Psyk. sh linjoilla - haluatko kysyä jotain?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:21"]

Miten hoitaa pahaa, pääosin työperäistä stressiä, ettei kehittyisi vakavampia ongelmia?

[/quote]

Suosittelisin ensitöikseen ottamaan yhteyttä työterveyteen. Useimmilla työpaikoilla on toimintamallit, miten tällaisissa tilanteissa toimitaan, onhan työelämän tahti kiristynyt merkittävästi viime vuosina ja työntekijät jaksavat entistä huonommin. Myös oman esimiehen kanssa kannattaa keskustella, voitaisiinko joitain tehtäviä keventää tai siirtää sinulta pois väliaikaisesti? Mikäli tilasi arvioidaan kehittyneen työuupumuksen puolelle, sairaslomakin voi olla paikallaan. Lisäksi työssäkäyville on olemassa monenlaista kuntoutusta työssäjaksamisen tueksi.

Mikäli mikään edellämainituista ei onnistu (olet esim. yrittäjä tmv.), voisit kirjoittaa paperille asioita, jotka sinua eniten kuormittavat ja koittaa keksiä jotakin ratkaisua. Jos olet, perheellinen, juttele puolison kanssa? Onko hän huolissaan jaksamisestasi? Aina voi myös hakeutua omalääkärin tai sairaanhoitajan juttusille. Kannattaa aina myös muistaa pitää elämän peruspalkoissa huolta, kuten syödä hyvin, liikkua, tehdä mielihyvää tuottavia asioita sekä yrittää levätä tarpeeksi.

Ihminen ei ole kone ja kovan rasituksen alla menee aina ennen pitkää rikki. Siksi näihin asioihin kannattaa suhtautua vakavasti, kuten ilmeisesti olet tehnytkin.

Olen käynyt psykologilla n 1 vuoden ajan nuorempana. Usein tunnen, että en vieläkään ole päässyt eroon jatkuvasta epäonnistumisen tunteesta. Tilani ei ole enää kriittinen, mutta se painaa mieltäni päivittäin. Kävin kerran juttelemassa oppilaitokseni psykologille, jonka mielestä minussa ei ole mitään ongelmaa, eikä hän osaa auttaa minua. Mitä tekisin vaivaavalle menneisyydelleni, kun en pääse eteenpäin elämässä, mutten ole tarpeeksi kipeä psykologille...

Jos potilas kokee voimakasta syyllisyyttä jostain.. niin epäilläänkö heti psykoottiseksi?

ahdistus ja masennus valtava. Nelkäs lapseni suntyy pian.
En ymmärrä itseäni, miksi mäin on käynyt. Miksi olen ahdistunut.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:51"]

Olen käynyt psykologilla n 1 vuoden ajan nuorempana. Usein tunnen, että en vieläkään ole päässyt eroon jatkuvasta epäonnistumisen tunteesta. Tilani ei ole enää kriittinen, mutta se painaa mieltäni päivittäin. Kävin kerran juttelemassa oppilaitokseni psykologille, jonka mielestä minussa ei ole mitään ongelmaa, eikä hän osaa auttaa minua. Mitä tekisin vaivaavalle menneisyydelleni, kun en pääse eteenpäin elämässä, mutten ole tarpeeksi kipeä psykologille...

[/quote]

Voisitko miettiä hakeutumista opiskelijaterveydenhuoltoon? Jos ymmärsin oikein, että olet opiskelija. Voisit päästä opiskelijaterveydenhuollon psyk.palveluiden asiakkaaksi tai vaihtoehtoisesti perusterveydenhuollon puolelle. Näin pääsisit ainakin alkuun asiasi selvittelyssä. Olet itse itsesi paras asiantuntija ja jos sinusta todella tuntuu, ettet pääse elämässä eteenpäin, tulisi sinun tietenkin saada apua. Älä lannistu psykologin harkitsemattomasti kommentista! Kannattaa ehdottomasti hakea apua ja käsitellä tämä asia pois päiväjärjestyksestä.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:52"]

Jos potilas kokee voimakasta syyllisyyttä jostain.. niin epäilläänkö heti psykoottiseksi?

