyvin jopa meikäläiseltä miehen iskeminen ja tainnuttaminen baaritiskillä.  Kyllä olisi jäänyt suku jatkamatta ja perhe perustamatta, jos olisin kakskymppinen vuonna 2021

Mietipä Kiti Kokkosta. Kyllä naisella sisua ja karismaa riittää. Kai rintojakin. Joka tapauksessa upea tanssija ja ollut miehensä kanssa lööpeissä. Ihanasti symppis tanssinopettaja vielä korostaa parhaita puolia Kitissä.

No ekana tulee mieleen Kitin vanhemmat...Ei karismaa tartte olla jos oikeat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuossa jutussa on ihan peruslähtökohtakin niin pielessä, että päähän sattuu kun yrittää ymmärtää. Itse en ole ylipainoinen, mutta silloin tällöin saan pakkeja Tinderissä/treffeillä ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen. Joskus se tuntuu pahalta, mutta silloin ajattelen, että jos minulla on oikeus antaa pakit ulkonäöllisiin seikkoihin liittyen, niin kyllä toisellakin on sama oikeus. 

Pielessä on ilmiö nimeltä prinsessaharha. En tiedä mistä johtuu, ehkä somen jatkuvasta positiivisesta palautteesta, mutta todella moni nuorehko somevaikuttaja tuntuu olevan aika harhainen oman itsensä suhteen.

Ajatellaan, että minäminäminä olen niin ihmeellinen ja arvokas, että juuri minulla on OIKEUS saada kaikki mitä haluan, täsmälleen siinä muodossa kuin haluan! Minähän en tyydy mihinkään! Ja jos maailmankaikkeus ei toimita asiaa silloin kuin tahdon siten kuin tahdon, se on epiä ja syrjintää ja väärin, koska MINULLA ON OIKEUS.

Sekuntiakaan ei ajatella sitä, mitä itse ehkä voisi tehdä asian saavuttamiseksi. Tai mitä itsellä on antaa sille tulevalle kumppanille. Että onko sitä oikeasti niin ihmeellinen, että on kovastikin valinnanvaraa. Koko ajan kyse on vain itsestä ja omien mielitekojen ja tarpeiden tyydyttämisestä. Hetkeäkään ei ajatella sitä haaveiden kumppania oikeana ihmisenä, jonain sellaisena jolle voisi antaa rakkautta ja välittämistä ja huolenpitoa ja jonka kanssa voisi jakaa elämän hyvät asiat. Ei, vaan minäminäminätahtootahtootahtoo.

Siis todella infantiili suhtautuminen parisuhteeseen.

Ajatellaan myös, että minulla on oikeus saada täsmälleen sellainen kumppani kuin tahdon silmien väriä myöten. Ja maailmankaikkeus on velvollinen toimittamaan minulle sellaisen. Sen pitää kantaa minua käsillään ja palvoa, ollen samalla feministi. Sen pitää pitää minua maailman kauneimpana naisena, mutta ei saa ollaa mikään chubby olver tai fiideri.

Kun tähän lisätään se, että nämä naiset saattavat olla yli 30, eivätkä ole silti oppineet miehistä yhtään mitään... Tietenkään eivät, koska mies ei ole niille ihminen, vaan jonkinlainen asuste. Samat ihmiset pukevat koiransa mekkoihin ja lakkaavat niiden kynsiä, koska ei niitä kiinnosta sekään mikä koira on eläimenä. Asuste se on sekin.

Tämä kaikki ei tietenkään liity tuon hesarin jutun naiseen, vaan kuvailen ko. ilmiötä vähän yleisemmin.

Sama kuvio toistuu myös miehillä jossain määrin, ainakin palstalla. Itsessä ei koskaan nähdä mitään vikaa, eikä itseä voi kehittää.

Kumma juttu muuten. Kun minä olin nuori joskus 20 vuotta sitten, halusin kovasti kehittyä koko ajan kaikilla osa-alueilla. Itseni takia tietysti ensisijaisesti, mutta myös siksi että halusin että minulla on jotain annettavaa tulevalle kumppanilleni. 

