Lue keskustelun säännöt.
HS: Liian iso treffeille
20.09.2021 |
Linkki juttuun, valitettavasti taisi olla vaan tilaajille: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008223964.html
Jutun pointtina on valittaa siitä, että lihavat kokevat "painosyrjintää" deittailussa. Näkökulma on ilmeisesti se, että globaali kauneusihanne on keksitty tyhjästä. Erikseen vielä jossain kohtaa mainittiin, että jos on pluskokoinen, niin oikea tapa olla sitä olisi muistuttaa plus-malleja ja olla siis "kurvikas oikeista paikoista".
En ymmärrä, eikö oikeasti haastateltava tai toimittaja ole kumpikaan koskaan lukeneet niitä tutkimuksia, joiden mukaan vyötärö-lantiosuhde ja kasvojen naiselliset estrogeenin tuottamat piirteet ovat universaalisti viehättäviä?
Samoin mainitaan, että hintelät miehet saavat kuulla olevansa liian pieniä. Ihan yhtä lailla naisia viehättää testosteronin muokkaama keho.
Alkoi oikein ärsyttää, kun ilmeisesti se on SYRJINTÄÄ jos ihminen ei viehäty keskivartalolihavasta, hintelästä tai vaikka naamastaan väärältä sukupuolelta näyttävästä. Ihan yhtä vähän tähän on mahdollista itse vaikuttaa kuin seksuaaliseen suuntautumiseen!
P.s. AP on nainen, jolle hintelä mies ei ole ongelma, mutta iso kaljamaha on yksi suurimpia turn-offeja miehessä.
Kommentit (1374)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia keskusteluja kun lukee juuri tähän aiheeseen liittyen, niin huomaa yleensä aina saman kaavan: lihavat puhuvat vaikka mustan valkeaksi, kuin suostuvat myöntämään, että 1) lihavuus ei ole ok eikä siitä tarvitse pitää ja 2) syy on itsessä, eikä kenessäkään muussa. Totuuden kieltäminen, itsesääli ja itsepetos tässä ihmisryhmässä on jotain aivan uskomatonta.
Faktahan on, että lihavuus johtuu tasan laiskuudesta, sairauksista tai huonosta elämänhallinnasta, mutta jotenkin aina keksitään jotain höpöhöpöjuttuja ja uskotellaan itselle, että on TÄYSIN NORMAALIA painaa 20-vuotiaana sen 100 kg.
Jodelissa joku oli loukkaantunut, kun lääkäri oli ottanut puheeksi painonpudotuksen ja kertonut, miten se lihavuus vaikuttaa terveyteen. "KyLLä Minä mieLeni PahOITin".
Tätä suuntaa, kun jatketaan, niin saadaan ihan kotimainen sarja telkkariin, jossa 200 kiloiset ihmiset eivät pääse sängystä ylös ja hautausurakoitsijat tekevät XL-hauta-arkkuja LAPSILLE.
Mut hei, normalisoidaan lihavuus ja hyi yhteiskunta, kun ette pidä meitä haluttavina. SUN SYY!
Lihavuus on OK, ihan siinä missä kaikenlaiset muutkin ulkoiset asiat ja terveyteen liittyvät jutut, kuten tupakointi, ryyppääminen, kasvisten syömättömyys, liika suolan saanti.
Harva suomalainen on terve, ei meillä juuri kukaan syö tai elä kovin terveellisesti. 1/5 syö tarpeeksi kasviksia, noin 35 prosenttia liikkuu tarpeeksi jne. Suurin osa kuolee elintapasairauksiin.
Meillä on tutkimusta, että lihavuuteen todellakin vaikuttaa moni asia, kaikki tästä yhteiskunnasta, ruuan saatavudeesta, sairaudet ja geeneistä lähtien, mutta toki myös ne omat elintavat. Se nyt vaan on fakta, koita ymmärtää.
Monessa tapauksessa sen riskin luo ne elintavat, ei rasvakudos itsessään kaikkea selitä. Toki rasvakudos nostaa kropan tulehdusta, mutta alustavien tutkimusten mukaan vasta BMI +35 jälkeen alkaa itse lihavuus olla terveyshaitta. Tätä on totta kai vaikea tutkia, koska isolla osalla lihavista on huonot elintavat, mutta pikku hiljaa alkaa enemmän olla dataa aiheesta.
Aivan. Tämä vahvisti juuri kirjoittamani 100%
Uhriutuminen, itsepetos - check
Mustan valkoiseksi puhuminen - check
Selitykset ja länkytykset - check
Muiden syyttely - check
Mites olisi, jos ihan oikeasti katsoisi sinne peiliin? Lihavuus ei ole ok, enkä ymmärrä, miksi aina vedetään muut asiat (kuten tupakointi) mukaan? Ja aina perustelut, että "harva suomalainen nyt on muutenkaan terve". Joten mitä? Koska suomalaiset ovat jo valmiiksi sairas kansa, niin se jotenkin tekee ylensyömisestä hyväksyttävämmän? Miten ne kaksi asiaa liittyvät toisiinsa? Miten Pekan pitkäaikaissairaus vaikuttaa siihen, että Pirjon pitää syödä pullaa joka päivä.
Tottakai lihavuuteen vaikuttaa moni tekijä, mutta ihan nyt turha selitellä sitä loputtomiin. Kyllä se on jokaisen valinta, syökö sen hamppariaterian pluskokoisena ja jälkkärit päälle, vaikka millaiset syyt siellä taustalla on.
Siis kerrotko nyt vielä, miksi lihavuus ei ole OK? S
Se on vaan läskiä, mulla on elämässä kumppani, ihana työ, tutkinnot kasassa, kivoja harrastuksia, tarpeeksi rahaa, kaikki kunnossa, vaikka olen lihava.
Syön varmaan vähintään 800 gramma kasviksia/hedelmiä/marjoja päivässä, harrastan liikuntaa, veriarvot ja verenpaine kunnossa. En siis aktiivisesti koe, että pitäisi nopeasti heti pudottaa kaikki paino. Kyllä se siitä ehkä laskee hitaaaasti, mutta ylipainon puolella tulen aina olemaan.
Yhäkin, ei kaikki lihavat ylensyö aina ja koko ajan, muutenhan he vaan jatkaisivat lihomistaan loputtomiin.
Se pointti on se, että kun kerran teette tästä TERVEYSasian, niin miksi hitossa ette sitten ole huolissanne normaalipainoisten syömisestä tai liikkumattomuudesta?
Se on ihan suoraa stigmaa ja anti-fat kuraa, koska ei se ole terveydestä sun kaltaisilla kiinni, selkeesti ei se kiinnosta pätkääkään, jos kyseessä on 55 kiloinen ykköstyypin diabeetikko tai epäterveesti elävä normipainoinen.
Kyllä. Tunnetustihan niitä sairauksia ja vaivoja on eniten normaalipainoisilla. Eiku.
Enkä tee tästä edes TERVEYSasiaa (se on vain yksi aspekti) vaan ihan sellaisen asian, että ottaa päähän se, että koko ajan joka lehdessä ja somessa ja telkkarissa jatkuvaa ulinaa lihavilta ihmisiltä asiasta X Y ja Z ja kuinka se on muiden vika. Sitä ei vaan jaksa enää kuunnella sitä muiden syyllistämistä, uhriutumista ja itsensä jatkuvaa esiin tuomista. Nyt viimeisinpänä tuo, että kehdataan syyttää muita SYRJINNÄSTÄ, jos joku ei tunne vetoa lihavaan. Tuolla on vähemmistöjä, joita oikeasti syrjitään, mutta tämä ENEMMISTÖ jaksaa vaan olla jatkuvasti äänessä, kuinka heitä nyt vaan kohdellaan aina ja koko ajan väärin. Kuitenkin suurin osa on hyvin etuoikeutettuja yksilöitä, joilla käytännössä kaikki, mitä voi toivoa vrt. monet muut maat. Ja silti se loputon ulina.
