HS: Liian iso treffeille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ko juttu on samaa sarjaa Hesarin aiemmin julkaiseman Mona Bling -artikkelin kanssa. Siinä transsukupuolinen Mona valitteli, kun suuri osa heteromiehistä ei kelpuuta treffeille, kun kuulee hänen olevan trans.

Lihavia, eikä transihmisiä saa tietenkään kiusata, mutta molempien haastateltavien olisi ehkä aika hyväksyä, ettei romanssit ole mitään vapaakauppaa, vaan preferensseillä on valtava vaikutus kemian syntymiseen. Valitettavasti ominaisuudet kuten sukupuolivähemmistöön kuuluminen, ääripäästä löytyvä ruumiinrakenne, lyhytkasvuisuus, invaliditeetti yms rajaavat markkinoita ja siihen ei oikein itku auta.

Jos se, ettei treffaile itselleen fyysisesti epämieluisia ihmistyyppejä on syrjintää, käytännössä lähes kaikki (paitsi jotkut panseksuaalit) syrjivät, koska emme esim viehäty värää sukupuolta olevasta, vaikka kuinka toinen olisi mukava ja kaikkea. Itsensä ikäisen kumppanin etsiminenkin olisi syrjintää, koska "miksi ei voisi etsiä kumppania tinderin sijaan hoitokodista, - on ne mummotkin varmaan tosi kultaisia jos niille antaa mahdollisuuden".

Ihastuminen vaatii syntyäkseen vetovoimaa, jota ei voi pakottaa. Kun tunteita on jo pelissä, ulkoisilla seikoilla ei ole enää niin paljoa merkitystä, mutta mistä ne tunteet syntyy jos ei alkukiinnostusta ole?

En esim itse heittäisi jo rakasta kumppania ulos lihomisen takia, tai jos pitkään tapailtuani kuulisin kumppanini olevankin trans, voisin elää sen kanssa, mutten kyllä tietoisesti etsisi kumppania lihavasta tai transsukupuolisesta.

Muuten silkkaa asiaa, mutta olisiko sinulle tosiaan ok, jos vasta pitkän tapailun jälkeen tulisi ilmi että kumppani on trans? Mielestäni siinä olisi jäänyt kuitenkin kohtalaisen olennainen asia kertomatta, jos ajatellaan tulevaa intiimiä kanssakäymistä, ellei itse ole panseksuaali.

Edit: taisitkin tarkoittaa sitä, josko kumppani vasta myöhemmin huomaa olevansa trans? Kovin haastava asia, monelle se on ollut liikaa, koska pitäisi vaihtaa oma seksuaalinen suuntautuminen, eikä sitä vain niin välttämättä muuteta. Aiheesta on mielenkiintoinen kirja, Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä näkisin, että urheilullinen ihminen on sellainen, joka treenaa tavoitteellisesti. Se ei katso painoa.

Taas löytyi näitä yli-ihmisiä. Muut lähes missä tahansa fyysisiä suoritteita vaativassa lajissa harrastaessaan sitä tavoitteellisesti ennemmin tai myöhemmin törmäävät tosiasiaan, että lajikehitys vaatii kaikista osa-alueista huomioimista. Joihin lukeutuu ravintoarvoiltaan monipuolinen, hyvä ruokavalio, kehonhuolto, riittävä palautuminen jne. Mutta jotkut sankarit tuosta vaan treenaavat viisi kertaa viikossa tavoitteellisesti ja palautuvat kebulla ja viinereillä? 

Toivon, että jutun nainen alkaa huolehtia itsestään - niin fyysisestä kuin henkisestä terveydestään. Mies ja parisuhde kun ei takaa mitään automaattista onnea oli kyseessä sitten millainen adonis tahansa.

Kukaan ei ole kenellekään velkaa parisuhdetta tai edes niitä treffejä. Olen  itse pienikokoinen nainen ja vaikka itse sanonkin niin olen myös kaunis. Oma elämänkokemus on kuitenkin sellainen, että tiedostan ettei pelkkä parisuhde tee onnelliseksi. Omat asiat on oltava hyvin ja siihen kuuluu niin henkinen kuin fyysinen itsestään huolehtiminen. Monet ihmiset hylkäävät itsensä ja hakevat ulkopuolelta vahvistusta minälleen. Se ei tuo onnea.

