Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestänne 50-vuotiaana isovanhemmaksi tullut "nuori isovanhempi"?
19.09.2021 |
Aiemmin taisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että 50 täyttäessä oli jo useampikin lapsenlapsi, mutta nykyään kun lapset hankitaan/saadaan keskimäärin vanhempina kuin ennen, niin silloinhan myös isovanhemmaksi tuloikä on noussut. Toki varmaan koulutustaustakin vaikuttaa: keskiasteen koulutuksen suorittaneet lisääntyvät keskimäärin (siis keskimäärin, tilastollisesti) nuorempina kuin pidemmälle opiskelleet, joten tällöin he tulevat loogisesti myös isovanhemmiksi aiemmin.
Kommentit (137)
Monilla ei ole lapsia ollenkaan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se riippuu ihan siitä, että minkä ikäisenä 50-vuotias on saanut omat lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että isovanhemmista ei tulevaisuudessa enää paljoa apua lastenhoidossa ole. Omassa kaveripiirissäni jopa 45-vuotiailla on ihan pieniä lapsia ja lisääkin toiveissa. Varsinkin toisella kierroksella olevilla miehillä. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia noin 65-70-vuotiaita ja pitävät lastenlapsia yökylässä yms. Mahtavatkohan nämä nykyvanhemmat enää ikänsä puolesta samaan pystyä, vaikka haluja olisikin.
Työkaveri on 47v isoäiti. Hän totesi, että lastensa on hankala ymmärtää, että tässä iässä ei ehdi ottamaan lapsenlapsia yökylään, ei pysty ottamaan vapaapäivää hoitaakseen sairasta lapsenlasta eikä kesälomastaan uhraa viikkoa siihen, että mahdollistaa lapsenlapselle pitkän kesävapaan päiväkodista.
Aika outoa lapsilta kuvitella, että isovanhempi voisi olla pois töistä hoitamassa lapsia. Mutta miten muka ei ehdi ottaa lapsia yökylään, kyllä meidän lasten mummo tuossa iässä ehti ihan hyvin. Ei nyt joka viikonloppu mutta toisinaan. Ja hoiti muuten kesälomallaankin viikon,ihan vapaaehtoisesti. Kaverini äiti on myös suunnilleen tuon ikäinen ja auttaa tosi paljon lasten kanssa, sen minkä työvuoroiltaan ehtii. Ei nuo ole mitään ikäsidonnaisia asioita vaan enemmän siitä kiinni mikä kiinnostaa, jos ei lapsenlapset kiinnosta 47-vuotiaana niin tuskinpa kiinnostaa 10 vuotta myöhemminkään. Eläkeläisillä voi olla enemmän aikaa, mutta eipä kaikilla riitä eläkkeelläkään aikaa lapsenlapsille kun omat jutut on tärkeämpiä.
Enemmän mietityttää, kuka haluaisi olla mummo viisikymppisenä? Nainen parhaassa iässä!
N48, jolle mummoutuminen ei toivottavasti ole ajankohtaista vielä ainakaan vuosikymmeneen
Vierailija kirjoitti:
Enemmän mietityttää, kuka haluaisi olla mummo viisikymppisenä? Nainen parhaassa iässä!
N48, jolle mummoutuminen ei toivottavasti ole ajankohtaista vielä ainakaan vuosikymmeneen
Olen huomannut, että moni suht. nuorena isovanhemmaksi tullut haluaakin, että häntä kutsutaan esim. mummaksi tai äijäksi, jotka kuulostavat nuorekkaammilta kuin nämä yleisemmät mummo, mummu, vaari, pappa, ukki jne., joista tulee heti ensimmäiseksi mieleen vanha ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään poikkeuksellisen nuori, mutta nykyaikana taitaa olla yleisempää, että isovanhemmaksi tullaan vasta lähempänä kuuttakymmentä tai jopa sen yli.
Kyllä on nuori. Paras tilanne kaikille, jos isovanhemmat ovat jo eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lasten kaveripiirissä tuntuu ainakin olevan aika nuori. Todella monen isovanhemmat ovat jo eläkkeellä. Lapset eskari-ikäisiä.
Päätellen siitä, että monet lapsi-isovanhempijutut esim päiväkodilla järjestettiin työpäivän kannalta huonoon aikaan 9-14 välillä, oletuskin on että isovanhemmat ovat eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on nuori. Paras tilanne kaikille, jos isovanhemmat ovat jo eläkkeellä.