Jotenkin se lihavuuden tuputus ja "hyväksykää minut tällaisena kuin olen" kääntyy itseään vastaan. Jos olet sinut itsesi kanssa, niin miksi tämä kaikki haloo päivästä toiseen.
LUE SE JUTTU.
Syrjintää ei ole se, että ei tunne vetoa. Se on täysin ookoo, mutta artikkelissa ei puhuttu siitä tai preferensseistä sanallakaan.Se, että tekee olettamuksia painon perusteella esimerkiksi ihmisestä, hänen luonteesta ja elintavoista on painosyrjintää.
Halutaan urheilullinen nainen, mutta ei kelpaa urheilullinen lihava nainen. Syrjintää.
Halutaan itsestään huolta pitävä, mutta lihava ei kelpaa.
Kommentoidaan ikävästi painoa, haukutaan valaaksi, ollaan töykeitä - jälleen syrjintää, hyvin kaukana siitä, että ei tunne vetoa lihavaan.
Lihava voi monella kelvata seksiin tai pikku salaisuudeksi, mutta ei kehdata julkisesti deittailla - se on esimerkki yhteiskunnassa olevasta "läskivihasta", syrjää kaipa sekin.
Miten tarkasti preferenssit pitää määritellä, ettei se olisi syrjintää. Miksi on ok sanoa, että haluaa urheilullisen naisen, mutta ei, että haluaisi urheilullisen, hoikan naisen? Vai onko se ok sanoa, että haluaa urheilullisen hoikan naisen? Jos se ei ole ok, niin miksi saa sanoa, että haluaa urheilullisen naisen? Eikö se ole sohvaperunanaisten syrjintää? Vähemmistö kansasta on normaalipainoista ja liikkuu niin, että sen voisi sanoa olevan urheilullista
Et ymmärtänyt lukemaasi, mutta eihän sitä aina.
Jos hoikkuus on keskeinen kriteeri, niin eikö se kannattaisi tuhauttaa ulos treffi-ilmoituksessa sellaisenaan? Ei niin, että kyllähän sinä muuten, mutta kun minä päättelen, että sinä olet passiviinen, laiska, liikuntakyvytön, terveydestä piittaamaton, jolle ruoka näyttelee liian merkittävää roolia. Kas kun kuka tahansa ennalta vieras ihminen voi olla kaikkea tuota, ulkomuodosta riippumatta. Lihava voi taas olla päinvastainen, mutta on vaan laihdutusprojektinsa lähtöviivoilla saatuaan kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitobalanssiin.
Ymmärsitkö nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Sinä siis olet aloittanut kuntoilun. Hyvä, se on eri asia kuin urheilullisuus mutta vie sinua kohti urheilullisuutta. Jatka samaa rataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Vautsi, ja nyt jaksat "juosta" .. . kolme risteyksen väliä?
Hei kuule, minäpä heitän haasteen; jos olet Itä-Suomesta niin sovitaan juoksutreffit jooko! Hyvässä hengessä sitten yhdessä vaikka polulle, ei v*unaamana vaikka huono päivä tuntuu olevankin, eikösteen
Ihmettelin kyllä tätä Hesarin artikkelia. Olisin voinut kuvitella lukevani sen jostain naistenlehdestä, mutta en valtakunnan suurimmasta päivälehdestä.
Mitään journalistista työtähän tuossa ei henkilöhaastattelun lisäksi ollut tehty. Itselleni, kuten tämän ketjun perusteella myös muille, nousi artikkelia lukiessani mieleen aika monia näkökohtia, joita ei lainkaan ollut käsitelty. Toimittaja olisi voinut miettiä syitä (biologisia, sosiaalisia, tutkimuksin todennettuja) tämän nk. syrjinnän taustalla sen sijaan, että nyt vain lakaisi ne syrjinnäksi kutsutun maton alle. Hän nosti esiin lihavuudesta syntyviä mielikuvia, mutta ei millään lailla argumentoinut niitä puoleen tai toiseen. Hän ei myöskään puhunut lihavuuden yhteiskunnallisista ulottuvuuksista mitään. Ylipäätään mitään todellista asiasisältöä tässä artikkelissa ei ollut, ja siksi ainakin minua harmittaa todella paljon, että Hesari julkaisee tällaista höttöä, jota nykyään tulee vastaan ihan liikaa joka paikasta. Jos haluan lukea shittiä, tulen nettiin. Jos haluan lukea taustatyöstettyä, luotettavaa asiatekstiä, luen Hesaria, tai niin ainakin ennen olen tehnyt. Tällaisten artikkelien takia en aio kuukausimaksua maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tunnustan olevani BMI-seksuaali, eli tunnen vetoa vain sellaisiin naisiin joiden BMI on alle 24.
Olenko rasisti, pitääkö reflektoida?
M44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?
Jokuhan on voinut asua juuri pituuskasvun loputtua, puberteetin loppusuoralla, vaikka vuoden verran vieraassa maassa ja syödä siellä mitä tässä väliaikaisessa kodissa tarjotaan. Noin niin kuin esim.
Tai raskaus on voinut tehdä liikuntarajoitteiseksi muutamaksi kuukautta. Tai on voinut lihota ja lapsena. On tunnettu tosiasia, että rasvasolujen kasvu tapahtuu aina helpommin uudestaan ja uudestaan kun on sen ensimmäisen kerran lihonut. Siksi kai se painon poissa pitäminen laihdutuksen jälkeen on haastavampaa kuin itse laihdutus.
Nyt ihan vilipittömästi kysyn sinulta, (miksei muiltakin teiltä, kenellä tuntuu olevan vähän rajallisesti tuota empatiakykyä); kuinka suuren osan vaikeasti ylipainoisista kuvittelet valinneen kehonsa ja haluavan pitää tiukasti kiinni joka kilosta? Jos se laihtuminen, tai normaalipainossa pysyminen olisi niin vaivattoman näppärää niin miksi, oi miksi, meistä jo puolet olisivat vähintään ylipainoisia?
Nuo antamasi selitykset olivat kuitenkin aika harvinaistapauksia. Kun oma painoni on lähtenyt nousemaan, olen itse vain pienentänyt syömiäni annoksia ja vähentänyt välipaloja. Nousuksi lasken jo parin kilon heiton painossa. Samoin, jos paino lähtee nykyisestä laskemaan, mietin, että syömisiä pitää tasapainottaa.
Tällaista normaalipainoista hoikkaa kiinnostaa juuri se, mistä se lumipallo on lähtenyt vyörymään. Ei mitenkään voi olla, että ihminen lihoo 20 kg, eikä huomaa sitä ja yritä tehdä asialle mitään. Vai ajatteleeko joku, että ostan nyt vain isommat leggingsit ja laihduttelen sitten paremmalla ajalla? Voiko ryhmäpaine olla niin kova, että on pakko vaikka seurassa syödä paljon, vaikka ei haluaisi?
Mulle lihavuus kertoo siitä, että ihminen ei pysty vastustamaan tuollaisia melko alkeellisia nautintoja. Ja siis siitä, että elämässä ei ole oikein muutakaan mistä pitää. Eikä ehkä pidä itsestäänkään. Usein syöminen on isoa ja suurieleistä. En pidä sellasesta ääriajattelusta, että pitää syödä paljon. Mieluummin paremman makuista ja harkiten, että ehtii nauttimaan kunnolla.
Tavallaan lihavat tykkäävät määrästä, itse arvostan laatua.
Vai niin. Minä teen niin hemmetin paljon töitä, ettei mulla ole minkäänlaista halua vastustaa mitään nautintoja. Ei herkkuja, ei viikottaista kukkakimppua tai jokailtaista takkatulta, kuten ei myöskään raskasta ja kuormittavaa säännöllistä liikuntaa. Mitään puritanistia en kyllä kumppanina katselisi -aivan hemmetin rasittavia nämä rahkan imijät, jotka on tehneet kieltäymyksestä jonkun ihmisen arvon mittapuun. Kavereissa on näitä, eikä niiden kanssa voi puhuakaan nykyisin muusta kuin jostain fitness-kelloista ja palkkareista. Seuraavaa hurahdusta odotellessa...