Tuntuu että ihmisiä ei nykyään kiinnosta enää yhtään kehittää luonnettaan. Paitsi ehkä hyökkäävämpään suuntaan. Kaikesta moraalisäteillään, mutta se todellinen pyrkimys olla parempi ihminen puuttuu. Varmaan siksi, että se pyrkimys on aika yksityistä puuhaa, eikä sillä saa tykkäyksiä somessa.

Prinsessaharha PLUS vahvistusharha. Artikkelin päähahmon Insta on täynnä toisilta naisilta oi kun oot ihana, jatka samaa -kommenteja.

Posipalaute tietty aina kiva, mutta sikäli kun henkilö on hetero, ja ongelmana parituminen, noiden kommenttien rakentavuus ja kehittävyys on tasoa voi heittää niillä vesilintua hampurilaisella JA ranuilla. 

Miten niin prinsessaharha ja vahvistusharha? Eikös henkilö vaikuta artikkelin perusteella ihan hyvin tietävän, ettei heteromiehiä oikein kiinnosta.

Harha siksi, että hän ei tajunnut, että TIETENKÄÄN ei ole heteromiehille se ykkösvalinta parisuhteeseen, jos miehellä vaan on valinnanvaraa. Sairaalloisen ylipainoinen, perussairas (Diabetes) ja mt-ongelmia (ahmimishäiriö).

Ymmärtää, että häntä ei valita, mutta ei suostu tajuamaan että tämä on se hänen todellinen tasonsa, vaan ruikuttaa että miesten pitäisi muuttua että HÄN saisi valita. (Koska nimenomaan sanoi, että tuntuu kurjalta kun käsketään laskemaan rimaa.)

Ei ymmärrä, että miesten kiinnostumattomuus on täysin luonnollista. Havaitsee vain ilmiön, mutta pitää siitä vääryytenä.

Realistinen aikuinen nainen kyllä ymmärtää oman "markkina-arvonsa" eikä mene uhriutumaan hesariin sitä.

Vai mitä jos sinne menisi joku kuusikymppinen vinkumaan samalla tavalla ikäsyrjinnästä?

voi jeesus tätä tahallaan väärinymmärtämisen määrää. 

-hän ei ole VAATINUT ketään muuttamaan kriteereitään

-hän sanoi, ettei halua laskea itse rimaa

--> hän on siis valmis elämään yksin jos ei toiveet kohtaa kenenkään kanssa

Ja? Sekö tässä nyt on se suuri rikos, että hän menee haastatteluun ja kertoo, että tämä edellä mainittu HARMITTAA?

Vähän sama asia kun vaikkapa oikeustieteen kandi ei saisi julkisesti sanoa, että harmittaa kun ei ole työpaikkaa löytynyt, mutta enpä haluaisi laskea rimaa ja mennä töihin sandwich-artistiksikaan, joten jatkanpa sopivan työpaikan etsintää? 

Vaatimista? Syyllistämistä?

Et kai oikeasti verrannut yli 35bmi:n henkilön menestystä deittimaailmassa oikeustieteen kandiin? Vieläpä kun jutusta sai katkeran ja etuoikeutetun kuvan ihmisestä. Tai ei oikeustieteen kanditkaan (mitkään kandit itseasiassa) helposti työllisty Suomessa vakituisesti. Jos opiskelija olisi tehnyt ykkösen kandin ja 2 keskiarvo opinnoissa niin tällainen voisi olla artikkelin henkilöitymä työelämässä. Totta kai ihmettelisin, jos tällaisella olisi varaa ampua työtarjouksia alas.