[/quote]

Jos oireet ovat epämääräiset ja potilaan tilanne täytyy selvittää, tietysti kaikkea aluksi "epäillään" ennenkuin voidaan poissulkea. Voimakkaat epärealistiset syyllisyydentunteet ovat yksi, vain yksi, mahdollisen psykoosinoireista ja voivat liittyä moneen muuhunkin asiaan. Psykoosin kannalta keskeistä onkin, on syyllisyys todellista / "järkevää". Tyyliin, on luonnollista tuntea syyllisyyttä, jos on vaikka pettänyt kumppaniaan, mutta ei ole realistista kokea syyllisyyttä vaikka jonkun ventovieraan kuolemasta tms.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 22:06"]

ahdistus ja masennus valtava. Nelkäs lapseni suntyy pian. En ymmärrä itseäni, miksi mäin on käynyt. Miksi olen ahdistunut.

[/quote]

Voisitko puhua tästä puolisosi kanssa? Siinä voisi olla nopein ensiapua asioiden selvittämiseksi. Oletko kertonut asiasta neuvolassa? Sitä kautta on mahdollisuus saada monenlaisia tukitoimia sekä sinulle itsellesi että perheen arkeen. Onko tämä tilanne jatkunut kauan vai ilmaantunut yhtäkkiä? Onko sinulla todettu jokin mielenterveyden häiriö? 

Koska masennus vaatii sairaalahoitoa? Siis millaisia potilaita osastolla on? Tuntuu, että hyvinkin vaikeasti masentuneet ovat avohoidossa.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:20"]

Kuinka monta vuotta ollaan yleensä kuntoutustuella, ennen kuin on mahdollisuuksia päästä pysyvälle eläkkeelle? Kaikki yritykset kuntoutua on menneet mönkään ja ollut kumminkin ensin sairaslomalla sen 300 päivää ja sen jälkeen kuntoutustuella jo viisi ja puoli vuotta about. Loppuuko myös kaikki tukitoimet jos siirtyy eläkkeelle?

[/quote]

Tähänkin on vaikea vastata mitenkään tyhjentävästi, koska en tunne tilannettani tarkemmin. Yleensä pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen vaikuttaa potilaan diagnoosi, tietysti potilaan vointi, koulutus ja ikä. Toisin sanoen, nuoria ihmisiä yleensä yritetään kuntouttaa hyvinkin kauan. Toiset mielenterveyden häiriöt ovat toisia vakavampia ja alentavat työkykyä merkittävämmin. Ja vaikka omien hoitavien henkilöiden kanssa lopulta päädyttäisiinkin hakemaan pysyvää työkyvyttömyyseläkettä, ratkaisunhan tekee aina loppupeleissä Kela ja Kelan ohjeita on tiukennettu merkittävästi. Tukitoimien ei todellakaan pitäisi loppua, vaikka siirtyisi eläkkeelle. Tämäkin varmasti riippuu paikkakunnasta, missä asut.

[/quote]

Hmmm, noh diagnoosi on toistuva masennus ja epävakaa persoonallisuus häiriö. DKT-terapia käyty, ei apua. Yksityisellä terapeutilla käyty, kunnes hän puolentoista vuoden jälkeen lopetti kriisivaiheessa hoitosuhteen, ilmeisesti koska koki, ettei voi auttaa enempää. Loput ajasta käynyt psyk.polilla maksimissaan kerran viikossa ja ollut useasti osastohoidossa, juuri äskettäinkin. Meinasin juuri kuolla itsetuhoisuuden vuoksi, että kai se tämänhetkinen vointi voitaisiin lukea erittäin huonoksi. Viimeisin valmistunut koulutus on lukio yli kymmenen vuoden takaa. Monesti yrittänyt opiskella sen jälkeenkin tai tehdä töitä, mutta aina tyssää voinnin huononemiseen, enkä ole tällä hetkellä kirjoilla missään koulussa tai työpaikassa. Ikää vähän alle 30. Tämä loputon epävarmuus edes jostain toimeentulosta aiheuttaa vain stressiä, kun aina pitää jännittää, että myönnetäänkö sitä kuntoutustukea lisää vai ei. Pysyvä eläke olisi helpotus.