"Alkeellisia" :'D Anna mun nauraa. Tapasin kerran tällaisen miehen eräässä hiihtokeskuksessa, jonka mielestä kaikki alkaen ravintolavalinnoista kavereiden juomiin, mun viinimieltymyksiin tai ihan seksiin, oli alkeellista. Jotain, johon hän ei alennu, koska hänellä on kehittyneempi maku. Aamuyöstä tämä samainen mies änkesi viereen itkemään kun elämä on aivan sekaisin, eikä mikään tunnu miltään, ei ota edes eteen kun psyykenlääkkeet.
Mutta huomaatko miten paljon sä lisäät asioita tuon kirjoittamani edellisen kommentin päälle?
Viikottaiset takkatulet, ehkä jopa päivittäiset. Sauna. Kukkakimput, muutama superhyvä karkki tai joku viineri. Tietty ne on ihan sairaan hyviä. Itselläni ei ole mitään fitness-mittarivälineitä, ei salikorttia. Liikun normaalisti, juoksen jos juoksuttaa ja treenaan kahvakuulalla kohtuullisen usein. Sellasta ylläpitävää, lajit vaihtelee vähän vuodenajan mukaan. Ja toi viiniknoppailu on naurettavaa minustakin, en oikein tajua niistä muuta kuin että maistuu hyvältä / ei maistu hyvältä.
Syön mitä tykkään, mutta kohtuullisesti. Idea on huomata koska on tarpeeksi. Varuiksi ei kannata syödä.
Okei, mutta sinä oletat, ettei lihava ihminen ole halunnut kieltäytyä mielestäsi alkeellisista nautinnoista eikä hänellä itseasiassa ole juuri muuta nautittavaa elämässä. Saattaahan hänelläkin olla leikkokukat, konsertit, kasvonaamiot, hieronnat, joogat, kävelylenkit luonnossa, villiä seksiä, ihan mitä vaan. Ja luultavasti onkin.
Kun tässä nyt on saatu kuulla moneen kertaan painonhallinnan yksinkertaistakin yksinkertaisempi resepti: syö vähemmän (kaloreita) kuin kulutat, niin miksi oletat, että lihavan ihmisen lihomisen taustalla olisi jotain muutakin latausta kuin jossain vaiheessa elämää vallinnut epätasapaino energian saannin ja kulutuksen välillä? Tilannehan on voinut olla hyvinkin ohimenevä -vaikkapa masennus mene ja tiedä. Inhoiletko siis sitä silloista masentunutta ihmistä, joka ei jaksanut panna päätään ulos viikkoihin ja söi siksi vain woltattua noutoruokaa, vai kenties sitä joka ei ole onnistunut (tähän mennessä) urakassa, jossa jo puolet suomalaisista epäonnistuu -siis laihdutuksessa?
Entäpä hoikka nainen, joka tulee petetyksi avioliitossaan, masentuu ja lihoo ja kamppailee lopun elämäänsä kilojen kanssa. Oliko hän hyvä tyyppi, onnistunut yksilö, ennen lihomistaan ja sitten muuttui aviomiehensä saadessa au-lapsen toisen kanssa salamana itsekurittomaksi, alkeelliseksi mätisäkiksi?
No tuota, mitä hän tekee ratkaistakseen asiat?
Ja suurimmalla osalla syynä lihomiseen kuitenkin liikasyönti, joka voi toki johtua monestakin seikasta. Ettei jaksa panostaa itseensä. Mutta apuja pitäisi saada.
Yrittää hoitaa avioliittoaan ja sitä kriisiä, ettei neljä lasta kulkisi kahden kodin väliä loppu lapsuuttaan. Yrittää panna omat tarpeensa taka-alalle, että saa lasten kodin ja elämän pidettyä mahd kuosissa. Käy töissä ja hoitaa siellä tehtävänsä.
Liikasyöntihän se aina on se lihominen, päivänselvä asia, mutta tilanteet ja syyt, joissa ihminen syö liikaa voivat olla niin moninaiset, että on älyllisesti epärehellistä vetää liikakiloista minkäänlaista johtopäätöstä ihmisen persoonan ominaisuuksista.
Vastaatko vastavuoroisesti minun kysymyksiin, kiitos
Okei, oletin ettei lihava pysty kieltäytymään alkeellisimmista nautinnoista. Vaikka hänellä olisi siis mitä muuta hyvänsä, niin silti mielestäni on inhottavaa että ruoka näyttelee niin suurta osuutta elämässä. Muita asioita ei näe ulkopuolinen, eikä sitä mistä lihominen aiheutuu. Todennäköisesti lihava itsekään ei tiedä, tai ei halua tietää. Tai on vain voimaton.
Mutta kysymyksiin, en oikein välitä ihmisistä joilla on kohtuuttomat elintavat. Inho on liian vahva sana, mutta vierastan sitä että ollaan jossain ääripäässä. Menettää jotain nautintoja elämästä siten sekä joutunee elämään stressissä. Ei hyvä minulle, muut voivat tehdä mitä haluavat tietenkin.
Mitä ne muut kysymykset olivat?
-miksi oletat, että henkilön ruokailu- ja liikuntatottumusten energiatasapainon puutteen (jossain hetkessä) taustalla on jotain persoonaan liittyvää latausta kuten laiskuus, tyhmyys tai äärimmäinen nautinnonhalu?
-miksi oletat, että ruoka näyttelee suurta roolia lihavan elämässä? Eikös useammin ole taustalla ihan todetusti huonosti suunniteltu ruokavalio ja olematon ateriarytmi? Eli syödään mitä sattuu osumaan käteen millon sattuu hiukomaan.
-muuttuuko 40 vuotta hoikkana elänyt ihminen persoonaltaan epämiellyttäväksi mielestäsi 41 vuotiaana kun lihoo? entä jos jälleen laihtuu? Mitä se kertoo persoonasta, muuttuiko se takaisin miellyttäväksi? Entä jos laihtui koska solunsalpaajahoito?
Ihminen tekee arviota yhten piirteen perusteella muistakin piirteistä. Voi olla että lihava ei ole tyhmä, laiska tai muuten omaa vääristynyttä ruokasuhdetta. Varsinainen sairaus on hyvin harvalla lihavalla, enemmäkin on todennäköistä se että lihava ei välitä syömisestään joka muokkaa esim suolistobakteerikoostumusta lihomiselle altistavaan suuntaan.
Eli lihava ei jollain tavalla välitä itsestään. Jos syynä on masennus, se on sairaus tietenkin. Mutta sitten hoidetaan sairautta ensin.
Kysymykset olivat ehkä hieman abstraktilla tasolla, koska lihavuus nyt on lihavuutta jonka koen epämieluisana omalle kumppanilleni. Sen verran terveet geenit kiinnostavat, että haluan toisenkin itsestään huolehtivan. Eikä ylipaino ole koskaan mitenkään hyväksi, sitä on ihan turha koettaa sanoa. Eikä kiitos mitään kommentteja että "voi nekin juoda ja polttaa" - niin voivatkin. Mutta samalla ihmisyksilöllä, samoilla elintavoilla hoikempana elää terveemmin.
Olen eri, mutta mulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että sinä (tai joku muu) pitää ylipainoa esteettisesti epämiellyttävänä ja turn offina. Se mikä häiritsee, on juurikin tuo, että tehdään oletuksia ihmisen persoonasta ja sama ihminen onkin yhtäkkiä hyväksyttävä ihmisenä, kun laihtuu. Ihan kuin teille olisi mahdoton ajatus hyväksyä se, että joku on hyvä ja rakastettava tyyppi ylipainosta huolimatta. Jos se ylipaino on kynnyskysymys, se on kynnyskysymys, sillehän ei mitään mahda.