Parin päivän sisällä Hesarissa "lihavuus ei kerro ihmisen luonteesta" ja juttu tunnesyömisestä jossa lueteltiin riskiruokia. Hyvin te vedätte HS!

Pistän pääni pantiksi että tuo deittisyrjitty ei ole lihonut vain lääkkeistä, siinä on taustalla tunnesyömistä ja ehkä ongelmia minäkuvan kanssa. Eikö suosittavien piirteiden listalla saisi olla kumppani joka olisi itsevarma ja terveellisillä elämäntavoilla?

Läskit on lepposia, ne tekee kepposia!

Tämän kevennyksen jälkeen raakaa faktaa:

Fitnessjuntit ovat pahinta syöpää, mitä maan päällä liikkuu. 

Minua ei ylipaino sytytä. Pidän hoikista naisista.

M39

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ylipaino sytytä. Pidän hoikista naisista.

M39

Miten on viime aikoina ranne kestänyt, onko kunto kova? N89

1153, työtön voi kouluttautua ja lähteä Puolaan/Thaimaahan. Vankilaan joudutaan syystä x, senkin riemun voi jättää kokematta. Sairaseläkeläinen pystyy ostamaan seksiä.

Minä en kestä olenkaan lihavuutta!!11!!! Olen voittaja ja vitness voittaja myös!

Vierailija kirjoitti:

Läskit on lepposia, ne tekee kepposia!

Tämän kevennyksen jälkeen raakaa faktaa:

Fitnessjuntit ovat pahinta syöpää, mitä maan päällä liikkuu. 

Tämä, kertoo siitä miten reppanoita nuo elämän "voittajat" ovatkaan.

Saara kirjoitti:

Omalta kohdaltani en voi allekirjoittaa.

Olen 178 cm pitkä ja 95 kg painava nainen. Olin taannoin sinkkuna vuoden verran ja treffeillä kävin yli 10 miehen kanssa, joista kaikki olisivat halunneet uudet treffit. Nyt seurustelen.

Vähän ihmettelen, miten se iso koko nyt niin turn off olisi... Tärkeintä on että viihtyy kropassaan ja elämässään ja osaa nauttia niistä.

Olet samankokoinen kuin vaimoni oli, paitsi hän oli 5-10kg kevyempi. Hänen painonsa vaihteli tuon viiden kilon verran. Itse olin ja olen 170/60. Vaimollani oli n. 70 seksikumppania elämänsä aikana. Niistä lähes kaikki oli ikävuosien 19-31 välillä. Minut hän tapasi ollessaan 40. Ehkä miehet eivät olleet 70-luvulla niin kranttuja kuin nykyisin.

Itse lihavana ihmisenä ihmettelen kerta toisensa jälkeen miten kauhean rajoittunutta on sulkea toinen pois treffailuseurana siksi että on lihava, jos ei edes tunne toista. Eikö sitä voi edes olla kohtelias ja jutella hetken ja yrittää tutustua siihen ihmiseen, ennen kuin teilaa toisen pelkän painon takia. Ihminen voi olla ruma ku rullatuoli ja silti olla sulle just se oikea. 

Usein tuntuu siltä, että lihavuus on kamalinta mitä ihmiselle voisi tapahtua. Mulla voisi kasvaa käsi keskellä rintakehää, olla kolme korvaa ja peräpää karvainen kuin Chewbaccalla, mutta vasta jos on ylipainoa niin se on aivan ehdototon ei. Saattaisin olla ilkeä, hullu massamurhaaja mutta kunhan on painoindeksi 23 niin kaikki hyvin.

Itse en viehäty yhtään miehistä joilla on harottava pukinparta leuan alla höröttämässä, huonot hampaat tai jotka näyttävät siltä että ovat vetäneet viinaa viimeiset 20v. Samoin tupakointi on ihan no no. Tästäkin huolimatta istun kiltisti sen kahvikupin verran tutustumassa siihen ihmiseen ja päätän vasta sitten onko tässä jotain mitä katsella toisenkin kerran. Yhdestä sellaisesta tuli aviomies moneksi vuodeksi ja toisesta sukeutui suhde. Mitä olisinkaan menettänyt jos en olisi malttanut siihen ihmiseen tutustua. 