Pulleat mänboobsit, meidän paikkakunnan kovimmat selkä- ja perskarvat, jopa pizzerian pitäjät ovat kateellisia (Kemi on kotipaikkani) Hoikka olen myös, lihaksikkaat ranteet (johtuvat toki Yrjönkadun videoiden katsomisesta), kerroinko jo selkäkarvoistani? Poikien päät kääntyvät täällä 24/7 (Pieksämäki, kotipaikkani) ja työtä tehdään poikien kans täällä kovasti, paljon se on vaatinut!

Kuulemma mittaustulokseni on seuraava: kovasti karvoja, mutta aivoni on noin sadasosa kikherneestä. Kovasti silti tehdään työtä senkin eteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihava urheilullinen on oxymorooni.

Kun taas sinä olet ihan vaan moroni

t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.

Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!

Sinä siis olet aloittanut kuntoilun. Hyvä, se on eri asia kuin urheilullisuus mutta vie sinua kohti urheilullisuutta. Jatka samaa rataa.

Olen eri, mutta autan työkseni täysin liikkumattomia ihmisiä kuntoilun alkuun. Asenteesi on sik*amainen ja estää monia liikkumasta. Täysin liikkumattoman ihmisen pitääkin aloittaa hyvin rauhallisesti, sillä elimistön pitää tottua. Jos aikuisen ihminen kuntoilisi monipuolisesti 3-4 kertaa viikossa, se olisi riittävä taso. Mitähän mahdat tarkoittaa urheilullisella. Tuskin olet ammattiurheilija. Tavallinen runsaastikin liikkuva kuntoilija on valovuoden päässä ammattiurheilijasta. 

Jos olet ammatiksesi kuntoilussa auttava niin luulisi sinun ymmärtävän mikä ero on kuntoilijalla ja urheilullisella. Kuntoilija voi olla rapakuntoinen parantamassa kuntoaan kuntoilemalla, kuntoilija voi olla normaalikuntoinen joka ylläpitää kuntoaan kuntoilemalla. Urheilullinen on erinomaisessa kunnossa ja ylläpitää itseään paljon sunnuntaikuntoilijaa reippaamalla treenillä.

Niitä "ennakkoluuloja" ei paranna yhtään se että ladaa yritetään selittää ferrariksi.

Mä näkisin, että urheilullinen ihminen on sellainen, joka treenaa tavoitteellisesti. Se ei katso painoa.

Minä taas näen, että urheilullinen ihminen harrastaa paljon eri urheilulajeja. Hänelle voi ehdottaa lentopalloa, pyöräretkeä, sulkapallopeliä, laskettelumatkaa ja pesäpalloa tai sählyä ja urheilullinen ihminen voi mielellään lähteä noihin kaikkiin. Se ei vaadi minusta kilpaurheilua, mutta sitä, että lajit joita hän harrastaa ovat urheilua. Urheilulliset haluavat toisen urheilullisen juuri siksi, että hänen kanssa voi sitten urheilla yhdessä. Käydä siellä maastopyörälenkillä ja ehkä joka aamu maauimalassa yhdessä ja talvella lasketella Sveitsissä. Se ei vaan ei urheilullisen kanssa onnistu. He eivät halua käyttää esimerkiksi lomiaan urheilemalla.

Liikunnallinen taas tekee sitä omaa kävelylenkkiään ja käy siinä samalla kaupassa ja kantaa repussa ruuat kotiin, käy siellä kuntosalilla muutaman kerran viikossa ja pyöräilee töihin.

Kuntoileva lähtee ulos sinne lenkille kuntoilumielessä. Hän mene töihin bussilla ja autolla ja mutta häntä ei voi sanoa sohvaperunaksi, koska hän tekee kuntonsa eteen joka viikko jotain.

No sit mä olen tosi urheilullinen, kun lähden mielelläni pelaan lento- tai jalkapalloa, sulkapalloa ja vaikka tennistä. Juoksemaan ja laskettelemaan en lähde, koska ei kiinnosta. Mutta mielenkiintoinen määritelmä urheilulliselle, että on kiinnostunut kaikista lajeista ja ne luonnistuu.

Kyllä mun mielestä urheilullinen ihminen voi keskittyä vain yhteen lajiin.