Riippuu tilanteesta. 50v mummoksi tullut on lapsen elämässä mukana oletettavasti pitkään ja se on mielestäni hirmu ihana ajatus. Meilläkin miehen kanssa on yhä edelleen osa isovanhemmista täysin toimintakykyisiä, vaikka ollaan jo 30v. Mun isän vanhemmille voisi jättää lapsetkin hoitoon, mutta en kyllä viitsi hirveästi heitä enää vaivata, kun ovat melkein 80v. Mutta äärimmäisessä hädässä onnistuu.
Lisäksi meidän on ollut todella helppo saada lapset hoitoon mummolaan, koska mummo jaksaa edelleen pienten kanssa hirmu hyvin. Ei kyllä tarvita hoitoapua kuin satunnaisesti, eli sekin vaikuttaa. Mutta jos mummo olisi vaikka 70v, niin kynnys lasten hoitoon jättämiseen olisi jo aika paljon isompi.
Toki eläkkeelle jo jäänyt isovanhempi mahdollistaa avun esim silloin kun lapsi on alakoululainen. Voi mennä mummolaan hoitoon koulun jälkeen jne.
2013 ensisynnyttäjien keski-ikä ollu 28,5 vuotta. Tuo luku kasvanut vuosien saatossa. Tuohon suhteuttaen alle 50 tai tas 50 vuotias isovanhempi olisi keskimääräistä nuorempi. Oma esikoinen täyttää 18 kun minä täytän 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, että isovanhemmat on kuvattu lastenkirjoissa harmaahapsisiksi vanhuksiksi, koska he olivat alle viiskymppisiä. Lähinnä isomummot olivat niitä harmaahapsia, hartiahuivi harteilla kiikkutuolissa, kissa kehräsi sylissä ym. Ne varsinaiset mummot olivat vielä täysillä talon töissä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että isovanhemmista ei tulevaisuudessa enää paljoa apua lastenhoidossa ole. Omassa kaveripiirissäni jopa 45-vuotiailla on ihan pieniä lapsia ja lisääkin toiveissa. Varsinkin toisella kierroksella olevilla miehillä. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia noin 65-70-vuotiaita ja pitävät lastenlapsia yökylässä yms. Mahtavatkohan nämä nykyvanhemmat enää ikänsä puolesta samaan pystyä, vaikka haluja olisikin.
Työkaveri on 47v isoäiti. Hän totesi, että lastensa on hankala ymmärtää, että tässä iässä ei ehdi ottamaan lapsenlapsia yökylään, ei pysty ottamaan vapaapäivää hoitaakseen sairasta lapsenlasta eikä kesälomastaan uhraa viikkoa siihen, että mahdollistaa lapsenlapselle pitkän kesävapaan päiväkodista.
Aika outoa lapsilta kuvitella, että isovanhempi voisi olla pois töistä hoitamassa lapsia. Mutta miten muka ei ehdi ottaa lapsia yökylään, kyllä meidän lasten mummo tuossa iässä ehti ihan hyvin. Ei nyt joka viikonloppu mutta toisinaan. Ja hoiti muuten kesälomallaankin viikon,ihan vapaaehtoisesti. Kaverini äiti on myös suunnilleen tuon ikäinen ja auttaa tosi paljon lasten kanssa, sen minkä työvuoroiltaan ehtii. Ei nuo ole mitään ikäsidonnaisia asioita vaan enemmän siitä kiinni mikä kiinnostaa, jos ei lapsenlapset kiinnosta 47-vuotiaana niin tuskinpa kiinnostaa 10 vuotta myöhemminkään. Eläkeläisillä voi olla enemmän aikaa, mutta eipä kaikilla riitä eläkkeelläkään aikaa lapsenlapsille kun omat jutut on tärkeämpiä.
Entä jos se 47v laittaa omat, kotona vielä asuvat lapset lastenlapsen edelle? Eli ajattelee niin, että on tärkeämpää lähteä oman lapsen kanssa kisoihin kuin hoitaa 9 kk ikäistä vaippapöksyä, koska 13v tarvitsee vielä äitiä vähintääkin kannustajaksi. Omassa elämässä myös parisuhde on edelleen tärkeä, joten harvat vapaat yhteiset viikonloput (toinen meistä on vuorotöissä) käyttää mieluummin elämänsä tärkeimpään ihmiseen eikä valvomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti jonkilainen identiteettikriisi, jos tulee mummmoksi 50-vuotiaana. Ei kaikilla tapahdu asiat samaan aikaa. Mummoksi voi tulla vaikka 40-vuotiaana, eikä se tarkoita mitään ulkoista mummomaisuutta tai vanhuutta.