Vierailija kirjoitti:

Itse lihavana ihmisenä ihmettelen kerta toisensa jälkeen miten kauhean rajoittunutta on sulkea toinen pois treffailuseurana siksi että on lihava, jos ei edes tunne toista. Eikö sitä voi edes olla kohtelias ja jutella hetken ja yrittää tutustua siihen ihmiseen, ennen kuin teilaa toisen pelkän painon takia. Ihminen voi olla ruma ku rullatuoli ja silti olla sulle just se oikea. 

Usein tuntuu siltä, että lihavuus on kamalinta mitä ihmiselle voisi tapahtua. Mulla voisi kasvaa käsi keskellä rintakehää, olla kolme korvaa ja peräpää karvainen kuin Chewbaccalla, mutta vasta jos on ylipainoa niin se on aivan ehdototon ei. Saattaisin olla ilkeä, hullu massamurhaaja mutta kunhan on painoindeksi 23 niin kaikki hyvin.

Itse en viehäty yhtään miehistä joilla on harottava pukinparta leuan alla höröttämässä, huonot hampaat tai jotka näyttävät siltä että ovat vetäneet viinaa viimeiset 20v. Samoin tupakointi on ihan no no. Tästäkin huolimatta istun kiltisti sen kahvikupin verran tutustumassa siihen ihmiseen ja päätän vasta sitten onko tässä jotain mitä katsella toisenkin kerran. Yhdestä sellaisesta tuli aviomies moneksi vuodeksi ja toisesta sukeutui suhde. Mitä olisinkaan menettänyt jos en olisi malttanut siihen ihmiseen tutustua. 

Jos etsii nimenomaan parisuhdetta ja tietää, että ei halua lihavaa kumppania, tai ettei voi tuntea seksuaalista vetoa lihavaan, niin ei se lopulta sen kummempaa karsintaa ole, kuin että ateisti etsii kaltaistaan ja karsii uskovaiset, vihervassarit ja persut karsivat toisensa, heterot keskittyvät vain omaan sukupuoleen, tai lapsia toivova ei mene treffeille velan kanssa.

Toki jos esim. itse huomaisin vasta treffeillä, ettei toisen ulkonäkö miellytä, niin en kääntyisi kannoillani, vaan ihan mukavasti ja hyvässä hengessä juttelisin siinä treffeillä, voisin toki tutustua ja olisin kohtelias.  Mutta ei siitä silti suhdetta tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lihava urheilullinen on oxymorooni.

Kun taas sinä olet ihan vaan moroni

t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.

Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!

Sinä siis olet aloittanut kuntoilun. Hyvä, se on eri asia kuin urheilullisuus mutta vie sinua kohti urheilullisuutta. Jatka samaa rataa.

Olen eri, mutta autan työkseni täysin liikkumattomia ihmisiä kuntoilun alkuun. Asenteesi on sik*amainen ja estää monia liikkumasta. Täysin liikkumattoman ihmisen pitääkin aloittaa hyvin rauhallisesti, sillä elimistön pitää tottua. Jos aikuisen ihminen kuntoilisi monipuolisesti 3-4 kertaa viikossa, se olisi riittävä taso. Mitähän mahdat tarkoittaa urheilullisella. Tuskin olet ammattiurheilija. Tavallinen runsaastikin liikkuva kuntoilija on valovuoden päässä ammattiurheilijasta. 

Jos olet ammatiksesi kuntoilussa auttava niin luulisi sinun ymmärtävän mikä ero on kuntoilijalla ja urheilullisella. Kuntoilija voi olla rapakuntoinen parantamassa kuntoaan kuntoilemalla, kuntoilija voi olla normaalikuntoinen joka ylläpitää kuntoaan kuntoilemalla. Urheilullinen on erinomaisessa kunnossa ja ylläpitää itseään paljon sunnuntaikuntoilijaa reippaamalla treenillä.

Niitä "ennakkoluuloja" ei paranna yhtään se että ladaa yritetään selittää ferrariksi.

Mä näkisin, että urheilullinen ihminen on sellainen, joka treenaa tavoitteellisesti. Se ei katso painoa.