Mitä suosittelisit tehtäväksi, kun aikuisella sisaruksella on mt-ongelmia. Haluaa katkaista välit koko perheeseen. Vaikka välillä tosi riippuvainen mm. vanhempien taloudellisesta avusta. Olisiko ok antaa olla itsekseen ja hoitaa omat sotkunsa sitten, vai yrittää pysyä yhteyksissä vaikkei kukaan enää haluaisikaan. Olemme aika neuvottomia, ei ole ollenkaan varmaa hakeeko apua kun omasta mielestään ei mikään vaivaa vaikka välillä aivan sekaisin. Luultavasti myös huumeita/lääkkeitä kuvioissa. Ihminen siis ei halua apua, ei halua olla tekemisissä. 

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 22:15"]

Koska masennus vaatii sairaalahoitoa? Siis millaisia potilaita osastolla on? Tuntuu, että hyvinkin vaikeasti masentuneet ovat avohoidossa.

[/quote]

Tämä arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Valitettavasti se on ihan totta, että todella sairaat ihmiset joutuvat selviytymään avohoidossa. Monet, jotka myös omasta mielestään sairaalahoitoa tarvitsisivat, eivät sinne pääse. Itsekin olen todella monta taistelua potilaideni kanssa käynyt, että pääsisivät sairaalaan tilanteen niin vaatiessa. Mutta tämä on koko maailman (WHO) ja Europan suuntaus, että psykiatrian laitospaikkoja vähennetään edelleen ja entistä sairaammat potilaat hoidetaan avohoidossa, myös Suomessa.

Mitä psykoterapia tulee potilaalle maksamaan about kuukaudessa Kela korvausten jälkeen?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:20"]

Kuinka monta vuotta ollaan yleensä kuntoutustuella, ennen kuin on mahdollisuuksia päästä pysyvälle eläkkeelle? Kaikki yritykset kuntoutua on menneet mönkään ja ollut kumminkin ensin sairaslomalla sen 300 päivää ja sen jälkeen kuntoutustuella jo viisi ja puoli vuotta about. Loppuuko myös kaikki tukitoimet jos siirtyy eläkkeelle?

[/quote]

Tähänkin on vaikea vastata mitenkään tyhjentävästi, koska en tunne tilannettani tarkemmin. Yleensä pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen vaikuttaa potilaan diagnoosi, tietysti potilaan vointi, koulutus ja ikä. Toisin sanoen, nuoria ihmisiä yleensä yritetään kuntouttaa hyvinkin kauan. Toiset mielenterveyden häiriöt ovat toisia vakavampia ja alentavat työkykyä merkittävämmin. Ja vaikka omien hoitavien henkilöiden kanssa lopulta päädyttäisiinkin hakemaan pysyvää työkyvyttömyyseläkettä, ratkaisunhan tekee aina loppupeleissä Kela ja Kelan ohjeita on tiukennettu merkittävästi. Tukitoimien ei todellakaan pitäisi loppua, vaikka siirtyisi eläkkeelle. Tämäkin varmasti riippuu paikkakunnasta, missä asut.

[/quote]

Hmmm, noh diagnoosi on toistuva masennus ja epävakaa persoonallisuus häiriö. DKT-terapia käyty, ei apua. Yksityisellä terapeutilla käyty, kunnes hän puolentoista vuoden jälkeen lopetti kriisivaiheessa hoitosuhteen, ilmeisesti koska koki, ettei voi auttaa enempää. Loput ajasta käynyt psyk.polilla maksimissaan kerran viikossa ja ollut useasti osastohoidossa, juuri äskettäinkin. Meinasin juuri kuolla itsetuhoisuuden vuoksi, että kai se tämänhetkinen vointi voitaisiin lukea erittäin huonoksi. Viimeisin valmistunut koulutus on lukio yli kymmenen vuoden takaa. Monesti yrittänyt opiskella sen jälkeenkin tai tehdä töitä, mutta aina tyssää voinnin huononemiseen, enkä ole tällä hetkellä kirjoilla missään koulussa tai työpaikassa. Ikää vähän alle 30. Tämä loputon epävarmuus edes jostain toimeentulosta aiheuttaa vain stressiä, kun aina pitää jännittää, että myönnetäänkö sitä kuntoutustukea lisää vai ei. Pysyvä eläke olisi helpotus.