Määritelmä on siis, että sinä myös teet niitä lajeja. Et vain puhu niistä. Urheilullisille ihmisille kun kerrotaan, että olisi firman lentopallo, sähly, pesäpallo, jalkapallo tai sulkapalloturnaus tulossa he riemastuvat suorastaan. He alkavat jopa harjoitella sitä varten ja todellakin saapuvat paikalle.

Liikunnallinen suostuu lähtemään mukaan kun pyydetään nätisti ja kuntoileva jos on joskus sitä nuoruudessaan harrastanut. Muut menevät piiloon vessaan ja sanovat sen jälkeen, että on muuta menoa juuri siksi illaksi.

Itse sinä itsesi ja urheilullisuutesi määrittelet, joten jos urheilet paljon ja mielelläsi olet urheilullinen.

Itse voi myös nimetä itsensä vaikka taiteilijaksi. Se on eri asia, mitä mieltä muut siitä ovat. Suomi on rikas kieli, siinä missä englanniksi on sport, meillä on liikunta ja urheilu. Ja suurin osa liikuntaa harrastavista tai joskus liikkuvista ihmisistä on liikunnallisia. Itsensä urheilijaksi ylentäminen, no joo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa uskoa, että tässä keskustelussa olisi tavanomainen palstan sukupuolijakauma. Niin ihmeellisiltä kuulostavat monet ajatukset. Eihän kukaan ole väittänytkään, että kenenkään pitäisi vasten tahtoaan alkaa seurustelemaan lihavan ihmisen kanssa. Miisa vain kertoi, että lihavana deittailu tuntuu mahdottomalta, sillä pakit saa niin helposti tai sitten mahdollisuutta ei anneta ollenkaan. Mitään vaatimuksia ei asetettu. Kuka muka voi edes väittää vastaan, lukekaa täälläkin näitä kommenttejanne. En ole täysin varma siitä pidänkö itse ilmiötä syrjintänä, mutta harvaan ominaisuuteen liitetään niin paljon rinnakkaisoletuksia kuin lihavuuteen. Harva ajattelee, että kaljut tai lyhyet miehet ovat laiskoja, tyhmiä, vähän yksinkertaisia tai heillä on mielenterveysongelmia eikä heidän kanssaan voi tehdä asioita X. Harva ajattelee, että yhteiskunta ympärilläni alkaa kyseenalaistamaan minunkin älykkyyttä tai arvoani, jos valitsen puolisokseni kaljun miehen. Lihavia syrjitään ihan hemmetisti. Edelleen, kenenkään ei tarvitse seurustella yhtään kenenkään kanssa, piste. 

Useimmat naiset kyllä ajattelee että lyhyet miehet on epämiehekkäitä, katkeria, epävarmoja, noloja ja heidän kanssa ei kehtaa käydä treffeillä.

Näin ajattelee myös moni suomalainen mies. Suomalaiselle pituus on jotain todella tavoiteltavaa ja ihailtavaa, vaikka mitään muuta ei olisi itsessä. Missään muussa maassa ei varmasti ole niin paljon halventavia sanoja lyhyelle miehelle, eikä ne sanat tule vain naisten suusta.

Suomalaisten miesten keskipituus on kärkikymmenikössä maailmassa. Pituuden ihannointi itsessään ei ole mitenkään suomalainen ilmiö sekään. 

Vierailija kirjoitti:

rantapallo kirjoitti:

Niin, on tosi vaikeaa olla yhtä lyhyt kuin pyöreä.  Ilman vyötäröä ja pienirintaisena. 

Voi sanoa, että on ollut hyvä tuuri syntyä muutama vuosikymmen sitten, nimittäin vielä kasariaikaan onnistui tosi hyvin jopa meikäläiseltä miehen iskeminen ja tainnuttaminen baaritiskillä.  Kyllä olisi jäänyt suku jatkamatta ja perhe perustamatta, jos olisin kakskymppinen vuonna 2021

Mietipä Kiti Kokkosta. Kyllä naisella sisua ja karismaa riittää. Kai rintojakin. Joka tapauksessa upea tanssija ja ollut miehensä kanssa lööpeissä. Ihanasti symppis tanssinopettaja vielä korostaa parhaita puolia Kitissä.