Minä taas näen, että urheilullinen ihminen harrastaa paljon eri urheilulajeja. Hänelle voi ehdottaa lentopalloa, pyöräretkeä, sulkapallopeliä, laskettelumatkaa ja pesäpalloa tai sählyä ja urheilullinen ihminen voi mielellään lähteä noihin kaikkiin. Se ei vaadi minusta kilpaurheilua, mutta sitä, että lajit joita hän harrastaa ovat urheilua. Urheilulliset haluavat toisen urheilullisen juuri siksi, että hänen kanssa voi sitten urheilla yhdessä. Käydä siellä maastopyörälenkillä ja ehkä joka aamu maauimalassa yhdessä ja talvella lasketella Sveitsissä. Se ei vaan ei urheilullisen kanssa onnistu. He eivät halua käyttää esimerkiksi lomiaan urheilemalla.

Liikunnallinen taas tekee sitä omaa kävelylenkkiään ja käy siinä samalla kaupassa ja kantaa repussa ruuat kotiin, käy siellä kuntosalilla muutaman kerran viikossa ja pyöräilee töihin.

Kuntoileva lähtee ulos sinne lenkille kuntoilumielessä. Hän mene töihin bussilla ja autolla ja mutta häntä ei voi sanoa sohvaperunaksi, koska hän tekee kuntonsa eteen joka viikko jotain.

Määrittelet itseni kuntoilevaksi ihmiseksi, vaikka treenaan 5 kertaa viikossa, usein tavoitteellisesti. Osallistun vähintään 2 kertaa vuodessa juoksutapahtumiin, jossa otetaan aikaa. Liikun omaksi ilokseni ja pidän itseäni kuntoilijana.

Olen syrjinyt deittimarkkinoilla monestakin syystä. Syrjiviä seikkoja ovat olleet mm. paino, pituus, haju, puhtaus, vaatetus, älykkyysosamäärä, ikä, hiukset, pitkäaikaistyöttömyys, kasvonpiirteet...

Nyt olen hämilläni, enkö olisi saanut tehdä näin? Olisiko kaikille yrittäjille pitänyt antaa mahdollisuus tutustua minuun paremmin vai minkä näistä edellä mainituista seikoista ei olisi saanut antaa vaikuttaa?

Joskus kyse on myös siitä, miten pakit saanut henkilö kokee asian. Jos toiselta ei ole saanut mitään suoraa syytä, niin usein sitä itse ajattelee että se johtuu siitä asiasta, mistä on epävarmin omassa itsessään. Jos on ylipainoinen eikä tule matcheja Tinderissä, ajattelee sen johtuvan pelkästään ylipainosta, vaikka ei niitä matcheja tule välttämättä hoikemmillekaan.

Itse pyrin antamaan itsestäni realistisen kuvan sekä valitsemissani kuvissa että heti kun keskustelu alkaa. Jos keskusteluissa tulee ilmi, että toinen hakee erilaista kuin itse olen, niin en ala teeskentelemään vaan sanon suoraan, etten ehkä ole sellainen mitä olet hakemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse lihavana ihmisenä ihmettelen kerta toisensa jälkeen miten kauhean rajoittunutta on sulkea toinen pois treffailuseurana siksi että on lihava, jos ei edes tunne toista. Eikö sitä voi edes olla kohtelias ja jutella hetken ja yrittää tutustua siihen ihmiseen, ennen kuin teilaa toisen pelkän painon takia. Ihminen voi olla ruma ku rullatuoli ja silti olla sulle just se oikea. 

Usein tuntuu siltä, että lihavuus on kamalinta mitä ihmiselle voisi tapahtua. Mulla voisi kasvaa käsi keskellä rintakehää, olla kolme korvaa ja peräpää karvainen kuin Chewbaccalla, mutta vasta jos on ylipainoa niin se on aivan ehdototon ei. Saattaisin olla ilkeä, hullu massamurhaaja mutta kunhan on painoindeksi 23 niin kaikki hyvin.

Itse en viehäty yhtään miehistä joilla on harottava pukinparta leuan alla höröttämässä, huonot hampaat tai jotka näyttävät siltä että ovat vetäneet viinaa viimeiset 20v. Samoin tupakointi on ihan no no. Tästäkin huolimatta istun kiltisti sen kahvikupin verran tutustumassa siihen ihmiseen ja päätän vasta sitten onko tässä jotain mitä katsella toisenkin kerran. Yhdestä sellaisesta tuli aviomies moneksi vuodeksi ja toisesta sukeutui suhde. Mitä olisinkaan menettänyt jos en olisi malttanut siihen ihmiseen tutustua. 