En ole oikeastaan ajatellut mitään ylipainoisista ihmisistä ennenkuin olen lukenut heidän kirjoituksiaan täältä av-palstalta. Olen nuorena kilpaurheilua harrastanut ja edelleen liikuntaa harrastava nainen ja olen suurinpiirtein koko ikäni ollut samoissa mitoissa kuin 20-vuotiaana. Ruoka suht terveellistä, mutta juon noin kolmesti viikossa pulla/munkkikahvit. Rakastan liikuntaa, en ajattele syömisiäni, enkä myös katsele esim. lihavia ihmisiä enkä ajattele heitä.
Olen oppinut lukenut hoikista palstalta seuraavaa: Liikunta on itsensä rääkkäämistä ja ihminen pakkomielteisesti hampaat irvessä käy esimerkiksi lenkillä. Tietysti myös huohottaa ja räkii ja on muutenkin tosi epämiellyttävän näköinen lenkkeillessään. Salilla peilaa ja ihailee itseään. Tietysti kaikki salilla käyvät syövät lisäravinteita sekä roinaavat, mikä johtaa varhaiseen kuolemaan. Hoikka ihminen elää jatkuvassa nälässä ja on ajattelee pakkomielteisesti ruokaa. Hoikka ihminen ei oikeasti pidä ruoasta, jota syö, vaan haluaisi mieluummin jotakin muuta.
Hoikka ihminen katsoo paheksuvasti ja ilkeästi lihavia ihmisiä sekä nauraa heille. Tarkkailee myös ihmisten ostoksia kaupassa. Hoikka ihminen on paha ihminen.
Liikkuvalla ihmisellä on aina jokin urheiluvamma, joka vie julkisen terveydenhuollon resursseista huomattavan osan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Vautsi, ja nyt jaksat "juosta" .. . kolme risteyksen väliä?
Hei kuule, minäpä heitän haasteen; jos olet Itä-Suomesta niin sovitaan juoksutreffit jooko! Hyvässä hengessä sitten yhdessä vaikka polulle, ei v*unaamana vaikka huono päivä tuntuu olevankin, eikösteen
Liian kaakana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia keskusteluja kun lukee juuri tähän aiheeseen liittyen, niin huomaa yleensä aina saman kaavan: lihavat puhuvat vaikka mustan valkeaksi, kuin suostuvat myöntämään, että 1) lihavuus ei ole ok eikä siitä tarvitse pitää ja 2) syy on itsessä, eikä kenessäkään muussa. Totuuden kieltäminen, itsesääli ja itsepetos tässä ihmisryhmässä on jotain aivan uskomatonta.
Faktahan on, että lihavuus johtuu tasan laiskuudesta, sairauksista tai huonosta elämänhallinnasta, mutta jotenkin aina keksitään jotain höpöhöpöjuttuja ja uskotellaan itselle, että on TÄYSIN NORMAALIA painaa 20-vuotiaana sen 100 kg.
Jodelissa joku oli loukkaantunut, kun lääkäri oli ottanut puheeksi painonpudotuksen ja kertonut, miten se lihavuus vaikuttaa terveyteen. "KyLLä Minä mieLeni PahOITin".
Tätä suuntaa, kun jatketaan, niin saadaan ihan kotimainen sarja telkkariin, jossa 200 kiloiset ihmiset eivät pääse sängystä ylös ja hautausurakoitsijat tekevät XL-hauta-arkkuja LAPSILLE.
Mut hei, normalisoidaan lihavuus ja hyi yhteiskunta, kun ette pidä meitä haluttavina. SUN SYY!
Lihavuus on OK, ihan siinä missä kaikenlaiset muutkin ulkoiset asiat ja terveyteen liittyvät jutut, kuten tupakointi, ryyppääminen, kasvisten syömättömyys, liika suolan saanti.
Harva suomalainen on terve, ei meillä juuri kukaan syö tai elä kovin terveellisesti. 1/5 syö tarpeeksi kasviksia, noin 35 prosenttia liikkuu tarpeeksi jne. Suurin osa kuolee elintapasairauksiin.
Meillä on tutkimusta, että lihavuuteen todellakin vaikuttaa moni asia, kaikki tästä yhteiskunnasta, ruuan saatavudeesta, sairaudet ja geeneistä lähtien, mutta toki myös ne omat elintavat. Se nyt vaan on fakta, koita ymmärtää.
Monessa tapauksessa sen riskin luo ne elintavat, ei rasvakudos itsessään kaikkea selitä. Toki rasvakudos nostaa kropan tulehdusta, mutta alustavien tutkimusten mukaan vasta BMI +35 jälkeen alkaa itse lihavuus olla terveyshaitta. Tätä on totta kai vaikea tutkia, koska isolla osalla lihavista on huonot elintavat, mutta pikku hiljaa alkaa enemmän olla dataa aiheesta.
Aivan. Tämä vahvisti juuri kirjoittamani 100%
Uhriutuminen, itsepetos - check
Mustan valkoiseksi puhuminen - check
Selitykset ja länkytykset - check
Muiden syyttely - check
Mites olisi, jos ihan oikeasti katsoisi sinne peiliin? Lihavuus ei ole ok, enkä ymmärrä, miksi aina vedetään muut asiat (kuten tupakointi) mukaan? Ja aina perustelut, että "harva suomalainen nyt on muutenkaan terve". Joten mitä? Koska suomalaiset ovat jo valmiiksi sairas kansa, niin se jotenkin tekee ylensyömisestä hyväksyttävämmän? Miten ne kaksi asiaa liittyvät toisiinsa? Miten Pekan pitkäaikaissairaus vaikuttaa siihen, että Pirjon pitää syödä pullaa joka päivä.
Tottakai lihavuuteen vaikuttaa moni tekijä, mutta ihan nyt turha selitellä sitä loputtomiin. Kyllä se on jokaisen valinta, syökö sen hamppariaterian pluskokoisena ja jälkkärit päälle, vaikka millaiset syyt siellä taustalla on.
Siis kerrotko nyt vielä, miksi lihavuus ei ole OK? S
Se on vaan läskiä, mulla on elämässä kumppani, ihana työ, tutkinnot kasassa, kivoja harrastuksia, tarpeeksi rahaa, kaikki kunnossa, vaikka olen lihava.
Syön varmaan vähintään 800 gramma kasviksia/hedelmiä/marjoja päivässä, harrastan liikuntaa, veriarvot ja verenpaine kunnossa. En siis aktiivisesti koe, että pitäisi nopeasti heti pudottaa kaikki paino. Kyllä se siitä ehkä laskee hitaaaasti, mutta ylipainon puolella tulen aina olemaan.
Yhäkin, ei kaikki lihavat ylensyö aina ja koko ajan, muutenhan he vaan jatkaisivat lihomistaan loputtomiin.
Se pointti on se, että kun kerran teette tästä TERVEYSasian, niin miksi hitossa ette sitten ole huolissanne normaalipainoisten syömisestä tai liikkumattomuudesta?
Se on ihan suoraa stigmaa ja anti-fat kuraa, koska ei se ole terveydestä sun kaltaisilla kiinni, selkeesti ei se kiinnosta pätkääkään, jos kyseessä on 55 kiloinen ykköstyypin diabeetikko tai epäterveesti elävä normipainoinen.
Kyllä. Tunnetustihan niitä sairauksia ja vaivoja on eniten normaalipainoisilla. Eiku.