[/quote]

Kuulostaapa todella ikävältä sinun tilanteesi! Todella paljon on tehty, jos DKTkin käyty yms. mitä kerroit. Varmaankin sinun kohdallasi juurikin se nuori ikä on suurin syy, miksei pysyvää eläkettä ole haettu. Entä käytätkö päihteitä? Mitä mieltä tästä asiasta ollaan psyk.polilla, jossa sinua hoidetaan? Heidän kauttaan tätä asiaa kannattaa lähteä ajamaan. Ajatteletko, että voisit paremmin, jos toimeentulo olisi eläkkeen kautta turvattu? 

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 22:23"]

Mitä suosittelisit tehtäväksi, kun aikuisella sisaruksella on mt-ongelmia. Haluaa katkaista välit koko perheeseen. Vaikka välillä tosi riippuvainen mm. vanhempien taloudellisesta avusta. Olisiko ok antaa olla itsekseen ja hoitaa omat sotkunsa sitten, vai yrittää pysyä yhteyksissä vaikkei kukaan enää haluaisikaan. Olemme aika neuvottomia, ei ole ollenkaan varmaa hakeeko apua kun omasta mielestään ei mikään vaivaa vaikka välillä aivan sekaisin. Luultavasti myös huumeita/lääkkeitä kuvioissa. Ihminen siis ei halua apua, ei halua olla tekemisissä. 

[/quote]

Ikävältä kuulostaa. Valitettavasti aikuista ihmistä ei voi pakottaa hankkimaan apua, vaikka me omaiset usein sitä toivoisimmekin. Aikuisten ihmisten kohdalla tilanteen usein täytyy ajautua niin pahaksi, että henkilö itse ymmärtää hakea apua tai sitten määrätään pakkohoitoon. Se on omaisille äärimmäisen raskasta. Neuvoisin ehkä ottamaan hieman etäisyyttä omaiseen, mutta tekemään hänelle selväksi, että autatte häntä kyllä, jos hän itse niin toivoo tai haluaa pitää teihin yhteyttä.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 22:27"]

Mitä psykoterapia tulee potilaalle maksamaan about kuukaudessa Kela korvausten jälkeen?

[/quote]

Tästä löytyvät Kela-korvausten määrät: http://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia_korvauksen-maara

Näistä linkeistä voit etsiä terapeuttia omalta alueeltasi: https://easiointi.kela.fi/ePTKHaku/

http://www.psyli.fi/psykoterapeuttiluettelo

Alueesta ja terapeutista riippuen maksettavaa voi jäädä parista kympistä jopa sataan euroon.

Tyypillinen työpäiväsi ?

U

Uskotko terapiaan hoitomenetelmänä? Oletko nähnyt kun vakavasti ahdistunut tai masentunut ihminen paranee lopullisesti terapian avulla?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:20"]

Kuinka monta vuotta ollaan yleensä kuntoutustuella, ennen kuin on mahdollisuuksia päästä pysyvälle eläkkeelle? Kaikki yritykset kuntoutua on menneet mönkään ja ollut kumminkin ensin sairaslomalla sen 300 päivää ja sen jälkeen kuntoutustuella jo viisi ja puoli vuotta about. Loppuuko myös kaikki tukitoimet jos siirtyy eläkkeelle?

[/quote]

Tähänkin on vaikea vastata mitenkään tyhjentävästi, koska en tunne tilannettani tarkemmin. Yleensä pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen hakemiseen vaikuttaa potilaan diagnoosi, tietysti potilaan vointi, koulutus ja ikä. Toisin sanoen, nuoria ihmisiä yleensä yritetään kuntouttaa hyvinkin kauan. Toiset mielenterveyden häiriöt ovat toisia vakavampia ja alentavat työkykyä merkittävämmin. Ja vaikka omien hoitavien henkilöiden kanssa lopulta päädyttäisiinkin hakemaan pysyvää työkyvyttömyyseläkettä, ratkaisunhan tekee aina loppupeleissä Kela ja Kelan ohjeita on tiukennettu merkittävästi. Tukitoimien ei todellakaan pitäisi loppua, vaikka siirtyisi eläkkeelle. Tämäkin varmasti riippuu paikkakunnasta, missä asut.

