Miksi työelämä on koko ajan rankempaa vaikka teknologia kehittyy koko ajan?

Voisiko johtua siitä, että kun tylsät rutiinivaiheet poistetaan työstä, jää jäljelle vain ne vaikeat kohdat. Lisäksi asiantuntijatyössä sihteerityyppisen työn tekijät puuttuvat. Täytyy tehdä itse huonolla osaamisella paljon hallinnollosta sälää.

Joo ku se oli niin rentoa olla 30-luvulla mettäsavotoilla, hiilikaivoksilla tai tehtailla töis

Ne tietokoneohjelmat ajetaan aina puolikuntoisina käyttöön. Sitten aikaa tuhraantuu siihen, että ohjelmat takkuaa. Aika monen asian tekisi nopeammin käsin kuin sen takkuilevan koneen kanssa.

Lisäksi johto elää harhassa, että aikaa kuluu tehtäviin vähemmän, eli ei tarvita niin paljoa tekijöitä.

Yhä vähemmän ihmisiä tekemässä hommia. Sijaisia ei oteta. Töissä olevat nääntyvät ja johto käskee ottamaan rauhallisesti.

Vaatimukset kasvaa koko ajan. Kun helpot tehtävät siirtyy koneille, ihmisiltä vaaditaan koko ajan enemmän jotta kehitys menee eteenpäin.

Asia on niin, että poliitikoiksi on valittu henkilöitä, joiden ideologia on kiusata ja vahingoittaa ei-rikkaita. Mikään ei muutu, ellei politiikka muutu.

Koska teknologian kanssa joutuu kilpailevaan.

Automaatio ja robotiikka hoitaa rutiini tehtävät, mutta kaikki mitä ei voi ohjelmoida tekniikan avulla tehtäväksi jää ihmisen hoidettavaksi. Yleensä ovat sitten monimutkaisia ja aikaa vieviä. Jos ennen oli vaikka tehtäviä hoitamassa kymmenen sekä rutiinit että hankalammat niin nyt pahimmillaan on yksi jonka pitää hoitaa ne kaikki vaikeat hommat ja yhtä nopeasti kuin aikaisemminkin.

Helpohkot työt ovat kuolleet sukupuuttoon jo pitkälti. Esimerkiksi sihteereitä ja virkailijoita tarvitaan enää vähän, nämä olivat ennen niitä helpon osaamisen siistejä sisätöitä. Jäljellä on siis jonkin verran raskasta fyysistä työtä kuten raksahommaa, ja korkean osaamistason toimistotyötä ja asiantuntijatyötä. Aika monet ihmiset kuuluvat fyysisiltä tai älyllisiltä ominaisuuksiltaan sellaiseen ryhmään, että heille ei ole paikkaa oikein kummassakaan.

Kokoajan pusketaan uusia toimimattomia sovelluksia ja ohjelmistoja käyttöön. Asiakkaiden tietokantaan täytyy syöttää kaikki turha tieto kengännumerosta alkaen. Mitä järkeä, ellet ole kenkäkauppias? Ja sitten nämä jatkuvat päivitykset, ristus sentään. Jos se ohjelma ei ole rikki ÄLÄ KORJAA SITÄ.

Jonkin verran on sitten aivotonta rutiininäpyttelyä, joka halvempaa teettää pienipalkkaisilla ihmisillä kuin teettää uusi, toimiva järjestelmä näitä hoitamaan. Jumittaa tekijöiden päät aivoton copypastetus. Paljon tällaista on esim operaattoreilla ja vaikkapa kelalla ja muissa valtion virastoissa, dataa taustalla ihan järjettömät määrät joiden saaminen järkevästi uuteen järjestelmään olisi haastavaa ja toisaalta uutta järjestelmää hankala ja hirveän kallis rakentaakin.

Tämä siis osa rasittavasta työelämästä, toki asiantuntijatyökin todella kuluttavaa, kun koko ajan pitää oppia uutta ja kehittyä.