Enkä tee tästä edes TERVEYSasiaa (se on vain yksi aspekti) vaan ihan sellaisen asian, että ottaa päähän se, että koko ajan joka lehdessä ja somessa ja telkkarissa jatkuvaa ulinaa lihavilta ihmisiltä asiasta X Y ja Z ja kuinka se on muiden vika. Sitä ei vaan jaksa enää kuunnella sitä muiden syyllistämistä, uhriutumista ja itsensä jatkuvaa esiin tuomista. Nyt viimeisinpänä tuo, että kehdataan syyttää muita SYRJINNÄSTÄ, jos joku ei tunne vetoa lihavaan. Tuolla on vähemmistöjä, joita oikeasti syrjitään, mutta tämä ENEMMISTÖ jaksaa vaan olla jatkuvasti äänessä, kuinka heitä nyt vaan kohdellaan aina ja koko ajan väärin. Kuitenkin suurin osa on hyvin etuoikeutettuja yksilöitä, joilla käytännössä kaikki, mitä voi toivoa vrt. monet muut maat. Ja silti se loputon ulina.
Jotenkin se lihavuuden tuputus ja "hyväksykää minut tällaisena kuin olen" kääntyy itseään vastaan. Jos olet sinut itsesi kanssa, niin miksi tämä kaikki haloo päivästä toiseen.
LUE SE JUTTU.
Syrjintää ei ole se, että ei tunne vetoa. Se on täysin ookoo, mutta artikkelissa ei puhuttu siitä tai preferensseistä sanallakaan.Se, että tekee olettamuksia painon perusteella esimerkiksi ihmisestä, hänen luonteesta ja elintavoista on painosyrjintää.
Halutaan urheilullinen nainen, mutta ei kelpaa urheilullinen lihava nainen. Syrjintää.
Halutaan itsestään huolta pitävä, mutta lihava ei kelpaa.
Kommentoidaan ikävästi painoa, haukutaan valaaksi, ollaan töykeitä - jälleen syrjintää, hyvin kaukana siitä, että ei tunne vetoa lihavaan.
Lihava voi monella kelvata seksiin tai pikku salaisuudeksi, mutta ei kehdata julkisesti deittailla - se on esimerkki yhteiskunnassa olevasta "läskivihasta", syrjää kaipa sekin.
Miten tarkasti preferenssit pitää määritellä, ettei se olisi syrjintää. Miksi on ok sanoa, että haluaa urheilullisen naisen, mutta ei, että haluaisi urheilullisen, hoikan naisen? Vai onko se ok sanoa, että haluaa urheilullisen hoikan naisen? Jos se ei ole ok, niin miksi saa sanoa, että haluaa urheilullisen naisen? Eikö se ole sohvaperunanaisten syrjintää? Vähemmistö kansasta on normaalipainoista ja liikkuu niin, että sen voisi sanoa olevan urheilullista
Et ymmärtänyt lukemaasi, mutta eihän sitä aina.
Jos hoikkuus on keskeinen kriteeri, niin eikö se kannattaisi tuhauttaa ulos treffi-ilmoituksessa sellaisenaan? Ei niin, että kyllähän sinä muuten, mutta kun minä päättelen, että sinä olet passiviinen, laiska, liikuntakyvytön, terveydestä piittaamaton, jolle ruoka näyttelee liian merkittävää roolia. Kas kun kuka tahansa ennalta vieras ihminen voi olla kaikkea tuota, ulkomuodosta riippumatta. Lihava voi taas olla päinvastainen, mutta on vaan laihdutusprojektinsa lähtöviivoilla saatuaan kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitobalanssiin.
Ymmärsitkö nyt?
Ei kannata, ellei ole valmis suureen scheissemyrskyyn. Tai näin se ainakin ennen meni. Aikoinaan menin livauttamaan netin treffi-ilmoitukseen niinkin kovan kriteerin, kuin toiveen että kumppani pääkaupunkiseudulta myös. Palaute oli melkoinen.
Tinder on tässä mielessä sentään helpompi, koska aluesuodatus jo valmiiksi, eikä kuka tahansa pysty lähettämään viestiä.
Mikään erillinen pituus- ja painofiltteri tuskin auttaisi. Miehet valehtelevat tunnetusti pituutensa, ja näinä vaakakapina-aikoina moni pluskokoinen nainen ei välttämättä edes painoaan tiedä. Ja en minäkään painoani kysyttäessä miehelle mielellään heti kertoisi, vaikka painoindeksi 21. Yhä vallalla kun on se uskomus, että jokainen nainen yli 50 kg on mahdollisesti läski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?
Jokuhan on voinut asua juuri pituuskasvun loputtua, puberteetin loppusuoralla, vaikka vuoden verran vieraassa maassa ja syödä siellä mitä tässä väliaikaisessa kodissa tarjotaan. Noin niin kuin esim.
Tai raskaus on voinut tehdä liikuntarajoitteiseksi muutamaksi kuukautta. Tai on voinut lihota ja lapsena. On tunnettu tosiasia, että rasvasolujen kasvu tapahtuu aina helpommin uudestaan ja uudestaan kun on sen ensimmäisen kerran lihonut. Siksi kai se painon poissa pitäminen laihdutuksen jälkeen on haastavampaa kuin itse laihdutus.
Nyt ihan vilipittömästi kysyn sinulta, (miksei muiltakin teiltä, kenellä tuntuu olevan vähän rajallisesti tuota empatiakykyä); kuinka suuren osan vaikeasti ylipainoisista kuvittelet valinneen kehonsa ja haluavan pitää tiukasti kiinni joka kilosta? Jos se laihtuminen, tai normaalipainossa pysyminen olisi niin vaivattoman näppärää niin miksi, oi miksi, meistä jo puolet olisivat vähintään ylipainoisia?
Nuo antamasi selitykset olivat kuitenkin aika harvinaistapauksia. Kun oma painoni on lähtenyt nousemaan, olen itse vain pienentänyt syömiäni annoksia ja vähentänyt välipaloja. Nousuksi lasken jo parin kilon heiton painossa. Samoin, jos paino lähtee nykyisestä laskemaan, mietin, että syömisiä pitää tasapainottaa.
Tällaista normaalipainoista hoikkaa kiinnostaa juuri se, mistä se lumipallo on lähtenyt vyörymään. Ei mitenkään voi olla, että ihminen lihoo 20 kg, eikä huomaa sitä ja yritä tehdä asialle mitään. Vai ajatteleeko joku, että ostan nyt vain isommat leggingsit ja laihduttelen sitten paremmalla ajalla? Voiko ryhmäpaine olla niin kova, että on pakko vaikka seurassa syödä paljon, vaikka ei haluaisi?
Mulle lihavuus kertoo siitä, että ihminen ei pysty vastustamaan tuollaisia melko alkeellisia nautintoja. Ja siis siitä, että elämässä ei ole oikein muutakaan mistä pitää. Eikä ehkä pidä itsestäänkään. Usein syöminen on isoa ja suurieleistä. En pidä sellasesta ääriajattelusta, että pitää syödä paljon. Mieluummin paremman makuista ja harkiten, että ehtii nauttimaan kunnolla.
Tavallaan lihavat tykkäävät määrästä, itse arvostan laatua.
Vai niin. Minä teen niin hemmetin paljon töitä, ettei mulla ole minkäänlaista halua vastustaa mitään nautintoja. Ei herkkuja, ei viikottaista kukkakimppua tai jokailtaista takkatulta, kuten ei myöskään raskasta ja kuormittavaa säännöllistä liikuntaa. Mitään puritanistia en kyllä kumppanina katselisi -aivan hemmetin rasittavia nämä rahkan imijät, jotka on tehneet kieltäymyksestä jonkun ihmisen arvon mittapuun. Kavereissa on näitä, eikä niiden kanssa voi puhuakaan nykyisin muusta kuin jostain fitness-kelloista ja palkkareista. Seuraavaa hurahdusta odotellessa...
"Alkeellisia" :'D Anna mun nauraa. Tapasin kerran tällaisen miehen eräässä hiihtokeskuksessa, jonka mielestä kaikki alkaen ravintolavalinnoista kavereiden juomiin, mun viinimieltymyksiin tai ihan seksiin, oli alkeellista. Jotain, johon hän ei alennu, koska hänellä on kehittyneempi maku. Aamuyöstä tämä samainen mies änkesi viereen itkemään kun elämä on aivan sekaisin, eikä mikään tunnu miltään, ei ota edes eteen kun psyykenlääkkeet.