Minua ei lihavuus (tai moni muukaan ominaisuus) viehätä. Vaikka ihmisen luonne olisi ihana, en haluaisi häntä seksuaalisesti. Minulle seksi on kuitenkin tärkeää. Miksi siis edes yrittäisin jatkaa treffailua?

Itse kävin treffeillä miehen kanssa, joka paljastui kuviaan lihavammaksi. Tuli petetty olo, miksi hän huijasi minua? Mies kertoi, että etsii hoikkaa puolisoa. Miten voi olla tälläinen vaatimus, mitä ei itse täytä? Minä siis olen hoikka. Vietin treffit asiallisesti, mutta en tuntenut mitään fyysistä vetovoimaa koska lihavuus ei mielestäni ole sytyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin treffeillä miehen kanssa, joka paljastui kuviaan lihavammaksi. Tuli petetty olo, miksi hän huijasi minua? Mies kertoi, että etsii hoikkaa puolisoa. Miten voi olla tälläinen vaatimus, mitä ei itse täytä? Minä siis olen hoikka. Vietin treffit asiallisesti, mutta en tuntenut mitään fyysistä vetovoimaa koska lihavuus ei mielestäni ole sytyttävää.

Meinaatko ette lihavalla saa olla omia kriteereitä kumppanin suhteen vai? Vähän sama kuin lyhyt ihminen ei saisi haluta pitkää kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lihavana ihmisenä ihmettelen kerta toisensa jälkeen miten kauhean rajoittunutta on sulkea toinen pois treffailuseurana siksi että on lihava, jos ei edes tunne toista. Eikö sitä voi edes olla kohtelias ja jutella hetken ja yrittää tutustua siihen ihmiseen, ennen kuin teilaa toisen pelkän painon takia. Ihminen voi olla ruma ku rullatuoli ja silti olla sulle just se oikea. 

Usein tuntuu siltä, että lihavuus on kamalinta mitä ihmiselle voisi tapahtua. Mulla voisi kasvaa käsi keskellä rintakehää, olla kolme korvaa ja peräpää karvainen kuin Chewbaccalla, mutta vasta jos on ylipainoa niin se on aivan ehdototon ei. Saattaisin olla ilkeä, hullu massamurhaaja mutta kunhan on painoindeksi 23 niin kaikki hyvin.

Itse en viehäty yhtään miehistä joilla on harottava pukinparta leuan alla höröttämässä, huonot hampaat tai jotka näyttävät siltä että ovat vetäneet viinaa viimeiset 20v. Samoin tupakointi on ihan no no. Tästäkin huolimatta istun kiltisti sen kahvikupin verran tutustumassa siihen ihmiseen ja päätän vasta sitten onko tässä jotain mitä katsella toisenkin kerran. Yhdestä sellaisesta tuli aviomies moneksi vuodeksi ja toisesta sukeutui suhde. Mitä olisinkaan menettänyt jos en olisi malttanut siihen ihmiseen tutustua. 

Minua ei lihavuus (tai moni muukaan ominaisuus) viehätä. Vaikka ihmisen luonne olisi ihana, en haluaisi häntä seksuaalisesti. Minulle seksi on kuitenkin tärkeää. Miksi siis edes yrittäisin jatkaa treffailua?

Mistä voit tietää ettet halua häntä seksuaalisesti ellet tunne sitä ihmistä? Ihan vakavaissasiko olet sitä mieltä että lihava ihminen on automaattisesti sulle ei-ei, vaikka et yhtään tietäisi miltä kyseinen ihminen tuntuu sun lähellä, miltä hän tuoksuu jne...  Tää käy yhtä paljon mulle järkeen kuin se että sanoisi että kaikki bemmikuskit on mulkkuja tapaamatta koskaan yhtään oikeasti. 

Tämä on itselle ihan tosi vaikea asia käsittää. Miten voi tietää ettei toinen kiinnosta jos sitä ihmistä ei ole nähnyt eikä tunne? Tästä syytä en pysty käyttämään Tinderiä, kun en vaan voi kiinnostua kenestäkään naaman perusteella.