Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu exän vastenmielisyys?
20.09.2021 |
Exä jätti minut, ei kuulemma rakastanut enää mutta välitti kyllä. Miksi nyt kuitenkin selkeästi olen hänelle vastenmielinen eron jälkeen?
Mikä saa sen aikaan, että aiemmin tärkeä ihminen onkin yhtäkkiä sellainen, josta haluaa jokatasolla eroon?
Vaikka hän jätti minut ja olen siitä vihainen ja pettynyt, en silti koe häntä ahdistavaksi ja vastenmieliseksi.
Kommentit (38)
Oispa hienoa kun vois unohtaa ihmisen. Mulla ei sitä taitoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oispa hienoa kun vois unohtaa ihmisen. Mulla ei sitä taitoa ole.
Mä kanssa aina mietin tätä. Miten on mahdollista unohtaa joku kenestä on joskus todella välittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti v-mäisen näköinen.
No ei nyt taida olla pinnallisuudesta tässä kyse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu tapauksesta. Joskus se toinen ei vain ymmärrä sinua ja käsittää väärin mitä olet, ja minkä sille sitten voi. Joskus on ollut vahingossa riitoja ihmisillä (varsinkin nuorena) tai ärtyisyyttä, se on voinut vaikuttaa asiaan. Joskus taas toinen ei pidä jostain luonteenpiirteestä tai ulkoisesta olemuksesta, mutta ulkoiseen on vaikea joskus vaikuttaa. Tai sitten kaksi on erilaisia tai eri kiinnostuksia harrastuksissa. Onko alussa se toinen ollut rakastunut /ihastunut tai menikö se ohi vuosien myötä, "se oikea" varmaan jäisi kanssasi. Ihmisiä on myös eri arvomaailmalla, ehkä hänellä on eri arvot elämässä ja sinulla toiset. Joiko hän alkoholia tai oliko kumppanimaku sittenkin toisenlainen, etsi muuta. Arvailla voi loputtomasti eri osa-alueilla tai sitten vetää johtopäätöksiä itse mikä olisi loogisinta. Ellei häneltä kysele suoraan jos vastaa.
Nyt onneksi kun lapset ovat aikuisia minun ei tarvitse olla yhteyksissä häneen. En sanoisi vastenmielinen mutta merkityksetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut purkaa omaa pahaa oloaan toiseen ja tästä voi tulla myös se vaikutelma että kokee sinut vastenmieliseksi?
Ei exien kanssa tarvitse olla erityisen ystävällisissä väleissä, vaikka yhteisiä lapsia olisikin. Riittää että asiat hoituvat asiallisesti. Minulla ei ole omaa exääni kohtaan minkäänlaisia positiivisia tunteita ja syytin siitä pitkään itseäni - etten osaa antaa anteeksi hänen tekemiään vääryyksiä edes lasteni takia. Sitten tajusin, että ei minun ole pakko antaa hänelle anteeksi. Keskityn siihen, että pystyisin antamaan itselleni anteeksi sen, että sallin itseäni kohdeltavan niin väärin niin kauan. Jos siinä onnistun, olen iloinen. Exääni en uhraa energiaani enää yhtään. Pakolliset asiat hoidan niin vähällä yhteydenpidolla kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut paljastuu viimeistään erotessa ihan junteiksi vaikka sitä ennen olisi tuntunut että tunnet ihmisen..
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän sitä suhdetta osaa tarkastella objektiivisesti ilman tunteiden sotkemista. Silloin se myös yleensä iskee naamalle, jos toinen on käyttäytynyt huonosti ja itse suostunut siihen. Se aiheuttaa vastenmielisyyden ja raivon tunteen. Monellehan tulee se tunne, että "miten olen voinut olla tuollaisessa suhteessa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän sitä suhdetta osaa tarkastella objektiivisesti ilman tunteiden sotkemista. Silloin se myös yleensä iskee naamalle, jos toinen on käyttäytynyt huonosti ja itse suostunut siihen. Se aiheuttaa vastenmielisyyden ja raivon tunteen. Monellehan tulee se tunne, että "miten olen voinut olla tuollaisessa suhteessa".
Nooh, tässä kyse vasta kuukausista ja mies oli se joka käsitteli riitoja huutamalla, uhkailemalla itsemurhalla ja jauhamalla että jos jätän hänet niin hänellä ei ole elämässä enää mitään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän sitä suhdetta osaa tarkastella objektiivisesti ilman tunteiden sotkemista. Silloin se myös yleensä iskee naamalle, jos toinen on käyttäytynyt huonosti ja itse suostunut siihen. Se aiheuttaa vastenmielisyyden ja raivon tunteen. Monellehan tulee se tunne, että "miten olen voinut olla tuollaisessa suhteessa".
Nooh, tässä kyse vasta kuukausista ja mies oli se joka käsitteli riitoja huutamalla, uhkailemalla itsemurhalla ja jauhamalla että jos jätän hänet niin hänellä ei ole elämässä enää mitään..
Kuulostaa oksettavalta tapaukselta ja ihan omalta exältäni. Eihän se mitään itsaria olisi koskaan tehnyt, kunhan kiristi. Uskomattoman itsekäs tapaus, hänelle olisi ollut ok että minä olisin ollut suhteessa vastentahtoisesti, koska hän halusi.. ei ihme että koko tapaus ällöttää sitä enemmän mitä miettii. Mistä noita ihmisiä tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän sitä suhdetta osaa tarkastella objektiivisesti ilman tunteiden sotkemista. Silloin se myös yleensä iskee naamalle, jos toinen on käyttäytynyt huonosti ja itse suostunut siihen. Se aiheuttaa vastenmielisyyden ja raivon tunteen. Monellehan tulee se tunne, että "miten olen voinut olla tuollaisessa suhteessa".
Nooh, tässä kyse vasta kuukausista ja mies oli se joka käsitteli riitoja huutamalla, uhkailemalla itsemurhalla ja jauhamalla että jos jätän hänet niin hänellä ei ole elämässä enää mitään..
Kuulostaa oksettavalta tapaukselta ja ihan omalta exältäni. Eihän se mitään itsaria olisi koskaan tehnyt, kunhan kiristi. Uskomattoman itsekäs tapaus, hänelle olisi ollut ok että minä olisin ollut suhteessa vastentahtoisesti, koska hän halusi.. ei ihme että koko tapaus ällöttää sitä enemmän mitä miettii. Mistä noita ihmisiä tulee?
Harmittaa vaan kun rakastan tätä ihmistä siitä huolimatta mikä kusipää hän on. Olisi helpompaa jos pystyisi vain lopettaa rakastamasta.
Vierailija kirjoitti:
Hirvee ihminen
Kumpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirvee ihminen
Kumpi?
No mies tietty
Itsekkääksi minua ei voi sanoa mitenkään. Se, että halusin eron niin ei ollu mikään päähänpisto, vaan vuosien joustamisen, ja exän itsekkyyden sietämisen tulos. Tajusin, että minulla on oikeus omanlaiseen elämään eikä vain sietää toisen toiveita.
Nyt halun unohtaa koko ihmisen.