Mutta huomaatko miten paljon sä lisäät asioita tuon kirjoittamani edellisen kommentin päälle?
Viikottaiset takkatulet, ehkä jopa päivittäiset. Sauna. Kukkakimput, muutama superhyvä karkki tai joku viineri. Tietty ne on ihan sairaan hyviä. Itselläni ei ole mitään fitness-mittarivälineitä, ei salikorttia. Liikun normaalisti, juoksen jos juoksuttaa ja treenaan kahvakuulalla kohtuullisen usein. Sellasta ylläpitävää, lajit vaihtelee vähän vuodenajan mukaan. Ja toi viiniknoppailu on naurettavaa minustakin, en oikein tajua niistä muuta kuin että maistuu hyvältä / ei maistu hyvältä.
Syön mitä tykkään, mutta kohtuullisesti. Idea on huomata koska on tarpeeksi. Varuiksi ei kannata syödä.
Okei, mutta sinä oletat, ettei lihava ihminen ole halunnut kieltäytyä mielestäsi alkeellisista nautinnoista eikä hänellä itseasiassa ole juuri muuta nautittavaa elämässä. Saattaahan hänelläkin olla leikkokukat, konsertit, kasvonaamiot, hieronnat, joogat, kävelylenkit luonnossa, villiä seksiä, ihan mitä vaan. Ja luultavasti onkin.
Kun tässä nyt on saatu kuulla moneen kertaan painonhallinnan yksinkertaistakin yksinkertaisempi resepti: syö vähemmän (kaloreita) kuin kulutat, niin miksi oletat, että lihavan ihmisen lihomisen taustalla olisi jotain muutakin latausta kuin jossain vaiheessa elämää vallinnut epätasapaino energian saannin ja kulutuksen välillä? Tilannehan on voinut olla hyvinkin ohimenevä -vaikkapa masennus mene ja tiedä. Inhoiletko siis sitä silloista masentunutta ihmistä, joka ei jaksanut panna päätään ulos viikkoihin ja söi siksi vain woltattua noutoruokaa, vai kenties sitä joka ei ole onnistunut (tähän mennessä) urakassa, jossa jo puolet suomalaisista epäonnistuu -siis laihdutuksessa?
Entäpä hoikka nainen, joka tulee petetyksi avioliitossaan, masentuu ja lihoo ja kamppailee lopun elämäänsä kilojen kanssa. Oliko hän hyvä tyyppi, onnistunut yksilö, ennen lihomistaan ja sitten muuttui aviomiehensä saadessa au-lapsen toisen kanssa salamana itsekurittomaksi, alkeelliseksi mätisäkiksi?
No tuota, mitä hän tekee ratkaistakseen asiat?
Ja suurimmalla osalla syynä lihomiseen kuitenkin liikasyönti, joka voi toki johtua monestakin seikasta. Ettei jaksa panostaa itseensä. Mutta apuja pitäisi saada.
Yrittää hoitaa avioliittoaan ja sitä kriisiä, ettei neljä lasta kulkisi kahden kodin väliä loppu lapsuuttaan. Yrittää panna omat tarpeensa taka-alalle, että saa lasten kodin ja elämän pidettyä mahd kuosissa. Käy töissä ja hoitaa siellä tehtävänsä.
Liikasyöntihän se aina on se lihominen, päivänselvä asia, mutta tilanteet ja syyt, joissa ihminen syö liikaa voivat olla niin moninaiset, että on älyllisesti epärehellistä vetää liikakiloista minkäänlaista johtopäätöstä ihmisen persoonan ominaisuuksista.
Vastaatko vastavuoroisesti minun kysymyksiin, kiitos
Okei, oletin ettei lihava pysty kieltäytymään alkeellisimmista nautinnoista. Vaikka hänellä olisi siis mitä muuta hyvänsä, niin silti mielestäni on inhottavaa että ruoka näyttelee niin suurta osuutta elämässä. Muita asioita ei näe ulkopuolinen, eikä sitä mistä lihominen aiheutuu. Todennäköisesti lihava itsekään ei tiedä, tai ei halua tietää. Tai on vain voimaton.
Mutta kysymyksiin, en oikein välitä ihmisistä joilla on kohtuuttomat elintavat. Inho on liian vahva sana, mutta vierastan sitä että ollaan jossain ääripäässä. Menettää jotain nautintoja elämästä siten sekä joutunee elämään stressissä. Ei hyvä minulle, muut voivat tehdä mitä haluavat tietenkin.
Mitä ne muut kysymykset olivat?
-miksi oletat, että henkilön ruokailu- ja liikuntatottumusten energiatasapainon puutteen (jossain hetkessä) taustalla on jotain persoonaan liittyvää latausta kuten laiskuus, tyhmyys tai äärimmäinen nautinnonhalu?
-miksi oletat, että ruoka näyttelee suurta roolia lihavan elämässä? Eikös useammin ole taustalla ihan todetusti huonosti suunniteltu ruokavalio ja olematon ateriarytmi? Eli syödään mitä sattuu osumaan käteen millon sattuu hiukomaan.
-muuttuuko 40 vuotta hoikkana elänyt ihminen persoonaltaan epämiellyttäväksi mielestäsi 41 vuotiaana kun lihoo? entä jos jälleen laihtuu? Mitä se kertoo persoonasta, muuttuiko se takaisin miellyttäväksi? Entä jos laihtui koska solunsalpaajahoito?
Ihminen tekee arviota yhten piirteen perusteella muistakin piirteistä. Voi olla että lihava ei ole tyhmä, laiska tai muuten omaa vääristynyttä ruokasuhdetta. Varsinainen sairaus on hyvin harvalla lihavalla, enemmäkin on todennäköistä se että lihava ei välitä syömisestään joka muokkaa esim suolistobakteerikoostumusta lihomiselle altistavaan suuntaan.
Eli lihava ei jollain tavalla välitä itsestään. Jos syynä on masennus, se on sairaus tietenkin. Mutta sitten hoidetaan sairautta ensin.
Kysymykset olivat ehkä hieman abstraktilla tasolla, koska lihavuus nyt on lihavuutta jonka koen epämieluisana omalle kumppanilleni. Sen verran terveet geenit kiinnostavat, että haluan toisenkin itsestään huolehtivan. Eikä ylipaino ole koskaan mitenkään hyväksi, sitä on ihan turha koettaa sanoa. Eikä kiitos mitään kommentteja että "voi nekin juoda ja polttaa" - niin voivatkin. Mutta samalla ihmisyksilöllä, samoilla elintavoilla hoikempana elää terveemmin.
Olen eri, mutta mulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että sinä (tai joku muu) pitää ylipainoa esteettisesti epämiellyttävänä ja turn offina. Se mikä häiritsee, on juurikin tuo, että tehdään oletuksia ihmisen persoonasta ja sama ihminen onkin yhtäkkiä hyväksyttävä ihmisenä, kun laihtuu. Ihan kuin teille olisi mahdoton ajatus hyväksyä se, että joku on hyvä ja rakastettava tyyppi ylipainosta huolimatta. Jos se ylipaino on kynnyskysymys, se on kynnyskysymys, sillehän ei mitään mahda.
En ole oikeastaan ajatellut mitään ylipainoisista ihmisistä ennenkuin olen lukenut heidän kirjoituksiaan täältä av-palstalta. Olen nuorena kilpaurheilua harrastanut ja edelleen liikuntaa harrastava nainen ja olen suurinpiirtein koko ikäni ollut samoissa mitoissa kuin 20-vuotiaana. Ruoka suht terveellistä, mutta juon noin kolmesti viikossa pulla/munkkikahvit. Rakastan liikuntaa, en ajattele syömisiäni, enkä myös katsele esim. lihavia ihmisiä enkä ajattele heitä.