(Näistä valitsen sitten aiemmassa viestissä mainitun raksatyön erään osa-alueen, ei tylsistytä, muttei myöskään stressaa vaatimuksillaan)

Asioilla on tapana monimutkaistua. Kun mukana on tietokoneet ja tekoälyt niin potentiaali monimutkaistumiseen on moninkertaistunut. Vain harva johtaja osaa yksinkertaistamisen taidon. Eikä riitä että yksi sen osaa

Liikaa tietoa. Huomasin sen, kun läheinen sairasti syöpää. Kukaan ei enää kesussairaalassa hoitavaa lääkäriä lukuunottamatta tiennyt mitään hänen asioistaan, koska tietoa oli ihan liikaa sairaskertomuksessa. Olennaiset asiat hukkuivat sekaan.

Sama juttu koulussa, jossa olen töissä, täyttelemme 11 kohdan wilma-kaavakkeita, jos siirrämme oppilaan kurinpidollisista syistä toiseen paikkaan istumaan luokassa yhdeksi tunniksi. Tai meidän pitäisi niin tehdä, harva tekee.

Kun tietotekniikka mahdollistaa kirjaamisen, se tehdään, vaikka kukaan ei lukisi merkintöjä.

Kaikki on nykyään niin monimutkaista. Ennen oli yksinkertaisempaa.

"Eikö tekniikan pitäisi tehdä ihmisten elämästä helpompaa?"

Näinhän sitä kuvittelisi, ja toki teknologian kehityksen päätavoite tuo kaiketi onkin, mutta sitten tapahtuu jotain käänteistä, päinvastaista...

Edellä mainittujen lisäksi nykyään on kaiken maailman kehitysprojektia ja raportointivelvoitetta lisää.

Mä en ymmärrä missä näitä raskaita töitä oikein on.

Mua peloteltiin opiskeluaikana työelämän vaatimuksista ja pitkistä/raskaista päivistä. Siirryin pelonsekaisin tuntein rahoitusalalle v2012 vastavalmistuneena ekonomina. Nyt 10v myöhemmin minulla on kokemusta kolmesta eri firmasta ja missään ei olla painettu duunia hiki hatussa. Työt on pitänyt tehdä hyvin ja kunnolla mutta mistään järkyttävästä stressistä ei voida puhua. Ehkä minulla on vain käynyt hyvä tuuri. 

Hesburgerista tuttu alimiehitys ja omistajien ahneus. Siinäpä ne pääsyyt ovat siihen, että työtahti vain kiristyy, vaikka teknologia tarjoaisi mahdollisuuden toisenkinlaiseen skenaarioon.

Sitten tulee vielä se meille ominainen protestanttinen etiikka eli "otsasi hiessä sinun pitää leivänkannikkasi ansaita"....

Vierailija kirjoitti:

Liikaa tietoa. Huomasin sen, kun läheinen sairasti syöpää. Kukaan ei enää kesussairaalassa hoitavaa lääkäriä lukuunottamatta tiennyt mitään hänen asioistaan, koska tietoa oli ihan liikaa sairaskertomuksessa. Olennaiset asiat hukkuivat sekaan.

Sama juttu koulussa, jossa olen töissä, täyttelemme 11 kohdan wilma-kaavakkeita, jos siirrämme oppilaan kurinpidollisista syistä toiseen paikkaan istumaan luokassa yhdeksi tunniksi. Tai meidän pitäisi niin tehdä, harva tekee.

Kun tietotekniikka mahdollistaa kirjaamisen, se tehdään, vaikka kukaan ei lukisi merkintöjä.

Tarvittaisiin tekoäly poimimaan olennainen siitä valtavasta tietomäärästä.

Tietysti on työpaikkoja, joissa no. ymmäretään tämä ap:n mainitsema asia eli teknologialla helpotetaan sitä työtaakkaa... Vai onko sellaisia työpaikkoja tosiaan/oikeasti olemassa?