[/quote]

Hmmm, noh diagnoosi on toistuva masennus ja epävakaa persoonallisuus häiriö. DKT-terapia käyty, ei apua. Yksityisellä terapeutilla käyty, kunnes hän puolentoista vuoden jälkeen lopetti kriisivaiheessa hoitosuhteen, ilmeisesti koska koki, ettei voi auttaa enempää. Loput ajasta käynyt psyk.polilla maksimissaan kerran viikossa ja ollut useasti osastohoidossa, juuri äskettäinkin. Meinasin juuri kuolla itsetuhoisuuden vuoksi, että kai se tämänhetkinen vointi voitaisiin lukea erittäin huonoksi. Viimeisin valmistunut koulutus on lukio yli kymmenen vuoden takaa. Monesti yrittänyt opiskella sen jälkeenkin tai tehdä töitä, mutta aina tyssää voinnin huononemiseen, enkä ole tällä hetkellä kirjoilla missään koulussa tai työpaikassa. Ikää vähän alle 30. Tämä loputon epävarmuus edes jostain toimeentulosta aiheuttaa vain stressiä, kun aina pitää jännittää, että myönnetäänkö sitä kuntoutustukea lisää vai ei. Pysyvä eläke olisi helpotus.

[/quote]

Kuulostaapa todella ikävältä sinun tilanteesi! Todella paljon on tehty, jos DKTkin käyty yms. mitä kerroit. Varmaankin sinun kohdallasi juurikin se nuori ikä on suurin syy, miksei pysyvää eläkettä ole haettu. Entä käytätkö päihteitä? Mitä mieltä tästä asiasta ollaan psyk.polilla, jossa sinua hoidetaan? Heidän kauttaan tätä asiaa kannattaa lähteä ajamaan. Ajatteletko, että voisit paremmin, jos toimeentulo olisi eläkkeen kautta turvattu? 

[/quote]

En käytä päihteitä. Huumeita en ole koskaan edes kokeillut ja alkoholia menee vain kohtuudella ja kausittain. Bentsojakin käytän vain satunnaisesti. Taipumusta kumminkin yliannostuksiin pahan paikan tullen tai muuhun itsetuhoisuuteen, mutta ilman varsinaista halua kuolla, lähinnä piittaamattomuus vaaroja kohtaan. En ole ottanut pysyvän eläkkeen mahdollisuutta vielä esiin psyk.polilla. Kuntoutustuki kuitenkin jatkuu vielä pitkälle kevääseen. Suunnitelmana oli kokeilla skeematerapiaa seuraavaksi, mutta olen jatkuvasti niin kriisissä, ettei siinä olla päästy etenemään edes haastattelulomaketta pidemmälle vielä, vaikka usea kuukausi jo takana nykyisen työntekijän kanssa. Kyllä, ainakin tällä hetkellä ajattelen, että voisin paremmin pysyvällä eläkkeellä.

Ison yliopistollisen sairaalan psyk.sh, jonka kohtasin yhden ainokaisen kerran kuolleen vauvani syntymän jälkeen, oli kohdallani hyökkäävä, minuudestani parisuhteessa syytä etsivä ja muutoinkin mielestäni pelottava.

Sairaalan psykologi täysin saamaton. Ei millään tavalla tilanteen tasalla. Ihan täysin hukkaan heitettyä aikaa.

Heti kun pystyin, hakeuduin yksityiselle. Siellä ymmärrettiin välittömästi mistä oli kysymys.Siitä alkoi välitön parantuminen ja eheytyminen, ilman mitään lääkkeitä, pelkän kognitiivisen psykoterapian avulla.

Kysymys: miten usein arvioisit psyk.sh:n haluavan ns. "kalifiksi kalifin paikalle" eli tekemään omia johtopäätöksiään tilanteesta, johon hänen omat resurssinsa eivät riitä ja näin ollen pitkittämään asiakkaan pääsyä oikean avunantajan pakeille?

Onko sinulle käynyt näin?