Olen oppinut lukenut hoikista palstalta seuraavaa: Liikunta on itsensä rääkkäämistä ja ihminen pakkomielteisesti hampaat irvessä käy esimerkiksi lenkillä. Tietysti myös huohottaa ja räkii ja on muutenkin tosi epämiellyttävän näköinen lenkkeillessään. Salilla peilaa ja ihailee itseään. Tietysti kaikki salilla käyvät syövät lisäravinteita sekä roinaavat, mikä johtaa varhaiseen kuolemaan. Hoikka ihminen elää jatkuvassa nälässä ja on ajattelee pakkomielteisesti ruokaa. Hoikka ihminen ei oikeasti pidä ruoasta, jota syö, vaan haluaisi mieluummin jotakin muuta.
Hoikka ihminen katsoo paheksuvasti ja ilkeästi lihavia ihmisiä sekä nauraa heille. Tarkkailee myös ihmisten ostoksia kaupassa. Hoikka ihminen on paha ihminen.
Liikkuvalla ihmisellä on aina jokin urheiluvamma, joka vie julkisen terveydenhuollon resursseista huomattavan osan.
Universaali ilmiö. Samat yleistykset myös mm. Redditin body positivity-ryhmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Vautsi, ja nyt jaksat "juosta" .. . kolme risteyksen väliä?
Hei kuule, minäpä heitän haasteen; jos olet Itä-Suomesta niin sovitaan juoksutreffit jooko! Hyvässä hengessä sitten yhdessä vaikka polulle, ei v*unaamana vaikka huono päivä tuntuu olevankin, eikösteen
Liian kaakana.
No hyvänen aika, käyn suhteellisen usein myös etelä-suomessa, ehkä siellä sitten? Tai jos haluat niin voit laittaa sähköpostiosoitteesi ja voidaan tsempata toisiamme juoksuharrastukseen virtuaalisesti?
Katsos kun meissä normaalipainoisissakin on ihmisiä, joilla on joskus ollut liikakiloja. Itselläni ekan kerran elämässäni raskauden jälkeen, jolloin juoksemisen aloitinkin. Ehkä juuri siksi meillä on myös kykyä myötäelää lihavan ihmisen harmistusta kun häneen liitetään ennakkoluuloja persoonallisuuden negatiivisista piirteistä ja siksi ei haluat edes tutustua. Täälläkin on nyt pian 50 sivua täysin vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa todella loukkaavaa tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Sinä siis olet aloittanut kuntoilun. Hyvä, se on eri asia kuin urheilullisuus mutta vie sinua kohti urheilullisuutta. Jatka samaa rataa.
Olen eri, mutta autan työkseni täysin liikkumattomia ihmisiä kuntoilun alkuun. Asenteesi on sik*amainen ja estää monia liikkumasta. Täysin liikkumattoman ihmisen pitääkin aloittaa hyvin rauhallisesti, sillä elimistön pitää tottua. Jos aikuisen ihminen kuntoilisi monipuolisesti 3-4 kertaa viikossa, se olisi riittävä taso. Mitähän mahdat tarkoittaa urheilullisella. Tuskin olet ammattiurheilija. Tavallinen runsaastikin liikkuva kuntoilija on valovuoden päässä ammattiurheilijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Vautsi, ja nyt jaksat "juosta" .. . kolme risteyksen väliä?
Hei kuule, minäpä heitän haasteen; jos olet Itä-Suomesta niin sovitaan juoksutreffit jooko! Hyvässä hengessä sitten yhdessä vaikka polulle, ei v*unaamana vaikka huono päivä tuntuu olevankin, eikösteen
Liian kaakana.
No hyvänen aika, käyn suhteellisen usein myös etelä-suomessa, ehkä siellä sitten? Tai jos haluat niin voit laittaa sähköpostiosoitteesi ja voidaan tsempata toisiamme juoksuharrastukseen virtuaalisesti?
Katsos kun meissä normaalipainoisissakin on ihmisiä, joilla on joskus ollut liikakiloja. Itselläni ekan kerran elämässäni raskauden jälkeen, jolloin juoksemisen aloitinkin. Ehkä juuri siksi meillä on myös kykyä myötäelää lihavan ihmisen harmistusta kun häneen liitetään ennakkoluuloja persoonallisuuden negatiivisista piirteistä ja siksi ei haluat edes tutustua. Täälläkin on nyt pian 50 sivua täysin vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa todella loukkaavaa tekstiä.
Koet sen loukkaavana, koska olet valmiiksi päättänyt sen olevan loukkaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Vautsi, ja nyt jaksat "juosta" .. . kolme risteyksen väliä?
Hei kuule, minäpä heitän haasteen; jos olet Itä-Suomesta niin sovitaan juoksutreffit jooko! Hyvässä hengessä sitten yhdessä vaikka polulle, ei v*unaamana vaikka huono päivä tuntuu olevankin, eikösteen
Liian kaakana.
No hyvänen aika, käyn suhteellisen usein myös etelä-suomessa, ehkä siellä sitten? Tai jos haluat niin voit laittaa sähköpostiosoitteesi ja voidaan tsempata toisiamme juoksuharrastukseen virtuaalisesti?
Katsos kun meissä normaalipainoisissakin on ihmisiä, joilla on joskus ollut liikakiloja. Itselläni ekan kerran elämässäni raskauden jälkeen, jolloin juoksemisen aloitinkin. Ehkä juuri siksi meillä on myös kykyä myötäelää lihavan ihmisen harmistusta kun häneen liitetään ennakkoluuloja persoonallisuuden negatiivisista piirteistä ja siksi ei haluat edes tutustua. Täälläkin on nyt pian 50 sivua täysin vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa todella loukkaavaa tekstiä.
Mitä persoonallisuuden negatiivisia piirteitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Vautsi, ja nyt jaksat "juosta" .. . kolme risteyksen väliä?
Hei kuule, minäpä heitän haasteen; jos olet Itä-Suomesta niin sovitaan juoksutreffit jooko! Hyvässä hengessä sitten yhdessä vaikka polulle, ei v*unaamana vaikka huono päivä tuntuu olevankin, eikösteen
Liian kaakana.
No hyvänen aika, käyn suhteellisen usein myös etelä-suomessa, ehkä siellä sitten? Tai jos haluat niin voit laittaa sähköpostiosoitteesi ja voidaan tsempata toisiamme juoksuharrastukseen virtuaalisesti?
Katsos kun meissä normaalipainoisissakin on ihmisiä, joilla on joskus ollut liikakiloja. Itselläni ekan kerran elämässäni raskauden jälkeen, jolloin juoksemisen aloitinkin. Ehkä juuri siksi meillä on myös kykyä myötäelää lihavan ihmisen harmistusta kun häneen liitetään ennakkoluuloja persoonallisuuden negatiivisista piirteistä ja siksi ei haluat edes tutustua. Täälläkin on nyt pian 50 sivua täysin vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa todella loukkaavaa tekstiä.
Koet sen loukkaavana, koska olet valmiiksi päättänyt sen olevan loukkaavaa.
Totta läski mätisäkki on vain minun kokemukseni mukaan loukkaavaa, Jep.
Tuota noin niin, te elämäntapatyöttömät ja vauvoja työtä vältelläkseen tehtailevat hoitsut ja opettajat; menisitte välillä töihin niin maailmanne vähän laajenisi, eikä vaikkapa lihavan ihmisen näkeminen valtakunnanlehdessä saisi näin pois tolaltaan. Ja Jonnet kouluun! Minäkin voin ihan subjektiivisella, elämänkokemukseeni perustuvalla oletuksella, päätellä, että te kaikki lihavia dumaavat yksinkertaiset ihmiset kuulutte em ryhmiin. Koitapa todistaa toisin, nii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Sinä siis olet aloittanut kuntoilun. Hyvä, se on eri asia kuin urheilullisuus mutta vie sinua kohti urheilullisuutta. Jatka samaa rataa.