Ei isovanhemmuuden ja mummmoutumisen/vanhentumisen tarvitse kulkea käsi kädessä. Mieluummin keski-ikäinen isovanhempi, kuin sairas tai huonokuntoinen vanhus isovanhempana. Minusta 50-vuotias ei ole erityisen nuori isovanhemmaksi. Ei niin erityisen, että sitä täytyisi kauhistella. Sehän tarkoittaa, että on mahdollisesti syntynyt itselle lapsi 20-25-vuotiaana ja lapsenlapsi syntyy 25-30-vuotiaalle. Ei mitenkään kummallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että isovanhemmista ei tulevaisuudessa enää paljoa apua lastenhoidossa ole. Omassa kaveripiirissäni jopa 45-vuotiailla on ihan pieniä lapsia ja lisääkin toiveissa. Varsinkin toisella kierroksella olevilla miehillä. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia noin 65-70-vuotiaita ja pitävät lastenlapsia yökylässä yms. Mahtavatkohan nämä nykyvanhemmat enää ikänsä puolesta samaan pystyä, vaikka haluja olisikin.
Työkaveri on 47v isoäiti. Hän totesi, että lastensa on hankala ymmärtää, että tässä iässä ei ehdi ottamaan lapsenlapsia yökylään, ei pysty ottamaan vapaapäivää hoitaakseen sairasta lapsenlasta eikä kesälomastaan uhraa viikkoa siihen, että mahdollistaa lapsenlapselle pitkän kesävapaan päiväkodista.
Aika outoa lapsilta kuvitella, että isovanhempi voisi olla pois töistä hoitamassa lapsia. Mutta miten muka ei ehdi ottaa lapsia yökylään, kyllä meidän lasten mummo tuossa iässä ehti ihan hyvin. Ei nyt joka viikonloppu mutta toisinaan. Ja hoiti muuten kesälomallaankin viikon,ihan vapaaehtoisesti. Kaverini äiti on myös suunnilleen tuon ikäinen ja auttaa tosi paljon lasten kanssa, sen minkä työvuoroiltaan ehtii. Ei nuo ole mitään ikäsidonnaisia asioita vaan enemmän siitä kiinni mikä kiinnostaa, jos ei lapsenlapset kiinnosta 47-vuotiaana niin tuskinpa kiinnostaa 10 vuotta myöhemminkään. Eläkeläisillä voi olla enemmän aikaa, mutta eipä kaikilla riitä eläkkeelläkään aikaa lapsenlapsille kun omat jutut on tärkeämpiä.
Haluaako joku nainen oikeasti vielä uhrata koko elämänsä lapsille ja lapsenlapsille? Olisi kamalaa, jos 47v iässä olisi jonkinlainen lastenhoitoautomaatti, jolta edellytetään esim. 5 lapsenlapsen hoitamista 1 vko kesässä eli koko kesäloman verran ja lisäksi 4 viikonloppua/lapsi eli 20 viikonloppua. Oma elämä pitäisi työntää sivuun, ei harrastuksia tai matkoja, koska täytyy olla valmiina hoitamaan lapsenlapsia.
Ei taivas sentään, nyt on vuosi 2021, ei nainen enää ole mikään suvun orja!
Ei ole mitenkään nuori. Ymmärrän kun joku tulee nelikymppisenä mummoksi, olenhan itsekin tullut, mutta lasten hankkimista siinä iässä en enää tajua.
Vanhempani olivat 47 v kun esikoiseni syntyi, minä olin 24 v.
Minä olen nyt 63 v kun ensimmäinen lapsenlapseni syntyi.
Paremmin olisin jaksanut tätä hoitorumpaa nuorempana.
Huvittaa ajatella heitä jotka saavat lapset nelikymppisenä, jos saavat elää niin eipä ole helppoa lastenlasten kanssa. Minä olen hyvässä fyysisessä kunnossa mutta kyllä tässä iässä jo pienten kanssa väsyy. Samaa sanovat samanikäiset tuttavani joilla on vielä pieniä lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitenkään nuori. Ymmärrän kun joku tulee nelikymppisenä mummoksi, olenhan itsekin tullut, mutta lasten hankkimista siinä iässä en enää tajua.
Niin, ehkä sitten tajuaisi, jos olsi siinä tilanteessa, että hankkisi sen siinä iässä.
Työkaveri on 47v isoäiti. Hän totesi, että lastensa on hankala ymmärtää, että tässä iässä ei ehdi ottamaan lapsenlapsia yökylään, ei pysty ottamaan vapaapäivää hoitaakseen sairasta lapsenlasta eikä kesälomastaan uhraa viikkoa siihen, että mahdollistaa lapsenlapselle pitkän kesävapaan päiväkodista.