Kaikki ylipainoiset naiset eivät ole oman elämänsä Kiti Kokkosia. Eikä kaikilla ole sisua ja karismaa, ei puolellakaan. Iso osa lähinnä häpeää itsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Asikainen uskoo, että sivuutetuksi tuleminen liittyy kokoon, sillä hoikempana treffejä ja seurustelusuhteita on ollut."

Tekee itselleen jotain tai tyytyy nykytilanteeseen?

Mikä tässä oli nyt se ongelma?

Ongelma on se, että neidille ei kelpaa kumpikaan vaihtoehto, vaan muiden on hyväksyttävä hänet sellaisena kun on. Ja kun niitä muita on vähän jos ollenkaan, niin treffirintamalla on hiljaista.

Muistutetaan vielä siitä kolmannesta vaihtoehdosta: lähtisi treffeille sellaisten miesten kanssa, jotka matchaavat hänet tinderissä, (eivätkä poista matchiaan). Kaikki eivät voi saada itseään kauniimpia poikaystäviä. Joillekin se onnistuu, kuten esimerkiksi Laura Frimanille, mutta ei siihen pysty joka ainut ylipainoinen, kehopositiivinen someinfluensseri.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42257 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

44 sivua selittelyä. Mä haluaisin, että joku lihava tulisi ketjuun ja vain myöntäisi rehellisesti, että on lihava, koska on laiska tai syönyt liikaa ja itsehillintä puuttuu. Mutta ei. Aina nämä samat selitykset ja uhriutumiset. On se ihme ja kumma, että yli 50 %:lla suomalaisesta väestöstä on kaikilla joku täysin validi syy ja selitys, miksi he ovat ylipainoisia. Ja kuinka heillä ei ole mitään kykyä vaikuttaa itse asiaan. Ja kuinka se on nyt vaan jonkun muun vika. Aina. 

Huoh, tämä ei ole se pointti.

Kyllä, itse vajaa vuoden puputin vaan jotain hiilarihöttöä, koska jaksaminen oli huono ja en jaksanut panostaa vähääkään. Lihoin 20 kiloa, tästä on 4 vuotta.

Tässä välissä meni hyvin, söin tasapainoisesti ja liikuin 3-6 h viikossa.

Myös korona-aika lihotti, koska ulkoliikunta tai kotijumppa ei maistu ja en jaksanut panostaa syömiseen aina, joten tuli tilailtua ruokaa. Lihoin 10 kiloa.

Viimeset 6 kk olen alkanut taas liikkua ja syön tosi hyvin. Terveys hyvä (verikokeet ja verenpainemittaus tehty säännöllisesti).

Se koko pointti on, että ihmisen koko ei kerro mitään SEN HETKEN elintavoista.

Moni lihavista tosiaankaan ei syö moskaa ja istu sohvalla. Se, että olettaa niin, on sitä syrjintää.

Harva lihava loputtomiin lihoo sinne 200-300 kiloiseksi, joten sehän todistaa sen, ettei se ylensyönti ole kaikilla jatkuvaa.

Ei se syrjintää ole, ennakkoluulo ehkä tai perusteltu arvio. Ja jos pysyy ylipainoisena, eikä laihdu, niin ylensyönti on jatkuvaa. Normaalilla aterioinnilla ne ylimääräiset kilot tippuvat pikkuhiljaa. Juuri siksi suositellaan unohtamaan ns. laihdutuskuurit ja opettelemaan syömään normaalisti, normaaleja annoskokoja monipuolista ravintoa, jolloin paino putoaa hitaasti, mutta putoaa kyllä, mikäli sitä on ylimääräistä.