Olen eri, mutta autan työkseni täysin liikkumattomia ihmisiä kuntoilun alkuun. Asenteesi on sik*amainen ja estää monia liikkumasta. Täysin liikkumattoman ihmisen pitääkin aloittaa hyvin rauhallisesti, sillä elimistön pitää tottua. Jos aikuisen ihminen kuntoilisi monipuolisesti 3-4 kertaa viikossa, se olisi riittävä taso. Mitähän mahdat tarkoittaa urheilullisella. Tuskin olet ammattiurheilija. Tavallinen runsaastikin liikkuva kuntoilija on valovuoden päässä ammattiurheilijasta.
Mitä sikamaista siinä on että kuntoilun aloittanut sohvaperuna ei ole urheilullinen vaan kuntoilija?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Vautsi, ja nyt jaksat "juosta" .. . kolme risteyksen väliä?
Hei kuule, minäpä heitän haasteen; jos olet Itä-Suomesta niin sovitaan juoksutreffit jooko! Hyvässä hengessä sitten yhdessä vaikka polulle, ei v*unaamana vaikka huono päivä tuntuu olevankin, eikösteen
Liian kaakana.
No hyvänen aika, käyn suhteellisen usein myös etelä-suomessa, ehkä siellä sitten? Tai jos haluat niin voit laittaa sähköpostiosoitteesi ja voidaan tsempata toisiamme juoksuharrastukseen virtuaalisesti?
Katsos kun meissä normaalipainoisissakin on ihmisiä, joilla on joskus ollut liikakiloja. Itselläni ekan kerran elämässäni raskauden jälkeen, jolloin juoksemisen aloitinkin. Ehkä juuri siksi meillä on myös kykyä myötäelää lihavan ihmisen harmistusta kun häneen liitetään ennakkoluuloja persoonallisuuden negatiivisista piirteistä ja siksi ei haluat edes tutustua. Täälläkin on nyt pian 50 sivua täysin vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa todella loukkaavaa tekstiä.
Koet sen loukkaavana, koska olet valmiiksi päättänyt sen olevan loukkaavaa.
Totta läski mätisäkki on vain minun kokemukseni mukaan loukkaavaa, Jep.
Tuota noin niin, te elämäntapatyöttömät ja vauvoja työtä vältelläkseen tehtailevat hoitsut ja opettajat; menisitte välillä töihin niin maailmanne vähän laajenisi, eikä vaikkapa lihavan ihmisen näkeminen valtakunnanlehdessä saisi näin pois tolaltaan. Ja Jonnet kouluun! Minäkin voin ihan subjektiivisella, elämänkokemukseeni perustuvalla oletuksella, päätellä, että te kaikki lihavia dumaavat yksinkertaiset ihmiset kuulutte em ryhmiin. Koitapa todistaa toisin, nii!
Ainakin todistit nyt vääräksi sen yleistyksen että kaikki lihavat ovat leppoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Vautsi, ja nyt jaksat "juosta" .. . kolme risteyksen väliä?
Hei kuule, minäpä heitän haasteen; jos olet Itä-Suomesta niin sovitaan juoksutreffit jooko! Hyvässä hengessä sitten yhdessä vaikka polulle, ei v*unaamana vaikka huono päivä tuntuu olevankin, eikösteen
Liian kaakana.
No hyvänen aika, käyn suhteellisen usein myös etelä-suomessa, ehkä siellä sitten? Tai jos haluat niin voit laittaa sähköpostiosoitteesi ja voidaan tsempata toisiamme juoksuharrastukseen virtuaalisesti?
Katsos kun meissä normaalipainoisissakin on ihmisiä, joilla on joskus ollut liikakiloja. Itselläni ekan kerran elämässäni raskauden jälkeen, jolloin juoksemisen aloitinkin. Ehkä juuri siksi meillä on myös kykyä myötäelää lihavan ihmisen harmistusta kun häneen liitetään ennakkoluuloja persoonallisuuden negatiivisista piirteistä ja siksi ei haluat edes tutustua. Täälläkin on nyt pian 50 sivua täysin vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa todella loukkaavaa tekstiä.
Koet sen loukkaavana, koska olet valmiiksi päättänyt sen olevan loukkaavaa.
Totta läski mätisäkki on vain minun kokemukseni mukaan loukkaavaa, Jep.
Tuota noin niin, te elämäntapatyöttömät ja vauvoja työtä vältelläkseen tehtailevat hoitsut ja opettajat; menisitte välillä töihin niin maailmanne vähän laajenisi, eikä vaikkapa lihavan ihmisen näkeminen valtakunnanlehdessä saisi näin pois tolaltaan. Ja Jonnet kouluun! Minäkin voin ihan subjektiivisella, elämänkokemukseeni perustuvalla oletuksella, päätellä, että te kaikki lihavia dumaavat yksinkertaiset ihmiset kuulutte em ryhmiin. Koitapa todistaa toisin, nii!
LOL! Seurasin tätä pari päivää ja huomasin, että haukkujat päivystää täällä päivän ja järkeviä kirjoittajia saapuu paikalle illan aikana. Taisi osua ja upota..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava urheilullinen on oxymorooni.
Kun taas sinä olet ihan vaan moroni
t. itseään urheilulliseksi kuvaava parin juoksuaskeleen jälkeen puuskuttava taisteluelefantti.
Ai oletko sitäkin? No kyllä se juoksu siitä lähtee kun lähdet ensin vaikka pienistä pätkistä liikkeelle. Niin minäkin aloitin vuosia sitten, ensin juoksin seuraavaan risteykseen, sitten kahden ohi, kun alkoi sujua tein intervalleja, jotta sain lisää vauhtikestävyyttä jne. Jos juoksu kiinnostaa niin hyvät kengät ensin ja sitten hirveesti tsemiä! Ihan paras laji!
Sinä siis olet aloittanut kuntoilun. Hyvä, se on eri asia kuin urheilullisuus mutta vie sinua kohti urheilullisuutta. Jatka samaa rataa.
Olen eri, mutta autan työkseni täysin liikkumattomia ihmisiä kuntoilun alkuun. Asenteesi on sik*amainen ja estää monia liikkumasta. Täysin liikkumattoman ihmisen pitääkin aloittaa hyvin rauhallisesti, sillä elimistön pitää tottua. Jos aikuisen ihminen kuntoilisi monipuolisesti 3-4 kertaa viikossa, se olisi riittävä taso. Mitähän mahdat tarkoittaa urheilullisella. Tuskin olet ammattiurheilija. Tavallinen runsaastikin liikkuva kuntoilija on valovuoden päässä ammattiurheilijasta.
Jos olet ammatiksesi kuntoilussa auttava niin luulisi sinun ymmärtävän mikä ero on kuntoilijalla ja urheilullisella. Kuntoilija voi olla rapakuntoinen parantamassa kuntoaan kuntoilemalla, kuntoilija voi olla normaalikuntoinen joka ylläpitää kuntoaan kuntoilemalla. Urheilullinen on erinomaisessa kunnossa ja ylläpitää itseään paljon sunnuntaikuntoilijaa reippaamalla treenillä.
Niitä "ennakkoluuloja" ei paranna yhtään se että ladaa yritetään selittää ferrariksi.
Itseasiassa miehet suosivat kulttuurista riippumatta vyötärö-lantiosuhdetta, jossa vyötärönympärys on tasan 70 % lantion ympärysmitasta. Esim. Marilynillä oli tuo. Jotkut plusmallit ovat miesten mielestä seksikkäitä, mutta heillä on vyötärö. Suhdeluku viestii hedelmällisyydestä. Sillekin on biologiset syyt, miksi nainen suosii pitkiä miehiä. Noin sata vuotta sitten varsinkaan tehtaissa työskentelevät naiset eivät saaneet tarpeeksi palkkaa ostaakseen ravitsevaa ruokaa. Monet olivat todella laihoja, ja siksi haluttiin hiukan muotoja. Rusketusasiassa olet täysin oikeassa.